|
|
Post by Hermione Granger on May 19, 2004 13:16:17 GMT -5
Hermione oli tullut järven rantaan, tekemään läksyjä, paikka oli hyvin rauhallinen. Eipä rannalla näkynyt paljonkaan porukkaa, monet jäivät mielumin sisälle. Hermione oli kuitenkin hieman varuillaan koska veden elävät saattoivat joskus olla hieman outoja. Hermione väkersi läksyjään hymyillen, hänestä koulu olikin hyvin mukavaa, vaikka Harryn ja Ronin seura oli kiinnostavampaa. Hän ei ollut nähnyt kahta pitkään aikaan, ja heidät olisi kiva nähdä jälleen. Hermione huokaisi ja jäi katselemaan hetkeksi järvele, aurinko paistoi hyvin kirkkaasti, ja järvi oli tyyni. Lopuksi vallitsi lopullinen hiljaisuus, ei kuulunut enää mitään. Äkkiä Hermione alkoi kuunnella ääniä, joku liikkui hänen takanaan, Hermione käännähti mutta ei nähnyt ketään.
"Kuka siellä?" Tyttö kysyi rauhallisella äänellä, pudistaen päätään, ja jatkaen tehtäviään, mutta rapina jatkui, tyttö sulki kirjansa ja nousi seisomaan ottaen otteen taikasauvastaan.
//Kökkö, ja hitusen lyhyt muttah..^__^;;//
|
|
|
|
Post by Windy on May 20, 2004 14:46:53 GMT -5
Rapina jatkui, koska Vauhkomieleltä lainatun näkymättömyysviitan helma oli (taas kerran) takertunut pensaassa oleviin piikkeihin. Rapinan lisäksi pensaasta alkoi kuulua ärtynyttä ja hiukan epäselvää mutinaa, jonka saattoi huonommallakin mielikuvituksella yhdistää kiroiluun. ”Älä loihdi minua! Ei ole mitään syytä hätäillä.” Pensaista kuului tuttu ääni ja Tonksin pää ilmestyi leijumaan tyhjään ilmaan hänen vedettyään näkymättömyysviitan sen päältä. Hiukset olivat tällä kertaa vaaleanpunaiset, olkapäille ulottuvat ja ulos päin kääntyvät. Mutta kasvot olivat vanhat tutut. Tonks vilkuili hetken ympärilleen varmistuakseen, ettei kukaan ollut näkemässä. Lähimmätkin oppilaat olivat liian kaukana tunnistaakseen naista vieraaksi, joten mitään vaaraa ei pitäisi olla. Hän virnisti anteeksipyytävästi. ”Sori Hermione. Ei ollut tarkoitus säikäyttää.”<br>
((Lyhythän tämäkin on, mutta ensi kerralla sitten pidempi. Ja toivottavasti Tonksin käynti koululla on sallittavaa. Sillä on kyllä syy siihen ^__^))
|
|
|
|
Post by Hermione Granger on May 23, 2004 8:02:33 GMT -5
Hermione tuijotti kauan pusikkoon miettien, mitä ihmettä tapahtui. Hän ei oikein osannut äänestä tunnistaa, mutta oli varma ettei tämä ollut kukaan vaarallinen. Tyttö säpsähti kun Tonksin pää pilkahti leijumaan ilmaan.
"Hui, sinä säikäytit minut!" Hermione huokaisi.
"Eipä se tietysti mitään haittaa!" Hermione naurahti.
"Mitä ihmettä sinä ylipäätänsä teit tuolla pusikossa?" Hermione kallisti hölmistyneenä päätään.
|
|
|
|
Post by Windy on May 23, 2004 8:26:46 GMT -5
”Mitäkö teen pusikossa?” Tonks naurahti hieman. ”En varsinaisesti mitään. Olin vain läpikulkumatkalla. Mutta puska ei tainnut pitää minusta ja päätti tarrata piikeillään näkymättömyysviittani helmaan. Odotas hetkinen.” Vaikka ihmisiä ei lähistöllä ollutkaan, ei Tonks uskaltanut luopua näkymättömyysviitasta ilman pieniä varotoimia. Hän sulki silmänsä ja näytti hetken aikaa hyvin keskittyneeltä. Pää laskeutui joitakin tuumia alaspäin vartalon lyhentyessä. Samalla naisen hiukset pidentyivät ja muuttuivat vaaleanruskeiksi. Onnekseen hän oli jättänyt silmiinpistävän, punaisen aurorinkaavun kotiin ja pukeutunut hyvin tummansiniseen kaapuun, jonka saattoi helposti sekoittaa Tylypahkan koulukaapuihin kaukaa katsottuna.
Tonks riisui näkymättömyysviitan harteiltaan ja asteli rannalle tarkistamaan lopputulosta. ”Ehkä vieläkin näytän turhan vanhalta, mutta kaipa tämä kauempaa katsottuna kelpaa,” hän tokaisi ja istahti sitten nurmikkoon. Hänen asiansa pystyisi hyvin odottamaan, vaikka juttelisikin hetkisen Hermionen kanssa. Vaikka joku nyt katsoisikin heidän suuntaansa, tämä luulisi Tonksia vain joksikin oppilaista. Näkymättömyysviitan nainen tunki olkalaukkuunsa. ”Seuraavaksi kysyt mitä minä täällä teen. Voin vastata siihen vain toimittavani joitakin asioita Dumbledorelle. Turvallisin keino on tulla suoraan tänne.” Pöllöt voivat aina eksyä reitiltä tai ne voidaan napata matkalla, hormiverkoston ja porttiavainten valvominen olisi todella helppoa ministeriölle eikä Phineas ollut paikallaan Kalmanhanaukion taulussa. Näkymättömyysviitta ja ilmiintyminen koulua suojaavien loitsujen ulkopuolelle oli varmin tapa. Paitsi, kun päätti yrittää oikotietä kielletyn metsän läpi ja eksyä matkalla. Mutta eihän siitä tarvinnut kertoa kenellekään.
|
|
|
|
Post by Hermione Granger on May 23, 2004 8:35:38 GMT -5
Hermione naurahti Tonksille.
"Vai sellaista!" Ja samassa Tonks näytti hyvin keskittyneeltä. ja samassa hän muutti ulkonäköään. "Et sinä näytä kovinkaan vanhalta, jos kaukaa katsoo!" Hermione hymyili ystävällisesti. Hermione istahti lähelle Tonksia, haroen sormilla nurmikkoa, se tuntui hauskalta kädessä, kutitti mukavasti. Tyttö nosti kätensä syliin.
"Arvasit oikein, ajattelin juuri kysyä tuota, mutta sainkin jo sinulta vastauksen, ennen kysymystä!" Hermione hymyili huvittuneesti. Tonks oli hauska ja mukava, hänen kanssaan oli todellakin mukavaa jutella.
"Et siis voi kertoa mitä asiaa toimitat rehtorillemme, en tahdo suinkaa olla utelias, mutta..." Hermione mietti hetken.
"Ehkä olen vain kiinnostunut tai sitten olen vain utelias!" Tyttö nauroi ja lopuksi vain hymyili ystävällisenä.
|
|
|
|
Post by Windy on May 23, 2004 10:16:55 GMT -5
”Ei uteliaisuus ole paha asia. Olen itsekin hyvin utelias, mikä tekee siitä automaattisesti hyvän asian. Mutta tässä tapauksessa siitä ei kylläkään ole hyötyä. Minulla ei valitettavasti ole lupaa kertoa sinulle.” Tonks hymyili Hermionelle anteeksipyytävästi. Hän olisi mielellään helpottanut tytön uteliaisuutta, mutta säännöt ovat sääntöjä, vaikka olisivat kuinka tylsiä.
Tonks katseli ympärilleen pieni hymy suupielessään. Linna, järvi, Hagridin mökki... Mikään ei ollut näköjään muuttunut sitten hänen viimeisen koulupäivänsä. Tylypahka pysyisi varmaan ikuisesti muuttumattomana. Ihmiset sen sisällä vain vaihtuisivat. ”Minusta ja tekemisistäni kannattaa tuskin puhua, joten mitä te olette tehneet? Sinä, Harry ja Weasleyt siis.” Käänsi katseensa tytön puoleen ja virnisti. ”Toivottavasti olette ainakin pysyneet kaukana hankaluuksista.”
|
|
|
|
Post by Hermione Granger on May 26, 2004 11:18:45 GMT -5
"Ei se mitään. Ei minu kaikke tarvitsekkaan tietää" Hermione hymähti katsahtaen järvelle. "Minä, Ron ja Harry? Emme oikeastaan mitään, olen käynyt ronin kanssa katsomassa Harryn huispausharjoituksia, emme siis mitään erikoista"
Hermione hymyili rauhallisena. "Ja tosiaan olemme pysyneet poissa hankaluuksista!" Hermione naurahti. Toisinaan kolmikon seikkalilut olivat hauskoja ja jännittäviä vaikka sääntöjen rikkominen ei ole hauskaa, mutta seikkailut jäävät mieleen.
|
|
|
|
Post by Windy on May 26, 2004 15:18:51 GMT -5
”Hyvä. En kuitenkaan uskalla olettaa, että tuo vaikeuksista erossa pysyminen koskisi aivan teitä kaikkia... Frediltä ja Georgelta se varmaan olisi jonkinlainen ennätys.” Tonks naurahti hyväntuulisesti. Oli hankalaa olla olematta hyvällä tuulella. Ilma oli seesteinen ja mukavat muistot kouluajalta palasivat mieleen. Nainen risti käsivartensa polvien päälle ja tuijotteli järven pintaa pieni hymy jatkuvasti huulillaan. ”Olen tietysti kiinnostunut muidenkin voinnista, vaikka te kolme olettekin erityisen mielenkiintoisia.” Luonnollisesti. Kolmikko oli joutunut jokaisena vuotenaan johonkin isompaan kuvioon mukaan, joten samoin saattaisi hyvinkin käydä myös tänä vuonna. Aika näyttäisi.
|
|
|
|
Post by Hermione Granger on Jun 12, 2004 11:43:41 GMT -5
Hermione hymyili Tonksin kommentille.
"Me mielenkiintoisia. No huh." Hermione naurahti
"No saatamme siinä mielessä että olemme aina jossain isommassa ongelmassa ainekin kerran vuodessa!" Hermione naurahti ja muisteli, menneitä vuosia.
"Sinustakin on mukava kuulla joskus, yleensä tutummat kasvot pyörivät koululla, ja hitusen uusi kasvoja on kiva nähdä.. Tarkoitin tietysti sitä että näen sinua harvoin." Hermione huokaisi hymyillen.
|
|
|
|
Post by Windy on Jun 13, 2004 12:28:14 GMT -5
”Tietysti näet harvoin. Enhän minä täällä avoimesti saisi käydäkään. Minun ja Kingsleyn on molempien pysyttävä mahdollisimman huomaamattomina ministeriössä, eikä Tylypahkalla vieraileva aurori jäisi herättämättä epäilyksiä. Minä ainakin lentäisin sieltä ulos saman tien, koska olen niin nuori. Kingsley on hieman paremmassa asemassa ja saisi ehkä toisen tilaisuuden.” Tonks tuhahti happamasti. Ministeriössä työskenteleminen oli nykyään niin ärsyttävää. Vaikka hän tiesi olevansa siellä hyödyksi killalle vakoillessaan ministeriön sisäisiä asioita, suun kiinni pitäminen kävi joskus miltei mahdottomaksi. Joskus joutui kuulemaan käytävillä keskusteluja Dumbledoren vanhuudenhöperyydestä tai vitsejä Potterin huomionkipeisyydestä. Hammasta purren Tonks oli onnistunut olemaan hiljaa näissä tilanteissa, mutta hän ei tiennyt, kuinka kauan enää kestäisi sitä. ”Haluaisin käydä täällä silloin tällöin. Minulla on paljon hyviä muistoja kouluajaltani. Mutta kun en voi, en voi.” Tonks kohautti hieman olkapäitään.
|
|
