|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 5:56:56 GMT -5
Nousee pinnalle vajottuaan veteen molskahduksensa jälkeen hieman pohjaan asti ja virnistää. Ei hitto... . Harry huitaisee lumpeenlehden pois ja katsoo onnellisen näköisenä Claraa hymy kasvoillaan. "Jep... niin ollaan." Nauraa ja katsoo, kun neito polskii lähemmäs. Eipä Clara todellakaan hullummalta näyttänyt uinnin jälkeen. Harry virnistää taas, kun tyttö sukeltaa ja hymyilee, kun tämä tulee pinnalle takaisin. Sitten Harry sukeltaa itse ja tulee aivan Claran eteen hymyillen tuolle suloisesti samalla, kun kietoo kädet tytön ympärille ja suutelee taas. Tähän voisi todellakin jopa tottua.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 6:03:31 GMT -5
Hymyilee tuolle. Tytöltä ei saisi hymyä pois edes se että Voldemort tulisi nyt tuohon tanssimaan tripaskaa. Ehei. Katsoo kun tuo katoaa ja virnistää tuon noustessa tämän eteen ja kietoessa kädet tämän ympärille ja kietoo omat tuon ympäri ja vastaa kosteilla huulillaan tuon suudelmaan. Mmmm. Ei tätä iltaa voisi pilata mikään?
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 6:10:32 GMT -5
Suutelee hetken ja hymyilee sitten painaen hetkeksi otsansa Claran otsaa vasten. Jos tämän nyt tulisi joku kuten Voro keskeyttämään niin... Harry antaa pienen suudelman tuon huulille. "Tiedätkö sinä, että teet minut hulluksi... eh?" Yskäisee ja suutelee taas. Tätä hetkeä ei voisi kyllä edes Malfoy pilata. Eikä Voldemort vaikka tulisi ampumaan Avada kedavran tuohon rannalle.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 6:15:26 GMT -5
"Ai teen? Miten niin? Et sitten sinä yhtään tee minua hulluksi", neito sanoo virnistäen. Oi suloinen. Tuntui kuin perhosia ja kaiken maailman kauniita kukkia näkyisi kaikkialla. Vastaa suudelmaan kiusoittelevasti eikä anna tuon suudella loppuun vaan vetäisee yhtäkkiä ilkikurisesti hymyillen päätään kauemmas ja katse paljastaa että neito vain kiusoittelee toista. Eihän mitään pitäisi antaa helpolla. Piti olla haastetta. Siitähän pojat piti, eikös?
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 6:23:54 GMT -5
"Hehheh." Harry virnistää ja katsoo Claraa, kun tämä vetäisee päänsä pois. Ilmeestä voisi päätellä, että tuo vain kiusasi. Tällainen tapaus... poika virnistää pirullisesti ja katsoo tyttöä. Noh, tätä peliä voisi pelata kaksikin... virnistää vain eikä tee mitään muuta kuin hymyilee ja katsoo suloisesti silmiin.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 6:30:44 GMT -5
Mutristaa huuliaan muka pettyneenä. Ja hymähtää ja on olevinaan kuin mikäökin diiva. Clara ei todellisuudessa todellakaan ollut diiva ja loukkaantui jos sellaiseksi sanottiin. Diivailu oli niin tyhmää mutta tällaisessa leikissä ihan hauska lisä. Näyttää sitten tuolle kieltä ja kallistaa sitten päätään ottaen koiranpentu ilmeen ja vikisee surkeana. katsotaanpa kuka tässä veisi voiton.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 6:36:31 GMT -5
Naurahtaa neidon reaktiolle ja kasvoille tulee virne. "Voin minä tästä poiskin mennä, jos sinä sitä haluat." Oikeastaan ei voisi. Ei todellakaan. Harry vetäisee Claran lähemmäs ja nauraa - joskin äänettömästi - tytön näyttäessä kieltä. Kallistaa itse päätään toiseen suuntaan virnistäen suloisesti ja kuuntelee tuon koiranpentumaista vikinää hymyillen onnellisena. "Äsh, okei okei.. sinä voitit." Harry hymähtää.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 6:42:01 GMT -5
"Kuinka kehtaat edes ehdottaa meneväsi pois", sanoo mukamas tulistuneella äänellä ja naurahtaa sitten. Virnuilee tuolle ja suutelee sitten tuota tyytyväisenä. Neito ei välitä että koko vaatekerrasto on litimärkä tai siitä että järvessä asuvat saattaisivat närkästyä heidän tässä olostaan. Hän vain nauttii tuon pojan lähellä olosta.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 6:50:51 GMT -5
Säikähtää ensin tuon reaktiota peläten tehneensä suurimman luokan virheen mutta naurahtaa sitten, kun Clara virnistää ja samantien tyttö jo suuteleekin poikaa ja Harry vastaa suudelmaan vetäisten Claran samantien aivan itseään vasten ja suutelee edelleen. Tiedä sitten miten tähänkin huomenna kaikki reagoisivat mutta kai se oli nyt aivan sama. Toivottavasti tosin vedenväki ei mitenkään raivostuisi yöuniensa häiritsemisestä... .
[ajatuskatko -.-]
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 6:58:28 GMT -5
Clara laittaa kädet sillee jännästi tuon selälle ja pitää tuota itseään vasten jatkaen tuon huulien suukottelemista ihan rauhassa. Mitä väliä vaikka koko koulu tulisi katsomaan. Katsoo tuota silmät säteillen. "Voiko ihminen olla näin onnellinen?", kysyy ja virnistää sitten. "Eihän sinulla vain ole kylmä?", kysyy sitten huolehtivaan sävyyn. Yleensä kai pojat tuota kysyivät mutta tyttö ei halunnut että tuo jäätyisi ja saisi flunssan ja taas sairaalasiipeen.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 7:07:50 GMT -5
Hymähtää, kun Clara jatkaa suukottelemista tosin Harry jatkaa sitä myös ja katsoo tyttöä kirkkaan vihreät äidiltään perimänsä silmät säteillen onnesta. "Ilmeisesti voi." Virnistää ja katsoo hymy kasvoillaan Claraa pudistellen päätään. Ei, Harrylla ei todellakaan ollut kylmä.<br>"Ei... eihän sinulla ole?" Harry kysyy myös huolehtivaan sävyyn. Tai vaikka pojalla kylmä olisikin niin ei tuo nyt ainakaan edes huomaisi sitä, kun oli aivan Claran lumoissa ja kuin toisessa maailmassa. Kai se kylmyys iskisi, kun tästä heräisi todellisuuteen tosin silloinkin olisi edelleen yhtä onnellinen. Harry antaa suudelman Claran otsalle ja sipaisee muutaman hiussuortuvan tytön kasvoilta pois ja painaa taas huulensa tuon huulia vasten ja suutelee. Viimeksi poika oli ollut näin onnellinen ollessaan Siriuksen luona.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 7:45:50 GMT -5
Neito hymyilee tuolle. "Ei minulla ole.. Miten voisi ku sä lämmität siinä pelkällä olemassaolollasi", neito sanoo hymyillen. Näykkäisee tuota pienesti huulista ja kallistaa päätä katsoen tuota suloisesti ja suukottaa sitten tuon huulille hellästi. Hah. Kun nousisi vedestä tippuisi hiuksista vettä kuin sangosta kaatamalla. Neidon oli vaikea pitää ajatukset järkevinä. Joo-o. "Mitähän sun ystäväs sanoo kun kuulevat?", neito kysyy ja alkaa leikkiä pojan hiuksilla yrittäen tehdä jotai makeeta kampausta.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 7:56:30 GMT -5
Harry hymyilee myös.<br>"Niin no... eipä se voisi minullakaan olla, kun sinä lämmität minua pelkällä olemassaolollasi." Hymyilee lämpimästi ja hymähtää tuon näykkäisyn jälkeen ja katsoo tyttöä, joka kallistaa suloinen ilme kasvoillaan päätään. Harry oli onnellinen, todellakin. Vaikka ei voinutkaan olla tuntematta pientä pistosta sydämessään siitä, että Clara oli hengenvaarassa, kun heillä oli tuollaisia tunteita toisiaan kohtaan. Tosin kaikki olivat hengenvaarassa, jotka vaan sattuivat jotenkin kuulumaan suuresti Harryn elämään. Niiden piti vain hyväksyä se fakta. Harry kohauttaa olkapäitään Claran kysyessä miten Harryn ystävät reagoisivat. "En minä vaan tiedä. Sinä olet kuitenkin se rohkelikon pikku piru, josta voi paljastua aivan toinen puoli, josta ne muut eivät ole edes tietoisia." Hymyilee ja katsoo huvittuneena, kun Clara alkaa räpeltää pojan hiuksilla. Nuo rehottivat kyllä aivan tarpeeksi ilmankin, että niitä mentäisiin räpeltämään mutta tuo tuntui mukavalta. Harry hymähtää ja näykkäisee tuota korvalehdestä ja katsoo sitten Claraa, rutistaa hieman lujempaa ja suukottaa poskelle. "Kai sinä tajuat olevasi hengenvaarassa, kun meillä on tällaisia tunteita? Tai siis kun sinä olet minun kanssani?"
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 8:11:25 GMT -5
Naurahtaa. Lutunen. Kuuntelee tuota ja naurahtaa. Pikku piru? Wow. Itse asiassa neito piti nimityksestä todella paljon. "Ai olen?", sanoo ja naurahtaa. Nauttii kun saa tehdä tuon kanssa jotain ja kun tuo on tuossa. Ja pitää siitä että tuo on noin lähellä. Neito värähtää kevyesti tuon näykkäistessä ja hymyilee pienesti. "Hengenvaarassa? Minä nauran sinun vaaroillesi hah hah haa", sanoo ja virnistää. Ja alkaa nauramaan. "Joo. Mutta siis oikeasti. Kaikki jotka ovat sinun kanssasi väleissä ottavat sen riskin. Ja oikeastaan se tekeekin tästä sen arvoista. Pitää olla valmis vaikka kuolemaan rakkaansa vuoksi.. Mutta sinä et saa kuolla.. Enkä minä", neito sanoo ja hymyilee tuolle. Tietenkin oli se vaara että hän joutuisi nyt kohtaamaan Pimeyden Lordin ja kuolemaan koska rakasti tuota. Mutta se oli silti sen arvoista. "Tämä on kuolemisen arvoista.. Tai siis.. Mieluummin minä rakastan sinua ja olen kanssasi ja elän lyhyen ja onnellisen elämän kuin että elän pitkän ja yksinäisen elämän ilman sinua", neito selittää ja punastuu kevyesti. "Clara Moore taas vahuhdissa ja nyt suljen ison suuni", neito naurahtaa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 8:20:39 GMT -5
[Hei! Mie keksin mikä se sana on, joka miul on ollu hukassa XD]
Häkeltyy. Clara oli tosissaan? Noh ei tuolla asialla leikkimistäkään ollut ja tuohan oli aivan totta. Jokainen, joka oli Harryn ystävä, otti sen riskin. Melkoista hulluutta sinänsä. Painaa taas otsansa Claran otsaa vasten. "En minä anna sinun kuolla.. enkä itsenikään... ." Tosin oma kuolema oli ollut joka vuosi ja etenkin viime vuonna lähellä. Ja kesälomalla, kun ne kaksi ankeuttajaa ilmestyivät Pikku Whingingiin. Harry huokaisee ja katsoo Claraa silmiin onnellisena siitäkin huolimatta, että taakka nimeltä Voldemort painoi jatkuvasti harteilla. "Äläkä sulje tuota suloista suutasi. Etenkään kun sinä puhut asiaa. Tämä on kuolemisen arvoista vaikka minä en todellakaan aio antaa sinun kuolla." Ei todellakaan. Harry kuolisi itse mieluummin tosin se ei sitten auttaisi asiaa yhtään... . Poika painaa taas huulensa tuon huulille ja suutelee. Nyt oli vain pakko sillä taas alkoi tuntua kuin tämä olisi vain unta.
|
|