Totta vai tarua!

[Clara Moore]

[Tapahtuu joululoman ensimmäisenä päivänä.]

Clara astelee yksin ulkona kohti järven rantaa muistellen menneitä. Tai itse asiassa sitä yhtä perjantai iltaa jolloin tutustui Harryyn. Hymy karehtii neidon huulilla. Voi miten mukava ilta heillä oli ollut ja se oli päättynyt halaukseen. Oi se oli ollut jotain niin taianomaista. Ja sitten aikanaan heistä oli tullut hyviä ystäviä ja sitten se typerä Malfoy oli mennyt ja lähes tappanut tämän raksun. Pah. Ja sitten taas järvellä oli paljastettu tunteita toisilleen ja hieman seikkailtu. Hymyää. Ihania muistoja. Ja se reissu tylyahossa ja kaikkea. Mutta kaikki ei ollut niin ihanaa. Draco oli rikkonut aika paljon toiminnallaan. Huokaisee. Astelee järvelle ja katsoo järveä joka on jäätynyt. Tytöllä on yllä mustat housut ja valkea polviin ylettyvä takki joka lämmitti mukavasti. Hiukset olivat vapaana ja latvoista verenpunaiset.
"Niin monta kaunista muistoa ja niin monta sydäntä särkevää muistoa", hymähtää ja istuu alas nojatenpuuhun. Yksin. Ja silti kaivaten seuraa. Jotain joka lohduttaisi. Apea katse taivaalle.


[Joku *blink blink*]

[Lainey]

Kirpeä pakkanen vallitsi ulkona, kun Lainey astui ulos linnan suurista ovista. Hengitys oli pellkkää huurretta.
Antaa kateensa kiertää pitkin lumen valtaamaa pihaa. Kukaan ei ilmeisesti ollut halunnut tulla ulos, koska piha oli autio.
Tai ei sittenkään.
Sinivihreät silmät huomasivat yksinäisen hahmon istuvan maassa puun juurella. Lainey epäröi. Hän oli oppinut, että aina ei ollut hyvä tunkeutua vieraiden seuraan, varsinkin jos kyseessä oli luihuinen.
Hetken miettimisen jälkeen tyttö laskeutui varovasti jäisiä portaita ja astelee lähemmäksi hahmoa. Lumi narskui hiukan kenkien alla. Pian tyttö olikin jo puun luona.
"Hei", sanoo hymyillen ystävällisesti.
"Kelpaako seura?" kysyy perään ja palauttaa vaalean hiussuortuvan takaisin korvalappujen verhoaman korvan taakse.

[Clara Moore]

Katsoo tulijaa ja hymyilee pienesti.
"Käyppä vain seuraksi.. En minä pure", hymähtää ja katsoo tuota hiljaisena. No, ainakaan ei ollut enää yksin. Hymähtää.
"Kiva saada välistä seuraa muiltakin kuin Potterilta", naurahtaa.

[Lainey]

Naurahtaa ja istuu toisen viereen laskien laukkunsa maahan, jota oli alkanut kantaa mukanaan lähes joka hetki.
"Sinähän olet Clara, jos muistain oikein?" kysyy hymyillen hiukan. Toinen tyttö ei näyttänyt ainakaan luihuiselta, jos katsoi silmiä. Niistä ei huokunut ilkeyttä, josta oli alkanut tulla Luihuisen symboli.

//Lyhyt. Mihin aikaan peli sijoittuu?//

[Clara Moore]

[Lue eka viestistä xD]

Hymyilee tuolle.
"Clarahan minä olen", sanoo hymyilee.
"Ja sinä olit Lainey, right?", kysyy ja hymähtää. Mitähän tästäkin tulisi?

[Lainey]

//Minulla on sitten inspiraatiot hukassa, että saattaa tulla tylsää tekstiä...//

"Jeps."
Katsoo hetken Claraa.
"Miksi olet noin poissaolevan näköinen?" kysyy uteliaana. Pahus. Aina hän oli kyselemässä tuollaisia.

[Clara Moore]

"Mietin asioita.. Elämää ja huolia.. Niitä ei näytä puuttuvan", sanoo ja katsoo toiseen hiljaisena.
"Nykysin kun ei aina ole aikaa edes pohtia asioita", hymähtää hiljaa.

[Lainey]

Hymyilee.
"Jokainenhan tarvitsee joskus miettimisaikaa muiden tapahtumien välissä", hymähtää ja kääntää katseensa jäätyneen järven toiselle puolelle. Tällä tytöllähän sitä aikaa riitti, tosin joskus saattoi olla muiden tiellä. Esimerkiksi jos oli vallannut yhden takan edessä olevista tuoleista, tuli jokin porukka hänet häätämään pois, jolloin hän sulkeutui makuusaliin tai meni käymään ulkona.
"Mukavaa, kun alkoi loma", sanoo hymyillen iloisesti.
"Paljon enemmän omaa aikaa, eikä opettajat ole joka hetki hengittämässä niskaan", naurahtaa.