|
|
Post by Harry Potter on Jun 15, 2004 11:45:49 GMT -5
[Hii.. vain Clara tänne ^_^ Ja tapahtuu sen jälkeen, kun Hartsa on päässyt pois sairaalasiivestä eli n. kuukausi koulun alusta mutta ennen Tylyahomatkaa^_^]
[Ja vaikka peli on K-13 niin tämä topic ei välttämättä ole!! Sivusta seuraajat siis aivan omalla vastuulla!!]
Järven rantaa kohti astelee juuri äsken sairaalasiivestä pois päässyt viidesluokkalainen rohkelikko. Mustat hiukset rehottavat miten sattuu kuten aina ja päällä on musta kaapu punaisin reunuksin kuten aina Tylypahkassa. Se kun kertoi, että tuo kuului rohkelikkotupaan. Ihme, että tuo oli päässyt sisältä livahtamaan ilman näkymättömyysviittaa. Luulisi Voron olleen jossain vahtimassa, ettei kukaan livahda ulos mutta ala-aulassa ei ollut ketään eikä Kelmien Karttakaan, joka oli tällä hetkellä pojan sauvan seurana kaavun sisätaskussa, ollut näyttänyt hälyyttäviä liikkujia alhaalla. Noh parempi vain... . Harry istahtaa vakiopaikalleen järven rantaan suuren pyökin varjoon joski täällä oli juuri äsken tullut pimeää joten eipä tuossa oikein varjoa ollut mutta kuitenkin. Ja Draco oli kertonut muka Kalkarokselle kaiken? Pah. Ei varmasti ollut kertonut niistä kahdesta kidutuskirouksesta, jotka se idiootti oli heittänyt Harryyn. Poika tuhahtaa ja huokaisee. Joopa joo. Ja millä Harry sen todistaisi, että Malfoy ne osasi ja olisi myös häneen langettanut? Eipä varmaan millään. Ja kun lehdet puhuivat sitä potaskaansa ja muuta mukavaa niin eipä sen ruipelon passittaminen Azkabaniinkaan onnistuisi, valitettavasti. Tosin sitten Harry saisi kimppuunsa Lucius Malfoyn ja muut Voldemortin Kuolonsyöjät, jos Dracon passittaisi Azkabaniin joten ei kiitos... . Luojan kiitos, että Sirius oli päässyt käymään sairaalasiivessä. Siinä oli tämän pojan elämän tärkein henkilö, joka oli tälle kuin isä ja yksi niistä, jotka tämän saivat piristymään.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 15, 2004 14:58:28 GMT -5
[Oi oi oi.. *ihan täpinöissään*]
Clara ei ollut saanut unta. Oli taas vain itkenyt kuin vesiputous. Marie. Ja Hän ei vieläkään voinut uskoa että Harry eli yhä. Hän ei olisi kestänyt sitä menetystä enää. Jotenkin ihmeellisesti Harrystä oli tullut tuolle läheinen. Se oli jotenkin ihmeellistä tytölle. Tyttö hymähtää. Harry oli nykyisin ainoa ystävä. Oi että teki mieli puhua sen kanssa. Nopeasti tuo nousee ylös ja pukeutuu nopeasti ja lähtee pois huoneistosta ja astelee kohti ulko-ovea. Vilkuilee josko joku olisi vahdissa mutta ei. Tyttö livahtaa ulos ja lähtee harhailemaan pihalle. Hän tarvitsi ajattelurauhaa. Neidon silmät punoittavat mutta tuo ei enää itke. Hän oli jo muutaman päivän ajatellut vain sitä poikaa. Hän ei oikein ymmärtänyt miksi. Ei siinä ollut järkeä. Astelee kohti järveä ja näkee siellä jonkun. Hiljentää vauhtiaan ja pysähtyy sitten noin viiden metrin päästä tuosta.
"Hei!", sanoo arasti.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 15, 2004 15:08:31 GMT -5
Harry ei edes kuule Claran järvelle päin tulevia askelia sillä poika on liian paljon omissa ajatuksissaan. Onko sekään nyt sitten viisasta, kun vaikka Voro tai Kalkaros saattaisi yllättää ja tulla tänne ja repiä tuonne linnaan? Eipä oikeastaan mutta eipä Harry tälle myöskään mitään voi... . Liian monta ajatusta liian sekaisin päässä. Eikä mitenkään vähiten sen tappelu Malfoyn kanssa. Herrajesta Harry olisi voinut vaikka kuolla mutta onneksi se pannupää ei osannut avada kedavraa vielä niin hyvin. Sitten mieleen tulee herääminen sairaalasiivessä ja Siriuksen tapaaminen. Harry hymähtää. Se mies ei olisi kyllä turhia aikaillut mikäli ei olisi viime tingassa hillinnyt itseään, kun lähti ovelle päin ja oli matkalla Malfoyn penikan kimppuun. Penikan ja penikan. Saman ikäinen kuin Harry.
Harry säpsähtää kuullessaan tutun äänen takaansa ja käännettyään päänsä Claraan päin virnistää, jonka jälkeen hymyilee tytölle.
"Hei. Miten menee?"
Olipas taas viisas kysymys. Jostain syystä Harry joko puhui tuon tytön seurassa kuin papupata tai sitten oli vain ihan hiljaa tai esitti tyhmiä kysymyksiä. Ja jopa ajatteli tuota tyttöä aina, kun ei ajatellut Siriusta. Eli noin puolet päivästä ja sitten vielä öisin.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 15, 2004 15:16:18 GMT -5
Katsoo tuota ja hymyilee pienoisen hermostuksen vallassa.
"Itse asiassa minun pitäisi kysyä tuota sinulta, mutta ihan hyvin olosuhteet nähden", Clara vastaa istuen tuon eteen ja vilkaisee tuota.
"Mutta entä sinä.. Ollut aikamoista hullunmyllyä.. Minä en vieläkään voi uskoa miten se pieni kirottu kusipää kehtasi.. Sen on parempi pysyä kaukana minusta ja etenkin sinusta tai saa maksaa kalliisti..", Moore sanoo ja katsoo pienoinen huolestumisen häivä kasvoillaan tuota ja yrittää samalla peittää että on itkenyt vaikka se on hieman vaikeaa kun kasvot on kyynelistä raidottuneet.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 15, 2004 15:22:05 GMT -5
Hymyilee.
"Hyvä. Äsh, ei minua mikään vaivaa... Malfoy saa selkäänsä seuraavalla kerralla. Osasi anteeksiantamattomat tai ei. Tosin hän osaa ne mutta ei tiedä sitä, että minä osaan vastustaa komennusta."
Harry virnistää hieman ja kallistelee päätään katsellessaan eteensä istunutta Claraa myöskin pieni huolestuneisuudenhäivä kasvoillaan. Oliko tuo tyttö itkenyt? Miksi? Marien takia? Luultavasti. Tosin naiset saattaisivat suuttua aivan mistä vain joten parempi ehkä jättää kysymättä. Ainakin toistaiseksi.
"Mitä sinä täällä teet?"
Poika kallistaa juuri ennen kysymystään päänsä ihan normaalisti.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 15, 2004 15:28:28 GMT -5
"Taatusti saa.. Miten se oikeasti kehtaa..", murisee.
"Minä.. En saanut unta.. Itseasiassa ajattelin sinua...", sanoo ja katsoo hieman punastuneena muualle.
"Ja no, Marietakin mutta lähiaikoina Marie ei ole pahemmin ajatuksiani vaivannut. Minä oikeasti pelkäsin sinun vuoksesi.. Jos et oiskaan selvinnyt...", neito takeltelee ja vilkaisee tuota purren huultaan ettei alkaisi taas itkeä.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 15, 2004 15:35:55 GMT -5
Kohauttaa olkapäitään.
"Malfoyt kehtaa mitä vaan.. eiköhän se tullut jo huispausasiassakin huomattua, kun Lucius lahjoi koko joukkueen ottamaan sen ääliön etsijäksi. Pah."
Mulkaisee tuimasti jonnekin sivulle päin ja sitten katsoo ihmeissään Claraa todellakin aidosti hämmästyneenä.<br>"Minua?"
Harry punastuu. Eipä häntä ollut kukaan muu oppilaista kuin Ron ja Hermione ajatellut. Kai.. ei ainakaan kukaan ollut ikinä sanonut sitä ääneen.
"Noh, tässä minä edelleen olen. Ilmielävänä ja täysissä voimissa... tai no en nyt aivan täysissä voimissani mutta melkein."
Virnistää ja katsoo Claraa sitten taas huolissaan kallistaen hieman päätään yllättyneenä. Oliko tyttö oikeasti ollut Harrysta noin huolissaan?
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 15, 2004 15:42:21 GMT -5
Kuuntelee tuota ja naurahtaa sitten hieman.
"Niin olet. Ja olen siitä todella iloinen", Clara sanoo.
Jos Malfoy olisi onnistunut. Tuskinpa Clara enää tässä koulussa olisi. Ja se että tuosta pojasta oli tullut todellaki tärkee.
"Mä tiedän että tää saattaa kuulostaa ihan typlerälle tai jotai... Mutta.. Sinä olet tärkee mulle.. Sinä olet ainoa ystävä..", neito sanoo hiljaa ja katsoo nyt tuota suoraan pyyhkien poskille valuneet kyyneleet. Kun katsoi tuota.. Aina tuli perhosia vatsaan. Teki vaikeata saada joitain asioita sanottua. Mikähän tässä oikein oli? Tyttö huokaisee hermostuneesti ja katsoo tuota yhä jotenkin "lumoutuneena".
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 15, 2004 15:51:59 GMT -5
Harry kurtistaa ihmeissään kulmiaan. Clara oli siitä todella iloinen. Hymy leviää rohkelikkopojan kasvoille.
"No jos totta puhutaan niin olen siitä itsekin iloinen."
Harry virnistää ja hämmentyy aivan täysin tytön seuraavista sanoista. Tai siis tuosta lauseesta, että Harry oli Claralle tosi tärkeä. Poika nielaisee. Jos joku oli joskus kertonut oudosta tunteesta, kun päässä pyörii vain yksi ihminen, perhosia lentelee vatsassa ja muuta niin se oli sitten tämä. Mikähän tämän tunteen nimi sitten oli? Eh... . Aivan uusi tunne. Tai no ... Chota kohtaan oli ollut samantapaiset tunteet mutta Clara oli sitten pyyhkäissyt nekin pois. Ja oikeastaan... .
"Joo, niin sinäkin minulle."
Hymyilee edelleen ja tuijottaa tyttöä silmiin.
"Mutta älä herranjestas itke, etten minäkin ala itkeä."
Naurahtaa hieman.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 0:33:35 GMT -5
Katsoo tuota hiljaa. Tuon sanat. Miten muutamat sanat sai tuon aivan sekaisin. Äh, ryhdistäydy! Mutta se ei tullut kysymykseen. Yllättäen teki mieli halata tuota. Ja teki mieli tehdä vähän muutakin. Pitää tuota kädestä. Ja no, paljoa muuta yhtä ihmeellistä.
"Okei.. En itke... Mä olen vaan ollut lähipäivinä ihan outo.. Ku.. ", Clara sanoo naurahtaen. Uskaltaisiko hän sanoa? Entä jos tuo nauraisi? Ei, Ei Harry ollut sellainen. Entä jos se.. kaikkoontuisi hänen elämästään. Eikös hänellä ainakin ollut jotain Chon kanssa? Tyttö puree huulta.
"Harry...", neito sanoo muttei saa lausetta lopetettua. Katselee maahan ihan täpinöissään. Ei tämä näin vaikeaa voinut olla? Vai voiko? Olisikin niin helppoa jos tuo tunnustaisi tällaisia tunteita. Mutta mistä sitä tiesi mitä tuo tunsi?
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 2:37:34 GMT -5
Harry hymyilee tuolle. Ei sillä, että pojalla nyt olisi ollut tämä koulun käyntiinlähtö helppo... mutta ainakin se keskustelu Claran kanssa viimeksi oli auttanut asiaa. Ja nyt tuntui kuin olisi perhosia vatsassa ja kaikkea. Mitähän tämä oli?
"Hei, se on okei... ."
Mitähän Clara oli sanomassa? Kun aloitti tuon lauseen Harryn nimellä? Poika katsoo tyttöä samalla odottavasti ja samalla ihmeissään. Jatkoa? Äsh, Harry ryhdistäydy! Ei se pure tai lähde vauhdilla takaisin koululle? Vai lähtisikö? Harry huokaisee ja nousee, istuu tuon viereen ja halaa Claraa. Olikohan tuo nyt sitten virhe?
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 3:04:28 GMT -5
Neito katsoo tuota ja hymyilee pienesti. Nyt tuo nousi. Miksi? Istui viereen ja.. halasi. Neito halasi takaisin ja painoi sitten yllättäen pään tuon olkapäätä vasten. Neidolla oli tosi hyvä olla nyt, varsinkin kun tuo halasi. Niin turvallinen.
"Tässä on hyvä olla.. Älä päästä ikinä irti", mumisee. Kaipa tuolle pitäisi loputkin sanoa.. Ja sitten tuo katoaisi tuosta.
"Harry..Harry Potter.. Tuota..", neito takeltelee.
"Minun pitää tunnustaa yksi asia.. Tai no, en ennemmin oikein sitä huomannut.. Tai siis tunnistanut..", jatkaa ääni väristen epävarmuudesta.
"Minä.. Minä..", sanoo taas kakistellen ja vetäytyy niin että voi katsoa tuota suoraan silmiin. Vaikka osalta hän pelkäsi nähdä reaktiota. Sen näkisi heti silmistä.<br>"Minä rakastan sinua", sanoo sitten lähes piipittävällä äänellä ja puna nousee nopeassa tahdissa poskille. Nyt se oli sanottu. Puna katoaa samantien ja neito alkaa sen sijaan kalveta. Hän pelkäsi niin paljon että tuo katoaisi tuosta.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 3:18:34 GMT -5
Hymähtää, kun tuo painaa päänsä olkaa vasten ja rutistaa sitten tyttöä lujempaa samalla kun silittää Claran hiuksia toisella kädellään hetken ja rutistaa taas. No ainakaan äskeinen ei ollut virhe... siis tuo halaus. Naurahtaa hieman, kun tuo sanoo noin suloisesti.
"Ei, en minä päästä irti. Usko pois, en päästä."
Hymyilee ja katsoo sitten Claraa silmiin, kun tämä alkaa sanomaan jotain. Claran pitäisi tunnustaa jotain? Mitä? No ainakin hän näytti pelkäävän Harryn reaktiota, kun noihin silmiin katsoi. Ja ääni värisi. Miksi? Oliko Harry noin pelottava? Claran rakkaudentunnustuksen kuultuaan poika katsoo tuota hieman yllättyneenä ja hämillään. Rakasti? Harrya? Clara rakasti Harrya? Huh. Eipä sillä nimittäin... . Nielaisee hermostuneena ja vääntää jonkinlaisen hermostuneen hymyn kasvoilleen.
"Öh... tuota... Niin minäkin sinua."
Huh, nyt se oli sanottu. Äsh, Clara oli mennyt nyt sitten kalpeaksi. Harry hymähtää, siirtää muutaman hiussuortuvan neidon kasvoilta tuon korvan taakse ja hetken emmittyään sitten kumartuu hieman lähemmäs tosin eipä tuossa paljon lähemmäs edes tarvitse kumartua ja suutelee varovaisesti.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 16, 2004 3:30:12 GMT -5
Katsoo tuota sydän kurkussa. Tuo näytti ainakin yllättyneeltä. Nielaisee. Hengitä, se on tärkeää hengitä. Sitten tuo sanoo.. Tyttö voisi pyörtyä vaikka tuohon. Väri alkaa palata hiljalleen kasvoille ja tuo vain tuojottaa tuota. Tietämättä hymyilläkö vai itkeä vai mitä ja siispä neidon huulille nousee ja katoaa hymy ja taas.
"Todella?", kysyy sitten. Katsoo jotenkin uteliaana tuon siirrellessä tämän hiussuortuvia. Se oli jotenkin suloista. Sitten tuo jo..suutelee häntä. Neito vastaa suudelmaan hellästi ja tuntee kuin räjähtäisi joka suuntaan kohta. Tämä ei vaan voinut olla todellista. Ei voinut. Hän suutelemassa tuota. Ihan... Ei sille löytynyt sanaa. Mutta tämä tyttö oli varmasti nyt maailman onnellisin tyttö.<br>
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 16, 2004 3:42:08 GMT -5
Hymähtää Claran vastatessa suudelmaan ja jättää tuohon kysymykseen toistaiseksi vastaamatta. Ehtisi siihen vastata myöhemminkin. Harry kietoo kätensä tuon ympärille, suutelee vielä hetken ja katsoo sitten silmiin hymyillen painaen samalla otsansa neidon otsaa vasten. Clara rakasti Harrya? Ja tämä kun oli luullut, ettei kukaan koskaan rakastaisi tätä. Tosin se voisi olla Claralle hengenvaarallista, kun otti huomioon Voldemortin ja kaikki mutta kai se riski oli vain uskallettava ottaa tai jotain.
"Joo... Todellakin."
Hymähtää ja antaa suulle suukon.
|
|
