|
|
Post by Clara Moore on Sept 12, 2004 5:20:23 GMT -5
Clara huokaisee.
"Who cares!", tuhahtaa ja katsoo opettajaa tyrmistynyt ilme.
"Tuo ei koske minuun.. EHEI! Pysy kaukana senkin inhottava kusipää.. Saisit hukkua lavuaariin", sihahtaa Jesselle ja ottaa sauvan ja osoittaa Jesseä sillä jos tuo luulee tulevansa lähelle.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 12, 2004 5:28:22 GMT -5
Huomisiltana seitsemältä opettajanhuoneeseen? No, katsotaanpa nyt jos muistaa...
Jesse katsoo paareja ja sitten Claraa. Joka osoittelee törkeästi taikasauvallaan. Joo, nyt riitti. Poika hukkuisi lavuaariin ehkä mielellään jonain päivänä, mutta ei ennenkuin olisi tosiaankin saanut sen kostonsa perheelleen ja nyt tuon vinkumiselle.
"Jos kerta olen niin kusipää niin tuskin sinua haittaa että esitän hetken herrasmiestä ja nostan läskin ahterisi paareille", sihahtaa hampaidensa välistä tattuen tytön sauvaa pitelevän käden ranteeseen tyrkäten tämä jälleen seinää vasten.
"Sitäpaitsi - tuo kakara tuolla", sanoo tökkien tuon vatsaa.
"ei todellakaan kuole jos loitsin vähän jalkaasi! Mutta jos taikominen neitiä noin pelottaa niin tiedoksesi että lapsuuteni jästien kanssa elettyäni tiedän kyllä yhtä ja toista niiden keinoista hoitaa vitutuksensa pois....ja sinä TODELLA olet ärsyttävä pikku huora, joten hyvähän sinun on niistä puhuakin...!", sanoo silmät kipinöiden.
Ai että häntä raivostutti tuo noita!
Jesse nostaa toisen kätensä tytön kurkulle ihan vain pilan päiten. Tietenkään tuota alkaisi kuristamaan.
Tarttuu sitten kuitenkin tuon toisenkin käden ranteeseen ja paiskaa tytön maahan.
"Jos paarit ei kelpaa niin makaa sitten siinä!", huutaa tuolle ottaen nopeasti myös taikasauvansa esiin osoittaen sillä Mooren vatsaa. Saisi kyllä todellakin mehevän loitsun siihen sillä sekunnilla jos uskalsi käyttää sauvaansa.
[xD Monk-sarja ykkösellä. Suosittelen. Mutta mä kiehun kohta oikeesti. Mä olin just tommonen pienenä. Jos oikeen suutuin niin kaikki muu katos ympäriltäni ja kävin väkivaltaiseksi...o.O]
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 13, 2004 8:51:03 GMT -5
''Nyt HILJAA!'' Mcgarmiwa raivosi naama raivosta sinipunaisena. ''Jos minä sanon että herra Conway nostaa neiti Mooren paareille, niin se sitten myös tapahtuu sillä sekunnilla ilman minkään näköistä lapsellista pelleilyä! Ja 'lapsellinen pelleily' on ensimmäinen termi mikä minulle tulee teidän typerästä käytöksestänne mieleen! Minä en lähde tästä mihinkään ennen kuin te teette täsmälleen mitä minä käsken!'' McGarmiwa ei näyttänyt enää kiukkuiselta nutturapäiseltä tädiltä, vaan raivosta sekapäinen juuri talviuniltaan herätetty emokarhu oli lähin ilmaisu siitä miltä hän näytti. ''En minä uskonut että te noin naurettavia osaatte olla! Oikein hävettää teidän ja Rohkelikon puolesta!'' McGarmiwa huusi. ''No? Tehkää nyt vain niin kuin minä käsken, jos kiinnostaa joskus päästä takaisin Rohkelikkotorniin!''
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 13, 2004 10:16:23 GMT -5
Katsoo tuota poikaa niin murhaavasti kuin osaa.
"Sinä olet kuollut. Odota vain minä varmistan että elämäsi on helvetti.. Minä kykenen siihen. Koko koulu tietää sen..", sanoo sähisten.
"Hyvä on.. Mutta jos aiheutat yhtään kipua varmistan Malfoyn niskaasi. Oi kyllä. Hän osaa niksit", sähisee kuin kissa ja lätkäisee poikaa taas poskelle. Mikä idiootti. Hän vihasi tuota. Hän niin vihasi.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 13, 2004 10:32:14 GMT -5
Tuijottaa Moorea maailman inhoavin ilme kasvoillaan osoittaen tuota yhä sauvallaan.
Kyllä, päivä päivältä enemmän hän alkoi muistuttaa isäänsä, eikä hän pitänyt siitä ollenkaan.
Hätkähtää hiukan opetajan huutoa ja päättää sittenkin olla taikomatta enää mitään.
"Awww...Miss Kovis tarvitsee Malfoyn avukseen. Kuule, nyt alkaa uskottavuutesi karista", toteaa ivallisella äänellä laittaen taikasauvansa taskuun.
"Eli sen lisäksi, että olet säälittävä huora", toteaa ärtyneenä kävellen tuon luo.
"Olet myös avuton pikku Malfoyn pompotettavissa oleva kieroutunut lehmä!", sanoo sitten virnistäen ilkeästi nostaen tytön rinnuksista ylös.<br>"Tervemenoa sairastupaan. Toivottavasti on oikein kivulias yö tiedossa. Mutta voithan pyytää sen rakkaan Potterisi viereesi pitelemään kättäsi...Ihmepoikahan tietää kaiken tuskistasi. Ai niin - ja tiedoksesi vain, narttu hyvä, - elämäni on aina ollut helvettiä, joten Malfoynkaan puhkuminen olisi yhtä tyhjän kanssa. Ei tunnu missään!", irvistää tuolle paiskaten tytön paareille.
Jos paarit eivät sattuisi olemaan niin julmetun isot, poika varmasti potkaisisi ne "vahingossa" kumoon.
Tuhahtaa kuitenkin vain halveksuvasti, ristien kätensä puuskaan rinnalleen mulkoillen Moorea pahasti.
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 14, 2004 9:09:15 GMT -5
''Riittää jo!'' McGarmiwa kiljui. Hän oli niin epätoivoisen näköinen, että olisi voinut luulla hänen purskahtavan itkuun hetkenä minä hyvänsä. Mutta niin se ei ollut. ''Ja nyt, sinä hyvä herra Conway voit painua Rohkelikkotorniin! Etkä hiivi minnekään muualle vaikka kuinka mieli tekisi mennä turmelemaan tämän koulun omaisuutta! Ja pidäkin hyvä huoli siitä, että et enää ikinä lintsaa yhdeltä ainoalta tunnilta, etkä enää ikinä nimittele muita koululaisia, tai langettele heihin minkään maailman kirouksia!'' McGarmiwa raivosi kuin viimeistä päivää, vaikka olikin varma, ettei hänen sanoillaan ollut painavaa merkitystä. ''Ja neiti Moore, pidä huoli ettei tämmöistä ''lintsatkaamme tunnilta'' tapahtumaa enää ikinä järjestetä! Ja sanonpa nyt sinullekin, että voisit kyllä reilusti parantaa käytöstäsi muita oppilaita kohtaan, onko selvä?'' McGarmiwa raivosi väsyneenä, mutta tiesi, että jokaikinen sana meni Claran toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ''No niin, aiheesta lisää huomenna illalla kello seitsemän.'' McGarmiwa huokaisi ikään kuin ei saisi enää kunnolla happea, mutta kuitenkin helpottuneena siitä, että pahin oli toistaiseksi ohi. ''Herra Conway, voit nyt mennä suorinta tietä Rohkelikkotorniin. Ja sinä, neiti Moore, lähdet minun kanssani sairaalasiipeen.'' McGarmiwa totesi väsyneesti. Hänen nutturansa oli hieman purkunut (johtuen luultavasti ylimääräisestä raivoamisesta ja stressistä) ja osa hiuksista törötti pystyssä kuin heinäseiväs. Hän heilautti taikasauvaansa ja paarit, joilla Clara makasi, nousivat hieman ylemmäs ilmaan.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 14, 2004 13:21:08 GMT -5
Haukoittelee vain ja ulvahtaa Jessen toiminnalle. Törkeä mies. Totta totisesti eikä edes mies vaan pojan kloppi. Palakoon helvetissä. Pah.
"Anteeksi nyt vaan sitten.. Eikö tupaa voisi vaihtaa?", sanoo turhautuneena ja mulkoilee Jesseä.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 14, 2004 13:59:00 GMT -5
Jesse katsoo yhä paareilla makaavaa Moorea ja käänää sitten katseensa opettajaan.
"Minä...mistä armas tuvanjohtajamme on saanut päähänsä että haluaisin turmella tämän koulun omaisuutta?", hymyilee tuolle niin enkelimäisesti kuin osaa.
"Hei, ei kukaan täysjärkinen jaksa olla ennustustunnilla sen höynähtäneen hihhulimaikan seurassa", poika huokaisee heiluttaen käsiään kuin Punurmio ikään.
"Enkä minä mitään nimitellyt... Murtaos luusi.", sanoo sitten virnistäen Moorelle tökäten tuon vielä luissaan olevaa jalkaa taikasauvallaan. Tuo loitsu olkoon kosto äskeisestä lyönnistä. Ei sillä etteikö hän olisi jo tottunut siihen että sekopäiset teinitytöt läpsivät, mutta silti.
"Totuuksia vain latelin.", toteaa rauhallisesti.
"Ja johan sanoin - en minä ole aikonutkaan langettaa kirouksia kenenkään niskaan. Moore jauhaa paskaa.", tuhahtaa sitten muka loukkaantuneena ja lähtee kävelemään kohti pääaulaa aikeissaan lähteä ulos - tuvassa kun olisi kuitenkin vain Longbottom ja muita närttejä.<br>Hän tiesi vallan mainiosti olevansa juuri nyt lapsellinen ja naurettava teini, mutta ei voinut vähempää välittää. Hän oli kasvanut itsepäiseksi ja ehkä myös ajattelemattomaksi, koska oli kasvanut käytännössä katsoen ilman vanhempia. Ja koska hän tiesi, ettei kellään täälläkään ollut kuin sanallista valtaa pysäyttää hänet jos hän päätti mennä tai tehdä jotain - miksei hän siis menisi tai tekisi? Oli liiankin helppoa antaa huutojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jälki-istunnot olivat jo rutiinia. Vaikka häneen oli sattunut äidin ja isän sanoinkuvaamaton välinpitämättömyys, oli hän vuosien mittaan ottanut asenteen jossa hän oli vapaa tekemään juuri niinkuin mieli teki. Kapinahenkisyys toi sen verran paljon mielihyvää ja iloa, että se peitti kaiken muun alleen.
[He had no money, oooh no good at home.
He walked the streets a soldier and
he fought the world alone.]
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 15, 2004 9:15:59 GMT -5
McGarmiwa huokaisee turhautuneena typerien teinien jatkuvalle tappelulle ja nenäkkyydelle. Antaisivat jo olla. ''Olen pahoillani, neiti Moore, mutta tuvan vaihtaminen kesken kouluvuotta on Tylypahkan sääntöjen vastaista.'' McGarmiwa toteaa väsyneesti. ''Ja herra Conway, on melko todennäköistä, että menisit nyt heti ensimmäisenä raivopäissäsi turmelemaan jotain tämän koulun omaisuutta esimerkiksi rakastamamme liemiopettajan professori Severus Kalkaroksen luokasta. Ja ymmärrän hyvin, että et mieluusti mene sen kärpäsen -anteeksi- Että et mieluusti mene professori Punurmion ennustustunnille pitkän koulupäivän jälkeen, mutta ikävä kyllä se on sinun ja meidän kaikkien velvollisuus. Ja voisitko olla kiroilematta opettajan nenän alla?'' Sanottuaan tämän McGarmiwa katsoo paareilla murjottavaan Claraan ja sanoo: ''No niin, eiköhän olisi jo aika lähteä.'' Hän vilkaisee vielä kerran pois päin kävelevään Jesseen hieman epäluuloisena, mutta antaa asian olla. Ei kai se poika aina jaksa suunnitella jotain pahaa? McGarmiwa ottaa taikasauvansa esiin ja ohjaa sillä paareja edellään, samalla kun kävelee sairaalasiipeä kohti. Käytäville ripustetut taulut katsoivat ihmeissään parivaljakkoa ja kuiskivat keskenään.
Vihdoin he tulivat sairaalasiipeen. McGarmiwa ohjasi paarit ikkunan vierellä sijaitsevalle sängylle. Hän heilautti taikasauvaansa ja 'poks' paarit katosivat poksahtaen Claran alta niin, että hän makasi sängyllä. ''Minä haen matami Pomfreyn.''McGarmiwa ilmoitti sängyllä murjottavalle Claralle ja lähti kävelemään Poppyn huonetta kohti. Hän pysähtyi ovelle ja huusi: ''Poppy! Täällä olisi sinulle potilas! Hän kaipaisi uusia luita!'' Huoneesta kuului matami Pomfreyn vastaus ja McGarmiwa käveli takaisin Claran sängyn viereen. ''Minä lähden nyt takaisin opettajainhuoneeseen. Matami Pomfrey tulee tuota pikaa.Ja mista olla huomenna opettajainhuoneessa illalla kello seitsemän!''
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 9:21:51 GMT -5
[Topic is over.]
|
|
