Päivällisellä

[Parvati Patil]

//Mii tuherran nyt joka paikkaan, mutta inspis on inspis^^//

Parvati "syöksyi" suureen saliin. Hänellä oli hirveä nälkä, ja vielä oli puolet päivästä jäljellä. Hän istahti rohkelikon pöytään pölisevien luokkatovereidensa viereen, ja mätti lautaselleen ruokaa, ja yhtään estelemättä alkoi hotkia ruokaa. Tämän jälkeen joudun meikkaamaan varmaan sata tuntia, Parvati ajatteli, mutta ei voinut mitään.

[Lavender Brown]

Lavender meni rauhallisin askelin suureensaliin ja etsi katsellaan tuttuja "Noh ehkä rohkelikonpöydässä on joku." hän sanoi toiveikkaasti itselleen ja meni tupapöytään. Hän huomasi Parvatin. "Luuletko että maailmasta loppuu ruoka kun noin ahdat sitä." sanoi Lavender naurahtaen ja nappasi itselleen leivän.

//eii kovin sujuvaa I now, mutta ensimmäinen kerta on ensimmäinen... älkää olko liian tuomitsevia, pliis//

[Parvati Patil]

Parvati hätkähti.
Hätkätäminen oli täysin häntä, hän hätkähti aina, kun joku tuli.
Tyttö nileaisi.
"No, ei se nyt ehkä lopu, mutta minä kuolen nälkään", Parvati sanoi. Hän näyttä varmaan kamalalta, sen takia hän nappasi taikasauvansa, heilautti keveästi rannettaan, ja ruokatahrat hävisivät. Meikkikin korjautui hetkessä.
"No, entäs itse, sinä vain popsit leipää", tyttö sanoi hiukan oudosti. Ihan miten vaan. Parvatilla ei ollut enään nälkä. Päin vastoin. "Eikö sinulla ole siis ollenkaan nälkä?" neiti kysyi, ja kaatoi mehua itselleen. Hän hörppi sitä tasaisesti. Sitten neito kaivoi laukustaan ponnarin, ja sitoi hiuksensa löysälle nutturella taakse. Parvati ei mitenkään rakastanut sitä, että hänen hiuksensa kihartuivat hiukan, ja olivat kaikessa tiellä. Mutta tyttö rakasti niitä.<br>
[Inspis lensi kauas taivaanrannan taa.....Indican Scarlett soi mulla päässä, tosin sen varmaan huomaa^^]