|
Post by Jesse Conway on Sept 10, 2004 3:25:19 GMT -5
[No joo, mua yhäkin v*tuttaa tietyt jutut , joten...
Jatkoa Suuren salin Back in business:ille. Tapahtuu muutama päivä sen jälkeen. Tarkoitus tuoda esiin Jessen ja Claran ns. rikkoutuneita välejä tjsp. mutta muutkin tervetulleita kyllä. Ei siis sovittu.]
Jesse kulke kohti Rohkelikkotornia kantaen pientä pulloa mukanaan. Hän oli tulossa Kalkaroksen tunnilta ja oli sen lopussa pyytänyt tuon viimeisen juomansa joka pitäisi juoda ennen täydenkuun nousua. Poika pysähtyy nojamaan käytävän kaiteeseen yittäen avata tuota pulloa. Häntä väsyti vallan mahdotomasti ja seuraisi varmaan ensimmäisä keraa elämässään proessori Lupinin esimerkkiä ja käpertyisi jonnekin nukkumaan kun kuu oli noussut. Huokaisee turhautuneena tuijottaen pulloa kädessään kuin yritäisi hypnotisoia sen auki. Näyttää sille keskisormea.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 10, 2004 3:40:59 GMT -5
Clara laahustaa myös tyrmistä yksin ja laahustaa kohti tupaa reppu vanavedessä. Huomaa Jessen muttei huomioi tuota vaan jatkaa matkaansa kohti tupaa. Yllä kaapu ja hiukset kahdella letillä.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 10, 2004 3:53:54 GMT -5
Huomaa Mooren ja tunke pullon taskuunsa. Tytön kulkiessa ohi tarraa tuon kaavunselkämyksestä kiskaisten tuota takaisin ei-niin-hellästi. "Mikäs Moorea tänään masentaa?", kysyy ivallisen ääneen. "Ehkä jo tunnin päästä oletkin kuin lottovoiton saanut?" "En ymmärrä miten edes Malfoy jaksaa katsella sinua pitempiä aikoja kerrallaan", tuhahtaa ottaen samalla varmuuden vuoksi taikasauvansa kädenulottuville. Kun ei tuostakaan masennuskoneesta koskaan näytä tietävän.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 10, 2004 3:58:07 GMT -5
Katsoo tuohon tuhahtaen. "Lottovoiton? Mulla on rahaa jo nyt vaikka muille jakaa", tuhahtaa ja jatkaa matkaansa. "No, minua ei edes kiinnosta jaksaako malfoy katsoa minua vai ei.. Sehän se naimisiin haluaa..", sanoo vain kohauttaen olkapäitään ja hymähtää. "Itselläsi ei taas ole edes ketään kun et edes kykene mihinkään", sanoo tuhahtaen ja jatkaa matkaa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 10, 2004 4:16:16 GMT -5
Lähtee Claran perään virnuillen typrästi. Jaaha. Tästä saisi taas vallan mainion viihdehetken aikaiseksi jos hyvin kävi. Siirtyy kävelemään tasatahtia Mooren vierellä.<br>"Ai jaha? Ja sinä menet vain armosta avioon sen kanssa? Tuskinpa vain. Miä sinun touhujasi yhtään olen katsellut, sinä et tee mitään miellyttääksesi toisia, (mikä on kyllä oikein hyvä elämänasenne), joten ehkäpä joku pakottaa sinut naimisiin? Miten säälittävää", naurahtaa tuolle säälimättömästi. "Itse en saa ketään koska en kykene mihinkään?"; toistaa tuon sanat. Hymähtää huvittuneena. "Tiedätkös, olet osalta ihan oikeassa. Mutta pointti onkin se, etten minä halua ketään vakavempiin suhteisiin ja syy miksi, on jotain mitä sinun tai kenenkään herneaivot eivät varmasti tulisi ymmärtämään.", tuhahtaa sitten lievän halveksuva ilme kasvoillaan. Sen yhden täydenkuun yön jälkeen pari vuotta sitten hän ei tosin ollut edes yrittänyt. Ja kyllä, voisi sanoa jo että hän ei kyennyt. Eikä halunnut. Jos hän haluaisikin, hän varmasti saisikin haluamansa, mutta koska tietää sen jokatapauksessa romatavan siihen yhteen kirjaimellisesti kirottuun totuuteen, jota ei halunnut kertoa kenellekään... Hänellä oli kokemuksensa. Hän ei vain uskonut muuhun kin irtosuhteisiin. Hän ei osannut enää rakastaa ja oli pitänyt huolen että pysyisi muutenkin kauana mokomasta vitsistä.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 10, 2004 5:15:22 GMT -5
Naurahtaa kuivasti. "Pakolla? Heh heh.. Mitä vikaa liitossa olisi? Olisin rikas ja puhdasverinen ja ehkä vielä jotain suurta", hymähtää. "Säälittävää kerrassaan.. Rakkaus on heikkoja varten mutta sinä et saisi edes huoraa yhdeksi yöksi sänkyysi", tuhahtaa ja jatkaa matkaa rivakammin. Jesse saisi vielä maksaa oi kyllä.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 10, 2004 5:27:44 GMT -5
[Maksaa mistä!! xD Eihän tää oo vielä edes tehny miään, prkle... ] "Ahaa, vai että jotain suurta ja puhdasverisyyskin noin kiehtoo...?", toteaa muka ahaa-elämyksen saaneena. "Tiedätkö, kokeilisit Voldemortiin kanssa seurustelua, mene sen kanssa naimisiin kun teillä näkyy olevan noinkin paljon yhteistä..:" Naurahtaa huvittunena tuon viimeisille sanoille. "Niinhän sitä luulisi jos sattuu olemaan hankkinut minut vihamiehekseen", toteaa rauhallisesti ja kiskaisee yhtäkkiä tytön käsivarresta ja iskee seinää vasten laittaen taikasauvansa tuon kurkulle. Sauvan päästä lentää uhkaavia kipinöitä. "Siitä puheenollen", poika sanoo silmät vaarallisesti kaventuen. "Pitäisiköhän sinua opettaa pitämään kerrankin päätöksesi ja puolen jonka olet valinnut.", toteaa jokseenkin kylmällä äänellä pidellen tuota tiukasti seinää vasten. Ai että hän oli jo liian monta päivää joutunut odottamaan. [Rankkaa autohittiä, sorry beijbeni, mut pliis, I need this to cool off! (Jos tääkäänn auttaa.) *rähisee itsekseen* :S ]
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 10, 2004 5:33:38 GMT -5
Katsoo tuota. "Minä olen mielestäni ilmaissut mielipiteeni siitä kusipäästä aika selvästi jo siellä salissa", tuhahtaa. Sitten tuo jo tyrkkää seinää vasten ja osoittelee sauvalla. Kusipää. Kun kusipää kuolee syntyy jossain uus. Kuinka mahtavaa. Ei laiskaan. "Minä ilmaisin vain mielipiteeni.. Se ei hel- tarkoita sitä että mulla on tunteita jota kuta kohtaan. Ja itse menit penteleen liian påitkälle sanoissasi siellä salissa ja minä en ollut Harryn puolella.. Sinä vaan menit hieman liian pitkälle", sanoo turhautuneena. "Ja anna olla.. Itse kerjäät itsesi hankaluuksiin", tuhahtaa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 10, 2004 5:43:38 GMT -5
Poika puree kieltään jottei sanoisi vielä miään mitä saattaisi katua myöhemmin. Tietää tuon kyllä periaatteessa olevan oikeassa sanoissaan. Usein hän kyllä tiesi mitä teki, eikä osannut aina lopettaa ajoissa, mutta eipähän hän sitä menisi myöntämään. Ei ainakaan ennenkuin oli kostanut sen litsarin ja sen ärsyttävän yhtäkkisen muutoksen silloin. "Et ollut Potterin puolella?", toisti taas tuon sanat. "No siltä se vaan kovasti vaikutti. Ensin annat idean ' voitaisiin ensin mennä vaikka juttelemaan sille' ja sitten nälväist sille jotakin sielujen murhaamisesta ja kun minä satun sen vahvistamaan niin kummasti muuttuu ääni kellossa ja neiti on niin haavoittuvaa ja tunteikasta että." Ei, naisia ei todellakaan voinut käsittää! "Ja kuten Potterinkin, sinunkin mielikuvitus loikki vähän liian pitkälle ja mielestäni selitin vallan selvästi miksi minusta ei olisi ilkeää langettaa anteeksiantamatonta Potteriin. Joten skitsosit aivan turhaan.", sanoo miettien yhä tarpeeksi mehevää loitsua tai manausta jonka tuohon heittäisi.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 10, 2004 5:48:19 GMT -5
"Minä sanoin vain ettei Potter ansaitse kuolla!", tuhahtaa. "Minä suutuin siitä vain kun sinä sanoit että minulla olisi jotain helvetin tunteita poikaa kohtaan.. Daa! Minua ei voisi vähempää kiinnostaa aina niin ihana ja täydellinen potter seurustelu mielessä. oletko aivan järjiltäsi mennyt!", huutaa. "Sinä ansaitsit sen lyönnin.. Usko pois!", tuhahtaa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 10, 2004 6:36:20 GMT -5
No just joo. Nyt Jesse oli jo sitä mieltä että eikä ollut ansainnut. "Enkä muuten ansainnut", ärähtää hiukan. "Kuka tahansa olisi sellaisesta yhtäkkisestä vinkumisesta voinut käsittää samoin ja enemmänkin", tuhahtaa ärtyneenä.<br>Suuntaa sauvansa ensin Mooren päähän, mutta siirtää sen sitten osoittamaan tuon oikeaan jalkaan. "Murtaos luusi", sanoo hymyillen ja sauvansa päästä letnää loitsu tuon jalkaan. "Ei, ei sittenkään. Ei tuo ole tarpeeksi hyvä", toteaa tyytymätömänä kallistaen päätään hiukan oikealle.. "Korjautumios parannus", toteaa koskettaen tytön jalkaa sauvallaan, mutta ei keskity tarpeeksi ja siitä jalasta katoaa jokikinen luu. Jotain hän oli oppinut Lockhartinkin opettaja-ajoilta. "Hupsista!", hihkaiee muka yllättyneenä.<br>"Ei ollut tarkoitus, ei tosiaankaan...", sanoo virnisäen tuolle jalalle pidellen yhä toisella kädellään tyttöä seinää vasten.
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 10, 2004 10:05:05 GMT -5
Samaan aikaan professori McGarmiwa sattui kävelemään paikalle matkallaan opettajainhuonetta päin. ''Jesse Conway!'' McGarmiwa huusi tyrmistyneenä. ''Mitä ihmettä sinä teet? Päästä tyttö heti irti! Eikö sinua kiinnosta tippaakaan Rohkelikon tupapisteet? Punurmio kertoi minulle ettet ollut ennustustunnilla!'', McGarmiwa raivosi. ''Siitä hyvästä minun on poistettava Rohkelikolta viisi tupapistettä! McGarmiwa tuijotti poikaa silmät leimuten. Sitten hän käänsi katseensa huolestuneena Claraan päin. ''Onko jokin hullusti?'' Hän sanoi pehmentäen hieman ääntään.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 11, 2004 13:07:04 GMT -5
Parkaisee tuon lausuessa loitsun. Ei tuo silti Malfoyn tasalle yltäisi vaikka miten päin olisi mutta miten tuollainen oli rohkelikkoon eksynyt? Hän vaihtaisi luihuiseen. Että sattuikin. Älähtelee ja yrittää olla tukematta jalalle. "Tämän sinä maksat", sihahtaa. Seuraava teko ei auta yhtään paitsi että kipu katoaa. Alkaa kirkua tuon jälkeen. Hän oli kuullut Harryn ihanasta kädestä toisella vuodella. Au. "Sinä..", aloittaa mutta huomaa opettajan. Kyyneleet valuu poskilla. Olihan hän sentään jo kuudennella kuulla raskaana. Ei hän kestänyt tällaista. "Tuo kävi käsiksi.. Se mursi luuni ja vielä viitsi taikoa joka ikisen luun pois jalastani.. Katso.. Ja vain sen takia että uhkaili Harryä komennuskirouksilla ja ties millä ja puolustin Harryä", sanoo kärsivällä äänellä ja katsoo opettajaa. Voi kun veisi sata pistettä ja jälki istuntoa eikun heittäs koulusta.. Ei kun rehtorin puhuttelu. "Miten minä nytten.. Ties vaikka tuo aiheuttaa lapsenkin kuoleman..", sanoo. "Mistä sitä loitsujen vaikutuksista tietää", sanoo ja mulkaisee Jesseä.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 11, 2004 13:23:01 GMT -5
Poika nauraa aivan hillittömästi tuon kirkumiselle. Ei voinut olla noin kamalaa. Oi, ja nyt ihan kyynelehtimään piti alkaa. Säälittävä tapaus! Tytön kyyneleet saa vieläkin enemmän nauramaan, mutta nauru loppuu kuin seinään kun ikävän tuttu ääni huutaa tämän nimeä. Kalpenee pari astetta ja nielaisee. Ei helvetti. Ei ollut todellista, eihän? Kalkaros oli päästänyt heidtä jostain syystä kymmenen minuuttia aiemmin tunnilta joten miten tuokin nyt tuossa jo oli? Jesse alkaa jo turhautua, mutta päästää Clarasta irti vastahakoisesti tosin. Kääntyy opettajaan päin puristaen lujasti taikasauvaansa kädessään mulkaisten Claraa. Krokotiilinkyyneleitä kumminkin. Ihan varmasti. "En ollut joo...niin...tuota noin niin...mitä...muuta Punurmio kertoi?", poika kysyy varovasti vilkaisemattakaan McGarmiwaan, tuijottaen yhä Moorea. "Ja ei, itseasiassa minua ei kiinnosta tippaakaan Rohkelikon tupapisteet, jos ihan välttämättä haluat tietää!", ärähtää hiukan ahdistuneena mulkaisten pikaisesti opettajaan. Miksi häntä pitäisi kiinnostaa? Hän ei ollut koskaan käsittänyt mitä iloa oli jostain hemmetin tupamestaruudesta - sitä paitsi - Ihmepoika-Potter ne pisteet kuitenkin vetäisi viime hetkellä taivaisiin... Voi hyvänen aika! 'tuo taikoi luuni pois ja vain siksi että puolustin Harryä ja blaa blaa'! "Vingupa vähän lisää, Moore! Kyllä tästä sauvasta vielä lähtee vaikka mitä...", ärähtää irvistäen tytölle silmänsä kaventuen vaaralisesti. "Enkä minä mitään Potteria uhkaillut...ainakaan komennuskirouksella..:", tuhahtaa tuijotellen seiniä mielenkiinnolla. "Ja toi alotti!!", huudahtaa opettajalle huitaisten Mooreen päin sauvallaan josta lentää jälleen uhkaavasti kipinöitä. 'Ties vaikka tappaisi lapsenkin...' Nuo sanat saivat Jessen vinkaisemaan heikosti. Ei, ei enää. Hän oli jo lapsenmurhaaja, vaikkakin tahtomattaan ja kenenkään velhomaailmassa siitä tietämättä. Poika alkaa jo hiukan pelätä että joku sähellys tosiaan vahingoitti tuota lasta. Jesse ottaa vaivihkaa pari askelta taaksepäin miettien pitäisikö tästä kadota paikalta ihan minne vain kunhan ei jäisi tähän. Toisaalta teki mieli potkia seiniä. Miksi aina hän? Tuijottaa Moorea silmät kiiluen. Voi, kyllä, tuolle tekisi ihan oikeasti hyvää pieni kidutuskirous. Mutta ei Jesse todellakaan halunnut lentää ulos koulusta. Silloin hänellä ei olisi mitään paikkaa mihin mennä. Tänä aamuna hän oli saanut isältään kirjeen, jossa tuo oli kertonut ettei aikoisi katsella poikaa enää hetkeäkään talossaan. Että lähettäisi pojan tavarat Tylypahkaan mitä pikimmiten. Ja jos Jesse silti kehtaisi palata...no, hän ei halunnut edes ajatella miten kävisi. Niin vähän isä hänestä oli ikinä välittänyt (eli ei ollenkaan), että hän ei riskeeraisi palaamalla kotiin.
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 12, 2004 5:08:38 GMT -5
McGarmiwa katsoi tuimasti ensin Jesseen ja sitten Claraan. ''Ja Punurmion mukaan myöskään neiti Moorea ei näkynyt ennustustunnilla'' McGarmiwa tiuskaisi ''Se tekee toiset viisi pistettä pois Rohkelikolta... Tämä tietää jälki-istuntoa kumpaisellekin. Huomenna kello seitsemän teidän molempien täytyy olla opettajainhuoneessa. Saatte kuulle rangaistuksenne sitten. Mutta ensin neiti Mooren on saatava luunsa takaisin'' McGarmiwa totesi. Hän heilautti taikasauvaansa ja heidän eteensä ilmestyi noin metrin korkeuteen punaiset paarit. ''Ja sinä'' McGarmiwa sanoi Jesselle ''Nosta neiti Moore paareille, minun selkäni on siihen jo liian vanha'' McGarmiwa sanoi kasvoillaan yhä perin kiukkuinen ilme.
|
|