Järven jää.. kestävääkö?

[Gizua]

Oli kaunis päivä lokakuun loppupuolella, järven vesi oli vasta jäätynyt, ja vaikka se näyttikin kestävältä, se saattoi monessa kohdassa pettää. Tätä Gizua ei tiennyt, kun hän käveli kohti järveä.<br>Tyttö näki järven jäällä joutsenen, niin kauniin ja puhtaan valkean, hän halusi mennä lähemmäksi, sillä joutsenet olivat kiehtoneet häntä aina pienestä pitäen. Samalla hän ihmetteli, mitä tuo lintu teki täällä tähän aikaan vuodesta, olihan luntakin jo maassa. Tarkemmin katsottuna tuo valkea lintu näytti loukkaantuneelta. 'Eihän sitä voi tuonne jättää!', tyttö ajatteli kauhuissaan. Gizua katsoi jäätä, joka näytti kestävältä ja sitten taas joutsenta, sitten hän otti varovaisen askeleen jäälle, ja kumma kyllä se kesti, niin Gizua astui toisenkin askeleen varovaisesti ja kolmannen ja koska jää ei ollut vielä edes räsähtänyt, hän alkoi kävellä hieman luottavaisemmin kohti järven keskustaa, jossa loukkaantunut lintu oli.
Kun Gizua pääsi linnun luokse, hän kyykistyi ja ojensi kättään, mutta joutsen ei tehnyt elettäkään lähteäkseen karkuun. Tyttö hivuttautui lähemmäksi ja pian hän jo kosketti joutsenen puhtaan valkeita höyheniä. Kun lintu ei vieläkään liikahtanut, Gizua nosti linnun varovaisesti syliinsä, aikoen viedä sen sisälle, jossa ehkä joku osaisi auttaa sitä.<br>Mutta kun Gizua oli kävelemässä lintu sylissä pois jäältä, hän unohti tarkkailla jokaista askeltaan. Ja yht'äkkiä jää pettikin hänen altaan ja joutsen lennähti hänen sylistään vähän matkaa eteenpäin, se näytti kuolleelta, kun se vain makasi järven jäällä.<br>Gizua unohti nopeasti linnun, upotessaan jäihin, jääkylmään veteen, hän yritti polkea vettä jaloillaan, toivoen samalla, ettei jättiläiskalmari olisi lähettyvillä ja tarttuisi häntä jaloista. Tyttö yritti tarttua jo nyt kohmeisilla käsillään jään reunasta, mutta sormet vain lipsuivat, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuuksia saada kunnon otetta jäästä, jotta voisi hilata itsensä ylös. Hän otti käyttöön ainoan asian, joka toimi vielä hänen kehossaan; äänensä. "APUA, JOKU, AUTTAKAA!", Gizua alkoi huutaa niin kovaa, kuin kohmeisilla keuhkoillaan pystyi, polkien samalla vettä, ettei olisi uponnut kokonaan veden alle...

//Ei sovittu, saa tulla pelastamaan ^^//

[Sirenda Adderla]

Joku tosiaankin kuuli tytön huudot, mutta ehkä kaikista ei-toivotuin henkilö. Sirenda, Luihuisen tuvan asukki, hypähteli puolilaiskasti pihamaalla musta takki päällän ja lätsä silmille vedettynä aina siihen asti kunnes nuo hätäiset huudot saivat tytön pysähtymään ja suuntaamaan järvelle. Hän uskoi vakaasti, että joku pentu oli taas kerran säikähtänyt järven jättimäistä asukkia ja jätti asian miltei omaan arvoonsa.
Ehkä se oli pieni aavistus jossakin syvällä sisällä, joka kuitenkin sai Sirendan pyörtämään päätöksensä. Muutaman tuskaisen minuutin kuluttua Sirenda saavuttisuoran näköyhteyden jäihin pudonneeseen tyttöön. Näky lamaannutti luihuisen siihen paikkaan, sillä sellainen vaikutus muistojen vyörynällä yleensä oli. Jokainen tuskainen minuutti palautui kirkkaana mieleen halvannuttaen kaiken järjellisen toiminnan.

Tämä on eri asia! ääni tytön pään sisällä toitotti ja sai sen verran kiljumisellaan aikaiseksi, että Sirenda veti esiin taikasauvansa.
Keskity! Hillitse tuo saamaton mielen pyörittely ja ryhdy toimeen! Olen sentään aikamoinen noita! Olet Luihuinen hitto vie! Hyödy! ääni kimitti edelleen, vaikka nyt se olikin jo paljon kumeampi, kenties miehen ääni.
Sirendan ruskeat silmät, jotka hetki sitten olivat laajentuneet kauhusta, saivat takaisin kylmän päättäväisen katseensa. Taikasauva heilahti ja loitsu singahti sauvan päästä tytön hiljaisesta käskystä ja pienene pieni hopeinen noro sukelsi kohti pulassa olevaa. Tarkoituksena oli vetää toinen turvallisesti ylös jäistä, mutta vaikka Sirendan voimat olivat kasvaneet taidon karttuessa hän ei ollut varma olisiko yleensäkään ollut mahdollista raahata toinen aina rantaan saakka.

Askeleet johdattivat tytön lähemmäksi rantaa rihman edelleen liikkuessa aivan lumen pinnalla miltei avannon kohdalle ehtineenä.<br>Toinen oli kai jotenkin tyhmä yrittäessään kävellä jäällä ja nyt hän jäisi palveluksen velkaa luihuiselle. Se ei koskaan ollut hyvästä.<br>
(Vih! Semmoinen sepustus. Aijaji, kun Sirenda joutuu hienosti vastakkain menneisyytensä kanssa jälleen kerran. En sitten kuitenkaan mene vannomaan tuon tekstin järkevyyttä. ^^)

[Gizua]

Juuri, kun Gizuan jalat alkavat kangistua liikuntakyvyttömiksi tyttö huomaa jonkun tulevan, tämä joku pysähtyy hetkeksi, Gizuan mielestä tuo seisoo siinä monta minuuttia, mutta lopulta alkaa tapahtua: tuo 'joku' ottaa taikasauvan esiin ja taikoo jonkun loitsun, jolla tämä aikoo nähtävästi vetää tytön pois avannosta.
Gizua alkaa polkemaan jaloillaan kovempaa, että pysyisi pinnalla tuon taian saapumiseen saakka, mutta se oli virhe: hänen jalkansa ovat pian täysin toimintakyvyttömät, mutta onneksi juuri, kun tyttö alkaa upota tuon toisen taika saavuttaa hänet ja alkaa vetää Gizuaa pois avannosta.
Tyttö yrittää auttaa taikaa vetämällä itseään kohmeisilla sormilla jäätä pitkin, joka ei kyllä oikein onnistu, kun jään pinnasta ei saa kunnollista otetta ja sormet lipsuvat. Nyt hän vain toivoo, ettei jää pettäisi uudestaan hänen altaan.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua tuon toisen taika on saanut kiskottua Gizuan rantaan. Tytön huulet ovat siniset ja raajat aivan jäässä. Hän yrittää nousta istumaan, kiittääkseen apuun tullutta henkilöä, mutta lihakset eivät tottele ja hän lysähtää selälleen lumeen.

[Sirenda Adderla]

Taika tuntui voimistuvan entisestään ja vaativan enemmän voimaa, mutta sitä Sirendalla ei ollut antaa. Hän tunsi sauvan ja nuoran nykäisyt ja käveli hitaasti eteenpäin huomatessaan temppunsa onnistuvan. Toinen näytti voimattomalta ja se tavallaan ärsytti tyttöä entisestään, mutta toisaalta hän oli myös helpottunut.

Toisen kamppailu näytti surkealta, mutta pian Sirenda saattoi hellittään ja antaa pienen taikansa kuolla kokonaan pois. Ilmeisesti toisen tytön tarkoituksena oli ollut nousta ylös, vaan kuinkas kävikään? Sirenda pyöräytti silmiään ja asteli päättäväisesti seisomaan toisen pään vierään ja kurkisti alas kovin nyrpeä ilme kasvoillaan.

"Kuulehan nyt idiootti", hän aloitti tietäen kyllä, ettei toinen ollut kummoisessa kunnossa, mutta ainakin Sirendalla olisi tytön jakamaton huomio.
"Minulla ei ole tarkoituksena juoksennella pelastamassa säälittäviä pikku tyhmyreitä, jotka luulevat pystyvänsä ihmeisiin. Sinä olet nyt minulle henkesi velkaa ja pidän kyllä huolen, että maksat sen velan viimeistä piirua myöten. Olisin voinut antaa sinun painua kylmän veden alle, liukua pois tästä elämästä, mutta... "luihuinen päätti puheensa riisuen mustan takkinsa yltään ja nakaten sen puoli huolimattomasti toiselle. Sitten hän otti muutaman askeleen taaksepäin ja katsoi koulun suuntaan.
"Olen jo nyt myöhässä, joten voin saattaa sinut sairaalasiipeen muukalainen. Pääsetkö ylös?" Sanat olivat arkipäiväiset, mutta ääni, jolla ne lausuttiin olivat kylmät. Silti Sirenda pyyhkäisi nopeasti silmiään. Petollinen jään... Kylmä tuuli tunkeutui villapaidan alle. Tai ei se niin kylmä ollut, mutta vilunväristykset kulkivat silti tytön selkäpiitä pitkin.

Näin oli käynyt kerran aikaisemminkin.
Jää oli pettänyt.

[Gizua]

Gizua katsoi toista, kun tämä alkoi puhua hänelle vähemmän ystävälliseen sävyyn. Hän nyökkäsi tälle ja hymyili kiitokseksi, kun toinen antoi hänelle takkinsa.
Gizua alkoi vääntäytyä istuma-astentoon ja hetken päästä se onnistuikin. Tyttö kietoi toisen mustan takin harteillensa ja nousi lopulta(vaivalloisesti) seisomaan. Sitten hän nyökkäsi toiselle kiitollisena toistamiseen, tämän lupautuessa saattamaan hänet sairaalasiipeen. Gizuan huulet sinersivät ja hänen tummanruskeat hiuksensa olivat märät ja liimautuivat siksi hänen kasvoihinsa, kun hän lähti varovaisesti hoippuen kohti koulua. Yhtäkkiä hän muisti, miksi oli alun perin mennyt jäälle ja kääntyi katsomaan taakseen. Missä se joutsen on?, hän ajatteli kummastuneena, sillä lintu oli kadonnut, kuin tuhka tuuleen.

//Töks.. ^^''//

[Sirenda Adderla]

Toinen näytti kovin kiitolliselta. Hymyilikin vähän. Nyt olisi kai ollut Sirendan vuoro hymyillä rauhoittavasti takaisin, mutta hän ei tehnyt sitä. Liikaa tottumusta ja aaveita takanaan ei tehnyt mieli olla kohtelias hölmölle tytölle.
Silti Sirenda kaappasi toisen käsikynkkään ja pakotti liikkeelle. Toisen veri alkaisi pikkuhiljaa kiertää liikkeen mukana ja olokin paranisi.

"Älä katsele sinne taakse vaan tallusta eteenpäin..." Sirenda sähähti ja mutristi suutaan. Miksi kaikkien piti aina ja ikuisesti tehdä juuri näin? Mikseivät he ajatelleet itseään edes silloin kun heidän olisi pitänyt. Kyynel kimalsi Sirendan silmäkulmassa, mutta hän räpäytti silmiään muutaman kerran, eikä antanut kyyneleelle mahdollisuutta tipahtaa poskelle. Hän ei itkisi enää, ei koskaan.

[Gizua]

"Mu-mutta.. Kun jäällä oli joutsen.. Se on kadonnut..", tyttö änkytti pelastajalleen, kun tämä käski hänen tallustaa eteenpäin. Hän vilkaisi samalla vielä toisen kerran olkansa yli. Jää oli tyhjä, lukuun ottamatta avantoa, joka oli jo hyvää vauhtia jäätymässä hänen 'uiskentelunsa' jäljiltä. Tyttö kohautti olkapäitään ja kurtisti hieman kulmiaan, yrittäen käydä mielessään läpi tapahtumia ennen, kuin hän oli pudonnut jäihin, samalla hän tallusti kohti koulua toisen käsikynkässä.

//Hmm.. Siirrymmekö sairaalasiipeen?//

[Sirenda Adderla]

(Sovitaan näin. Kirjoittelen sitten sinne.)