Eksynyt sielu

[Harry Potter]

[Lost soul <3 Emm... Eräs sanoi jo tulevansa tänne. Ollos siis hän tervetullos vain. Ja ei muita.]

Lattiatasosta hieman korkeammalla olevalla ikkunalaudalla istuu mustiin vaatteisiin - musta pitkähihainen paita ja mustat farkut - pukeutunut poika. Jalat vetäistynä koukkuun lähelle kasvoja ja siihen väliin lyötynä myös silmälasit, jotka yleensä olivat nenällä, jotta näkisikin jotain.
Juuri nyt tuijottaa vain hiljaa ulos ikkunasta samalla kyseiseen ikkunaan nojaten vaikka välillä on tuijottanut vain tuohon jalkoihinsakin. Ja silti tuntuu kuin ei näkisi mitään... Johtuisi ehkä siitä ettei ole laseja normaalilla paikallaan vaan tuossa sylissä. Tässä tapauksessa se tosin ei johdu siitä.<br>Poika huokaisee raskaasti. Poskia pitkin valuu kyyneliä kuin saavista kaatamalla. Nuokaan olleet voineet loppua edes siinä vaiheessa, kun muut samassa makuusalissa olijat olivat tulleet nukkumaan. Eivätkä siinä vaiheessa, kun koko oleskeluhuone oli hiljentynyt ja tämä laahustanut tänne muiden mentyä nukkumaan. Ehei. Ja tuskin loppuisivatkaan aivan heti.
'Minun on nyt aivan pakko jättää sinut.' 'Minä rakastan häntä..' 'Hyvästi Harry.' Claran sanat soivat päässä... Se neiti oli tosiaan jättänyt Harryn päivällä Tylyahossa. Täydellisenä yllätyksenä ja tuosta vain... Okei, oli heillä ongelmansa ollut ja olivat kai heidän välinsä etääntyneet ja Moore oli Malfoylle raskaana ja kaikkea mutta silti. Se rakasti toista... Ei Harrya. Malfoy siis saisi uuden kilpakumppanin, vai? No ainakin se idiootti oli Harryn osalta 'voittanut'... Hah, niitä harvoja kertoja, kun Malfoy jossain 'voitti' Harryn. Ei niin että Clara olisi mikään palkinto, ei todellakaan. Mutta Malfoy luultavasti tuuletti juuri nyt ja lujaa. Ei kun.. Nyt se nukkui. Kello oli jo kuitenkin paljon yli keskiyön.<br>Iskee päänsä ja oikean puoleisen kätensä ikkunalasiin edelleen itkien. Jos ei jo istuisi niin valuisi sitten istumaan. Nojaa vain tuohon ikkunaan otsa ikkunaa vasten samoin tuo käsi ikkunaa vasten joskin se valuu alemmas siitä mihin iskeytyi. Ei, ei se voinut näin paljon sattua, että Harry tässä lähes hysteerisesti itki. Ei voinut... Mutta kun sattui. Todellakin sattui.

[Ja ikkunalauta samanlainen jolla Harry istuu 1. leffassa Hedwigin kans poikien makuusalis eli siihen mahtuu viel kun sil on ne jalat koukussa.... Paska aloitus mut ei voi mtn -.- Itteeki jo hitto soikoon itkettää -.- Älkää ikinä samaistuko hahmoonne / omistautuko hahmollenne -.-]

[Ginny Weasley]

Rohkelikkotuvan ovi aukesi narahdellen ja valkoiseen, silkkiseen, vuosia vanhaan yömekkoon pukeutunut punahiuksinen tyttö asteli muotokuvaovesta sisään oleskeluhuoneeseen. Jokin kuitenkin pysäytti neidon sille seisomalle. Aivan kuin joku itkisi? Kuka ja miksi?
Ginny astahti varovasti muutaman askeleen eteenpäin ja tarkkaili pimeän huoneen poikki ikkunalle, jonka joku peitti puoliksi. Himputti kun oli näin pimeääkin. Aivan pelottaa alkoi.. Ties kuka tuo olisi. Ehkä pitäisi vain mennä makuusaliin takaisin ja olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan? Ei. Ei hän voisi olla niin itsekäs, ettei tarjoisi apua. Mistä sitä koskaan tiesi, jos tuo vaikka halusi jutella?
Weasley rykäisi pienesti ja asteli lähemmäs ikkunalla istuvaa hahmoa.
"Öm.. Oletko kunnossa?", tyttö kysyi hiljaa huomaamatta edes kuka tuossa ikkunalla noin hysteerisenä itki.

[Harry Potter]

Eh... Sittenhän se vasta hyvin menisikin, jos Siriustakaan ei jaksaisi enää Harryn asiat kiinnostaa. Se tosin kuulosti täysin mahdottomalta, jota se olikin. Mutta Musta ei ollut silti vastannut postiin? Ehkä Siriuksella oli kiire? Kiire minne? Kiire siellä Kalmanhanaukion kodissaan Oljon perässä juoksennellessa kenties? Ja phah.
Harry hätkähtää jonkun rykäistessä. Hitto. Kuka hitto täällä muka tähän aikaan liikkeellä olisi? Ja Harry kun oli uumoillut tyhjästä oleskeluhuoneesta. Noh sehän oli tietenkin muiden toivelistalla olevien toiveiden lisäksi turha toive. Sitten kuuluu varsin tuttu ääni... Ginny? Huokaisee.
"Joo, aivan kunnossa. Kuten aina... Niin kunnossa kuin ihminen vain voi olla. Jos tässä siis niin huonosta henkisestä kunnosta kuin ihminen vain voi olla, puhutaan."
Ja jälleen huokaisu. Ja niiskaus. Hitto... Kai tämä ajan kanssa ohi menisi? Ei Clara sentään kuollut ollut. Kai se olisi huomenna taas normaali jäinen itsensä kuten ennenkin. No saisipa ainakin kunnon muistutuksen sen toisesta luonteesta. Harry nielaisee.

[Ginny Weasley]

Ginny säpsähti. Hittolainen. Sehän oli Potterin poika.. mutta miksi ihmeessä se itki noin? Tai ei Weasley ollut edes varma halusiko tietää. Ei halunnut, eihän?
"Niin tuota.. jaah..?", neito älähtää.
Puhutaan? Puhutaan mistä? Jestas. Olisi pitänyt vain valita rappuset Harryn sijaan. Todellakin. Tämä jos jokin oli kamalampaa kuin se huuto, jota Weasley oli kerran pöllölässä kuunnellut Mooren suusta.
Ginny jäi odottavasti katsomaan Harrya sanomatta mitään. Mitä tässä nyt pitäisi sanoa? Ei hän ainakaan osannut mitään sanoa.. Outo tilanne..

[Harry Potter]

'Niin tuota..jaah..' Harry huokaisee syvään, kääntää katseensa Ginnyyn. Hm? Mistä tyttö edes oli tuohon tullut? Miksei Weasleyn nuorin ollut vain kävellyt portaita ylös? Olikohan Ginny edes tiennyt, että kyseessä on Harry? Ehkä, ehkä ei.
Katse pois Ginnysta ja tuijottaa vastapäiseen ikkunalaudan nurkkaan. Hitto soikoon. Luultavasti Ginny jo tiesi, eikö? Luultavasti asiasta tiesi koko koulu. Malfoy luultavasti oli kailottanut sitä koko illan illallisella ja kaikkea. Harry huokaisee. Että kiitoksia vain taas aivan hemmetin paljon Malfoyn perheen suuntaan..
"Eh... Koko koulu tietää jo, vai?"
Kysyvä katse Ginnyyn.

[Ginny Weasley]

Weasley katsoi kerrassaan äimistyneenä Potteria. Tietävät mistä? Ei Ginny ollut mitään kuullut, vai oliko? Mistä Harry nyt puhui?
"Mm.. niin tuota.. Koko kouluu tietää mistä?", tyttö kysyi hämmästyneenä tuota täysin murtuneen näköistä poikaa. Mikä ihme sai ihmepojan itkemään tuolla tavalla? Ei kai tuo nyt yhtäkkiä vanhempiaankaan ollut alkanut miettiä yön yksinäisinä tunteita ja tuolla tavalla siksi itkenyt?
"Kuule, mistä nyt kiikastaa? Näytät ihan.. surkealta..?", neito sanoi varovasti ja astahti askeleen lähemmäs Harrya kysyvä ilme kasvoillaan.

[Harry Potter]

Harryn vuoro katsoa täysin äimistyneenä Ginnya hetki ennen kuin tuhahtaa ja taas samanlainen - surkean - näköinen kuin äskenkin. Malfoy ei ollut ehtinyt huutelemaan asiasta? Tiesiköhän Malfoy vielä itsekään? Tuskin tiesi, jos siitä ei jo koko koulukin tiennyt. No saisi tietää asiasta huomenna. Sekä Malfoy että koko koulu. Epämahtavaa.
"Siitä ettää... Siitä ettäää... Sanotaan nyt vaikka näin, että... Että maailmassa on kaksi yksinäistä sielua lisää."
No voisi kai sen asian noinkin ilmaista. Tiedä sitten ymmärtäisikö tuosta mitään, eh. Tuskin Harry ainakaan ymmärtäisi, jos tälle tultaisiin yhtäkkiä tuolla tavalla sanomaan. Tajusiko Harry yleensäkään muutenkaan mitään, naisista etenkään? Ei. Tosin se nyt oli miehien ja poikien keskuudessa aika yleistä. Miten ihmeessä isä ja äiti olivat toisiaan ymmärtäneet? Ei voi tietää. Ellei Siriukselta kysyisi, mikäli hänkään vastausta tietäisi. Eh...
"Tai siis..."
Loput tuosta lauseesta sattuikin sitten niin helv. paljon, että jättää sanomatta. Toistaiseksi ainakin. Miten hitossa tässä kävi näin? Tai ei kai asiasta pitäisi yllättynyt olla... Eihän Harrylla koskaan voinut hemmetin hienosti vain mennä. ¨<br>Jos kyseessä ei ollut PVS opettaja, jonka takaraivossa elää Voldemort niin sitten kyseessä on Voldemort muistona päiväkirjastaan, joka on muutamaa minuuttia vaille tappaa Ginnyn ja sen komentama basiliski on kangistellut tyyppejä ympäri koulua koko vuoden ajan ja Harrya pidetään luihuisen perillisenä koska Voldemort sattui lahjoittamaan pojalle mm. kärmeskielen taidot... Tai sitten luullaan, että hullu murhaaja on Harryn perässä tappaakseen Harryn ja sama mies on ensimmäinen Azkabanista paennut henkilö, ja loppujen lopuksi paljastuu syyttömäksi ja Harryn kummisedäksi. Tai sitten kyseessä on Voldemortin Kuolonsyöjä, joka on esittänyt Monijuomaliemen avulla kouluun palkattua PVS opettajaa ja järjestänyt mm. kolmivelhoturnajaisten pokaalin porttiavaimeksi hautausmaalle, jossa tapahtuu Voldemortin uudelleennnousu. Kuinka epämahtavaa.
Tai sitten kyseessä olivat oudot unet jollain aivan oudolla käytävällä jossa yritti vain päästä erään mustan oven taakse.. Voi luoja.
5 kuukautta... Sen verranko Harry oli ehtinyt Claran kanssa seurustella? Jeap. No se taisikin olla sitten pisin aika mitä Harry oli ollut kaikkine sen suhteen ongelmineen onnellinen. Yleensä kun sitä onnea kesti ehkä viisi minuuttia. Phah.
Huokaisu taas.. Tuijottaa ikkunasta ulos. Miksei Harry pystynyt vain sanomaan sitä suoraan?
"Clara jätti."
Nah, nyt sai sitten senkin sanottua... Ja olo tuli vain kahta ei vaan kolmea kamalammaksi.

[Ginny Weasley]

Harry vaikutti tosiaankin olevan aivan omissa ajatuksissaan melkein koko ajan. Mikä tuon pojan oli noin tolaltaan saanut?
"Siitä ettää... Siitä ettäää... Sanotaan nyt vaikka näin, että... Että maailmassa on kaksi yksinäistä sielua lisää."
No johan puhui Potter syvällisiä. Pitäisikö tuosta nyt saada jotain selkoa? Maailmassa oli aika paljon yksinäisiä sieluja. Jopa perheen äidit saattoivat olla sellaisia.. Mitä Harry oikein ajoi takaa? No sitähän Ginny ei kysyisi, koska leimaisi itsensä samalal täydeksi idiootikti. Parempi hljentyä ja pitää tyhmyys sisällään, eikös?<br>Neito katsoi vain huultaan purren rohkelikkopoikaa kuin toivoen, että tuo antaisi seuraavan vihjeen ymmärtämään mikä pojan sydämellä tällä kertaa painoi.
"Clara jätti"
Ou... No ainakin Weasley sai harvinaisen selvästi artikuloidun vastauksen. Mitäs tuohon nyt.. Paha mielihän tässä tuli ystävänsä puolesta kun tuokin noin maassa oli. Miksi ihmeessä noilla oli edes mennyt poikki? Se tässä eniten Ginnyä ihmetytti. Niin pitkä suhde ja yhtäkkiä ennalta arvaamatta kaikki oli ohitse?
Tosin tuotakaan tuskin pitäisi Harrylta itseltään kysyä. Ei ainakaan vielä. Eiköhän poika ollut jo muutenkin tarpeeksi tuskaisassa tilassa.
"Olen pahoillani, Harry", rohkelikkotyttö sanoi katsoen Potterin silmiä.<br>Pitäisikö tuota poikaa halata? Yleensähän niin tehtiin, mutta kun ei Weasley oikein.. Ei hän oikein uskaltanut..
Tyttö laski kätensä Harryn olalle. Kai se riittäisi?

[Harry Potter]

Pakko jättää? Miten niin pakko jättää? Mitään ollut pakko tehdä ellei itse halunnut sitä tehdä.. Jaa paitsi ehkä kuoleman kanssa tuon suhteen oli kyllä todellakin eri asia. Huah.
Harry huokaisee taas. Joo, mahtavaa. Ei ollenkaan... Mutta kai täältä pohjalta jotenkin pääsisi ylös. Nah, aina pohjalta pääsi jotenkin ylös. Pitää vain löytää jokin keino siihen ylösnousemukseen. Harryn tapauksessa Sirius ja ystävät... Ja kai koulukin. Ju, keskittyisi koulun käyntiin eikä siihen että aukoi päätään opettajille. Tosin eipä kai sitä ollut muille kuin Kalkarokselle tullut päätä edes auottua. Huah.
Pieni hymy käväisee melkoisen nopeasti pojan kasvoilla noiden Ginnyn sanojen jälkeen. Joo-o. Ginny sitten taisi olla ensimmäinen, joka tuostakin tiesi. Conwayn lisäksi... Nah, aamulla tietäisi koko koulu. Ja taas huokaisu. Nojaa hetken tuohon Weasleyn käteen, jonka tyttö laittoi Potterin olalle.
"Minä en ymmärrä naisia... En todellakaan... Siis kun.."
Noiden sanojen jälkeen vain tuijottaa edelleen ikkunasta ulos. Noiden jälkeen sitten kääntyy yhtäkkiä istumaan niin että jalat roikkuvat maata kohti eli siis istuu suoraan Ginnya kohti - tai niin sanotusti istuu normaalisti [osaa olla vaikia selittää xD]
"...Juuri kun luulee, että alkaa mennä taas hyvin ongelmien jälkeen niin se tulee ja sanoo, että sen on pakko jättää."
Katsoo Ginnya ja pyörittelee päätään. Ei voi ymmärtää. Naisia ei todellakaan voi ymmärtää. Ja se suudelma Jessen kanssa... Ei mitään mukavaa katsottavaa. Hemmetti, eikö Moore ajatellut siinäkään vaiheessa ollenkaan Harryn tunteita? Ei ilmeisesti. Kiitoksia vaan siis aivan kauheasti sillekin. Phah. Ja sitten Conway tulee vielä selittämään, ettei Clara sitä poikaa rakasta vaikka niin väittikin. Ei voi ymmärtää.
"Ja sitten se vielä sanoo rakastavansa Conwayta ja ... suutelee sitä siinä samantien."
Tuhahdus. Ei olisi Mooresta uskonut. Ei todellakaan. Sitä luulee tuntevansa tyttöystävänsä. No Mooren suhteen Harry ainakin oli ollut täysin väärässä.

[Ginny Weasley]

Weasley oli kerrassaan äimistynyt. Clara oli tosiaan mennyt ja suudellut vielä Conwayta. Kuka se olikaan vähän aikaa sitten valittanut asiasta Ginnylle? Ja Weasley oli sentään vain suukottanut.. No mutta tosiaan noiden suhde päättyikin samantien. Huh huh.. Kyllä se elämänkulku nopeasti vaihtoikin suuntaansa..
"Clara on oikea idiootti. Olisi voinut vähän miettiä sinuakin... Voi Harry, olen niin pahoillani..", tyttö sanoi surullinen ilme kasvoillaan ja tällä kertaa halasi Potteria ilman epäilyksen häivääkään.
Hän ei ollut koskaan nähnyt Harrya näin kurjassa kunnossa. Ei koskaan.. Miksi ihmeessä Moore oli noin vain lempannut Harryn ja vielä Conwayn takia? Mistä lähtien Clara oli ollut enemmän kuin ystävä sen pojan kanssa? Tämä oli kerrassaan hämästyttävää käytöstä jopa Moorelta..
"Kyllä tämä tästä.. ", tyttö lohdutteli halatessaan Harrya.
Jestas kun hän oli surkea tässä hommassa..

[Harry Potter]

Ei voi ymmärtää... Miksi se jätti? Tai no, ei se sitten ilmeisesti enää Harrya rakastanut. Auts. Tuo sattui. Ja Harry kun oli luullut aivan muuta. Todellakin oli luullut aivan muuta. Ja taas alkoivat silmät vuotaa kuin saavista kaatamalla. Milloin tähänkin tulisi loppu? Viikon päästä? Kuukauden päästä? Kesälomalla? Ei ikinä? Viimeinen vaihtoehto tuskin pitäisi paikkaansa...
"Joo, niinhän se taitaa olla... Tai ei. Ehkä se idiootti olen minä? Ehkä olisi vain pitänyt tajuta tuokin niin ettei se olisi tullut niin suurena yllätyksenä? .."
Harry rutistaa Ginnyn, kun tyttö tätä poikaa halaa. Ei hemmetti.. Ei se voinut näin paljon sattua. Vai? Eiväthän Moore ja Potter olleet yhdessä '"kuin vain" 5 kuukautta... 5 Harryn tähän astisen elämän varmaan ihaninta kuukautta. Oi kyllä se voi sattua näin paljon.
"Joo, kai tämä tästä... Jossain vaiheessa ajallaan."
Rohkelikkopoika huokaisee ja rutistaa Ginnya edelleen. Mieleen yrittää ujuttautua halaukset ja kaikki Mooren kanssa... Silmät hetkeksi kiinni ja sitten taas auki. Ja lasitkin äsken lensi tuohon pojan viereen mutta hälläpä väliä. Siitähän ne saisi kätevästi noukittua.

[Ginny Weasley]

Gäägh.. Tässähän lähtisi ilmat pihalle vielä. Josko hieman hellempää otetta, poika? No olkoon.. jos se Harrya jotenkin auttoi.
"Et sinä ole idiootti. Et tokikaan..", Ginny sopersi ja silitti Potterin mustia hiuksia. "Mistä sinä olisit voinut arvata.. Elämä on vain epäreilua joskus."
Voi sen oli tämäkin neito huomannut aivan liian usein. Tosin oli jollaintapaa helpottavaa huomata, että epäonni ei seurannut vain ja ainoastaan häntä, Weasleyn nuorimmaista.
Weasleyn huulilla käväisi pieni hymyn tapainen ilme. Kaikki ajallaan.. Näin on. Kyllä tuo poika tästä vielä yli pääsisi. Oli niin monesta muustakin jo jaloilleen tippunut. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Niin Ginny ainakin itse ajatteli ja sen voimalla jaksoi päivästä toiseen yksipuolisine tunteineen, joita ei kyllä tuotu mitenkään ilmi tässä tilanteessa. Ystävää Potter tarvitsi, eikä epätoivoista rakastajatarta.
Tyttö irrotti otteensa pojasta hetkeksi ja noukki tuon lasit kivilattialta. Menisivät vielä rikki.. Mitäs sitten tehtäisiin? Talutettaisiin Harry rappuset ylös makuusaliin aikanaan kun poika ei itse näkisi eteensä? Ei semmosta, joten..
"Varovasti näiden kanssa..", Ginny sanoi hiljaa ja laittoi silmälasit takaisin Harryn silmille. Pieni hymy huulillaan Weasley tunki samalle ikkunalaudalle istumaan ja kietaisi kätensä Potterin hartioiden yli.

[Harry Potter]

Rutitiskohan Harry Ginnyn liian lujasti, eh? No eipä tyttö ainakaan tuossa kuollut joten sen verran löysästi tämä sentään oli rutistanut. Huokaisee. Ai, Harry ei ollut Ginnyn mielestä idiootti? Jos olisi yhtään parempi olo niin saattaisi vaikka hymähtää.
Kaikki ajallaan... Joo, tosiaan. Kaikki ajallaan. Mooren unohtaminen ajallaan vaikkakin se vaikeaa tulisikin olemaan mutta voisi aloittaa vaikka jo heti huomenna. Ja se Siriuksen vastauskin tulisi ajallaan Harrylle. Jeah. Ja tästäkin pääsisi yli ajallaan. Samoin viime vuoden tapahtumista ja muista kouluvuosien aikana tapahtuneesta vaikka ne tällä hetkellä varsin mukavasti kummittelevatkin tuolla jossain taka-alalla ajatuksissa.
Huokaus.
"Kaikki ajallaan ja elämistä päivä kerrallaan... Ei kai tämä maailmanloppu ole vaikka siltä tällä hetkellä tuntuukin."
Herrajesta, jos Ginny olisi silloin toisena vuonna... Tämähän istuisi tässä edelleen yksin suunnilleen itkuunsa hukkuneena. Hyh, kauhea ajatus. Liian kauhea, aivan liian kauhea.. Nimittäin se, että Ginny olisi nyt Jamesin ja Lilyn seurana siellä missä ne kaksi ikinä olivatkaan. Mitä hittoa Harry tuotakin alkoi ajattelemaan? Ei se ainakaan oloa parantanut, pikemminkin päinvastoin.
Poika pyyhkäisee kasvojaan paitansa hihoihin ja heti tuon jälkeen kirkastuvat näkymätkin Ginnyn laittaessa lasit takaisin Harryn nenälle. Harry hymähtää Ginnylle ja painaa päänsä Weasleyn olkapäätä vasten. Osasi olla surkea olo, jeap. Todellakin.
"Jos sydänsurut ovat aina tällaisia niin minä en ymmärrä miten kaikki niitä kestävät. Tai no... Jos vastaus on että ystävien avulla niin ehkä minä sitten ymmärrän."
Vaisu naurahdus.

[Ginny Weasley]

Weasley paijaili Harryn päätä rauhoittavasti.
"Ei tokikaan ole maailmanloppu. Aina sinä olet jaloillesi noussut. Et sinä turhaan rohkelikko ole Harry, usko pois.", Ginny sanoi pienesti hymyillen.
Ikävää, että tämä kaikki oli päässyt käymään ja vielä pojalle, joka ei tosiaankaan kaipaisi enää yhtään enempiä murheitä elämäänsä. Tämä oli niin väärin.
Ginny hymähti pienesti Harryn seuraaville sanoille.
"Voi kuule.. Ystävien avullapa juuri.", Weasley sanoi ja rutisti Harrya.
"Koetahan nyt piristyä, poika. Kyllä minä tiedän, että koskee..", Ginny aloitti, mutta jätti sitten lauseen kesken.
Hän tiesi aivan liian hyvin kuinka paljon se sattui..

[Harry Potter]

Mm... Eipä Harry tosiaan turhaan rohkelikko ollut. Kai se oli tullut tässä vuosien aikana todistettua. Kyllä kyllä. Ja se Godric Rohkelikon miekka toisena vuonna... Ju, ei Harry turhaan rohkelikko ollut.
"Nah, tuskin täällä kukaan turhaan on siinä tuvassa missä on. Ja kai tuo pitää vain uskoa, etten minä turhaan rohkelikko ole... On tullut vuosien aikana oikeastaan huomattua."
Pieni hymy kasvoilla. Harry rutistaa Ginnya. Ju, kyllä tämä tästä. Ystävien ja Siriuksen avulla mikäli Musta edes kummipoikansa olemassaoloa enää muisti. Äsh, tottakai Sirius muisti. Ehkä Mustalla vain vastaaminen tällä kertaa kesti... Ei tässä vielä mitään syytä huoleen ollut.
"Ystävät juu... Ja kyllä minä tästä piristyn ja toivun. Kuten viime vuotisestakin ja kaikesta. Elämä jatkuu. Ystävien ja Siriuksen - josta ei ole kuulunut mitään viikkoon - avulla."
Jestas kun meinasi jo sanoa, että Sirius oli ollut täällä. Tai ei kai siinä mitään jos sen sanoisi mutta sitä toista osaa sitten sanoisikaan... Eh, Kuolonsyöjä lähes tappanut.. Nah, menipä kuitenkin möläyttämään ettei Mustasta ollut mitään kuulunut viikkoon. Luojalle kiitos, että tuossa oli Ginny, jolle Harry puhui. Periaatteessa voisi kertoa siis kaikenkin. Ei se kenenkään muun korviin kantautuisi.