|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 17:06:19 GMT -5
"No enkä pitäisi. En kaipaa lentokoneita seuraavaan sataan vuoteen, vaikka viikon päästä taas joudunkin sellaiseen", irvistää inhoten. Katselee kiinnostuneena ympärilleen heidän saapuessa pihaan. "Ihan friikkiä. Ikinä eläessäni en landella ole ollut. Paatunut kaupunkilaiskakara siis.", virnistää hyväntuulisesti laskeutuessaan maahan hevosen selästä.<br>Kyykistyy luokseen epävarmasti mukeltavan koiranpennun eteen ojentaen varovasti kättään. "Tule vain, pikkuinen", puhelee koiralle hiljaa. "Se on okei...", sanoo hymyillen kun pentu työntää kuonoaan lähemmäs pälyillen poikaan. Rapsuttaa koiraa korvan takaa ja nousee ylös toisen kissan kiehnätessä jaloissa. No ainakin täällä on paljon elukoita...ei tästä ihan painajaista voi tulla vaikka kakaralauma olisikin... Kävelee Shuichin perään yhden kanoista tepsuttaessa vieressä kotkottaen kuin sillä olisi kovasti asiaa. Jesse hymyilee sille kyykistyen vielä silittämään sitäkin. "Kuulehan, tyttöseni, minä en ymmärrä nuita marttakerhon juttuja, joten kipitähän siskojesi luo juoruilemaan, eiks jeh?" Nousee sitten jälleen ylös ja yrittää olla huomaamatta kaikkia otuksia jotka yrittävät lahjakkaasti saada hänen huomiotaan.
|
|
Shuichi Shindou
Velho/Noita
Go for the Kill! "olet kuoleman oma et kenenk??n muun"
Posts: 148
|
Post by Shuichi Shindou on Oct 3, 2004 17:29:13 GMT -5
Naurahtaa. "No, jos saisin päättää en astuisi sellaiseen enää ikinä", sanoo hymyillen. "No, Lancen takia minä pitää tästä paikasta ja täällä rauhallista", sanoo virnistäen. Pian ovi aukeaa ja sieltä juoksee kirkuva 15-vuotias tyttö. Ja puhuu japaniksi ja repii hiuksiaan. Tytöllä on lantiolle ylettyvät mustat hiukset ja kauniit kasvot. Shuichi pidättelee naurua. "Arvaa mitä Niaka sanoo juuri..", tirskuu. "You're ruining my life!", tyttö sanoo selkeällä englanninkielellään. "Teini angstia", hymähtää ja heilauttaa kättään Niakalle joka huomaa vieraat. Tyttö kipittää noiden luokse ja alkaa taas puhua vauhdikkaasti japania heilautellen käsiään ja osoitellen ovien suuntaan. Shuichi nyökyttelee ja irvistää ja tyrskii. "Niaka.. ", tyttö sanoo hiljentäen tytön. Sanoo sitten japaniksi muutaman sanan jonka joukkoon kuuluu Jessen nimi eli Jesse voi olettaa Shuichin esittelevän pojan Niakolle. "Jesse, tässä olla Niako, perheen vanhin tyttö. Hänellä olla ongelma vanhempien kanssa. Hän ei päästä illalla treffeille", selittää Jesselle suloisen hymyn kera. "Bishounen", Niako sanoo ja hymyilee flirttailevasti Jesselle. Shuichi lämäsee käden kasvoilleen. Gosh. Alkaa puhua taas japaniksi ahkeraan ja Niako vastailee viattomaan sävyyn. "Argh! Sinä kruunata päiväni", sanoo Niakolle ja on juuri vetäisemässä Jessen mukaansa kun ovesta ryntää kolme muutakin lasta. 4-vuotias poika kipittää iloisesti nauraen ja ryntää paijaamaan suoraan Jesseä. "Se on Yukido. Pieni säde", Shuichi esittelee ja puhuu Yukidolle esitellen tuolle Jessen. Yukido loikkaa saman tien pälpättäen paijaamaan Shuichia. Niako vain hymyilee turhautuneena. Seuraavaksi paikalle tupsahtaa se 6-vuotias tyttö joka hymyilee Jesselle aurinkoisesti kuin Teehetki konsanaan ja repii poikaa kädestä sanoen jotain japaniksi jonka voi olettaa tervehdykseksi ja saman tien tyttö niiaa kohteliaasti. "Hän on Niraka ja hän tervehti sinua", Shindou sanoo hihittäen ja laskee kissanpennun alas vetäistääkseen tytön syliin ja pörröttää tytön hiuksia ja sanoo taas muutaman lauseen japaniksi ennen kuin laskee tuon alas. Ja sitten 11-vuotias tyttö astelee Jessen eteen hymyillen ujosti ja niiaa tuolle kohteliaasti ja ojentaa kätensä tuolle. "Haluaa kätellä.. Hän on Miaka..", sanoo ja puhuu tuollekin jotain painaessa suukon tytön poskelle. Sanoo jotain Niakolle ja Niako katoaa sisälle palaten pian 2-vuotiaan tytön kanssa ja tyrkkää sen Jessen syliin ja irvistää tuolle sanoen japaniksi jotain ennen kuin astelee kohti talleja. Shuichi hihittää. "Tervetuloa perheeseen, Jesse-kun!", tyttö sanoo. "Ja aijoo. Naoko sanoa että sinä vastata siitä natiaisesta koko illan ja aamu, desu. He tosiaan halua nähdä millainen persoona sinä olla koska antoi sinulle heidän silmäterä hoitaa. Joten pyytää nyt. Ole kohtelias ja tee kuten käsken ja älä päästä sitä lasta silmistäsi. Sen nimi olla sitten Milanda. Tule, desu", tyttö sanoo säteilevästi. "Ja muista tämä perhe merkata minulle enemmän kuin mitkään muu. Minulla ei olla muita. Joten ole kiltti äläkä pilaa minulta tätä. He merkitä minulle enemmän kuin oma elämä. Anna minun olla ylpeä sinusta. he puhua englanti", sanoo ja katsoo tuota blink blink ilmeellä ja alkaa hätistellä japaniksi lapsia sisälle.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 18:04:38 GMT -5
Hyvä kun eläimet olivat häipyneet omiin touhuisinsa niin ovesta syöksyy hiuksiaan repivä kirkuva teinityttö.<br>Jesse jää kyykkyyn tuijottamaan tuon menoa hiukan typertynyt ilme kasvoillaan. "Ööö...okei.", toteaa vain Suichin selitykseen virnistäen. "Teiniangstia, indeed." Poika vääntäytyy seisomaan tutkien uutta tyttöä katseellaan vastaten tuon flirttailevaan hymyyn vähintään yhtä flirttailevalla hymyllä.<br>Ei hän toki kuvitellut unissaankaan alkavansa yhtään mitään jonkun japsin kanssa tai kenenkään muunkaan ulkomaalaisen hihhulin kanssa, mutta saihan sitä vähän hauskaa piää. Yukidon rynnätessä paijaamaan Jessen mielentila heittelee huomattavasti yllättyneestä, rasittuneeseen ja hölmistyneeseen. Sitten hänen luokseen pöllähtää 6-vuotias tyttö kiskomaan kädestä.<br>"Öhh...just. No hei vaan, Niraka...", Jesse toteaa hämmentyneenä kaikesta hössötyksestä katsoen aurinkoisesti hymyilevää yttöä.<br>"Onko täällä kaikilla kestohymyt päällä niinku elokuvissa japanilaisilla?", poika virnistää katsoen taas Shuichiin. Ja taas uusi muksu. Miakan niiatess ujon oloisena Jesse ei voi kuin hymyillä. Nyökkää tytölle ystävällisesti hymyillen ja kättelee tuota tervehykseksi. Sitten Niako ilmestyy sisältä epäilytävä pieni olento sylissään ja samassa Jesse löytääkin tuon epäilyttävän pienen olennon sylistään ja se kiskoo pojan hiuksia, mutta ei kovasti. "J-Jesse-kun?", Jesse toistaa hölmistyneenä tuijottaen Milandan suuriin pyöeisiin silmiin ollen koko ajan enemmän sekaisin ihmeyksestä.<br>Eikö saisi aikalisää? En minä ole tottunut perheisiin. Varsinkaan tällaisiin isoihin! "Mi-mi... mutku...Milaka?", poika toistaa pidellen lasta mahdollisimman kaukana itsestään roikottaen sitä kuin pakettia. Oli ensimmäinen kerta kun hän joutui pitelemään lasta sylissään. "Mitä hittoa tällaisille muka tehdään?", katsoo Shuichiin siniset silmänsä lautasina. Jesse laskee Milakan maahan tarttuen sitä kädestä ja lähtee kävelemään sisälle Shuichin hätistellessä muita sisälle. Hän ei voinut käsittää miten joku hemmetin perhe merkitsee jollekin enemmän kuin elämänsä, mutta niin kai sitten. "Hyvä on, hyvä on...Katsotaan nyt mitä tulee...", poika mutisee itsekseen.
|
|
Shuichi Shindou
Velho/Noita
Go for the Kill! "olet kuoleman oma et kenenk??n muun"
Posts: 148
|
Post by Shuichi Shindou on Oct 3, 2004 18:24:01 GMT -5
"Hän kyllä osata englanti, mutta hän ei tohdi puhua sitä", sanoo huvittuneena. Hymyilee suloisesti vain. Yukido oli ihastuttava poika ja tykkäsi paijaamisesta. Niraka ja Yukido kipittävät nopeasti sisälle kailottaen Jessen ja Shuichin tulosta. "Kiinalaiset kestohymyä. Nämä lapset ovat aurinkolapsi. He rakastaa hymyillä. Onnen merkki", sanoo virnistäen. "Jesse-kun, sinua tulla kutsua noin. Japanissa kohtelias pääte nuori mies, desu", tyttö selittää hymyillen ja katsoo Milandaa. "Milanda. Ja ei se noin pelottava olla. Se pitää paijaamisesta", selittää ja astelee kohti ovea. "No pidät sylissä. Itseäsi vasten ja sitten vaihtaa vaipat ku tarvitsee ja ruokkia ja leikkiä ja lukea iltasatu. Kaikista tärkeintä että annat huomiota sille ja et päästä pois silmistä. Se miten kohtelet lasta on miten ne kohdella sinua, desu. Perhe on iso ja tärkeä asia Japanilaisille. Ketään ei heitetä heitteille ja kaikkia rakastetaan yhtä paljon", sanoo rauhallisesti pojalle ja hymyilee jotenkin surullisesti astuessaan eteiseen. "Mark ja Lisa!", huutaa ja pian paikalle astelee lämpimästi hymyilevä pariskunta. "Tässä olla isovanhemmat Lisa ja Mark, tässä ystäväni Jesse Conway Tylypahkasta, desu", tyttö esittelee ja hymyilee. "Kumarra ja sano hei", kuiskaa Jessen korvaan ja virnistää Milandalle joka näyttää Jesselle esimerkkiä. "Päivää vain ja tervetuloa taloon Jesse-kun!", Mark sanoo lämpimästi ja kumartaa kohteliaasti pojalle. "Tervetuloa matalaan majaamme Jesse-kun. Toivon mukaan viihdyt seurassamme, desu", nainen sanoo oikein lämpöisellä äänellä ja kumartaa kädet yhdessä tuolle. Shuichi hymyilee vain ja sieppaa kisun takaisin syliinsä, mutta ei ehdi taaskaan pitää sitä kauan kun Yukido tulee ja kinuaa päästä syliin. Tyttö laskee kisun maahan ja vetäisee pojan syliinsä. "Niaka selitti että ette päästä ulos. Ja tuttua Te pilaatte elämäni- puhetta. Minne hän mennä nyt, desuka?", hän kysyy kohottaen kulmaansa. "Niaka haluta mennä sen Niakon jengin pojan kanssa.. Me ei voida hyväksyä sitä. Hän menee nyt ystävän luokse. Palaa kyllä tunnin kuluttua.. Päivällinen onkin valmista", Lisa selittää hymyillen ja katsoo sitten uteliaana Jesseä. Milanda katsoo koiranpentu-ilmeellä Jesseä kuin pyytäen päästä tuon syliin ja paijaa tuon jalkaa ahkerasti repien tuota paidan helmasta.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 18:47:31 GMT -5
Jesse mulkoilee epäluuloisesti vieressään kipittävää ipanaa ja kuuntelee vepäuskoisena Shuichin selitystä.<br>"Voi hyvä Luoja! Ei onnaa, ei tasan.", mutisee itsekseen saapuessaan sisälle. "' Perhe on iso ja tärkeä asia Japanilaisille. Ketään ei heitetä heitteille ja kaikkia rakastetaan yhtä paljon', Jesse toistaa kuin yrittäisi ymmärtää vierasta kieltä, vaikka tyttö sanoikin tuon enlanniksi. Naurahtaa sitten oudosti. "No sitten en todellakaan kuulu tänne..." Poika katsoo Milandaa joka näyttää esimerkkiä. Hymyilee väkisinkin tuolle ja tekee perässä koska ei oikein enää tiedä mitä ajatella saati tehdä, joten tehään nyt sitten niinkuin muutkin... "Eh...juu...kiitos...", Jesse toteaa hiljaa Markin ja Lisan sanoihin katsoen vuoron perään heihin, Milandaan ja paikalle ilmaantuneeseen Yu...You...Mikä ***** se nyt oli?!..Yukidoon!? Sitten vaahtosammutin alkaa lääppiä pojan jalkaa ja nykiä paidan helmasta. Jesse kääntää katseensa alas tyttöön möllötäen takaisin. "No mitä?", kysyy hiukan ahdistuneena. Tyttö alkaa hyppiä jokellellen lapsenkielellä kädet ojennettuina ylös eikä viestistä voisi tyhminkään erehtyä.<br>"Äh, senkin syliperuna...", tuhahtaa lapselle nostaen tuon kuitenkin syliinsä.<br>Hymähtää huvittuneena. No onhan tämä kääpiö toisaalta ehkä aika suloinen, mutta epäilyttää silti mitä tästäkin illasta vielä tulee...
|
|
Shuichi Shindou
Velho/Noita
Go for the Kill! "olet kuoleman oma et kenenk??n muun"
Posts: 148
|
Post by Shuichi Shindou on Oct 3, 2004 19:00:25 GMT -5
Katsoo poikaa huvittuneena. Voi toista. Kyllä hän osaksi ymmärsi että kaikki tapahtui nopeasti ja kun kaikki oli uutta niin vähemmästäkin ahdistui. Isovanhemmat hymyilevät kun poika nostaa tytön syliin. Hyvä merkki. Shuichi päättää ettei ala selittää japanilaista kulttuuria lasten hoidon kannalta tai Jesse juoksisi vielä kirkuen ulos. "Tule Jesse-kun. mennä syömään", tyttö sanoo ja lähtee keittiöön. Keittiössä ei todellakaan ole pöytää joka saattaa ihmetyttää poikaa. Lattialla on vain jokaista henkeä varten iso pehmeä tyyny ja pieni koroke. "Sinun parasta opetella täällä istumaan hyvin ja nousta sirosti ellet halua onkelma koulussa! Ja ai joo, sinun pitää syöttää Milanda ja huolehtia sen ruokailu samalla", Shuichi selittää tasaisella äänellä ja ohjaa Jessen ikkunan viereen ja laskee Yukidon alas. Istuu varmoin tottunein elein mustalle sametti tyynylle jalat ristissä mikä olla vaikeaa minarissa. Tyttö katsoo hymyillen kun Yukido tekee samoin ja koko perhe menee paikoilleen paitsi Lisa joka menee hakemaan ruokia. "Istu Jesse, mutta auta ensin Milanda omalle paikalle viereesi, kiitos", tyttö sanoo suloisella äänellään ja katsoo Milandaa joka kurkottaa pussaamaan pojan kasvoja ja puhelee japaniksi kaikkea välittämättä siitä ettei poika ymmärrä sanaakaan. "Ruokana riisiä ja kanaa ja kasviksia", Mark sanoo virnistäen ja katsoo kun Lisa kaataa jokaisen lautaselle ison annoksen riisiä ja sitten kierroksen jälkeen tulee kaatamaan jokaiselle wokkikanaa ja kasviksia. Jokaisen lasissa on vettä. Ja puikot. Oi joi, se ettei Jesse osannut edes niitä käyttää saisi vaikeustason nousemaan kun joutuisi vielä huolehtimaan Milandan ruokailusta. "Minä auttaa sinua Milanda syömisessä koska sinä ei osata syödä puikoilla, desu. Mutta muuten olet omillasi", Shindou sanoo sitten valmiiksi ennen kuin poikaan iskisi paniikki.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 19:16:17 GMT -5
"Mikä hemmetin idea on jossain sirosti ylös nousemisessa?!", Jesse lähinnä oteaa enemmän kuin kysyy, ja hyvin ärsyyntyneellä äänellä laskien tytön taas lattialle. Pysähtyy keittiön ovelle pälyilemään ympärilleen. Jaaha...niin tästähän jo kuulinkin... Auttaa natiaisen tyynylle istumaan ja istuu itse perässä.<br>Kiertää katseellaan korokkeita ja katse pysähtyy puikkoihin. "Okei. Selevä. Mihin hiivatin hittoon annoinkaan Dumbledoren lykätä itseni?", toteaa turhautuneena, työntäen hienovaraisesti pussailevaa lasta kauemmas. "Jotain rajaa, jookosta joo?", sanoo tuolle, vaikka tietää ettei se mitään ymmärräkään. Tuskin ymmärtäisi vaikak poika puhuisi japaniakin. "Kuka riemuidiootti yleensä keksi että puikoilla pitäisi syödä?!", tuhahtaa ottaen puikot käteensä tutkien niitä tarkkaan. Niin yksinkertaiset välineet itsessään, mutta mahdotonta ruokailuvälineinä.<br>"Miksette sivistäisi kakaroitanne ja iskisi niille lusikat kouraan?", sanoo viitaten sanoillaan Milandaan, joka leikki puikoilla.
|
|
Shuichi Shindou
Velho/Noita
Go for the Kill! "olet kuoleman oma et kenenk??n muun"
Posts: 148
|
Post by Shuichi Shindou on Oct 3, 2004 19:26:01 GMT -5
"No, itse asiassa se on tyhmä. Mutta osalta on rumaa katsoa sellaista könyämistäkin ja Japanilainen kulttuuri panostaa kauneuteen. Täällä poikia voi kutsua kaunis kun teillä päin siitä loukkaantua", selittää olkiaan kohauttaen. "Tämä maa olla hyvin erilainen kaikin puolin verrattuna Tylypahka. Mutta tämä jälkeen ehkä ymmärtää miksi minulle niin suuri shokki palata Lontoo. Lontoo ei olla enää minun maailma, desu. Mutta se olla sinun maailma. En usko että sinä kuulua tänne vaikka asua täällä vuosi", tyttö sanoo Jesselle hymyillen. "Ei se olla niin vaikea kun oppia. Me voida antaa sinulle sinäsä haarukka mutta sinun paras oppia nyt puikot koska koulussa ei olla muuta kuin puikot, Jesse-kun", Shuichi sanoo pahoittelevasti alkaen syödä tottunein elein. "Ai joo, ja syödessä ei sovelias puhua joten..", tyttö lisää ja irvistää ja jatkaa syöntiä nauttien tästä uudesta hiljaisuudesta. Milanda yrittää jokeltaa jotain mutta kun Shindou laittaa sormen huulilleen tyttö hiljenee heti jatkaen syömistä. Shuichi auttaa välistä Yukidoa joka yrittää kiukutella ruokansa kanssa. Ja noin puolen tunnin aterioinnin jälkeen Yukido nousee siroin elein pöydästä kumartaen kiitokseksi ja astelee hiljaa ulos keittiöstä. Shuichi hymyilee suloisesti ja nousee itsekin ja kumartaa myös ja astelee keittiöstä ulos jääden käytävään odottamaan Jesseä. Milanda leikkii enemmänkin ruualla kuin syö mutta jo tähän mennessä on syönyt ateriansa ja katsoo vain uteliaana Jessen ateriointia. Milanda kikattaa iloiseen sävyyn. Siitä jessen touhu näytti yhtä hauskalta kuin TV ohjelma.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 19:46:30 GMT -5
"Niin, no en ymmärrä miksi jotkut jaksaa loukkaantua nimityksestä kaunis...minusta on päivänselvää, että poikakin voi olla kaunis, yhtälailla kuin söpö tai komea.", sanoo hajamielisenä.<br>Vai ettei puhuakaan saa? Selevä. Tämä poika matkaa suoraan Mungoon tämän viikon jälkeen, ellei aiemminkin... Irvistää itsekseen yrittäen katsoa mallia puikkojen kanssa säheltämiseen Suichilta. Jostain kumman syystä hän oli kadottanut jo ruokahalunsa, mutta jotenkuten onnistui tyhjentämään lautasen järjettömistä välineistä huolimatta. On niin rasittunut kaikesta uudesta ja typerästä tavasta, ettei todellakaan vaivaudu sirostelemaan noustessaan ylös.<br>Johonkin se raja täytyy vetää! Hän oli jo kaiken nopean muutoksen vuoksi käyttäytynyt täysin oman itsensä vastaisesti pari pitkää tuntia, eikä hän kertakaikkiaan enää jaksanut. Jos hän ei kelpaisi tänne sellaisena kuin oli, se oli muiden ongelma, ei hänen. Ja jos toiset haluaisivat tehdä jostakin ongelman niin omahan oli kärsimyksensä.<br>Jesse ei kyllä antaisi kenenkään tai minkään lannistaa itseään. Ei hän ollut koskaan antanut. Kumartaa kuitenkin pienesti kiitokseksi huokaisten syvään raahautuen ulos keittiöstä. Muistaa sitten että aamulla pitäisi MUKA herätä viideltä kouluun!! Pysähtyy keittiön ovelle kuin seinään näyttäen siltä kuin räjähtäisi millä sekunnilla tahansa vähintään potkimaan seiniä ja huutamaan painokelvottomia kirouksia mielipuolisen maailmankolkan vinksahtaneista tavoista. Hengittää syvään ja raskaasti kädet nyrkkiin puristettuina kireä hymy kasvoillaan, silmät kaventuen vaarallisesti ja tuijottaa ulko-ovelle. Oli hiuskarvan varassa ettei hän kävisi väkivaltaiseksi jos joku alkaisi puhumaan jostain japanin kulttuurin tempauksista. Noiden pikku räkänokkien olisi todellakin paras nyt pysyä kaukana. Jesse puree huultaan naurahtaen hiljaa "lievän" oudosti.
|
|
Shuichi Shindou
Velho/Noita
Go for the Kill! "olet kuoleman oma et kenenk??n muun"
Posts: 148
|
Post by Shuichi Shindou on Oct 3, 2004 19:59:01 GMT -5
Katsoo poikaa kysyvästi mutta jättää sen siihen ja olkiaan kohauttaen laahustaa olkkariin ja loikkaa kotoisalle sohvalle ja haukoittelee. "Ihuna sohva..", mumise vain ja katsoo sitten Yukidoa. "Lapset mennä nyt ulos. Minä haluaa olla hetki lomalla, desu.. Öh ai niin, sinä et ymmärtää", sanoo ja turhautuu muistaessaan ettei penska ymmärrä englantia ja translaa puheensa japaniksi ja pian lapsikatras katoaa ulos Milandaa lukuunottamatta joka seuraa Jesseä. "Minä olla kuollut huomenna.. Olla niin kuollut.. Ei tämä olla näin vaikea tottua takaisin vanha rytmi.. Krooh ja pyyh", tyttö valittaa laiskan oloisesti ja haukoittelee. "Me käydä täältä koulua ja herätä kello neljä ja mennä koulu ja pitää hartaus ja kaikki tai mennä koulu asunnolle ja herätä kello viisi. Minä kannattaa tätä paikka. Minä ei oikein pidä kouluasunto, desu", sanoo happamaan sävyyn. Mutta neljältä herääminenkin olisi kamalaa. Ainakin pojasta se olisi jos viideltäkin olisi vaikeaa. "Jos herätä täällä aamiainen olla puoli viisi ja viidestä kuuteen kylpy ja sen jälkeen pitää kiirehtiä koululle ja mennä pitää hartaus ennen tunteja. Koulu loppua kello viisi illalla joka päivä", tyttö selittää hajanaisesti ja katsoo Lisaan ja Markiin irvistäen. "Voi meidän Shuichi parkaa..", Lisa sanoo. "Sano muuta. Minä en olla enää tottunut tähän. Viikko ja menee vaikea oppia taas Tylypahka. En halua palata. Tämä olla väärin, desu", tyttö ärähtää ja katsoo Milandaa joka katsoo palvovasti Jesseä välittämätä siitä että poika voisi räjähtää tuossa milloin tahansa. "Suojelusenkeli", tyttö sanoo Milandalle. "Mutta me kaksi katoamme nyt kaupungille. Palaamme joskus. Laitathan Jesse-kunin kanssa lapset petiin parin tunnin kuluttua ja katsot ettei Niaka katoa kaupunkiin", Lisa sanoo ja katoaa Markin kera ulos. Shindou irvistää. "Lapsenvahti sinulle nyt me olla lapsenvahti näille viidelle. Päivä olla kruunattu. Minä halua jo nukkua perkele!", tyttö sanoo ja vajoaa syvemmälle sohvaan. "Ai joo, ja tunnin kuluttua on iltakylpy jos kiinnostaa", tyttö hihkaisee.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 20:25:10 GMT -5
Jesse ihan tärisee nousevasta agressiosta ja haluaisikin kirjaimellisesti räjähtää palasiksi niin pääsisi täydellisesti pois koko helvetin maailmasta. Shuichin mennessä mainitsemaan herätyksen neljältä viiden sijasta poika ei enää kertakaikkiaan kestä.<br>Tässä kohtaa pojalta pääsee erittäin raivostunut huudahdus. "MITÄ?!", Kraven-äänellä. [Underworld-elokuva xDD] Kun Mark ja Lisa alkavat surkutella Suichin tilannetta lentää lähin tuoli seinään osuen melkein pojan luokse jälleen koheltavaan Milandaan, hajoten seinään osuessaan. Jesse oli potkaissut sen lahjakkaasti kun päässä oli suunnilleen naksahtanut. Milanda parkaisee kaatuen pehvalleen lattialle, jolloin Jesse kiskoo lapsen kovakouraisesti ylös riuhtaisten tuon ilmaan ja pudottaen lapsen sohvalla laiskasti marisevan Suichin vatsan päälle. "OLE NYT SAATANA HILJAA JA LAKKAA VIKISEMÄSTÄ, HELVETTI SOIKOON!!", poika huutaa niin että naapuritkin vamasti kuulivat jos olivat kotona. "Sinä olet tottunut tähän helvetin esiasteeseen vaihto-oppilasvuotesi aikana, joten sinussa ole mitään 'voi-Suichi-pikku-raukkaa'!" Niin, Helvetin esiaste. Jessen omat kotiolot olivat lapsena olleet jotain tuhat kertaa karmeammat, mutta tämä oli silti liikaa vuosikausia parempaan elämään tottuneelle nuorelle. "TURHA kuvitella että nousen edes seitsemältä niinkuin Tylypahkassa, saati hymisen mitään vitun hartauksia tai hyysään näitä riiviöitä minkään vertaa ja huomenna heti ensimmäisenä vaikka uin takaisin Englantiin!!", poika raivoaa täysin välittämättä mitä mikään kirottu perhe ajattelisi mistäkin. Iskee vielä tyynyn Suichin kasvoille kunnes myrskyää ovesta ulos ja suuntaa pieneen metsikköön. Ihan kaikkea hän ei tosiaankaan aikonut sietää. Ehei. Ja Dumbledore saisi kuulla kunniansa kun hankki hänet tällaiseen luonnottomaan paikkaan.
|
|
Shuichi Shindou
Velho/Noita
Go for the Kill! "olet kuoleman oma et kenenk??n muun"
Posts: 148
|
Post by Shuichi Shindou on Oct 3, 2004 20:39:12 GMT -5
Shuichi vetäisee vain kädet kasvoilleen ja rukoilee että saisi armahduksen ja menolipun taivaaseen. Tämä tyttö menisi jo tänä iltana koululle. Täysin sama oliko siellä mukavaa eli ei. Katsoo Milandaa sormien välistä ja huokaisee. Taivas oli sitten helvetti tänä vuonna. "Tämä ei olla helvetti", parkaisee lopulta laskien Milandan alas ja ponkaisee pystyyn pidätellen itkua. Helvetti soikoon tässä menetti järkensä jo ensimmäisenä iltana. "Mene ja älä palaa. Ihan sama se minulle on.. Miksi edes sanoa minulle mitään. Ei minua kiinnosta kerta kaikkiaan", täräyttää takaisin. Liiallinen väsymys aiheutti sen ettei jaksanut edes ymmärtää saatika rauhoittua. Katsoo pojan perään tuhahtaen. "Minä vihata tuota", tuhahtaa. Itse asiassa kävelee ja soittaa Niakalle ja puhuttuaan pitkän ja epäsivistävän puhelun menee ja selittää lapsille että heidän pitää vahtia Milandaa ja syöksyy talliin ja suitsii Lancen puolihuolittomasti ja pian kuuluu kun ratsu katoaa pihasta teille tietämättömille. Tätä tyttöä ei näkyisi tänä yönä tuon pihan luona ja sanotaan näin että ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen tyttö jätti elämäntapansa narikkaan ja ratsasti suoraan lähimpään baariin ja ryyppäsi. Tämän hän kerta kaikkisesti tunsi ansainneensa. Ja ehkä joskus aamu kahden aikaan hoiperteli läheiseen puistoon Lancen kanssa selvittämään päätään ja tietenkin kaatosateessa. Istuu tuolille ja kaatuu siihen makuulleen. "Minä en jaksa. Vihata Tylypahka ja nyt vihata Japani..", tuhisee paheksuvaan sävyyn ja katsoo taivaalle. Ties vaikka se poika olisikin lähtenyt uimaan englantiin. Ihan sama. Pärjäsihän se omillaan ilman lapsenvahtiaankin. "Siellähän Lisa ja Mark paasaa kun en ole palannut ja lähdin ilman lupaa. Minua vähät kiinnostaa enää olla heidän täydellinen japanilaistyttö. Minä hitot välittää. Ahdistavaa, desu", puhelee hevoselle joka tökkii turvallaan tyttöä. Ilmiselvästi burn out oli iskenyt tähän aurinkoiseen tyttöön. "Eihän minua rakasta kukaan olin minä miten päin tahansa paitsi narkkaripojat kuten Naoko.. Ja mikä idea oli tulla tänne takaisin, desuka?", kyselee tietäen ettei kukaan vastaa. Isovanhempien talo olisi puolen kilsan päässä mutta tyttö oli päättänyt olla tällä puiston penkillä koko yön sateessa. Sama se mitä hänestä ajateltiin. Ainakin juuri nyt.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 20:59:07 GMT -5
Jesse istuu maassa nojaten puun runkoon ja tuijottaa taivaalle pimenevään iltaan. Minun täytyy oikeasti olla mielenvikainen, että suostuin tähän. Tuhahtaa mielessään kun sade alkaa pudota alas. Tilanne alkoi tuntua kovin epämukavalta siksikin, että metsä, puu ja sade ja aiempi välikohtaus sen vaahtosammuttimen kokoisen kersan kanssa palautti ikävästi mieleen sen yhden yön kauan sitten... Jesse huokaisee syvään nojaten päänsä käsivarsiinsa, jotka olivat polvien päällä.<br>Tähän kun jäisin, saisin ehkä hyvällä säkällä keuhkokuumeen, eikä kukaan odottaisi minun nousevan keskellä yötä mihinkään... Kääntää katseensa puiden välistä pienenä pilkottavaan taloon. Toinen talon kissoista löntystää litisevässä maassa pojan luo ja änkeää syliin. "Terve, karvapallero", sanoo hiljaa kissalle silittäen sen likomärkää turkkia. Yrittää turhaan kuivata kissaa märkään paitaansa, mutta kissa kehrää kuitenkin tyytyväisenä.<br>"Mitä sinä tällä säällä ulkona kuppaat kun sinulla on koti minne mennä?", puhelee otukselle hiljaisella äänellä unohtaen hetkeksi kaiken muun. Pitäisi ehkä ostaa lemmikki ja painua jonnekin kauas kaikista ihmisistä asumaan sen kanssa. Tulen selvästi paremmin toimeen näiden kanssa... Poika mietiskelee kunnes ukkonenkin jyrisee ja jossain kaukana välähtää salama. Jesse nousee, ottaen kissanpennun kainaloonsa ja lähtee kävelemään takaisin pihaan. Katsoo hetken talon pimeitä ikkunoita. Muut varmasti nukkuivat jo, eikä hän tietäisi mihin viitsisi mennä nukkumaan talossa, joten tassutti kissa sylissään Lancen talliin nojaten sen karsinan ulkoseinään. Ainakin siellä oli kuivaa ja lämpimämpää kuin ulkona. Pörröttää kissan märkää turkkia nukahtaen pian levottomaan uneen.
|
|
Shuichi Shindou
Velho/Noita
Go for the Kill! "olet kuoleman oma et kenenk??n muun"
Posts: 148
|
Post by Shuichi Shindou on Oct 5, 2004 8:34:58 GMT -5
Lopulta tyttö nousee ja loikkaa Lancen selkään joka laukkaa kepein askelin suoraan pihaan ja sisälle talliin missä Jesse nukkui. Tyttö laskeutuu ratsunsa selästä ja hymähtää. Voi pikkuista. Kello oli kylläkin jo aamu kolme mutta siitä huolimatta tyttö käpertyy pojan viereen painaen pään tuon rinnan päälle tuhisten epämääräisesti. Kyllä joku aivokääpiö tänne joskus eksyisi.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 5, 2004 8:56:34 GMT -5
Jesse mumisee unissaan jonkun painautuessa viereen, mutta ei herää kuitenkaan. Kissanpentu kitisee Shuichin tuloa, koska sille tuli ahdasta. Poika kiertää unissaan toisenkätensä Shuichin ympärille tuhisten tyytyväisenä. Tallissa kun ei ollut silti mitenkään erityisen lämmin. Sade lakkasi ulkona ja kello kipusi kohti neljää liiankin hurjaa vauhtia. Jesse näki ihanaa unta siitä, että kellot olisivat pysähyneet, eikä kukaan menisi kouluun.
|
|