Syitä ja seurauksia

[Harry Potter]

[Viikko ennen joulomaa. Harry & Dumbledore topici, thanks.]

Ihmepoika astelee vaisuna pitkin Tylypahkan käytäviä. Ei mikään paras olo, ei todellakaan. Samaan aikaan tekisi mieli itkeä ja raivota... Eiväthän pojat itke. Eivät ainakaan julkisesti. Harry tuhahtaa mielessään. Nyt voisi tehdä poikkeuksen tuonkin suhteen. Tai sitten ei.. Vaikka olo tällä hetkellä varsin tyhjä olikin siitä huolimatta, että mielessä pyöri miljoona kysymystä. Poika oli äsken käynyt saattamassa Claran rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja sanonut itse menevänsä Dumbledorelle puhumaan...
Joten miksi tuo sitten vain laahusteli pitkin käytäviä poissa olevana ja aivan muu kuin mikään onnellinen katse silmissään? Tyttöystävä raskaana ja koulu meni ihan sujuvaa rataa kuten yleensäkin. Ja muuta mukavaa... Tai niinhän sitä ainakin luulisi. Mutta kun se tyttöystävä ei kai ollut edes Harrylle raskaana. Tai ainakin siihen malliin se oli äsken kentällä Draco Malfoylle puhunut. Toisi kesällä mukavan pikku yllätyksen Dracon ovelle, jos se ei nyt pitäisi turpaansa kiinni... Harry huokaisee. Joopa joo. Kesäloma.. Ja mitä sekin toisi tullessaan? Jälleen yhden kesän Surreyssa niiden hemmetin Dursleyn perheenjäsenten luona... Mahtavaa. Ei ollenkaan. Istahtaa portaille ja nojaa käsiinsä.<br>'Kidutu' Malfoyn sanat ja sen seuraukset pyörivät päässä. Se kun oli langettanut Harryyn kidutuskirouksen. Ei sekään mukavaa. Ja sitten ensimmäiset sanat mitkä poika oli sen jälkeen saanut sanotuksi olivat olleet samat 'kidutu'. Ja Malfoy.. no se oli joutunut jonkin asteisen kidutuskirouksen uhriksi. Eikä vaikuttanut mitenkään pieni asteiselta. Eh...
Harry nostaa päänsä ylös. Phuuh. Ja nyt olisi varmaan sitten meno Azkabaniin melko varmaa, jos menisi Dumbledoren kansliaan. Tiedä kyllä edes miksi oli sinne menossa... Rauhoittava paikka sinänsä kuitenkin. Nousee ylös tuosta portailta ja saapuu jonkin ajan kuluttua muutamia portaita ja käytäviä myöhemmin kivihirviön luo, josta pääsisi rehtorin kansliaan...
Jaa, salasana? Harry ei sitä tiennyt. Se kun vaihdettiin hemmetin usein. Kokeilee kaikkea mitä tulee mieleen ja sitruunamehujauhe osuu oikeaan. Mahtavaa. Vilkaisu kelloon. Liian vähän. Tuskin kukaan koulussa nukkui tähän aikaan. Ja tuon oven jälkeen tulisi varmaan kuolema... Kuinka mukavaa.
Harry huokaisee ovella ennen kuin koputtaa. Harry Potter käyttänyt onnistunutta anteeksiantamatonta? Liian outoa. No oli tässä koulussa sentään edelleen sama määrä oppilaita kuin oli ollut tähänkin iltaan mennessä vuoden alusta asti. Harryn suusta karanneet sanat eivät sentään olleet avada kedavra.

[Albus Dumbledore]

Oven takaa kuuluu askelia, ja kohta se hailahtaakin auki. Tylypahkan rehtori, Albus Dumbledore seisoo ovensuussa. Yhtä rauhallisena ja tyynenä kuin aina. Tai noh, mikäpä tuota tyyneyttä nyt järkyttäisi. Tämän elämän aikana oli kyllä koettu jo kaikki mikä vaan saattoi mieltä järkyttää. Velho hymyilee Harryn nähdessään. "Harry! Käy toki peremmälle." Mies sanoo ja sulkee oven, kun Harry on tullut sisäpuolelle. Sitten pitkänhuiskea velho kävelee peremmälle kanslian perukoille pöytänsä ääreen jääden silittämään Fawkes-feeniksiään pöydän viereen. Sitten mies kääntää ystävälliset kasvonsa Harryyn päin. "No mitenkäs sinulla on koulunkäynti sujunut?" Velho kysyy Harrylta hymyillen. Pojan olemuksesta saattoi kyllä huomata ettei kaikki ollut kohdallaan.

//Neeh, surkia vastaus... -.-//

[Harry Potter]

Huokaisee helpotuksesta kuullessaan askelia oven toiselta puolelta. Huh. Ei joutuisi kääntymään takaisin ainakaan siitä syystä, että rehtori ei olisi paikalla. Ja sitten ovi avautuu... Harryn kasvoilla käväisee pieni joski erittäin vaisu hymy, kun poika näkee Dumbledoren. Joo-o, tämän pojan olemuksesta todellakin näki, ettei kaikki ollut aivan kohdallaan. Miksi olisi? Tuskin ketään pahemmin tässä tilanteessa hymyilyttäisi. Jaa paitsi Malfoyta hymyilytti, erittäinkin paljon. Pah.
Harry astelee rehtorin kansliaan sisälle... Okei, lentäisi ehkä kohta koulusta ulos mutta noh, sille ei voisi mitään. Eipä tästä enää pakoonkaan lähtisi. Ehei, kun tänne asti oli tullut. Pieni hymy käväisee jälleen kasvoilla, kun poika näkee Fawkesin. Ja tuo feeniks oli muutama vuosi taaksepäin pelastanut tämän pojan hengen. Asia, josta Harry olisi Fawkesille ikuisesti kiitollinen. Kysymyksen kohdalla Harry kohauttaa olkapäitään.
"Siinähän se... Läksyjä toisensa perään ja valitettavan moni tunti samassa Luihuisten kanssa. Malfoyn kanssa tullut tapeltua suurin osa vuodesta ja enimmäkseen olen vain Claran kanssa ollut missä päin milloinkin."
Noni, nyt tuli sitten mainittua nuo kaksikin. Eikä se saanut mielialaa yhtään kirkkaammaksi. Pikemminkin päinvastoin.

[Totally blacked-out -.- Dah.]

[Albus Dumbledore]

Vanha velho silittelee hetken Feeniksiään kuunnellen Harryn puhetta ja nyökkäillen. Sitten Dumbledore istuu pöytänsä taa ja osoittaa Harrylle tuolia pöytänsä vastapuolella. "Istuhan ihmeessä." Velho sanoo hymyillen. Vai sillä lailla. No Potterin ja Malfoyn tappelut kun eivät olleet mikään uusi juttu. Olihan noita nähty. "Mukavaa että tulit juttusille." Dumbledore sanoo tyynesti ja hymyillen. Sitten velho tarjoaa Harrylle pöydällään olevasta kulhosta sitruunatoffeeta. "Pahuksen hyviä nämä jästien karkit." Dumbledore naurahtaa. Totta, hän oli erityisen mieltynyt tähän jästikarkkimakuun. Kummallista kyllä, mutta miksei. Tokihan velhotkin saivat syödä jästien karkkeja. Miksi eivät olisi. Mies ottaa itsekin korista makeisen ja pistää sen suuhunsa. "Et vaikuta erityisen iloiselta Harry? Haluatko kertoa mikä on vialla?" Velho kysyy edelleenkin rauhallisella äänellä. "Vai liittyykö sekin Dracoon?" Voihan se olla, että joku noiden tappelu oli vain saanut harryn hiukan apeaksi, mutta ei se nyt oikein kuulostanut järkeenkäypältä... No, kai poika itse kertoisi jos jokin olisi hullusti.

[Harry Potter]

Jälleen vaisu hymähdys, kun rehtori käskee istuutumaan. Mitäpä tässä seisoskelemaankaan... Rojahtaa tuoliin siis sitten istumaan. Harry huokaisee. Hermolepo. Sitä tämä poika tarvitsi. Todellakin. Muuten saattaisi huonolla tuurilla joutua joko Pyhään Mungoon tai Azkabaniin. Ei mukavat vaihtoehdot eli ei kumpaakaan, kiitos. Vaikka äsken olikin tehnyt jotain anteeksiantamatonta. Nimenomaan jotain sellaista. Harry hymähtää rehtorin tarjotessa pojalle sitruunatoffeeta ja poika ottaakin tuosta sitten yhden. Jästien makeiset... No eipä tullut kesälomilla syötyä sellaisia ollenkaan.
Joo, tämä poika ei todellakaan vaikuttanut mitenkään iloiselta. Pikemminkin päinvastoin. Todellakin päinvastoin. Ja asiat olivat todellakin päinvastoin kuin hyvin.
"Joo, liittyy häneen."
Okei. Kohta tulisi kai sitten hyvästienjätön aika tälle koululle. Harry joutuisi Azkabaniin, Draco joutuisi sinne kaikeksi onneksi myös.... Oikeastaan Dumbledorelle oli helpottavaa puhua vaikka se hieman vaikeaa tässä tilanteessa olikin.
"Tai siis... Joo, liittyy tämä Malfoyhin. Tapellessani hänen kanssaan äsken hän langet... Langetti minuun kidutuskirouksen. Ei nyt sinänsä mikään yllätys, että isänsä on kuka on ja ei kai sen yllättävää pitäisi sinänsä olla, että hän osaa anteeksiantamattomat. Eikä tuo edes ollut ensimmäinen kerta, kun hän sen minuun langetti mutta... Kun hän sen lopetti niin... Niin ensimmäinen loitsu, joka minulle tuli mieleen.. Tai siis ei se ollut loitsu... Ja jonka sitten langetin Dracoon.. oli se sama. Toisin sanoen käytin anteeksiantamatonta."
Nyt se oli sanottu. Mutta ei sitä mitkä sen vaikutukset olivat... Antaisiko rehtorin puhua ensin vai sanoisiko heti? Ehei, tämä ei sanoisi sitä heti.