|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 9:36:58 GMT -5
Draco ei voinut kuin hymyillä. Hymyili melkein yhtä kauniisti kuin naantalin aurinko. Hänen toiveensa oli kuultu. Hän oli saanut sen, mitä eniten maailmassa halaji, mahdollisuuden rakastaa Moorea, olla tuolle hellä.<br>"Pelkäsin jo, ettei tätä hetkeä tulisi", Malfoy sanoi pehmeällä äänellä. Se ei ollut kuten tavallisesti, sahalaitaista ja karheaa ääntä, jolla hän esimerkiksi Potteria puhutteli vaan jotain paljon sulavampaa.
Poika nosti kätensä Claran lanteille ja suukotti tytön kaulaa.
"Kiitos, Clara", tuo kuiskasi sen jälkeen neidon korvaan.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 10:05:46 GMT -5
"Mm.. No, se tuli, luojalle kiitos", sanoo hiljaa ja hymyilee tuon suukottaessa kaulaa ja painaa päänsä tuon olalle.
"Ei kestä..", hymähtää tuolle sitten ja nostaa päänsä vain suudellakseen tuota täynnä kaipuuta tuota kohtaan.
"Minä en jaksa elää ilman sinua.. Vaikka kaikki tytöt sanoisivat varmasti että teen tässä virheen.. Minä haluan uskoa että ihmiset voivat muuttua.. Mutta tiedä se että tämä on ainut mahdollisuutesi.. Minä en enää toista kertaa kestäisi", sanoo hiljaa.
|
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 12:41:28 GMT -5
Malfoy vastasi tytön suudelmaan kepeästi, hieman leikitellen. Ei pitänyt pilata hyviä hetkiä kliseisillä huulien ahmimisilla.
Hymähti pienesti Claran sanoille. No ainakin heidän tunteensa täsmäsivät paremmin kuin hyvin.
"Ei tule toista kertaa. Lupaan."
Poika kiersi kätensä tiukemmin Mooren ympäri ja rutisti tuota hitusen vain tunteakseen, että tuo tosiaan oli hänen edessään, eikä tämä ollut vain hyvää unta.
"Miten vauva jaksaa?", Draco kysäisi hymyillen hetken kuluttua. Öttiäisestäkään ei ollut kuullut koko kahteen viikkoon sanaakaan. Ties mitä olisi voinut sattua.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 12:49:45 GMT -5
Hymyilee tuolle onnellisempana kuin pitkään aikaan.
"Oi öttiäinen voi oikein hyvin. Ja varmaan voi nyt vielä paremmin", sanoo hymyillen oikein tyytyväisenä ja sipaisee tuon hiuksia kevyesti. Tämä oli hullua. Tämän piti onnistua. Ja kyllä se onnistuisi. Tämä tyttö aikoi pitää huolta että tää onnistuisi.
|
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 13:13:26 GMT -5
Onneksi kukaan luihuinen ei ollut näkemässä tätä Malfoyn onnellista kestohymy. Epäilisi vielä tärähtäneeksi ja soittaisi Mungon väen hakemaan Dracon hoitoon. Sen verran outoa oli kuitenkin nähdä tämän herran hymyilevän noin esteittä. Hän oli saanut kaiken menetetyn takaisin. 'Minä onnistuin, isä.'
"Toivokaamme niin", poika hymähti Mooren sanoille öttiäisestä. Ehkä se potkunyrkkeilijä aistisi jonkin verran lämpöä ja rakkautta äitinsä kautta.
"Ja selkäkipujakaan ei ole ollut? Sinulla siis.", Malfoy sanoi ja katsahti Claraan tutkivasti. Kaiken piti olla hyvin, jotta he voisivat aloittaa puhtaalta pöydältä. "Meinaan, että jos kokovartalohieronta kelpaa niin.."
Pieni silmän isku rakastetulleen ja suukko tuon huulille.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 13:29:23 GMT -5
Nauraa heleästi tuon puheille.
"No, nyt kun sanoit niin.. Kyllä selkä parkaa on ikävästi jomotellut.. Alkaa lapsi painaa ikävän paljon", sanoo ja virnistää.
"Eikä minulla ole mitään hierontaa vastaan", sanoo hymyn vain levetessä. Hän vielä poksahtaisi tähän onnen tunteeseen.
"Minä oikeasti räjähdän vielä. On niin hyvä olo", naurahtaa.
|
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 13:36:30 GMT -5
Poika meinasi huomattaa jotain, kuinka epäreilua oli, että naiset saattoivat räjähdellä milloin vain, mutta miehiltä se vaati hieman enemmän. Kuitenkin herra totesi viimeaikaisten keskustelunaiheiden sun muiden käyvän melko lähellä hänen vitsinsä aihepiiriä, joten parempi vain tukkia suunsa.
"Haa.. On minulla sittenkin ennustajan verta suonissani", Draco hymähti. "Jos neiti uskaltautuu tänään luihuistuvan puolelle niin saat kyllä hierontasi."
Eikä taka-ajatuksia. I promise.
"No voih.. Eipä taida sitten enää hieronnasta hyötyä olla kun jo noin hyvissä fiiliksissä olet.", poika sanoi leikkisästi ja tönäisi pienesti tyttöään kylkeen.
"Eiköhän mennä sisälle. Täällä alkaa tulla kylmä.", Malfoy ehdotti ja kietaisi kätensä Claran selän taa astellessaan hieman eteenpäin kohti koulua.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 13:42:40 GMT -5
Naurahtaa.
"Näemmä", sanoo hymyillen.
"Ja miksen uskaltaisi? Takuulla tungen sitten sinne", sanoo virnistäen.
"Ainahan voi nousta korkeampiin tunnelmiin", sanoo ja pidättelee nauruaan.
"Mennään vain", hymähtää ja seuraa tuota hymyillen suloisesti.
"Ei kai mun meikkini oikeasti säikäyttänyt sinua noin pahasti?", naurahtaa sitten. Ei helva.. Pitäisi harrastaa useammin tuollaisia järkytyksiä. Ai joo.. Penkoo sauvansa esille ja mumisee muutaman sanan ja hiukset palaa mustiksi.
"Aloin kyllästyä punaiseen..", sanoo viattomaan sävyyn. Nah. Musta oli hänen juttunsa. Punainen sitten vaikka talitinteille.
|
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 14:05:51 GMT -5
Draco kohautti olkiaan. Eipä hän edes keksinyt syytä miksei tuon nyt hänen viereensä uskaltautunut. Olivathan he olleet kimpassa jo melkein vuoden sen idioottimaisen tempun jälkeen, eikä Malfoy ollut kajonnut tekemään mitään yhtä typerää enää. Onneksi. Pitäisi kyllä näppinsä kurissa jatkossakin, takuulla.
"Sinä nyt tunnut olevan jo muutenkin aika korkealla, prinsessani", poika hymähti ja suukotti tytön kylmää poskea.
Hetken kaksikko ehti astella aivan hiljaa koulun ovia kohti, kunnes Moore otti taas järkyttävät meikkinsä puheeksi.
"Johan minä sanoin, etten minä niitä säikkynyt. Ne eivät -anteeksi nyt vain- sovi sinun kauniisiin kasvoihisi. Olet nätti tuollaisena.", poika sanoi vilpittömästi ja vilkaisi sivusilmällä Claraan. Olikohan tullut kehuttua liikaa. Pyh. Naisia ei koskaan voinut kehuskella liikaa.
Heh. Ja nyt vaihtui hiusvärikin. Ihanaa. Se sama vanha Moore johon hän oli rakastunut ja jota rakasti.
"Olet niin uskomattoman kaunis omana itsenäsi", Draco sanoi suukotellessaan neidon suupieliä. Ei. Huulille hän ei eksyisi.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 14:14:03 GMT -5
"Aa, nytkö olen ihan prinsessa", naurahtaa ja hymyilee tuolle. Oi miten tuon puheet ja läsnäolo piristikin tyttöä oikein ripsakkaa tahtia.
"Eli ei goottiainesta.. Voi minua raukkaa.. Sinne meni vuoden gootti-pokaali ohi", sanoo muka niin surullisena mutta nauraa sitten.
"Kiitos.. Sanasi merkitsee oikein paljon minulle", sanoo hymyillen. Yrittikö tuo härnätä vai mitä kun ei huulille asti suukotellut? Hmm. Kallistaa päätään ja katsoo tuota vain koiranpentuilmeellä.<br>
|
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 14:24:27 GMT -5
"Ainahan sinä olet ollut", Malfoy naurahti. "Minun jääprinsessa, jonka jää suli matkan varrella. Onneksi."
Poika hymyili tytölle leveästi. Jestas. Tällä menolla herra saisi ennen aikaisia ryppyjä ja ties mitä muuta. Miettikää nyt. Kolmekymppisenä jo ensimmäinen ryppy. Ei sellaisia. Luihuispoika rajoitti hieman hymyään.
"Phyh. Gootit sucks. Pimeyttä löytyy kyllä muualtakin kuin pentagrammin takaa.", Malfoy virnisti.
No olisi se nyt kamalaa jolleivat Dracon sanat mitenkään tuota neitiä koskettaisi. Samantienhän poika voisi mennä puhumaan koulun kiviseinille siinä toivossa, että ne ehkä jotenkin reagoisivat hänen sulosoinnuilleen. Malfoy hymähti ja suuteli viimein Moorea huulille. Eiköhän tuota oltu kiusattu ihan tarpeeksi taas hetkeksi.. Pitäisi muistuttaa kuinka kivalta tämä tuntui niin saisi ärsytettyä vielä enemmän jatkossa. Heh.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 14:31:50 GMT -5
Hymyilee.
"Suli vai?", sanoo viattomasti ja suukottaa tuota poskelle.
"Ja mistähän? Sinusta vai?", sanoo ja nauraa heleää nauruaan.
Vastaa tuon suudelmaan hellästi ja samlla avaa toisella kädellä oven ja vetäisee suudelman jälkeen pojan sisälle sulkien oven ja jättää poja siihen ovea vasten kädet ovea vasten niin että poika jää käsien väliin eikä voi karata. Virnistää pirullisesti ja suutelee tuota nopeasti ja vaativasti hetken ennen kuin kääntyy yhtä nopeasti ja lähtee jatkamaan matkaansa vilkaisten taakseen ilkikurinen virne kasvoilla.
"Nii-in, minne me menemmekään nyt?", kysyy hymyillen.
|
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 14:52:30 GMT -5
Malfoy virnisti. Moore koetti uskotella, että tuon lämmön alla piileskelisi vielä hippu jäätä? Ja pah. Temperamenttia ja tarmoa tuolta ei ainakaan puuttunut, mutta kylmäsydämisyys oli kyllä ainakin tämän herran silmissä menettänyt sijansa neidin elämästä. Saattoihan hän toki olla sokea..
"Jopa minusta", Draco naurahti. Ei hän nyt kovin vaarallinen ollut, kun säikkyi valkonaamaisia naisia, mutta asennetta kyllä löytyi pelottelemaan koulun pienempää väkeä ja vähän isompaakin. Kaikki oli oikeastaan kiinni vain mielialasta. Millainen mieliala aamulla sellainen päivä tulossa.
Ohhoh. Clarahan kiihkeäksi muuttui. No ei Dracolla tätä vastaan mitään ollut. Päinvastoin. Poika vastasi neitonsa vaativaan suudelmaan samalla mitalla. Ja voih.. Juuri kun päästiin vauhtiin.. Aaw. Tuo neiti sekoitti vielä hänen päänsä näin.
Päätään pudistellen, mutta hymyssä suin herra Malfoy kokosi itsensä tammisen oven luota ja asteli Mooren perään. Minnekö oltaisiin matkalla? Jaa-a.. Ei tämä poika vain tiennyt.
"Ei aavistustakaan", Draco hymähti. Luudan voisi tietenkin heittää luihuistupaan, mutta kyllä sen hetkeksi jonnekin muuallekin sijoittaisi. Minne vain neiti haluaisi. Tämän illan pelattaisiin Mooren ehdoilla.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 15:04:56 GMT -5
Hymyilee tuolle.
"No, minä haluisin olla sun kanssas kaksistaan", sanoo vihjailevasti ja kallistaa päätään. Ei hän kaivannut muita täksi illaksi. Voi kun voisikin jäädä yöksi tuon viereen. Oli niin kylmä ja orpoa nukkua yksin. Tässä tilassa tarvitsi jo sitä turvallisuuden tunnetta. Katsoo tuota ja hymyilee viekoittelevasti ja ennen kuin poika voi olla varma tytön ilmeestä paikalle ilmestyy sama tavanomainen hymy.
|
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 15:11:54 GMT -5
Draco kohautti kulmiaan.
"Siinä tapauksessa ehdottaisin jotain hieman syrjäisempää paikkaa kuin oleskeluhuoneet", poika virnisti. Enempää vihjeitä hän ei ajatuksistaan jakanut. Neito saisi itse päättää minne he tästä loppujen lopuksi menisivät.
Clara se osasi olla omalla tavallaan pelottava. Ensin näytti kuin neiti.. Djooh.. ja nyt jälleen tuo perushymy. Ihan omaa luokkaansa koko tyttö ja kaikkea harvinaistahan piti käsitellä varoen.
"Käyn heittämässä tämän luudan. Päätä sinä sillä välin missä voidaan viettä laatuaikaa. Tämä ilta on kokonaan sinun.", Malfoy sanoi ja iski tytölle silmää ennen kuin lähti astelemaan tyrmiä kohti. Piankos hän tuolta palaisi.
|
|
