|
Post by Jesse Conway on Sept 24, 2004 13:42:10 GMT -5
No one knows What it's like to be hated To be fated to telling only lies
But my dreams they aren't as empty As my conscience seems to be I have hours, only lonely My love is vengeance That's never free
No one knows what its like To feel these feelings Like I do, and I blame you! No one bites back as hard On their anger None of my pain and woe Can show through
ANd no one knows what its like To be mistreated, to be defeated Behind blue eyes No one knows how to say That they're sorry and don't worry I'm not telling lies
No one knows what its like To be the bad man, to be the sad man Behind blue eyes.
Jesse kulkee käytävillä kädet taskussa murjottaen kohti Dumbledoren kansliaa potkien pieniä kiviä matkallaan. Huono päivä. Todella huono päivä. Ensin hän oli myöhästynyt aamiaiselta, Potterin typerä pärstä pilannut Päivän Profeetan etusivun, sitten ennen ruokailua hän oli joutunut huomaamaan kouluun tunkeneen jonkun mustalaisen, sitten juuri ennenkuin poika oli päässyt eliminoimasta viimeksimainitun koulusta, oli rehtori osunut paikalle ja estänyt tämän vapauttavan teon. Ja siksi hän nyt olikin sinne kansliaan raahautumassa. Pitäisi muka selittää koko juttu sen kanssa rehtorille. 'Jumalani, jumalani miksi minut hylkäsit?' sopisi jälleen Jessen elämään tänään. Sama kai tuo, kunhan se jäisi sitten siihen. Tokihan Jesse oli miettinyt vaihtoehtoa kertoa Dumbledorelle sen mitä hän oli yksin kantanut koko elämänsä.<br>Välinpitämättömät - suorastaan halveksuvat ja inhoavat vanhemmat, siskopuolen kirous, ja kaikki muu mitä oli...tai pikemminkin ei ollut ollut. Samallahan tuossa kävisi ilmi miksi hän oli käynyt Sirendan kimppuun ja kävisi muuten vastakin, mikäli samassa koulussa jouuttiin olemaan. Mutta nyt hän oli tullut tulokseen jälleen menneitä miettiessään, ettei halua vaivata ketään ongelmillaan. Miksi ketään kiinnostaisi ellei sitten juuri näissä tilanteissa joissa oli tapahtunut jotain vakavampaa? Ja sitten se taas siirtyisi historiaan ja kaikki jatkuisi ennallaan. Jesse muisti liiankin hyvin isänsä sanat sen yhden synkimmän täydenkuun jälkeen, jolloin Jessen oli onnistunut tappaa pieni tyttö. ("Mikä sitten on niin helvetin vaikeaa toteuttaa edes se yksi pyyntö - että pitäisit itsesi kurissa edes ne vaivaiset kolme yötä kuussa, jolloin sinua vähiten maailmassa kaivataan?!" "Toivon todellakin koko sydämestäni, että joku joskus opettaa sinulle aikuisten kunnioitusta, jos sinun on kerta ihan pakko olla olemassa.") Niin, Jesse oli jo oppinut ettei vaivaisi ketään olemassaolollaan, jos sen vaan pystyi vältämään. Muta täällä koulussa se oli käytännössä mahdotonta, koska ympärillä oli lähes koko ajan ihmisiä. Ja hän kuitenkin oli supersosiaalinen, vaikkei hänellä ystäviä ollutkaan. Hän oli joitakin kertoja jopa miettinyt lähtevänsä Tylypahkasta itsensä ja muiden vuoksi. Vaikkei hänellä nykyisin ollut edes kotia, saati vanhempia. Niin...koko elämä oli umpisolmussa nyt ja aina ja sitä tuli vielä vaikeuttamaan joku kusipää mustalainen. Ei, sitä ei Jesse aikonut sietää. Mutta hän ei myöskään halunnut valittaa. Ei ollut hänen tapaistaan kertoa tunteistaan saati mistään muustakaan. Hän yrittäisi käsitellä murheensa ja ongelmansa itse, yksin, niinkuin parhaaksi näki.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 24, 2004 15:19:08 GMT -5
Ekaluokkalainen mätkähti rähmälleen maahan kompastuttuaan epähuomiossa Sirendan jalkaan. Se sai hymyn kareen kilahtamaan hetkiseksi tytön suupieliin, mutta oli yhtä pian poissa. Kitkerät sanat maistuivat jo huulilla, mutta oli parasta olla hiljaa ainakin tämän päivän ajan. Sirenda oli nojaillut jo pitemmän aikaa käytävän seinään kädet visusti taskuissaan. Hän oli jättänyt hiukset suosiolla auki, totta kai siitä syystä, että poninhännän tekeminen niskaan tuntui täysin ylivoimaiselta tehtävältä. Itse asiassa sekään ei harmittanut yhtä paljon kuin viisi pientä mustelmaa kaulalla, jotka kertoivat omaa tarinaansa päivän tapahtumien kulusta. Tuntui täysin typerältä selitellä yhtään mitään, sillä mitään selitettävää ei ollut. Kahden ihmisen kemiat eivät sopineet yhteen ja se siitä. Se oli vähän samanlainen tilanna kuin että hapthingy lisättäisiin, vettä eikä toisinpäin. Ei tyttö halunnut sen puoleen nähdä Conwaytakaan. Pelkkä pojan näkeminen sai sapen kiehumaan. Tavallaan olisi mukavaa saada selville jotakin pojan käytöksen syistä, mutta mitä se hyödytti. Jostakin kumman syystä nuhteiden kuunteleminen ei tuntunut kovin miellyttävältä, puhumattakaan siitä, että hän joutuisi todennäköisesti pyytämään anteeksi, kuten myös se öykkäri. Ei Sirenda kuitenkaan tahtonut mitään anteeksipyyntöjä. Se oli tekopyhää, pelkkiä onttoja sanoja vailla merkitystä.<br>Hitaasti tyttö keinahti kantapäiden varasta jaloilleen ja lähti lampsimaan kohti Dumbledoren kansliaa. Pakko kai se oli, jotta ei olisi joutunut pakkaamaan kamppeitaan saman tien.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 25, 2004 13:49:33 GMT -5
Jesse oli jokseenkin niin ahdistunut ja turhautunut tilanteeseen, että väkisinkin naurahti itsekseen. Hyvin menee, mutta menköön... Hymyilee väsyneesti vielä kun jaksaa, koputtaen rehtorin kanslian oveen. muistettuaan vihdoin salasanan oikein jsa patsas oli suostunut siirtymään syrjään portaiden alapäässä.<br>Hänen pitäisi varmaan sijoittautua huoneen toiseen päähän Sirendasta että pystyisi jotenkin hillitsemään itsensä, varsinkin jos tuo onnistuisi sanomaan jotain varomatonta. Äyh...liian myöhäistä kääntyä takaisin ja painua oleskeluhuoneeseen murjottamaan.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Sept 26, 2004 8:16:14 GMT -5
Tyttö tallusti käytävillä pitkän tovin ajattelematta yhtikäs mitään. Hän oli kuitenkin vaistomaisesti onnistunut suunnistaa itsensä Dumbledoren kanslian liepeille, jossa hän vilkaisi ympärilleen varmistaakseen, ettei poika olisi näkyvissä.<br>Sirenda väitteli hetken patsaan kanssa ja tuli siihen tulokseen, että otuksella täytyi olla pahoja psyykkisiä ongelmia. Onneksi se sentään suostui päästämään tytön ohitseen vannoen, ettei se tulisi enää koskaan toistumaan. Sirenda näytti otukselle kieltään. Conway! Puuhkahti tyttö mielessään huomatessaan pojan koputtamassa rehtorin oveen. Pitipäs tämän sattua harmillisesti.
|
|
|
Post by Albus Dumbledore on Sept 26, 2004 13:16:57 GMT -5
Tylypahkan rehtori istui kansliassaan jos jonkinlaisia pergamentteja selaillen, ja juoden teetä. Eksyipä tämän vanhan velhonn suuhun joskus jokunen jästien sitruunatoffeekin. Ne karkit kun sattuivat olemaan Albus Dumbledoren suurinta herkkua, vaikkeivät monet sitä oikein ymmärtäneetkään. Opettajakunta ainakin oudoksui hivenen rehtorin tapaa, mutta otti kuitenkin aina kohteliaisuussyistä yhden karkin, luultavasti pistääkseen sen taskuunsa, kun ei viitsinyt sitä syödäkkään. Välillä velho nosti katseensa pergamenteista pöytänsä vierellä orrella istuvaan leiskuvanpunasulkaiseen Fawkes-feeniksiinsä. Joka kerta tuota kaunista lintua katsellessa hymy kohosi Dumbledoren vanhoille kasvoille. Kiehtovia ja kauniita otuksia nuo Feeniksit. Ne olivat aina miellyttäneet tätä velhoa, ja Fawkes olikin ollut tällä jo iäisyyden. Feeniksille se kun ei ollut ongelma. Velho hörppää loput teestään, ja pistää suuhunsa vielä yhden toffeekarkin. Millä hetkellä hyvänsä kansliaan pitäisi saapua kaksi nuorta. oppilaat kun olivat jälleen ajautuneet tukkanuottasille, ja tällä kertaa jopa hyvin avoimesti. Eikä ollut vaikea arvata kuka tappelun toinen osapuoli oli, kun ei ollut kyse Harry Potterista ja Draco Malfoysta. Niinpä niin. Jesse Conway. Ja Sirenda Adderla. Kuullessaan kansliansa oveen koputettavan, velho siirtää pergamentit syrjään, nousee ylös ja suoristautuu täyteen pituuteensa, ja nousee ylös. Sopi vain toivoa, ettei kumpikaan niistä kahdesta ollut luistanut tästä tapaamisesta. Rehtori halusi kuulla molemmilta erikseen, mitä oikein oli taas tapahtunut. Sitten pitäisi varmaankin vielä pitää Conwaylle erikseen pieni puhuttelu. Ei näet ollut ensimmäinen kerta kun tuo oli vaikeuksissa. Dumbledore avaa rauhallisesti kanslian suuren puuoven, ja näkeekin, sanottaisiko hämmästyksekseen, tai iloiseksi yllätyksekseen molemmat, sekä Sirendan, että Jessen tuossa oven ulkopuolella. "Tulkaahan sisään." Rehtori sanoo hymyillen.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 14:55:36 GMT -5
Jesse vilkaisee pikaisesti rehtoriin ja löntystää turhautuneen oloisena ja ojahtaa penkille mulkaisten Sirendaan erittäin pahasti yittäen sanoa 'pysykin helvetin kaukana'. Ainakin Dumbledore jaksoi olla hyvällä tuulella, mikä helpotti suunnattomasti Jessen ahdistusta. Mutisee jotain painokelvoonta tuijottaen ulos ikkunasta. Gawkes lennähtää pojan polvelle, kumma kyllä, eihän hän ollut lintua useasti edes nähnyt. Poika silittää sitä hiukan hymyillen itsekseen. Voisi ostaa jonkun lemmikin, että olisi joku jolle puhua, vaikkei ne mitään ymmärtäisikään...ainakaan ne eivät kääntäisi selkäänsä, niinkuin kaikki muut...
[Lyhyt ja töks, mutta ei ny ehi enempiä. :/]
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 2, 2004 7:16:08 GMT -5
Sirenda talsi Jessen perässä huoneeseen hymyilemättä edes kohteliaisuudesta Dumbledorelle. Tavallaan tyttö ei ollut ollenkaan yllättänyt, että rehtori oli noinkin iloisen oloinen. Toisin kuin poika, Sirenda ei suinkaan istuutunut vaan jäi seisomaan mahdollisimman kauaksi öykkäristä ja työntäen kätensä taskuihin. Ruskeat silmät tutkivat ympäristöä ainakin hitusen kiinnostuneena, eikä Sirenda voinut olla kurtistamatta kulmiaan huomatessaan Feeniksin lehahtaessa pojan luokse. Olento näytti komealta yksilöltä, jota olisi saattanut ihastella pitkänkin aikaa, mutta tällä kertaa Sirenda teki poikkeuksen ja käänsi katseensa eteenpäin. Linnuista johtuikin tytön mieleen, että hänen pitäisi kysyä Dumledorelta, joskos olisi mahdollista hakea luri pois pöllöjen joukosta. Eipä silti, etteikö Khloe olisi pärjännyt muiden lentävien parissa, mutta Sirenda halusi lintunsa takaisin istumaan iltaisin olkapäälleen ja juttelemaan omalla erikoisella tavallaan. Himputti! Mitä minä täällä oikein teen tuhlaamassa aikaani selityksiin, jotka... Tytön suupieli kohosi aavistuksen verran hänen muistaessaan, että myös toinen osapuoli selittäisi syynsä, vaikka se tulisi varmasti olemaan hyvin lyhyt ja karu tarina. Pistä parastasi Conway. Toivon totisesti, että en tullut tänne turhan päiten pahemman kerran nöyryytettynä ja ruhjottuna, se oli ajatus, josta tyttö piti kinni kaikin voimin puskien sykähtelevän kivun pois mielestään kerta toisensa jälkeen.
|
|
|
Post by Albus Dumbledore on Oct 2, 2004 7:38:18 GMT -5
Nuorten astuessa sisään kanslian suuresta oviaukosta, Dumbledore vilkaisi vielä käytävään. Hyvä, ei ketään tulossa, saisi puhutella näitä kahta ilman keskeytyksiä. Niitä kun suuren koulun rehtorille tuppasi kaikkien asioiden völillä ilmaantumaan. Mutta eipä se nyt ollut vaarallista. Tämän parempaa työpaikkaa ei voinut edes toivoakkaan. Vanha velho sulkee oven ja kävelee rauhallisesti Jessen ja Sirendan perässä peremmälle kansliaan. Viittaa nuo istumaan työpöytänsä eteen leijutettuihin tuoleihin, ja kävelee itse pöytänsä taa ja istahtaa tuolille. Katselee oppilaita vuoronperään hivenen arvioivalla, muttei kuitenkaan epämiellyttävällä tavalla vuoronperään. Nostaa sitten hiukan päätään. "No... Kumpi teistä tahtoo aloittaa ja kertoa oman versionsa mitä tänään oikein tapahtui suuressa salissa?" Dumbledore kysyy rauhallisesti ja vilkaisee vuoronperään molempia silmiin katseella: Ei vastustelua. Todellakin. Jokatapauksessa nuo saisivat ennemmin tai myöhemmin kertoa mitä oli tapahtunut, ja mitä kauemmin kestäisi, sen pidempään nuo kaksi täällä istuisivat. Rehtorilla oli kyllä aikaa, mutta ei hän halunnut painostaa. Tätä tapaamista jatkettaisiin muulloin, jollei tämä tänään sujuisi.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 2, 2004 8:49:32 GMT -5
Jesse löhösi tuolissa synkkänä yhä silitäen Fawkesia miettien mitä hitoa voisi sanoa. Mitä tässä edes oli sanottavaa? Hän vihasi kaikkia ulkomaalaisia, varsinkin näitä mustalaisia eikä mitenkään kyennyt olemaan samassa tilassaniiden kanssa ilman jonkinlaista yhteenotoa. Sitä kutsuivat moni rasismiksi, muttakun totuus oli sen takana, eikä Jesse halunnut siitä puhua. Mulkoilee Sirendaa ja vilkaisee sitten rehtoria. Vieläkin se odotti. "No kun...", Jesse alotti vaikkei tiennytkään miksi. "Toi tuli saliin ja sitten siinä vaan alko..riidantapainen ja no se saattoi vähän lipsua käsistä...", poika selitää turhauuneena. Tuo ei varmasti riittäisi alkuunkaan, mutta väliäkö sillä.<br>Huokaisee syvään ja vilkaisee ovelle kuin aikoen kohta vain nousta ja kadota siitä ulos. Fawkes lehahtaa takaisin orrelleen ja Jesse jää tuijottamaan käsiään hapan ilme kasvoillaan.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 2, 2004 9:26:30 GMT -5
Ehei, tytöllä ei ollut aikomustakaan aloittaa selittelyä. Öykkäri voisi aloittaa, tai sitten rehtori saisi määrätä kuten tahtoi, mutta pitkästä hiljaisuudesta päätellen heidän kahden riitapukarin päätöksesksi se jäisi. Conway voisi aloittaa ja poika näyttikin tekevän työtä käskettyä mulkoillen edelleen pahasti ja horjuen selittelyissään. Pieni hymynpoikanen vahvistui Sirendan huulilla. "Saattoi vähän lipsua käsistä..." tyttö toisti miltei kuiskaten ja sulkien silmänsä muutaman sekunnin ajaksi. "Tuolla taitaa olla jotain "meikäläisiä" vastaan. Sille asialle en voi tehdä mitään, kun en oikein tiedä mitä tämä "meikäläiset" tarkoittaa", tyttö kohautti olkiaan vilkaisten silmänurkasta Jesseä.<br>"Ehkäpä te voisitte rehtorin ominaisuudessa kysyä sitä Conwaylta, kun se ei millään tahdo vastata kysymyksiini", Sirenda hymyili pienesti koettaen esittää pyyntönsä mahdollisimman kohteliaasti. Oli kai turha yrittää edes selvitellä syitä tappelun alkuun, jos Jesse ei paljastaisi omia syitään ( tai ainakaan Sirendan itsensä oli hieman vaikea enää edes muistaa miten kaikki lopulta alkoi. )Ehkä se johtui jonkin sortin säikähdyksestä, mutta jokainen kitkerä sana pojan suusta oli terävänä mielessä, mutta omat tekemiset tuntuivat niin kaukaisilta. Se oli kai ollut molemminpuolista inhoa heti ensi silmäyksesltä, vaikka poika tuntui vihaavan häntä paljon enemmän kuin hän inhosi poikaa. Oli miten oli, tästä oli hyvä aloittaa.
|
|
|
Post by Albus Dumbledore on Oct 3, 2004 10:19:15 GMT -5
Rehtori kuuntelee hiljaa Jessen puheita. Loppujenlopuksi kohottaa hieman kulmiaan. "Lipsua vähän käsistä? Minä en varsinaisesti kutsuisi toisen kuristamisyritystä kovinkaan vähäisenä.." Dumbledore sanoo tuijottaen Jesseä suoraan silmiin. Kyllä pojan silmistä näki, ettei siinä nyt ollut ihan koko tarina, ja kai sen nyt tyhmäkin tajusi, ettei toista yhtäkkiä vaan hypätty kuristamaan. Ellei sitten ollut täysin päästään vialla, mitä Conway nyt ei kyllä ollut, vaikka usein ikäviin tilanteisiin joutuikin, eikä vähiten omasta syystään. Katse kääntyy Sirendaan. No kaipa Jessellä oli sitten omat 'pätevät' syynsä kuristaa muita oppilaita. Tai omasta mielestään pätevät. Koulun rehtorina Dumbledore ei tietenkään voinut sallia sellaista ylenaikaan. "Minä keskustelen tästä Conwayn kanssa myöhemmin kahden kesken." Velho sanoo napakasti. Niin tottavie keskustelisi. Jos Jesse todellakin vihasi noin paljon Sirendaa, jota tuskin edes tunsi, olisi syyt siihen selvitettävä. "No mistä tämä kaikki sitten lähti liikkeelle?" No aivan. Tuskin nuo nyt olivat vain yhtäkkiä toistensa kaulaan hypänneet. Riitaan tarvittiin aina kaksi, ja jokin laukaisemaan se.
//Tökstöks...//
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 3, 2004 10:40:42 GMT -5
"No...niin", Jesse aikoo väitää vastaan, mutta ei sitten keksikään mitään edes näennäisesti järkevää. Valuu tuolissaan alemmas äännähtäen turhautuneena rehtorin sanoessa aiovansa vielä keskustella aiheesta tarkemmin. Ja niinkun hän oli koko päivän toivonut, että jotenkin välttyisi selityksiltä.<br>Mistäkö alkoi? Jesse alkoi ihan tosissaan miettimään mistä koko juttu oli alkanut, ja mitä enemmän mietti, sitä huonommin jaksoi muistaa. Kääntää katseensa Sirendaan, nousten ylemmäs tuolissaan. Mitähän tuokin keksisi? Jesse oli jo sitä mieltä että kaikki oli tuon tytön syytä kun tunki saliin väärään aikaan. Tuhahtaa itsekseen. "Niin mutku tuollaiset pitäisi hukuttaa tai ampua jo vastasyntyneinä..."
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 7, 2004 6:31:43 GMT -5
Kaipa tässä nyt sitten oli keksittävä jotakin sanottavaa, kun poikakin näytti aukaisevan suunsa. Tosin Sirenda ei pitänyt äänensävystä, jolla toinen puhui eikä myöskää siitä, että häntä loukattiin typerillä kokkapuheilla ampumisesta tai muuten vain tappamisesta. Ruskeat silmät kääntyivät salamannopeasti Dumbledoresta Conwayn suuntaan ja kasvojen lihakset kiristyivät. Sirenda unohti hetkiseksi rehtorin ja sähähti pojalle: "Antaa tulla sitten... " Tyttö nykäisi kätensä taskuista ja näytti hetken siltä, että olisi käynyt Jessen kimppuun, mutta muuttikin mielensä ja pyyhkäisi hiuksia silmiensä edestä tuijottaen tiukasti maahan. "Jostakin syystä en ihmettele, että jouduttiin napit vastakkain. Se alkoi tavallisesta naljailusta..." Sirenda puuskahti ja toivoi totisesti, että olisi vierittänyt jo salissa kaiken syyn pojan niskoille. Hän tunsi sydämen sykkeen kiivaana ranteessaan ja piilotti kätensä selän taakse. Tyttö kihisi kiukusta pidättäytyen luomasta murhaavia katseita Jesseen. Hän halusi nolata pojan täydellisesti, mutta fyysistä väkivaltaa tuskin olisi soveliasta käyttää eikä Sirenda tiennyt kuinka taitavasti Jesse käytteli taikasauvaansa. Oli keksittävä joku muu keino, mutta ensin oli selvitettävä, miksi poika tahtoi niin tulisesti saada hänet haudan pohjalle makaamaan. Vielä minä keksin sen... Ennenmin tai myöhemmin...
|
|
|
Post by Albus Dumbledore on Oct 14, 2004 13:08:28 GMT -5
"Riittää Conway." Dumbledore puuskahtaa tuon mainitessa jotain ampumisesta ja muusta. "Tämäntasoiset mielipiteet voit pitaa omana tietonasi." Velho sanoo vilkaisten Conwayta merkitsevästi lasiensa takaa. Sitten vanha velho luo katseensa kumpaiseenkin nuoreen vuorollaan. "Minä en suvaitse tälläistä käytössä Tylypahkassa. Enkä tuollaisia puheita keneltäkään." Velho sanoo pyöräyttäen hieman silmiään. Ei kylläkään tosissaan. Olihan näitä oppilaiden välisiä kiistoja selvitelty ennenkin. "Olenko tehnyt itseni tarpeeksi selväksi?" Dumbledore kysyy ja tuijottaa molempia hetken melko tuimasti katseella joka antoi ymmärtää, että parasta olisi. Vallan tyypillistä. Alkoi tavallisesta naljailusta. Niin tuttua, niin tuttua.
//tökstöks... kiire//
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 14, 2004 13:30:27 GMT -5
Jesse irvistää itsekseen purren huultaan ettei sanoisi jotain harkitsematonta. Äännähtää oudosti sillä seuraavan sanominen on hänelle suunattoman työn takana. "Hyvä on." Vaikka hänelle tulisikin olemaan suunnillen mahdotonta käyttäytyä tuon tytön läheisyydessä, oli miten oli, ja se varmasti näkyi pojan olemuksesta. Vähän liian lähelle tuo toi menneet ihan vaan näyttämällä siltä miltä näytti. Mulkaisee jo vaistomaisesti Sirendaan päin, mutta henkäisee sitten syvään ja katsoo rehtoriin hymyillen niin enkelimäisesi kuin tässä tilanteessa kykeni. "Okei, voidaanko me mennä?", kysyy sitten toiveikkaana. Kun hän ei kerta voinut tällä hetkellä niitata Sirendaa, ei hän halunnut olla sen lähellä, eli toisinsanoen halusi pois tästä huoneesta.
|
|