|
|
Post by Lucius on Sept 2, 2004 14:54:51 GMT -5
Lumituisku loppui. Wiltshiressä ilma oli pilvinen ja leuto. Tyttö ja mies ilmiintyivät suurten rautaporttien eteen. Niiden takana, lyhyen pihatien päässä kohosi kartano. Suuri graniittikivinen rakennus, ei turhan koristeellinen mutta ylväs ja mahtipontinen. Sen ympärillä levittäytyi laaja ruohokenttä.<br>Lucius päästi irti tytön käden ja laski huppunsa. Täällä ei enää tarvinnut pelätä uteliaita silmiä. Lähin asutus oli kilometrien päässä.<br>
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 3, 2004 0:36:42 GMT -5
Katsoo taloa jo itku kurkussa. Ei. Ei. Ei. Ei nyt. Hänellä olisi kolme vuotta vielä vapautta ja sekin vietiin. Haukkoo henkeään perääntyen pari askelta.
"Anna mun olla..", sanoo. itkeä hän ei kuitenkaan aikonut tuon nähden. Ehei. Ryhdistäytyy ja pian katsoo vain tyynesti eteensä. Miksi? Oi miksi häntä rankaistiin näin?
"Mitä sinä aiot? Tämä on kidnappaus? Koulu lähtee etsimään? Harry kyllä etsii minut käsiinsä!", sanoo ja katsoo tuota vihaisena.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 3, 2004 10:39:07 GMT -5
Laski katseensa tyttöön huvittunut hymy huulillaan. ”Kidnappausko? Ehei, ei toki. Täällä on vain huomattavasti rauhallisempaa. Ei sinun tarvitse täällä kauaa olla. Potter ei edes huomaa sinun olevan poissa.” Potter tai joku muu tytön tuttavista olisi saattanut ilmestyä kapakkaan koska tahansa, ei ollut voinut jäädä sinne.
Lähti taas johdattamaan tyttöä edellään kohti ovea. Avasi sen ja päästi tytön edellään eteiskäytävään. Jatkoi matkaa alakerran olohuoneeseen. Huone muistutti monessa suhteessa kartanoa. Se oli enemmän sali kuin huone. Lattiaa peitti upottavan pehmeä matto, takassa paloi kotoinen tuli, jonka edessä oli monia vihreitä samettisohvia. Johdatti tytön istumaan nojatuoliin ja istui itse tätä vastapäätä olevalle sohvalle.
Jostain ilmestyi kyyristelevä kotitonttu tuomaan kahvitarjotinta. Se laski sen jatkuvasti kumarrellen tytön vieressä olevalle pienelle pöydälle ja poistui vähin äänin, selvästi onnellisena säästyessään turhalta huomiolta isäntänsä suunnalta. Lucius mulkaisi kotitonttua inhoten ja käänsi huomionsa tyttöön. ”Puhun lyhyesti. Sinun on jätettävä Potter.” Toteamus, mutta mies näytti silti odottavan vastaväitettä. Vain päästäkseen kumoamaan sen.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 3, 2004 10:44:34 GMT -5
Katsoo tuota vain vihaisena. Kävelee ankeana eteenpäin. Kamalaa. Oksettavaa. Olohuone sai tytön voimaan lähes pahoin. Olihan se upea ja kaikkea mutta siitä huokui juuri se kuva mitä hän nykysin vihasi. Joka puolelta paistoi se että perhe oli rikas. Ja tuon katse kotitonttuun. Tällaista elämääkö hän halusi muutaman vuoden kuluttua? Äiti saisi kuulla tästä.
"Jätettävä?", parkaisee.
"Minähän en jätä Harryä!? Te ette voi määräillä minua. Ette ainakaan niin kauan kuin se hemmetin avioliittonne menee lukkoon lopullisesti! Kunnes minä olen 18 mi8nä aion pitää vapauteni tehdä mitä lystää! Mitä sinä oikein odotat? Että alan koulussa jo hengailla sen poikasi kanssa!?", sanoo vihaa ja katkeruutta äänessään.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 3, 2004 10:59:11 GMT -5
Itse asiassa juuri sitä minä odotan. Ja teet asian vain itsellesi hankalammaksi haraamalla vastaan. Lopulta teet sen kuitenkin.” Oli kääntänyt huomionsa tytöstä käärmeenpäiseen kävelykeppiinsä, kuin aihe ei voisi olla vähempää mielenkiintoinen tai haastava. Suostuttelu ei ollut koskaan ollut ongelma Luciukselle. Heikkoja ihmisiä oli suorastaan naurettavan helppoa ohjailla. Muutama uhkaus heidän lähimpiään kohtaan ja he tekivät mitä vain.
Mutta he saattoivat saada pieniin päihinsä myös typeriä ja uhkarohkeita ajatuksia, joten ei ollut pahitteeksi pitää taikasauvaansa käden ulottuvilla.”
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 3, 2004 11:08:25 GMT -5
Oksettavaa.
"Ette te voi pakottaa minua seurustelemaan Dracon kanssa. En edes voisi välittää siitä kusipäästä. Hän oksdettaa minua sanan kaikissa merkityksissä", sanoo suoraan välittämättä mitä tuo tuohon sanoisi.
"Harry Potter on tuhat kertaa parempi kuin Draco! Ei, ei ei... Minä en ala kenenkään pompoteltavaksi enkä todellakaan Dracon vaimoksi. Mitä hienoa minussa on että minut pitää saada juuri Dracon vaimoksi? Luulisi teidän löytävän sopivammankin!? Vai onko tämä uusi keksintö pilata Potterin elämä?", sanoo. Hän ei aikonut ihan vielä luopua tästä taistelusta pitää vapautensa. Hän ei ollut myötävää ja sen äiti saisi nähdä. Ja nuo saisi nähdä ettei vallallakaan eikä rahalla saisi kaikkea. Kehon Draco voisi saada allensa mutta sydäntä ja sielua se poika ei saisi. Ei rakkautta.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 3, 2004 11:19:21 GMT -5
Harvoin sovittuihin avioliittoihin rakkautta saikaan. Lucius ei välittänyt lainkaan, vaikka Clara antaumuksella haukkuikin hänen poikaansa. Miksi olisikaan, kun teki sitä itsekin säännöllisesti?
Ymmärtäväisen hymyn irvikuva. Voi tyttöparkaa, kun joutuu inhottavan valtapelin pelinappulaksi. Ja pah!
”Sanotaanko näin että sovittu mikä sovittu. Voisitko nyt vain olla kiltti tyttö ja unohtaa nuo turhat vastaväitteet. En aio olla enää kauaa näin ymmärtäväinen...” Ääneen alkoi hiipiä terävä särmä.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 3, 2004 11:23:00 GMT -5
Raivotuttavaa. Mutta osalta ties mitä tuo tekisi.. Huokaus..
"..."
"Ja niin.. Eli minun on jätettävä Harry tai sinä sitten kuvittelet kykeneväsi liiskaamaan Potterin tai jotain?", sanoo kyllästyneenä. Näinhän se aina meni. Huaah.
"Entä sitten? Onko muita vaatimuksia?", sanoo yhtä tylsistyneenä. Osota vain kun Harry kuulisi tästä sopasta.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 4, 2004 2:10:40 GMT -5
No nythän tämä alkoi sujua. Eikä Harry kuulisi tästä sopasta. Siitä aikoi kyllä pitää huolen. ”Ei juuri tällä hetkellä. Sinä kaiketi ajattelit tavata Potterin Tylyahossa?”
((Lyhyt... Olen vielä aika väsynyt. ^^))
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 4, 2004 2:31:07 GMT -5
"Joo..", sanoo vain. Piti tähän löytyä pelastus. Hyvä Jumala, jos kuulet niin laita vaikka tornado joka vie koko Malfoyn suvun mennessään. Ei tulisi ikävä.
"Miten niin?", tuhahtaa.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 4, 2004 2:37:45 GMT -5
”Sitten ei ole sopivaa antaa hänen odottaa.” Ilkeä virnistys. Nousi sohvalta. Parempi hoitaa tämä asia nopeasti alta. Ei miehellä olisi koko päivää aikaa hoidella poikansa rakkauselämää kuntoon. ”Palaamme Tylyahoon.” Lucius tokaisi. Enempää sanoja tuskin tarvittaisiin. Tyttö tiesi kyllä, mitä se tarkoittaisi.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 4, 2004 2:43:14 GMT -5
Millä ilveellä hän muka kuulostaisi uskottavalta Harrylle? Sehän repisi johtopäätöksensä puolessa minuutissa. Kyllä Harry tiesi ettei hän ikimaailmassa jättäisi sitä. Ihan sama. Sitä parempi. Nousee hitaasti ylös. Tämä oli katastrofi. Ei vaan Fiasko. Hän ei takuulla koskisikaan Dracoon. Ei katsoisi siihen. Ei todellakaan.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 4, 2004 3:00:24 GMT -5
Parempi olisi kuulostaa uskottavalta. Johdatti tytön takaisin eteiseen ja avasi oven. Tytön mentyä nappasi jonkin hopeanhohtoisen kangasmytyn oven vieressä olevan taulun takaa. Näkymättömyysviitta kädessään mies seurasi Moorea ulos. ”Parempi pitää mielessä. Ehdin unohduttamaan sinut paikallaolostani ja tappamaan Potterin ennen kuin kukaan ehtii huomata mitään. Yritä siis kuulostaa vakuuttavalta.” Hiljainen uhkaus toisen korvaan. Oikeasti tuskin toteuttaisi uhkaustaan. Mestari ei pitäisi asiasta. Mutta saattaisi kaikkoonnuttaa Potterin kartanolle, jossa Mestari voisi itse käsitellä häntä miten halusi.
Saapuivat porteille, jotka aukesivat itsestään Luciuksen heilauttaessa kättään. Taas kerran ote tytön ranteessa ja kaikkoontuminen.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 4, 2004 3:03:26 GMT -5
Mahtavaa. Eli pitikö hänen tosiaan nyt heti mennä jättämään Harry? Pyhä eru..
"Onko minun ihan pakko jättää Harry tänään?", töksäyttää kysyä. Kamalaa. Ei yhtään.. Ja taas Ties missä he kohta olisivat.
|
|
