|
Post by Harry Potter on Jun 8, 2004 15:09:30 GMT -5
"Ei, Peter pääsi karkuun täällä silloin kun näin Siriuksen. Muutti muotoaan ja katosi. Ja seuraavan kerran näin hänet viime vuonna, kun hän auttoi Voldemortin ylösnousussa. Laittoi ainekset niin suureen pataan, että sinne mahtui ihminen kuten Voldemort ja niin edelleen.... . En minä varmaan muuten tietäisi mutta hän sattui lyömään minua." Harry irvistää ja katsoo Claraa tosin kääntää sitten päätään arven suuntaan, joka jäi kohtaan, josta Matohäntä otti Harrylta verta... ei sitä vaatteiden läpi nähnyt mutta siinä oli yksi todiste viime vuoden tapahtumista. Taas poika huokaisee. "Joten koska se kieroilija on missä on niin Siriusta ei voi todeta syyttömäksi." Harry hieman hämmentyy Claran seuraavasta kysymyksestä. Mitä tuohon voisi vastata? Totuus oli tosin tähän mennessä todettu parhaaksi vaihtoehdoksi. "Erittäin mukava sen jälkeen, kun totuus tuli selville. Sitä ennen minä yritin vain tappaa hänet syyttäen häntä vanhempieni murhasta, eh."
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 9, 2004 2:09:59 GMT -5
"Kamala ihminen...", murahtaa ja pyörittää päätään. "Ja hyvin arvattavaa että hekottelee suoritukselleen yhä missä sitten onkaan", sanoo ja on hiljaa. "Sinä olet todella rohkea ihminen.. Sä et oikein tunnu pelkäävän silleen mitää..", sanoo sitten pieni hymy huulilla. "Varmasti vihannut vankilavuosiaan.. Ihme jos ei ole yhtään katkera.. Mutta parempihan sen vapaana mutta ilkeää että se ei saa silti elää noin sanotusti normaalisti koska kaikki luulee sitä syylliseksi.. Todella surullista", neito sanoo. Miten noin voi tapahtua? Aivan kamalaa. "Toivon mukaan Sirius ei joudu kiinni ja hänen syyttömyytensä saadaan kaikkien tietoon", sanoo sitten ja katsoo järvelle hiljaa.
[Juuri heränneen höpinöitä -.-]
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 9, 2004 2:46:30 GMT -5
"Sen verran kamala, että Sirius tahtoo tappaa hänet... . Ja en minä muuten häntä olisi viime vuonna tunnistanut mutta häneltä puuttuu yksi sormi ja hän löi minua juuri sillä kädellä. Ei varmaan vaikeaa arvata, että raivostuin, kun tajusin kuka oli kyseessä?" Harry katsoo samalla haikeasti ja samalla jotenkin tuimasti järvelle päin. Ja samalla sitten ei ollenkaan järvelle päin vaan jonnekin kauas. "Se mies on ihan oikeasti oikea surkea raukka, eh. Voldemortin edessä vikisi kuin rotta-muotonsa ja ei muuta tehnytkään kuin ulisi maassa. Tosin Tom Valedro eli Voldemort oli kai antanut hänelle anteeksi. Saattoi johtua vain siitä, että hän auttoi hänet nousemaan uudestaan tai sitten jostain muusta." Claran sanat Harryn rohkeudesta saavat tuon hieman punastumaan ja tuo katsoo tyttöä virne kasvoillaan. Joopa joo... . "Tuo nyt on ihan hölynpölyä. Jokainen pelkää jotain mutta ehkä minä vain en anna sen näkyä. Sitäpaitsi kun kohtaa pelkonsa niin sitä ei enää pelkää ainakaan niin paljon. Ja jos sattuu osaamaan jonkin loitsun, jolla sen pelon saa katoamaan, sitten pelkää vielä vähemmän. En minä tiedä. Mutta Ankeuttajiin minä en todellakaan törmää mielelläni tosin eipä niin tee kukaan... Voldemort olisi mukava tappaa kostoksi siitä mitä se on tehnyt mutta kai se aika tulee vielä.. Joskus." Harry huokaisee taas Claran puhuessa Siriuksesta. Sitä Harry ei voisi kertoa, että tässä puhuttiin Potterin kummisedästä. Ei, sitä tämä poika ei kertoisi. Siitähän arvaisi kai heti, että he kaksi pitivät yhteyttä, Harry ja Sirius siis. "Joo... hän vihasi niitä. Mutta ei tullut hulluksi koska tiesi olevansa syytön. Se piti hänet järjissään siellä.... ." Poika pyörittelee hieman toista jalkaansa istuessaan siinä maassa ja suoristettuaan molemmat jalkansa aivan huomaamattaan.... . "Niin no, sitä sopii toivoa. Helppoa se ei tule ehkä olemaan mutta aina kai on toivoa jäljellä... . Ainakin niin kauan kuin Matohäntä on elossa... ." Barty Kyyry ei enää ollut, joten hän ei voisi todistaa mitään viime vuoden tapahtumista vaikka olikin kaiken selittänyt kun Harrykin oli ollut paikalla. Dumbledoren ja Harryn poistuttua paikalta McGarmiva oli jäänyt vahtimaan Kyyryä ja Toffee oli tullut samaan huoneeseen Ankeuttajan kanssa. Se olikin sitten ollut Kyyryn loppu, kun Ankeuttaja oli riemuissaan rynnännyt sen luo. "...Niin kauan kuin Matohäntä on elossa, sitä toivoakin tosiaan on. Jos Kyyry olisi elossa, hän voisi todistaa, että Voldemort on noussut taas mutta... sen loppu oli pahempi kuin kuolema. Pitäisi vain jotenkin napata Matohäntä ja juottaa hänelle totuusseerumia niin hän selittäisi kaiken tuon mitä selitin äsken sen päivän tapahtumista, kun hän lavasti Siriuksen syylliseksi." Hetken taas jokin surullisen tapainen katse. Siriuksen luo muutto oli ollut nii-in lähellä. Ja Mustan vapautuminen syytteistäkin oli ollut nii-in lähellä mutta ei... . Kohta Harry puistelee päätään ja naurahtaa. "Matohäntä tosin esitti Ronin lemmikkirottaa 12 vuotta... ." Ei siinä mitään huvittavaa ollut sinänsä mutta rotat elivät vain muutaman vuoden ja Siriuksen lavastaja ja Voldemortin palvelija oli elänyt Weasleyilla koko sen ajan.... . "Tosin emmehän me sitä voineet tietää... Että hän on elossa ja animaagi."
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 9, 2004 2:56:54 GMT -5
"Miksi Voldemort edes pitää sellaisia vikisiköitä luonaan.. Luulisi että olisi vain harmia", tuhahtaa. Hän melkein pystyi kuvittelemaan Matohännän vikisemässä ja älisemässä. Huomaa toisen punastuvan hieman. Hassu. "No, sehän siinä onkin.. Harva sellaseen kykenisi.. Se on loppujen lopuksi aika vaikeaa.. Peittää pelkonsa ja olla tynnenä varsinkin jos on enemmän porukassa ja pitäisi pysyä tyynenä ettei paniikki leviä jos ajatellaa jotai hyökkäystä tai jotai", Clara sanoo ja virnistää. "Toivon mukaan en joudu törmäämään sellaiseen..Hrrr!", Clara sanoo ajatellen ankeuttajia. "Ronin lemmikkirotta!!! Kuinka inhottavaa... Mitäs Ron sanoi kun sai tietää totuuden lemmikistään?", kysyy silmät suurina. Jos hän olisi saanut tietää tuollaista tietoa olisi elukka saanut hieman kyytiä. "Sillä ei ole sitten minkäänlaisia rajoja", tuhahtaa. Moore alkoi jo olla sitä mieltä ettei ikinä ottaisi lemmikkiä. Ties mikä se todellisuudessa olisi. Vaikkakin hän halusi tullaanimaagiksi.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 9, 2004 3:27:28 GMT -5
"No, ilmeisesti Matohännästä oli myös hyötyä... . Auttoi Voldemortin nousussa ja niin pois päin... . Tosin Kyyrystä oli vielä enemmän hyötyä, kun hän täällä esitti Vauhkomieltä koko vuoden saadakseen minut Voldemortin käsiin. Tai ehkä heistä oli yhtä paljon hyötyä." Harryn mieleen muistuu elävästi Peter vikisemässä kuin rotta sitä venettä vasten. Ja samantien mieleen muistuu elävästi Peter, joka anoi armoa Harrylta ja muilta vähän ennen kuin Lupin Harryn kolmantena vuotena muuttui ihmissudeksi tosin ei ollut ottanut Kalkaroksen valmistamaa juomaa, joten hän oli ollut vaarallinen. Onneksi Sirius oli ollut paikalla joskin oli loukkaantunut koiramuodossaan kai melko pahasti taistellessaan Lupinia vastaan. Äsh, olisipa Lupin samantien syönyt Peterin siinä sen rotta muodossa... tai tappanut sen ihan ihmismuodossa. Ei kenenkään kuolemaa saanut toivoa mutta Matohäntä ja etenkin Voldemort olivat aivan toinen asia. Niiden kuolemaa piti toivoa. Potter naurahtaa Mooren reaktiolle, kun Harry kertoi Matohännän esittäneen Ronin lemmikkiä.<br>"No, eihän ilahtunut. Raivostui oikeastaan.. eikä halunnut enää edes katsoa Matohäntää. Ja kun lähdimme takaisin koululle päin, Ron otti Lupinin kanssa tehtäväkseen saattaa Peter linnaan mutta sattuneista syistä se sitten epäonnistui ja Peter pääsi karkuun muutettuaan muotoaan... ." Harry huokaisee hieman pyöritellen edelleen toista jalkaansa ja katsoo ensin järvelle ja sitten Claraan kirkkaan vihreillä silmillään, jotka on perinyt äidiltään. Rehottavat mustat hiukset olivatkin sitten isältä tulleet. "Ei, ei sillä ole minkäänlaisia rajoja. Voldemortilla vielä vähemmän... . Ja jos siinä alkaa pelkäämään ja menee paniikkiin ja kaikkea, kun Voldemort on lähellä niin ennen kuin sinä ehdit edes sormea liikauttaa, kuulet jo sinuun osoitetut kohtalokkaat sanat... sen jälkeen sinä sitten oletkin jo kuollut." Harry irvistää.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 9, 2004 3:41:41 GMT -5
"No, enpä voisi olettaa muuta.. Ja ajatella että Ron on pitänyt huolta siitä.. Vaikka tosiaan mistä se olisi voinut tietää..", sanoo ja huokaisee. "Silti toivon etten joudu tapaamaan Voldemortia.. Ennen sitä pitäisi itse opetella hirmu läjä loitsuja", neito sanoo. "Ja nykyisin minä pänttään vain taikaliemiä.. Turhaan tiedän.. Oli koe upean veroinen niin silti se vääntää siitä kehnon jotenkin. No, tiedänpähän itse että olen upean veroinen. Muut aineet hieman kärsii. Luen Pimeyden voimilta suojatumisen aiheisia kirjoja ja taikaliemiin liittyvää lähes pakonomaisesti koko ajan. Ei tarvitse ajatella ainakaan Marieta ja kun ei ystäviä keiden kanssa viettää aikaa niin hyvää aikaa oppia", neito sanoo virnistäen.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 10, 2004 1:42:53 GMT -5
"Niin.. mistäpä sitä olisi voinut tietää... ." Vilkaisee hieman yllättyneenä Claraa ja hymähtää. Tyttö oli sanonut Voldemortin oikean nimen varmaan jo muutamankin kerran mutta nyt vasta Potter ainakin kunnolla tajusi, että Moore sanoi sen ja nyt poika virnistää hieman tosin ei mikään iloinen katse silmissään. "No jaa... Jos ottaa huomioon, että olen tavannut hänet ensimmäisen kerran sen hänen kukistumisensa jälkeen ensimmäisenä vuonna niin en minä oikeastaan loitsuja silloin osannut mutta olen tässä silti.. Ja toisena vuonna tapasin hänet myös tosin 16-vuotiaan näköisenä, kun löysin salaisuuksien kammion. Sekin ratkesi lopulta helpommin kuin oli olettanut tosin johtui vain Fawkesista ja muusta, ei minusta niinkään joten en ota siitä tai muustakaan mitään kunniaa itselleni. Viime vuonna, kun tapasin hänet, hän aikoi kai tappaa minut tappokirouksella mutta tiettyjen tapahtumien jälkeen pikemminkin hänen ilmeensä näytti hämmentyneeltä ja jopa peloissaan olevalta eikä minun." Harry virnistää ja katsoo järvelle. Viime vuosi... oikea painajainen mutta silti Harry oli edelleen tässä. Jopa kesäloman tapahtumien jälkeen... . Katse kääntyy Claraan. "Loppujen lopuksi se on sinänsä aika helppoa... hän nyt kuitenkin pyrkii käyttämään tappokirousta.... Toisaalta kunnon paniikki ei auta mitään mutta... Jos hänet joku tahtoisi hengiltä niin sitten pitäisi kai osata hirveä kasa loitsuja." Kuten Harry tahtoi.. ihan vain siksi, että Voldemort oli tappanut hänen vanhempansa ja lavastanut kouluvuosinaan Hagridin syylliseksi koulussa tapahtuneisiin murhiin, kun salaisuuksien kammio oli silloinkin auki. Ja Siriuksen vuoksi... tosin Siriuksen vuoksi Harry tahtoi myös Matohännän hengiltä. Se kirottu rotta. Lavastaa nyt Musta syylliseksi. Ja pah. "Siihen menee aikaa mutta... ."
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 10, 2004 4:07:13 GMT -5
"Saattaa se häntä ottaa päähän kun kerta kerran jälkeen sinä selviät hengissä. Mutta mitä vain voi saada aikaiseksi jos yrittää tosissaan. Pitää olla tahdonlujuutta ja voimaa ja kärsivällisyyttä", Clara sanoo ja naurahtaa. "Olisi se kyllä mahtavaa osata suuriakin loitsuja. Ja olisi mahtavaa päästä käyttämäänkin niitä!", Clara sanoo haaveksuvasti. "Hän on tyhmä. Kuolema voi olla jollekin pelastus verrattuna pitkään kidutukseen ja rakkaiden menetys kuin se että itse kuolee.. Kuolema on loppujen lopuksi vain portti muualle", Clara sanoo pyörittäen päähän. Tuohon hän halusi uskoa. Marienkin tähden.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 10, 2004 6:26:21 GMT -5
"Jos hän olisi tyhmä, hän ei olisi pelätty. Tai en minä tiedä... Kai tyhmäkin voi antaa viisaan kuvan itsestään mutta minä en pidä häntä tyhmänä. Melko viisas se toisen vuoden päiväkirja juttukin, onneksi se saatiin ratkaistua. Tosin ei se ilman Ronia ja Hermionea olisi onnistunut." Hymähtää hieman ja katsoo järvelle miettien Claran muita sanoja. Olisihan se... toisaalta eipä Harry halunnut oikeastaan osata anteeksiantamattomia kirouksia. Niillä joutuisi vain Azkabaniin .... . "Olisihan se... tosin sekin riippuu siitä minkä lukee suuremmiksi loitsuiksi. Joku ensimmäisellä luokalla oleva lukee sellaisiksi meidänkin loitsujamme. Sitäpaitsi niitä voi opetella kirjaston kirjoista, jos huvittaa... tosin joskus opettajat saattavat jopa opettaa niitä muuten vain. Kuten Kyyry, joka esitti Vauhkomieltä... näytti meille anteeksiantamattomat kiroukset ja Lupin opetti heti ensimmäisellä tunnilla käyttämään odotum suojeliusta, jonka itse opetti ainakin minulle kolmantena vuotena. Onneksi opetti.. muuten minä ja serkkuni oltaisiin kuoltu kesälomalla... ." Edelleen Harrya ihmetytti, että Petunia täti oli tiennyt mitä Ankeuttajat olivat. Ja se räyhääjäkin oli silloin ihmetyttänyt... .
[Bleeh -.-]
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 13, 2004 6:12:00 GMT -5
"Joo, hän ei ole tyhmä.. Ja silti aina hänen suunnitelmansa ovat epäonnistuneet.. Ei ehkä tarpeeksi älykäs kuitenkaan tai sitten vastustajat ovat vain kaikinpuolin parempia", Clara toteaa. "Kuutosvuotenahan meille opetetaan paremmin anteeksiantamattomia.. Tai siloin ainakin laittomia saa näyttää oppilaille", Moore sanoo ja katsoo taivasta jotenkin haaveksuvasti. "Minusta tuntuu että sinun on hyvä osata enemmän koska sinuahan se vaara eniten uhkaa.. Ei kiva olla puolustuskyvytön hyökkäyksen alla", Moore sanoo sitten. "Mutta mitä odotat V.I.P kokeilta. Nehän on tänä vuonna", Moore kysäisee sitten.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 13, 2004 12:31:09 GMT -5
"No.. erehtyminen on inhimillistä. Hänellä vain on huonoa tuuria tai sitten hyvän on tarkoituskin voittaa aina paha." Harry puhuu hieman vaisusti mutta ei anna sen mitenkään häiritä tosin vaisuus johtuu siitä, että pojan silmissä pyörii jatkuvasti Voldemort ja Cedricin ruumis vuorotellen. Miten kauan Harry jaksaisi tätä tulematta hulluksi? Miten kauan menisi, että hän näkisi Siriuksen taas? Poika huokaisee. "Joo no Vale-Vauhkomielihän näytti meille ne jo viime vuonna ja onpa tullut se tappokirous nähtyä sitten ihan ihmiseenkin kohdistettuna viime vuonna." Nielaisee ja kääntää katsettaan pois hetkeksi ja sitten taas Claraan takaisin hieman surullisena ja vääntää kasvoilleen pienen hymyn. "Mutta en minä niitä tahdo oppia... Joudun vain Azkabaniin, jos tulee pakko käyttää niitä vaikka Malfoyn seurassa... tai no, olisi kai sellaisella kätevä tappaa Voldemort mutta on siihen varmasti muitakin keinoja tappaa hänet. Ja eipä se tosiaan ole mukavaa olla puolustuskyvytön hyökkäyksen alla mutta eipä ole tähän mennessä tullut oltuakaan.... ." Virnistää ja helpottuu sitten suunnattomasti, kun puheenaihe kääntyy V.I.P kokeisiin, jotka olisivat aivan vuoden lopussa. "Taikaliemistä toivottavasti sellainen, että minulla on mahdollisuuksia auroriksi, muista samaa luokkaa joskin vähän parempaakin ja pimeyden voimista suojautumisesta paras tulos. Mahdollisesti ja toivottavasti virheetön tulos koska siihen minä ainakin panostan. Minä rakastan sitä ainetta."
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 15, 2004 4:22:14 GMT -5
"Niin. Mutta kyllä se on aika makeeta et juuri sinä oot antanu joka kerta sille nokkiin.. Ja omalla tavallas sä ansaitset koston siitä mitä se on aiheuttanut sulle.. Sä voisit elää niin toisenlaista elämää.. Vaikka on hyvä ettei jossittele liiaksi. Mutta varmasti sinulla on vanhempiasi ikävä", Clara sanoo rauhallisella ymmärtävällä äänellä vaikkei voinut tietää miltä vanhempien menetys tuntui. "Niin näytti. Se oli aika karua. Vai mitä? Ja mä muistan yhän Nevillen ilmeen.. ", Moore sanoo pyöritellen päätään. "Aurorit ei joudu.. Eikä ne jotka tekee niitä itsepuolustukseksi. Kuolonsyöjät vain mässäilee niillä ja aiheuttaa kauhua", Clara toteaa. "Pitää vain lukea. Ja kyllä Kalkaros varmaan antaa oikeudenmukaiset numerot. Tai sitten mä meen heiluttaa nyrkkei sille.. Minä olen jo kaksi vuotta lukenut ihan ähkyksi aihetta. Oikeasti minä olen aiheesta kiinnostunut mutta tunneilla on vaikea oppia. Kiitos puolueellisen opettajan", Moore sanoo. "Pimeyden voimilta suojautuminen on toinen lempiaineistani. Ah.. Että mä rakastan niitä tunteja ja nyt on mahtava opettajakin. Nuo kaksi aihetta ovat lempiaineita. Myös muodonmuutokset kiinnostaa koska haluaisin tulla animaagiksi", Moore sanoo.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 15, 2004 4:50:53 GMT -5
"Joo... niin kai minä ansaitsen kostaa sille, kun elämäni tosiaan voisi olla erilainen ilman sitä. Matohännälle minä kostan heti, kun näen sen... . Hänen takiaan minä en voi elää Siriuksen kanssakaan vaikka 14 vuotta sitten olisikin tapahtunut se mikä tapahtui." Tosin Matohännälle tulisi kostettua samalla, kun tuhoaisi Voldemortin. Se pikku ruipelo menisi aivan sekaisin ja sitten se olisi helppo tap... . Äsh. Kai sille voisi hoitaa ankeuttajan antamaan suudelman tosin ne kai olivat nyt Voldemortin puolella. "Niin no joo.. niinhän ne saavat.. mutta minulla on kyllä pyrkimys saada Voldemort pois kuvioista siihen mennessä, kun olen jo aurori. Eli mahdollisimman pian. Tosin ehkä siinä käy juuri päinvastoin... ." Miksi se edes niin kovasti oli Harryn kimppuun aina käymässä? Mikä hemmetin pakkomielle sillä siihen oli? Harry huokaisee ja vaihtaa sitten taas puheenaiheen. "Joo...ehkä se antaa sen verran hyvät, että niillä pääsee sille uralle mille tämä poika tahtoo." Katsoo vähän yllättyneenä Claraa. "Animaagiksi? Siistiä." Virnistää. Mikähän Claran eläinmuoto olisi?
[Bleeh -.-]
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 15, 2004 5:05:50 GMT -5
"Voin uskoa. Minä voin tulla auttamaan jos tarttet", Clara sanoo ja hymyilee pienesti. "Elää Siriuksen kanssa? Siis mitä!", neito sanoo silmät suurina. "Te ootte niinkin läheisiä.. Wau", Clara sanoo katsoen tuota ihan ihmeissään. "Eihän se älyvapaa Voldemort sulle pärjää miteskään", neiti virnistää. "Joo. Minä olen aina haaveillut olevani animaagi.. Se ois siistiä.. Ja siitä voisi olla hyötyäkin.. Mutta todellakin jos vain mahdollista aion saada animaagi muotoni", neito sanoo hymyillen. "Oletko itse koskaan ajatellut opiskella animaagiksi.. Tai siis niin..", kysyy sitten.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 15, 2004 5:19:50 GMT -5
Harry nauraa. "Joo no... Sirius Musta on kummisetäni. Tuntuu enemmänkin isältä kuin kummisedältä. Oikeasti tärkein ihminen minulle tässä maailmassa, nykyään." Hymyilee ja miettii sitten Claran kysymykseen vastausta. Animaagiksi? Niin no miksipä ei.. Harryn isä oli ollut rekisteröitymätön animaagi, Sirius oli ollut rekisteröitymätön animaagi ja se helskutin Matohäntä oli ollut rekisteröitymätön animaagi. "No joo.. olisihan se ihan mielenkiitoinen idea mutta taidan ainakin aluksi keskittyä Aurorin uraan." Virnistää.
|
|