|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 7:32:19 GMT -5
["I say, if the world turns its back on you - you gotta turn your back on the world!" "That's not how I was tought." "Then you need a new lesson." Kaikki tervetulleita - erityisesti Sirenda. xD (Mä en päässy eilen illalla tappeleen missään ropessa kun sitä eniten oisin tarvinnu... ] Jesse löhöää laiskasti Suuren salin Rohkelikkopöytään, heitellen tikkaa seinällä olevan Päivän Profeetan etusivuun jossa Potterin kuva komeilee Rita Luodikon uusimman artikkelin lomassa. (Ja kukahan sen sinne seinälle oli laittanut...) Nälkä oli eikä ruokailukaan alkanut kuin vasta kymmenen minuutin päästä, mutta Jesse oli jo raahautunut ajoissa paikalle. Toivottavasti en ehdi Ihmepoikaa nähdä, pilaa vielä ruokahaluni ja kaikki. Tätä päivää tosin ei pilaisi enää edes se rillipää...Yksi tikka lentää reippaasti ohi ja on osua pöllöön joka lennähtää ikkunasta sisään aikeissaan toimittaa jollekull isohkoa pakettia.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 21, 2004 7:41:40 GMT -5
((Katsotaampas, joskos jotain osaisin vielä kirjailla. )) Sirenda oli tuskin edes ehtinyt asettua aloilleen tähän uuden uutukaiseen ympäristöö, mutta vaelteli silti käytävillä vailla päämäärää. Suuri sali näytti kuitenkin olevan seuraava kohde, sillä eihän ruokailuunkaan loppujen lopuksi ollut enää liian kauan. Reippain askelin tyttö tallusteli saliin ja pysähtyi huomatessaan jonkun Rohkelikon pöydässä. Tässä kohdassa Luihuisen tytön olisi kai pitänyt nyrpistää nenää, mutta tikkojen nakkelu saikin Sirendan tirskahtamaan hullunkurisesti. "Fiksua", todettiin pahansuovasti erään tikan suhahtaessa vain juuri ja juuri pöllön ohitse. "Tosin, mutäpä muutakaan voi pojalta odottaa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 7:47:35 GMT -5
"Pois tulilinjalta sulkasatoinen harakka!", poika tiuskaisee pölölle joka mulkoili pahasti takaisin. Jesse ei ollut edes huomannut että tikka oli mennyt ihan väärään suuntaan. Seuraava kuitenkin osuu Potterin nokkavaan nenään. "Napakymppi.", toteaa tyytyväisenä laskien sitten tikat kädestään, nojaten vasempaan käteensä tylsistyneenä.<br>Huomaa sitten saliin saapuneen tytön joka oli hänelle ihan uusi ja silti jollakin tapaa vähän liiankin tutun näköinen. Ja mikä helvetti tuo on...? Miettii sinisten silmiensä jäätäväksi muuttunut katse nauliintuen tyttöön. Silmät kaventuvat hiukan.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 21, 2004 7:56:03 GMT -5
Tyttö huomasi toisen katseen, jota ei voinut moittia turhan ystävälliseksi. Jos sitä poika tahtoi häntä katsella niin olkoot, mutta että oikein murhaava katse? Sitä sirenda ei voinut sulattaa. "Mitäs siinä toljotat?" kivahdettiin kärkkäästi ja pieni suu suipistui vaarallisesti. Haastavasti tyttö asteli lähemmäksi ja tiiraili samalla mitalla takaisin osoittaen näin ollen omasta mielestään selvästi, ettei pitänyt toisesta pätkääkään, ja että tämä voisi painua huitsinnevadaan. Ruskeiden silmien liikkeestä saattoi myös päätellä, että Sirenda vilkaisi kuvaa seinällä ja tuhahti paheksuvasti. Ehkä tämä mielenilmaus oli tarkoitettu Potterin pärställe, tai sitten yksinkertaisesti vain tikkojen tarpeettomalle nakkelulle ja lintujen hengen vaarantamiselle. Sirendahan itse omisti suloisen lurin, eikä hän näin ollen toivonut lintusen saavan minkään sortin heitetyistä esineistä iskua.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 8:04:47 GMT -5
"Kuuluuko se sinulle pätkääkään? Tuijotan ketä tahdon", Jesse puree hammastaan ettei ihan vielä kilahtaisi. Yrittää sitten rauhoittua ja nousee ylös, kävelee tuon uuden tytön luo, kiertäen tun ympäri katsoen tarkemmin- Kyllä... Mustalainen. Ainakin osaksi. Irvistää inhottavasti kääntäen katseensa tytön silmiin. "Miksen ole nähnyt sinua aiemmin missään?" Ei sillä että olisin tahtonut. "Ei kai tänne muka pääse kesken lukukauden? Mitä helvettiä Dumbledore on ajatellut?", tuhahtaa inhoten, pysähtyen sitten tytön viereen vähän matkan päähän tuijottaen nyt tuota lähinnä epäluulisesti ja kylmästi.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 21, 2004 8:17:28 GMT -5
"Kyllä kuuluu", vastataan kipakasti. Leuka nousee uhmaavasti ylemmäs ja kädet nousevat ristiin rinnalle pojan kiertäessä ympäri kuin jokin elukka. Pojan naama ei miellyttänyt Sirendaa pätkääkään, eivätkä sanatkaan, jotka tyttö otti loukkauksena. Sen sijaan, että sirenda olisi samantien mojauttanut toista kuonoon, tyytyi vain tuijottamaan takaisin silmiin hapan ilme kasvoillaan. "Jos olisin nähnyt sinut ennenmin olisin varmaankin pakannut laukkuni samantien", kuului nenäkäs vastaus ja miltei samaan hengenvetoon jatkettiin vielä,<br>"Dumledore tuskin on ajatellut sinun pieniä sieviä tunteitasi. Ja kuten huomaat, minä pääsin tänne ja aion myös jäädä." Näytti siltä, että Sirenda oli kohdannut uuden vastustajan, jota joutui katsomaan ylöspäin. Tämä kismitti entistä enemmän lyhyttä tyttöä, joka sipaisi hiuskiehkuran korvan taakse. "Sinä lienet niitä, jotka tykkäävät aiheuttaa harmia ja tappeluita?" Se oli kai enemmänkin toteamus kuin kysymys. poika voisi näin olleen, joko vastata syytökseen, tai sivuuttaa asian kokonaan.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 8:30:38 GMT -5
["pojan kiertäessä ympäri kuin jokin elukka." *reps* Ihanko totta? ] "Voi, voithan pakata ne yhä ja häipyä", toteaa kylmästi ja mulkoilee toista. Teetenkään Dumbledore voinut ajatella 'pieniä sieviä tunteitani' kun ei niistä mitään tiedä. Puoli totuutta ei riitä.Ei kuitenkaan sano tuohon mitään ääneen. Ai aikoi tuo jäädä? No, omahan on virheensä...Lähestyy sitten tyttöä hitaasti, epäluuloisena, ja ehkä hieman uhkaavana. "Voin vaikka ollakin", vastaa syytöksiin kumman rauhalliseen sävyyn mielentilaansa katsoen. "Ja ehkäpä minulla on syyni siihen." Sitten äkkiarvaamatta tarttuu tytön rinnuksista työntäen tuon epämukavaan asentoon rohkelikkopöydän reunaa vasten. "Mutta kerrohan ensin", toteaa hampaidensa välistä.<br>"Mistäköhän johtuu ihonvärisi?" Tietää tuon olleen niin suora, rasistinen ja tökrö kysymys kuin mahdollista esittää, mutta ei voisi vähempää välittää. Halusi edes muodon vuoksi kysyä ennenkuin tekisi mitään vakavempaa. Ja oli vastaus mikä tahansa tuskinpa sitä uskoisi.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 21, 2004 8:48:17 GMT -5
((Totta kai. *naur* ;D Hienoja johtopäätöksiä, mutta hei, kuka on väittänyt että Kookokset on fiksuja? ))
Rauhallinen käytös ja nenäkkäät vastaukset ärsyttivät entistä enemmän tätä neitiä, joka kuitenkin hyvin yllättäen huomaa joutuneensa väkivaltaisen iskun kohteeksi. No, ehkä se oli vähän liioittelua, mutta toinen osasi tehdä tytön olon epämukavaksi. Ettäs kehtaakin tuolla tavalla..! Tuskin ehdin edes suutani avata..., Sirenda ajatteli kihisten jo pahanpäiväisesti kiukusta. Tyttö kiemurteli ja sätki koettaen ihan oikeasti satuttaa toista. Olisi kai potkaissukkin, jollei poika olisi esittänyt niin typeriä kysymyksiä.<br>"Olisikohan vaikka vanhemmilta perittyä? Lukisit vähän enemmän biologiaa", vastaus kuiskattiin törkeän ylimielisesti ärsyttävä hymy huulilla. "Et kai sinä vain löisi tyttöä, typerä öykkäri. Taidat olla todella epätoivoinen", tyttö härnäsi yrittäen tökkästä toista sormella kylkeen. "Anna tulla vaan. En halua satuttaa pieniä poikia syyttä suotta." Poika varmasti tajusi, ettei Sirenda pelännyt uhkailua vaan tarttui ennenmän kuin mielellään tähän tilaisuuteen opettaa toisille hyviä tapoja ja tervettä kunnioitusta itseään kohtaan. "Varo vain..." sähähdettiin vielä kaiken hyvän kukkuraksi.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 9:04:55 GMT -5
["öykkäri". xD Kuolen! xD Soot ihana. ] Vanhemmilta perittyä? No se riittikin. Heh. Ties vaikka olisi sukua niille yksille kusipäille...ja toivottavasti oikein läheistä ja rakasta...No olisihan tuo samalla sukua Jesselle itselleenkin, mutta se nyt ei muuta kuin pahentaisi Jessen asennetta. Vaan ehkäpä kyseessä kuitenkin oli vain random mustalaissukuinen tyttö. Anyway anyhow. Jessellä alkoi keittää joka hetki pahemmin. "Kuule, tiedän biologiasta - niin ihmisten kuin eläintennkin - enemmän kuin uskoisitkaan", vastaa tuon ylimieliseen hymyyn vähintään yhtä ylimielisellä hymyllä.<br>Toisen kutsuessa öykkäriksi, eikun epätoivoiseksi öykkäriksi vieläpä, ja tökkiessä kylkeen Jesse oli ihan lähellä revetä nauramaan, mutta siihen ei nyt olisi aikaa. "Epätoivoinen? En nyt ihan sitä ilmaisua käyttäisi", sanoo rauhallisesti. "Ja kyllä, löisin tyttöä, jos katsoisin tarpeksi hyvän syyn siihen. Ja kyllä, nyt on!", sihahtaa ärtyneenä.<br>"Ja sinuna en tulisi puhumaan miään pienistä, pätkä", naurahtaa huvittuneena. Tuo ei varmasti ole ainakaan nuorempi, mutta pätkä mikä pätkä ja hinteläkin vielä..."Ja varonpa hyvinkin", poika sanoo silmät jo kipinöiden vihasta. Meenneet palasivat mieleen koko ajan vahvemmin. "Et uskokaan miten varovainen minusta onkaan tullut sinun kaltaistesi suhteen!", ärähtää sitten iskien tytön uudestaan pöydän reunaa vasten toivoen tuon vähinäänkin niksauttavan selkänsä.<br>Kääntää sitten väkivaltaiseen sävyyn tytön leukaa niin ettei tuo pystyisi halutessaankaan katomaan muualle. "Ja omahan on valintasi, mutta minulle ei kannattaisi ryttyillä, tulet kyllä huomaamaan sen jos jatkat", irvistää tuolle heittäen sitten tytön kivisella lattialle silmät jo palaen raivosta. Täysikuu oli vielä kahden viikon päässä, mutta Jessestä alkoi tuntua että voisi hyvinkin jo ottaa ja repiä tuon olennon kappaleiksi. [*mutins* Raivostuttaa oikeestikin. Mä oon alkanut luomaan Jessen elämää niin intensiivisesti että oon alkanu jotenki kasvaan yhteen sen kanssa ]
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 21, 2004 9:30:46 GMT -5
((Ihana? Missä? *kuikkii ympärilleen* )) Vastauksia. Yllättävän fiksun oloisia öykkärin suusta. Sitten yllättäen uusi kipeä isku selän osuessa pöydän reunaan. Tuolla hetkellä, jolloin Sirenda irvisti, vihasi hän itseään ja hentoisuuttaan, mutta periksi ei annettaisi. Jos pojan silmät paloivat tämän pitäessä tiukasti kiinni leuasta, tummuivat tytön silmät vihasta suun edelleen virnistäessä halveksuvasti. Hetkisen kuluttua vastustaja olikin paiskannut tytön katselemaan itseään lattianrajasta. Perhana!"Minun kaltaiseni... Mikä onkaan salaisuuteesi?" naurettiin vasten toisen kasvoja, jopa lattialta. Ei tyttö tiennyt mitään tästä pojasta, ei edes nimeä, mutta tämä ei jäisi tähän. Ei nyt, eikä huomennakaan. Hitaasti tyttönen nousi lattialta puristaen kätensä nyrkkiin rintansa korkeudelle. "Kerro minulle toki vihasi syy, öykkäri. Vaikka oletkin isompi ja varovoinen vielä määrittelemättömän 'meidän' suhteen, niin sopisi sitten kalppia hiiteen", ylimielistä puhetta kiitos tykyttävän kivun selässä.<br>Kuka tuo poika luuli olevansa? Maailman valtias? Ehei... Öykkärien kuningas korkeintaan. Ruskeat silmät mittailivat toista hyvinkin intensiivisesti haastaen ihan kunnolliseen tappeluun. "Et taida tietää kenen kanssa asioit, rohkelikko?" Viaton heitto, mutta Sirenda tahtoi tietää 'ääliönsä'( kuten tyttö poikaa nimitteli törkeästi mielessään) nimen. ((Oijoi, mie tiedä, mitä tarkoitat. Miulla oli joskus Berin kanssa sama ongelma. Tällä hetkellä on vähän vaikea päästä oikeaan mielentilaan. *osoittaa syyttävästi Wickholmin levyä* ;D))
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 9:47:11 GMT -5
"Minun salaisuuteni.", Jesse toteaa huvituneeseen sävyyn katsellessaan tytön nousua lattialta. Hymyilee yhtäkkiä pienesti. Ei oikeen tiedä enää missä mielentilassa edes oli tuon kysyessä sitä. Hymy muutuu kuitenkin virneeksi tytön haastavan käytksen takia. Uskomatonta. Tuohan halusi oikeasti tapella ja ilman taikasauvaa. Jotain hyvää sentäs. "Sinulle minä mitään viimeiseksi kertoisin jos silloinkaan", vastaa jo hiukan katkeruuttakin äänessään. Että hän vihasi. "Ja ei, mistäpä tietäisin kun vasta kohdattiin", sanoo sitten taas rauhallisena lähestyen tyttöä kuin myös kädet nyrkkeihin puristettuina. Pojan mielntilat heittelivät vaarallisen voimakkaasti ja kohta saatttaisi tapahtua pahempaakin kuin tavallinen tappelu. "mutta tiedän jo aivan tarpeeksi omasta mielestäni.", lopettaa sitten tarraten tuon oikean käden ranteeseen vääntäen sitä kipeästi - hyvä jos ei sijoiltaan menisi. Tai siis paha Jessen mielestä.<br>"Sinnikäs tyttelii, huomaan", toteaa hiukan ivalliseenkin sävyyn. "Pisteet siitä." Saisinpa ainakin katsoa onko se yhtä hyvä tappelemaan kuin pikkusysteri aikanaan...
[Ai niin - ja ootkos ihan Jani-fani? Mä en oo muuta kuullutkaa kun sen Hukun, joka on koneellakin. ^^]
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 21, 2004 10:09:04 GMT -5
((Taisin narahtaa isotteluun. *Ei osaa kirjailla tappeluita. *(lue: ei ole koskaan kirjaillut kunnon tappelua immeisellä, joka on pikkuinen likkalapsi.) ;D))
Tyttö koetti lukea toista, mutta huomasi sen haastavaksi hommaksi huolimatta kaikista solvauksista ja sanoista, joille Sirenda ei laittanut minkäänlaista painoarvoa. Pojan ote oikeasta ranteesta oli armoton. Sattui. Tokihan poika sen näki tytön tuskaisesta ilmeestä. '...tytteli... pisteet siitä...' Vasen nyrkki heilahti kohti pojan kasvoja. Saattoi tosin olla niin, että lyhyt käsivarsi ei yltäisi antamaan iskua perille asti. Pieni tunnusteleva riuhtaisu oikean käden osalta tuntui täysin turhalta, mutta oli kai juuri ja juuri kokeilun arvoinen yritys. Toisen jalat voisivat olla seuraavan iskun kohde. Kenties potku polveen, tai yritys osua herkemmille seuduille. Niin tai näin, sähisi tyttö myrkyllisesti kohti kasvoja. "Älä... koskaan... kutsu... minua... tytteliksi! Tämä on kertakaikkisen nöyryyttävää. Sievät silmät tosin... varsinkin, jos niitä ympäröisi aina muodissa oleva musta, ajateltiin myrkyllisesti, vaikka vaiti kamppailikin kipua vastaan. Mitä ilmeisimmin poija oli onnistunut vääntää ranne väärään asentoon ja polte tavoitteli elintilaa aina kyynärpäähän saakka, puhumattakaan siitä, että sormet tuntuivat tunnottomilta.
((Karsastan sanaa fani. Spooky. En kai mie mikään fanittaja ole, mutta mukavaa on kuunnella seksikästä ääntä ja tuleepa näistä biiseistä hävä mielikin, joten mikäpä tässä olisi ollessa. Mies ja kitara on oikeastaan aika makea yhdistelmä. Legendaarinen suorastaan. *naur*))
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 10:22:15 GMT -5
[No eiku sä pelaat ihan hyvin Pelaat just niinku parhaaks näet ja miten haluat hahmosi olevan Tää on hauskaa. xDD Ai juu, ootko nähny uusimman Peter Pan -leffan? Tuli vaan tyttelistä mieleen. xDD] Jesse hymyili helvetin tyytyväisenä tuon pyristelylle. Olihan tämä lievästi sanottuna epäreilua, mutta who f*cking cares? Kavahtaa hiukan taaksepäin yhä pitäen tiukasti toisesta ranteesta kiinni, tuon heilutellessa nyrkkiä, joten se osuu kyllä, mutta tuskimpa siihen edes mustelmaa tulisi. Huomaa ilmeisesti onnistuneensa tavoitteessaan vääntää tuon ranne. "Ai ei tytteli nimitys kelpaa?", toteaa muka pahoittelevaan sävyyn. "Mikä sitten kelpaisi?", kysyy muka kiinnostuneenakin. "Tietäisitpä vaan miksikä olenkaan kaltaisiasi kutsunut...", virnistää ilkeästi. "Tai mitä tosissani haluaisin tehä...", mutisee sitten lähinnä itsekseen. Kiskaisee rajusti tytön ranteesta heivaten tuota seinään päin ja päästää irti. Kai se on pakko kun ei tuosta näy muuten olevan edes vastusta...Jessen teki kyllä kovasti mieli vain hakata tuo maahan, mutta se olisi ollut liian tylsää ja sitäpaitsi sille olisi ollut liikaa todistajia koska Kopinkynsiä alkoi valua saliin.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 21, 2004 11:08:44 GMT -5
((En kestä kehuja ja se oma harkinta on aina vähän niin ja näin. Ja ei, en ole Pania nähnyt. Täällä näytetään Varesta varmaankin kuudetta viikkoa. )) Pieni tyydytyksen tunne ailahti tytön sisällä, vaikka ei isku ollutkaan ollut edes tehokas. Poika sitoi liian hyvin, toisin sanoen toinen oli piirun verran liian voimakas vääntäessään. Pojan puhe kuulosti osittain heprealta, mutta Sirenda ei välittänyt. "Kutsu niinkuin meikäläisiä kutsut. En tiedä miksi luulet minua, mutta..." lause päättyy parahdukseen ja tyttö on osua seinään, joka olikin yllättävän lähellä. Mutta vihdoinkin tyttö oli vapaa. Vasen käsi puristi vaistomaisesti oikeaa rannetta, joka oli punainen ja ilmeisesti myös turvonnut. Nopea tilannekartoitus kertoo, että Korpinkynnet olivat jälleen kerran täsmällisyydellään pilanneet tappelun. oikeastaan Sirenda oli kiitollinen, sillä tuskin pahinkaan öykkäri tappelisi toisten silmien alla. Hitain askelin tyttö tulee aivan toisen vierelle ilman uhkaavia eleitä pysähtyen hetkeksi. "Seuraavalla kerralla olen valmis", kuiskattiin ehkä hieman naurahtaenkin. Itse asiassa tytön tarkoituksena oli yrittää kampata tämä nenäkäs otus lattialle toisten silmien edessä. Oikea jalka tapaili pojan jalkaa pyyhkäistäkseen tämän nurin olkapään pukkaistessa toista, jos ei kovinkaan lujasti niin ainakin sen varran, että toisen sopi odottaa uutta ottelua. Ehkä poika säilytti tasapainonsa massansa ansiosta, tai ehkä tämä oli arvannut Sirenda suunnitelman. Ehkä tätä iskua käytettiin tyttöä vastaan, sitä oli vaikea aavistaa ennalta, mutta leveä hymy koristi tytön kasvoja. Ehkäpä toinen joutuisi toisten silmissä entistä huonompaan valoon. Toiveajattelua kaiketi, mutta tästä ei peräännyttäisi. Sota oli alkanut.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 21, 2004 11:30:43 GMT -5
[Hehee. xD Sodan rummut soittakaa!! ] Jesse sadatteli mielessään. Nyt hän toivoi, nälästään huolimatta että ruokailuun olisi vielä ainakin toinen vartti. Toisaalta...mitäpä korpinkynsistä...kaikki tiesivät hänen maineensa ja kun opettajia ei kerta näkynyt niin...Sitten tuo jo yrittääkin kampittaa ja ties mitä katalaa. Jesse heiluu hetken hakien tasapainoa, mutta ei ehdi edes ottaa tukea seinästä kun kaatuu jo maahan, polvilleen, koska sai otteen penkistä.<br>Olipahan taas ollut liian keskittynyt yhteen asiaan kerrallaan eli äsken salin ovelta valuvaan joukkoon. Selvä. Selvä!"Kuka sanoo että vielä pääset lähtemään...?!", ärähtää sitten kiskaisten tytön niskasta työntäen selälleen lattialle. Kyykistyy tytön viereen silmät kiiluen vaarallisesti. Olisi niin helppoa...vaikka se tietäisikin jotain ikuista 'maanpakoa' Tylypahkasta, mutta olisi se ehkä sen arvoista...Poja toinen käsi pitelee tytön toista rannetta lattiaa vasten, toinen käsi hakutuu tytön kurkulle puristen sitä koko ajan kovempaa. Jessen päässä oli niksahtanut jokin tärkeä osa hetkellisesti. Enää millään ei ollut väliä kuin sillä että saisi satuttaa tuota oikein kunnolla.
|
|