Kitaran säveliä

[Cakt Chanel]

Cakt oli laskeutunut järvenrantaan ja raahasi mukanaan rakasta kitaraansa.
Hän istui nurmelle lähelle vettä ja nosti kitaran syliinsä.<br>Cakuto mietti menneitä, isäänsä ja veljeänsä. Hän huokasi ja näpytteli kitarallaan pari sointua.
Ei elämä voinut turhemmalta tuntuakkaan. Poika jatkoi kitaran soittamista, mutta lopulta hän sysäsi sen pois ja heittäytyi makuulleen nurmelle. Cakt sotki hiuksiaan ja näytti kieltä yhdelle ruohon korsista.

//Erittäin outo...tiedän ;D//

[Destiny Durham]

Destiny vilkuili Caktia oudoksuen. Hän seisoi suuren tammen takana. Kenelle hän oikein kieltään näyttää? Destiny hymisee ja yrittää pidätellä nauruaan.
Älä naura...älä naura...älänauraälänauraälä...
Destiny räjähti nauruun ja tunnusti tarkkailunsa astuen pois puun takaa. Hän nauroi ainakin kolme minuuttia taukoamatta." Sinä...sinä..." Hän takelteli hihityksien seasta ja pyyhki silmäkulmiaan."...minulla ei ole ollut näin hauskaa kuin viimeksi silloin kun tätini kuolasi rinnuksilleen kuunnellessaan huilun soittoani!
Destiny naurahti ja katsoi hyvänsuovasti Caktia.
" Mutta höpinät sikseen...vaikka vahingonilohan on paras ilo." Hän sanoi ja hymyili." Emme olekkaan tainneet ennen tavata...minä olen Destiny." Destiny sanoi ja istahti pojan viereen.

[Cakt Chanel]

Cakt katsoi Destenyä virnuillen ja nousi istumaan.
"Cakuto tai siis Cakt on suurenmoinen nimeni", Cakt lausahti ylväästi, mutta ajatteli aivan toisin.
'On siinäkin suurenmoinen nimi...'
Cakt tunsi olonsa hiukan vaivautuneeksi ja hymähti ääneti.
Cakuto nolostui taas, niin kävi aina, aina.
'Pelkäänkö mä näin paljon tyttöbakteereja?' Cakt kysyi itseltään ja kurtisti kulmiaan.
Pojan käsi hapuili kitaraa hänen vieresään.

[Destiny Durham]

Destiny tutkaili Caktia leveä hymy huulillaan." Destiny Durham palveluksessasi." Hän sanoi ja istuutui pojan viereen." Oletko soittanut kauankin kitaraa?" Destiny kysyi samalla kun hapuili läksyjään laukunpohjalta.

[Cakt Chanel]

"Tota noi mitäs kun semmoset seittemän kuus vuotta, mut en mä oo mikään paras soittaja", Cakt sanoi ja silitti kitaransa kaulaa.
"Ööh, ootko sä millä luokalla?"
Keskustelusta ei tainnut tulla tänään mitään ainakaan Caktilta.

[Destiny Durham]

" Minä olen Korpinkynsi viidenneltä luokalta."
Desitny sanoi pirteästi.
" Minä asun veljeni Drewin kanssa Skotlannissa.
Miten on sinun laitasi?"
Destiny kertoi. Hänestä tuntui että kysymyksiä sateli hänen suustaan kuin sieniä sateella.
" Oletko ulkomailta? Nimesi ei vaikuta ollenkaan tavalliselta?"

[Cakt Chanel]

Cakt nielaisi, ja hymyili jäykästi.
"Mä tota, mä.., Mä asun yhen mun kaverin luona...", Cakt kakisteli ulos suustaan,"Enkä mä ole ulkomailta vaan mun äiti nyt muuten vaan hommas mulle sen nimen..."
Caktin sydän pamppaili ja kovaa, muistot pyrkivät pojan mieleen ja tämä käänsi päänsä muualle.

[Destiny Durham]

" Oletko ihan kunnossa?" Destiny kysyi kun näki että poika käänsi päänsä poispäin. Destiny tiesi miltä hänestä tuntui...hänestä tuntui joskus aivan samalta.
" Hei, älä lannistu...minä tiedän miltä sinusta tuntuu..."

[Cakt Chanel]

Cakt piti katseensa vieläkin poissa Destinyn näkyvistä.<br>Poika pysyi aivan hiljaa, ainoa mihin hän nyt pystyi turvautumaan oli kitara.
Cakt nostin sen syliinsä ja alkoi soittaa.
Ei mitenkään kauhean haikeita säveliä, no mutta mollissa kuitenkin. Cakuto puri huulta, koska hänen kädet alkoivat täristä ja pian koko tärinä levisi koko pojan kehoon.
Hän joutui sysäämään kitaran pois.
Kyynel vieräshti tämän poskelle.
"Etkä!" hän kivahti.