Jesse Japanissa.

[Shuichi Shindou]

"Kai..", sanoo.
"Kuusi tuntia olla helppo juttu", sanoo hymyillen ja katsoo kun kone nousee ilmaan. Laittaa sitten korvalaput korvilleenja Lillixin What I like about you biisin soimaan. [Jonka musavideo juuri soi :ppppp]
"Tuskinpa kukaan halua kaapata alusta ja kuka unohtaa tankata", sanoo ja kohauttaa olkapäitään ja alkaa vain hoilata kappaleen mukana. Katsoo pojan menoa huokaisten kun pari tuntia on mennyt. Eikö se nyt ollut ilmiselvää ettei oltu perillä? Hätkähtää ohjaajan vastausta. Ottaa kuulokkeet pois ja katsoo matkustajia.
"Bishounen.. Tulla tänne ja heti tai tulla tupen rapina! Lapsenvahtina minulla oikeus käskeä sinut tänne. Ala tulla jo. En halua että käänytään takaisin!", huutaa Jesselle turhautuneena.
"Pelata jotain? Keksiä tekemistä siksi aika. Ei tämä noin kamala olla, desu", sanoo perään.

[Jesse Conway]

Jesse huokaisee dramaattisesti ja jättää koputtamatta.
"Sinulla on oikeus vaieta", tuhahtaa ärtyneenä.<br>"Kuten sanoin aiemmin, Dumbledore liioitteli tuossa hemmetin nimityksessään. Toimit tulkkina ja oppaana ja kaverina ja se siitä.", sanoo rauhallisesti kanssamatkustajien hymyillessä typerästi.
Potkaisee kerran ohjaamon ovea.
"Vauhtia sitten Japaniin, nynnyt!", huutaa takaisin kapteenille.
Palaa kuitenkin paikoilleen koska oli turhaa jäädä seisomaan käytävällekään.
"Pelata? Niinkuin mitä?", kysyy katsoen Shuichiin väsyneenä kallistaen hiukan päätään.
"Lentokoneet pitäisi kieltää lailla."

[Shuichi Shindou]

Shuichi hymyilee anteeksipyytävästi kanssamatkustajilleen vahdittavansa rumasta käytöksestä.<br>"Tule nyt Jesse.. Minun pitää kohta sanoa Albukselle sinun käytöstavoista vaikka se tuskin mitään muuttaisi. Saisit silti pyytää anteeksi kanssamatkustajilta kun hermostuttaa heitä", tokaisee pienen kiusaavan hymyn kera ja taputtaa tuota olalle tuon palatessa.
"Sakkia, desuka?", kysyy sitten samalla ilmestyy tarjoiluvaunu.
"Minä ostaa karkkia. Ja sissit. Ja limonadia ja muutama voileipä", tyttö sanoo ja maksaa ostoksensa ja tyrkkää pojalle voileivän ja limonadi pullon.
"Syödä!", sanoo herttaisesti. Kanssamatkustajat katsovat touhua uteliaana ja hymyilevät tietäväisesti.
"Tuo tyttö vaikuttaa tasapainoiselta ja mukavalta. Kyllä hän vielä saa pojan käytöstavoille", kuuluu jostain. Hyväksyvää nyökkäilyä kaikkialla.
"Nykyajan nuoriso kaipaakin lapsenvahtia enemmän kuin uskommekaan. Tuon pojan vanhemmat ovat takuulla todella ihania ja välittäviä kun ovat raaskineet hankkia sille lapsenvahdin mukaan lentokoneeseen ettei pojan tarvitse matkustaa yksin", joku toinen selittää. Shuichi kuuntelee matkustajien puheita kohottaen kulmiaan.
"Matkustaja olla tylsä kun keskittyä sinun törppäily, desu", tokaisee sitten päätään pudistaen ja avaa oman pakkauksensa ja alkaa syödä voileipää nälkäänsä.

[Jesse Conway]

"Senkus sepustat reksille mitä lystäät, tosiaan", Jesse tuhahtaa tuon mussutukseen ja sitten jo naurahtaa hieman pilkallisesti.
"Toi kapteenihan niitä hermostutti uhkailuillaan, enkä minä...Onko minun vikani, että sillä ukolla on lyhyt pinna?"
Jessen suusta oli tuskin koskaan kuultu anteeksipyyntöä. Koskaan. Eikä sitä tulisi vastakaan.
"Shakkia?", poika oistaa.
Se ei kuitenkaan voisi olla velhoshakkia.
"Nääh. Se ei kuitenkaan voisi olla tiedät-kyllä-mitä, joten ei kiinnosta, kiitos vaan.", huokaisee turhautuneena juoden limsapullostaan.
Naurahtaa hiukan suunnattoman huvittuneena jonkun matkustajan kommentille Shuichista ja hänestä.<br>Kaikkea sitä kuulee kun tarpeeksi vanhaksi elää...
Muttakun joku kehuu hänen vanhempiaan Jessen limsat lentää edessäolevan penkin selkänojaan.
"Mitä vittua?!, ärähtää vaarallisen ärsyyntyneenä nousten ylös kääntäen katseensa puhujaan hypistellen taikasauvaansa taskussa.
Jesse ei enää edes kuule Shuichin rauhoiteluja lähtiessään tuota viatonta idioottia kohti.
"Mikä sinä olet puhumaan minun vanhemmistani?!", poika kysyy hiljaisella uhkaavalla äänellä.<br>Häntä inhotti ajatuskin että häntä yleensä enää yhdistettäisiin niihin mitenkään.
Puhuja oli joku keski-ikäinen nainen joka mulkoili lähestyvää poikaa epäluuloisesti.
"He eivät koskaan välitänee pätkän vertaa, eikä minua kiinnosta muutenkaan kuulla sanaakaan niistä...niistä--", Jesse ei keksi edes tarpeeksi voimakasta ja negatiivista sanaa kuvaamaan perhettään.
"Antaa olla", huokaisee sitten turhautuneena tarttuen naikkosta kovakouraisesti leuasta, melkein vääntäen tuon niskat. Naisen vieressä istuvan noin 10-vuotiaan tytön rotan kokoinen karvaton koira, joka ilmeisesti oli sallittu pienen kokonsa vuoksi olla matkustamossa räksytti ja murisi vihaisesti ja pelokkaasti Jesselle.
"Joten jospa olisit itse niin ihana ja viisas ettet pukahtaisi enää sanaakaan mistään mikä liittyy niihin tai minuun yleensäkään", sanoo kylmästi silmät välkähtäen vanhaa tuttua vihaa.
Mulkaisee sitten räkyttävään koiraan läppäisten sen hiljaiseksi ainakin hetkeksi.
"Ja vaienna tuo rotta", ärähtää pojalle joka paijaa koiraansa paniikissa.
Koirat eivät olleet koskaan piäneet Jessestä, koska ne aistivat herkemmin suden pojan sisällä, kuin mikään muu eläin. Jesse jää tuijottamaan koiraa.
Karvaton koira. Kaikkea sitä näkee.
"Onko tuo rakki muutenkin sairas kuin vain päästään pipi?", kysyy ivallisesti tytöltä, joka vain pudistaa päätään tuijottaen Jesseä silmät pyöreinä.

[Shuichi Shindou]

Naurahtaa.
"Niin, perillä voida pelata velhoshakki", sanoo huokaisten. Katsoo Jesseä turhautuneena tuon noustessa.
"Antaisit olla..", tuhahtaa.
"Hän ei voi tietää joten anna olla", jatkaa.
"JESSE!!!!!", huutaa nousten ylös. Hän ei kohta aikoisi tuntea koko poikaa. Hän tyrkkäisi pojan ikkunasta ulos, ei kun lastenviranomaisille. Ei ku jonnekin muualle kuin hänen isovanhempiensa luokse. Hän häpeäisi silmänsä päästään. Astelee noiden lukse ja riuhtaisee Jessen kauemmas.
"Anteeksi. Hän olla mielenvikainen. Vahva lääkitys. Olla matkalla mielisairaala. Traumoja lapsuudesta..", selittää posket punaisina häpeästä ja vetää Jesseä pois päin.
"Käyttäyde herra isä. Ei uskoisi että olla 15! Käyttäydyt kuin 6 vuotias uhmaikäinen pojan retale!! Ei ihme yhtä että palkkasivat minut lapsenvahti sinulle. Kyllä minä saada palkkaa tästä! Ja minä en aio katsoa tuollaista käytöstä Japanissa. Usko pois minä en katso tällaista. Ala käyttäytyä ikäsi mukaisesti", sanoo tuolle ankaraan sävyyn ja tyrkkää pojan ikkunan puoleiselle istuimelle ja istuu viereen. Ei ainakaan lähtisi enää hortoilemaan. Vielä kolme tuntia.. Hän saisi kohta itse hermoromahduksen ohjaajan lisäksi.

[Jesse Conway]

Jesse horjahtaa yllättyneenä Suichin kiskaistessa tätä poiapäin.
"Hei-", aloittaa aikeissaan väittää vastaan.
"Mitä- Jaaha.", toteaa rauhallisesti tytön selitykseen muille.
"Totta toinen puoli ja niin edelleen, ystävä hyvä.", naurahtaa huvittuneena.
"Traumoja lapsuudessa kyllä löytyy, mutta siihen se sitten jääkin.", tuhahtaa välinpitämättömästi.
Äännähtää ätyneenä tultuaan tönäistyksi ikkunan puolelle.
"Palkkaa?! Voi ei. Dumbbis-parka tosiaan ylireagoi... Ai et aio katsoa? Laitetaanko side silmille? Äh, et viitsisi sauhuta, Sindou.", Jesse toteaa tympääntyneenä.<br>"Sanoinhan jo, etten välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat, mutta vanhemmistani ei pidä kenenkään mennä mussuttamaan kun eivät niistä mitään tiedä. Sinäkään tiedä läheskään kaikkea, joten älä saarnaa!", ärähtää tuolle turhautuneena ja jää tuijottamaan ikkunasta ulos.
Vihaan. Vihaan, vihaan ja vielä kerran vihaan. Ja vielä kolme tuntia jäljellä...Luoja armahda!

[Shuichi Shindou]

Tyttö huokaisee ja irvistää.
"Palkkaa. Ja ansaitsen sen näemmä oikein hyvin. Sinä nolata minut koko lentokoneen edessä", sanoo ja painaa kasvonsa käsiinsä. Voiko lomamatka alkaa yhtään huonommin?
"Silti. Sinun ei pidä käydä käsiksi. Joutua vielä vankila. Sitten hyvä, desuka?", sanoo tuolle. Nostaa katseensa poikaan ja puree huultaan.
"Sinä olla kiltti isovanhempieni luona. Sano ne mitä tahansa mistä tahansa. Tai minä annan sinun kuulla kunnia.. Minä en halua selittää loppu elämä niille selityksiä sinusta!", sanoo anovaan sävyyn ja huokaisee. Tämä oli helvetti. Mihin hän olikaan suostunut? Saatanan kaitsemiseen! Terapian tarpeessa olisi pian lentokoneen lisäksi koko japani.

[Jesse Conway]

Tuhahtaa hiljaa itsekseen yhä tuijottaen ulos.
"No en. Ei inspaa japsivankilat ei..."
"Sitäpaitsi tuskimpa vankilassakaan minua suostutaan kauaa pitämään", virnistää ilkikurisesti linnulle, joka lentää ikkunan ohi.
"Tiedoksesi, että tähän mennessä vain Dumbledore on sietänyt minua kärsivällisesti pidempään kuin viikon. Siihen on totunut, enkä jaksa enää välittää. Siis olen toki kiiollinen Dumbledorelle...mutta kaikki muut...mitä väliä..."
Dumbledore jopa nykyisin tietää kaiken...ai no...lähes kaiken...mikä varmaan auttaa häntä sietämään. Vaikka hieno mies hän muutenkin on.
Jesse pohtii huokaisten syvään.
"Hyvä on, hyvä on!", ärähtää sitten Shuichin anelulle.
"Minä käytäydyn siellä...jos jaksan niiden ipanoiden keskellä.", tuhahtaa inhoten.
"Minkä ikäisiä ne muuten edes ovat?", kysyy sitten muistaessaan ettei edes tiedä mihin varautua.

[Shuichi Shindou]

"Minä aion kestää sinua. Sinä olla ystävä. Mutta minä en käsitä aina sinun tempauksia, desu", sanoo rauhallisesti ja katsoo poikaa alkaen syödä karkkeja rauhoittaakseen oloaan.
"Ei ne lapset niin kamala olla. Ne käyttäytyä kiltisti", sanoo tuolle. Ei voinut ymmärtää miksi vihata lapsia noin paljon. Ei kaikki ollut niin kamalia.
"Nuorin olla 2-vuotias, toinen olla 4-vuotias, kolmas on 6-vuotias ja neljäs jo 11-vuotias ja viimeinen 15-vuotias", tyttö luettelee.
"Se olla oikein paha murrosikä.. Joten varautua, desu", sanoo hymyillen suloisesti.
"Ah, enää muutama tunti. Sitten perillä ja isovanhemmat vastassa. Ah, tätä päivää", tyttö sanoo piristyen taas ja hymyilee suloisesti.

[Jesse Conway]

Jessekin jo hymyilee.
Ehkä hän tosiaan jaksaisi yhden päivän lapsilaumaa, jos Suichi olisi kumminkin seurana.
Katselee syrjäsilmällä tytön syömistä ja ajatukset vaeltaa jo jonnekin tuntien päähän tulevaan.
Äh, pitäisi mielistellä jotain fossiileja... Miähän seuraavaksi...
Poika nojaa päätään ikkunaan katsellen ulos hämärtyvään iltapäivään. Välillä hän melkein huomaamattaan vilkuilee Shuichiin. Hänellä oli jotenkin levoton olo, eikä se nyt johtunut mistään ylimääräisistä agressioista tai turhautumisesa. Poika yrittää saada unta, mutta turhaan.
Tunnit matelevat, mutta perille saavutaan kuitenkin lopulta ilman enempiä vaikeuksia ja kanssamatkustajat rynnivät kilpaa ulos koneesta tönien toisiaan.
Jesse kurtistaa hieman kulmiaan katsellessaan lentokentän menoa ikkunasta.
"Miksi kaikki japanilaiset näyttävät ihan samanlaisilta, paitsi että eri vaatteita ja hiuslookkeja.", toteaa kummissaan.

[Shuichi Shindou]

Tyttö istuu loppumatkan omassa hiljaisuudessaan kuunnellen musiikkia ja miettien Naokoa. Mitenhän se poju suhtautuisi Jesseen? Katsoo matkustajien kilpamatkaa ulos ja hymähtää.
"Kysy joltain muulta kuin minulta. Minä ei tietää. Eikä kaikki edes näytä sama.. On heillä eri kasvonpiirteita kun katsoo. Kaukaa katsottuna ehkä sama mutta läheltä eri", tyttö sanoo huokaisten ja nousee ylös.<br>"Mennä nyt. Isovanhemmat odottaa..", tyttö sanoo hymyillen ja astelee koneesta ulos. Astelee suoraan terminaalin ja matka tyssää suoraan. Siellä missä piti venailla isovanhemmat seisoi poika jolla oli punamusta takki yllä ja valkeat hiukset jotka olivat osittain silmillä.<br>"Naoko!?", tyttö sanoo ja puree huultaan. Oletettavasti Naokon pikku jengi venasi ulkona.
"Minä ei tulla sinun mukana. Minun mentävä isovanhempien luokse Jessen kanssa joten palaa kouluun", tyttö sanoo hiljaa. Naokon mukaan meneminenhän tarkoittaisi kirjaimellisesti sitä että Jesse joutuisi hankkimaan itse kyytinsä. Naoko alkaa heti puhua kiivaasti jotain japaniksi astellessaan lähemmäs. Tyttö pyörittää vain päätä irvistäen Jesselle.
"Hän olla Naoko..", sanoo välistä Jesselle kuunnellessaan Naokon saarnaa jolle ei näytä tulevan loppua. Lopulta poika lopettaa ja Shuichi aloittaa omansa kiivaalla äänensävyllä ennen kuin tuhahtaa paheksuvaan sävyyn ja astelee ulos nähden jonkun työntekijän taluttavan Lancea kohti traileria.
"Jesse, tule.. Äkkiä ellet halua ongelmia.. Naoko olla pilvessä..", sanoo ärsyyntyneenä ja lähtee kohti traileria.
"Hän olla soittanut isovanhemmille ja sanonut ettei me olla tulossa. Ja sitten hän aikoa jättää sinut tänne ypöyksin ja viedä minut mukana hänen kämpille.. Tyhmä poika.. Idiootti.. Opi koskaan mitään viisasta", tuhisee paheksuvasti ja vetäisee Lancen riimun itselleen ja selittää japanilaiselle jotain ja hakee trailerista suitset ja laittaa ne Lancelle päähän.
"Loikkaa selkään. Me mennä ratsain..", tyttö sanoo väsyneen oloisena.
"Minä vihata tätä.. Minä vihata matkustaa.. Aina ongelmia", tyttö sanoo. Todellakin, tämä tyttö ottaisi kohta loparit ja lähtisi vaikka jamaikalle. Kauempaa kuuluu auton kirskumista. Ei kai Naoko ollut keksinyt jotain yhtä typerää kuin takaa-ajo? Daa! No, jos Lance olisi nopea he pääsisivät ajoissa metsätielle minne Naokon jengillä ei asiaa autolla. Ihana kotiinpaluu. Toden totta ja hän oli luullut Naokon aikuistuneen, mutta näemmä mustasukkaisuus todella teki miehistä hulluja.. Tästä lähin tämä tyttö keskittyisi platonisiin suhteisiin vain hauskanpidon merkeissä jos äijät oli tuollaisia idiootteja eivätkä ymmärtäneet selviä sanoja.

[Jesse Conway]

Jesse nousee ylös ja vääntäytyy viimeisenä ulos koneesta Suichin perään.
Lentokenän työntekijä raahaa matkatavarat lähistölle kasaan ja Jesse hakee oman matka-arkkunsa väsyneenä tylsään monen tunnin lentomatkaan.
Löntystäessään takaisin Suichin luo arkkunsa kera hänen huomionsa kiinnittyy heti Suichille hurjasti selittävään häntä kohti huitovaan, itseään ehkä pari vuotta vanhempaan poikaan.
Ei jumala, että on naurettava kieli...
Poika tuhahtaa mielessään kuunnellessaan tuota sönkötystä.<br>Katsoo ensin Naokoon ja sitten Suichiin ja taas kumpaankin.
"Jestas", huokaisee turhautuneena.
"Päästäänkö lähtemään tämän vuoen puolella?", kysyy pyörittäen silmiään kun Naoko ei näytä saavan asiaansa ilmaistuksi sitten millään.
"No justiinsa", oteaa Suichin selitykseen.
"Kuvitteleeko se, että olen ihan uusavuton, enkä selvityisi jonnekin täältä yksikseni?", poika virnistää huvittuneena.
"Höh, olen joutunut käytännössä selviämään yksin koko elämäni...ei se vieraassa maassakaan ihan mahdotonta voi olla.", sanoo rauhallisesti kiiveten Lancen selkään.
"Mutta tietenkin mieluummin helpomman kautta, eli isovanhempiesi luo suorinta tietä, eh?", sanoo sitten hymyillen Suichille.
Jostaink uuluu karseaa jarrujen kirskuntaa.
"Yrittääkö joku päästä liikkelle jollain museoautolla?", kysyy hiukan huvittuneena ajatuksesta.
"Hei, ei kai täälläs itten vain syödä puikoilla niinku kiinassa?", kysyy kun mahansa huutaa yhjyyttään.

[Shuichi Shindou]

Kohauttaa olkapäitään.
"No, kun minä en saa jättää sinua yksin ja hän ei näemmä pidä sinusta joka varmasti tuli ilmi hänen käsien eleissä", sanoo turhautuneena.
"Kyllä, isovanhempien luokse päivälliselle", sanoo loikaten tuon taakse ja ottaa ohjat käsiinsä.<br>"Naoko.. Hän tuota ei tainnut hyväksyä kieltävää vastausta", sanoo purren huultaan.
"Joten hän halua leikkiä poliisi rosvo leikkiä noin sanotusti", sanoo ja irvistää.
"Ja kyllä me syödä puikoilla", sanoo suloiseen äänensävyyn ja iskee kantansa hevosen kylkiin nähdessään kauempana lähestyvän mustan auton jonka kylkiin on maalattu ulenlieskoja. naokon auto. Lance korskahtaa ja laukkaa eteenpäin ja loikkaa pienen kieltomerkin yli maantielle ja siitä ruuhkaan.
"Parempi olla jäämättä kiinni Naokolle.. Hän ei olla hyvä tuuli.. ", tuhisee harmistuneena. Ei tämä voinut alkaa näin. Lance laukkaa kiivain askelin poikkelehtien autojen ohi ja sitten nurmialueelle ja siitä eteenpäin.
"No, pari kilometria maantietä ja sitten metsätielle..", huokaisee ja katsoo taaksensa nähdäkseen vain kaahailevan auton. Idiootti. Mitä se luuli saavuttavansa tällä? Neidon rakkauden ja sydämen palkaksi hevosen pelottelusta? Oh my. Kun hän pääsisi kouluun hän pitäisi puhuttelun pojalle. Pari kilometria meneekin siinä loikkiessa autojen tieltä ja yrittäen pysyä kaukana Naokon autosta. Onneksi metsäpolku näkyi jo.
"Pidellä kiinni jostain", varoittaa kun ori loikkaa päälle metrin korkuisen aidan ylitse ja karauttaa metsään. Turvassa..

[Jesse Conway]

Jesse voihkaisee dramaattisesti.
Ääh, sitten minä laihdun täällä ja reippaasti", irvistää turhautuneena.
Vilkaisee kerran heidän takanaan kaahailevaa Naokoa autoineen.
Naurahtaa hiukan ivalliseen sävyyn.
"Ja minua väitit mielenvikaiseksi...", virnistää sitten.
"No jaa...enpä minä muuta japanilaisista odottanutkaan...", sanoo rauhallisesti ja pitää tiukemmin kiinni Lancen kaulasta kun tuo hyppää aidan yli.
"Lance tuskin pitää tuosta autojen seassa hyppelystä...", tuhahtaa säälien eläinparkaa.
No nyt oliin sentään rauhallisessa metsikössä.
"Ollaanko me jo kohta perillä?", kysyy samaan ärsytävään sävyyn kuin lenokoneessa, mutta ei niin tosissaan kuin silloin, sillä virnistää iloisesti, vaikka yrittääkin peittää sen.

[Shuichi Shindou]

"Älä sanoa noin! Ei kaikki ole kuten Naoko! Naokolla huume ongelma kuten kertoa jo! Sääli että sinä törmätä heti ensimmäinen häneen", sanoo purren huultaan.
"Ei luonnollinen ratsastus maisema Lancelle mutta sellaista se on kun joutuu lähtemään pakoon entistä poikaystävä! Lance olla tottunut liikenteeseen", sanoo huokaisten taas.
"Nyt suu tukkoon tai käännymme heti paikalla takaisin! Vaikka siitä sinä taitaa tykätä", sanoo hivenen huvittuneena loppupuolella lausetta. Tyttö oli joutunut jo lentokoneessa pidättämään naurua ohjaajan karjaisulle.
"Ei pitkä matka..", sanoo sitten ja karauttaa ratsun pienelle oikopolulle. Noin vartin kuluttua hevonen pysähtyy pieneen ja kotoisaan pihaan. Pihalla tepsuttelee muutama kissa, kanoja ja dobermannin pentu joka jahtailee kissoja leikkisään sävyyn. Tyttö loikkaa alas ja riisuu suitset Lancelta ja auttaa Jessen alas. Lance ravaa suoraan talliin.
"Tämä olla kotini", sanoo virnistäen. Ja sieppaa valkean kissan jolla on mustat tassunpäät. Astelee kohti ulko-ovea.