|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 15, 2004 13:27:43 GMT -5
"Joo, selväksi tuli", tyttö vastaa kuultuaa Dumbledoren moitteet. Eipä silti, etteikö tyttö olisi jatkanut vielä mielessään, ettei hän suinkaan lupaisi olla tappelematta, jos vain sopiva tilaisuus sattuisi paikalle kävelemään.
Tärkeintä näytti kuitenkin olevan se, ettei jäisi toista kertaa kiinni itseteossa, sillä Sirenda tunsi kyllä koulujen säännöt. Ei saanut tehdä sitä, eikä tätä, eikä varsinkaan tuota, mutta jos tunsi säännöt osasi myös kiertää niitä.<br>Tavallaan tyttö joutui kuitenkin vastahakosesti toteamaan, että hän oli kerrankin samaa mieltä öykkärin kanssa. Hänkin tahtoi pois toisen luota, pois pois vaikka sitten nuolemaan haavojaan. Oli myös ihailtavaa katselle pojan muuntautumis kykyä miltei herttaiseksi, mikä sai kuvotuksen kipristelemään tytön vatsanpohjaa.
Ruskeat silmät katsoivat Dumbledorea rohkeasti, vaikka kasvot olivatkin peruslukemilla. 'Jooko, jooko, jooko?! Joko voin häipyä tästä tuon hullun luota?' Siinä kai oli se pääajatus.
|
|
|
|
Post by Albus Dumbledore on Oct 18, 2004 15:41:12 GMT -5
Dumbledore nyökkää. "Hyvä. Ja muistakaa, että jos tappeleminen jatkuu, koulusta erottaminen on vihonviimeinen keino." Velho sanoo tyynesti. Niin nimittäin oli. Jos tappelua ei hillittäisi, se todellakin olisi viimeinen keino. Mutta Dumbledore ei uhkaillut erottamisella helposti, ja erotti vieläkin harvemmin. Täytyi olla todella kuriton saadakseen lähtöpassit Tylypahkasta. Mutta tappelua ei katsottaisi läpi sormien. Kääntyy katsomaan Jesseä. "Sinä, herra Conway jäät tänne keskustelemaan kanssani. Neiti Adderla voi mennä. Mutta molemmat muistatte mitä minä sanoin. Loppupeleissä minulla ei ole muita vaihtoehtoja." Rehtori sanoo. Sitten tämä nyökkää Sirendalle. Hän puhuisi Jessen kanssa asiasta kahdestaan. Jotainhan tässä oli oltava takana. Muutakin kuin nahsitelu. Kuinka moni oikeasti kuristaa toista tosissaan nahistelun seurauksena?
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 18, 2004 15:54:40 GMT -5
[Aika harva varmaan.. xDDD]
Koulusta erottaminen?!
Harvoin hän oli sille ajatusta edes uhrannut, mutta...
Jesse puree huultaan ettei huutaisi. Tylypahka oli tätä nykyä hänen kotinsa, ainoa paikka, jossa hän voisi yleensäkään olla saati sitten turvassa täydenkuun aikaan... Vaikka toisaalta, väliäkö sillä... Kahden vuoden päästä hän jokatapauksessa joutuisi lähtemään. Ja taas kesäksi. Kolme kokonaista kuukautta ilman Kalkaroksen juomaa ja paikkaa johon mennä.<br>Poika ähkäisee turhautuneena yittäen löytää kovasti mukavaa asentoa istua. Hyvin epämukava tilanne. Todellakin.
"Niin mutku...", oli kaikki mitä hän sai sanotuksi, eikä tuohon kai ollut mitään sanomistakaan. Jotain painokelvotonta mutinaa ja suunnaton halu vain nousta ja kadota ovesta.
Oliko hän tosiaan onnistunut hankkimaan itsensä tilanteeseen, josta ei pääsisi pakoon sanomalla vain 'well, it's too bad but hey - that's me...'? Ei, tuskinpa se riittäisi tähän...
Hän huokaisee raskaasti ja jää istumaan kun ei kehdannut yrittää kadotakaan paikalta. Hän arvosti 'liikaa' Dumbledoren kärsivällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Moni ihminen ei niitä ollutkaan hänelle suonut. Vain Amy, tuo tyttö, jonka pikkusiskon hän oli sitten onnistunut tappamaan kun ei ollut halunnut kertoa koko totuutta...
Välillä hänestä tuntui, että mitä tahansa hän teki, se oli aina lopulta väärin.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 20, 2004 3:35:09 GMT -5
Erottaminen? Tytön ilme näytti kirkastuvan. Nyt hän ainakin tiesi miten pääsisi halutessaan pois Tylypahkan kirjoilta. Hän nyökkäsi Dumbledorelle ymmärryksen merkkinä, jonka jälkeen Sirenda saattoi luoda ylimielisen katseen Conwayhin, joka ei varmastikaan ollut kovinkaan tyytyväinen tilanteeseen. Poika ei varmasti pääsisi aivan pikaisesti pois ja saisi varmaan selitellä pitkän aikaa ja sehän sopi Sirendalle vallan mainiosti.
"Kiitoksia", SIrenda sanoi hymyili pienesti kääntyi ympäri poistuakseen, mutta muisti toki vielä Conwayta pienellä ja huomaamattomalla, mutta erittäin hävyttömällä lentosuukolla, jota Dumledore ei ainakaan toivottavasti huomannut.
Se oli lupaus siitä, että tämä ei jäänyt tähän ja että poika tulisi olemaan hänen silmätikkunsa vielä pitkän aikaa. Toinen saisi olla varuillaan, varsinkin jos ei hillitsisi itseään tarpeeksi, voisi toinen joutua lopulta erotetuksi.
Tyttö käveli ovelle avasi sen ja astui kanslian ulkopuolelle miltei nauraen ääneen. Ehkä vuosi ei lopulta olisikaan niin tylsä, kuin hän oli kuvitellut.
|
|
