|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 5:23:03 GMT -5
[Draco vain tänne. ]
Moore tepasteli kohti huispauskenttää. Yllään tummat vaatteet ja naamalla the crow meikit. Istuu yhdelle penkille ja jää katsomaan taivaalle tehden lumipalloja ja viskellen niitä jonnekin. Pahemmin ajattelematta minne ne osuu.
Toinen toistansa täällä jumaloi ketään täysin ei silti saada voi älä järjetön enää kapinoi mene vaan!
Lumi on syönyt kaiken routa raiskaa tämän maan Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan unelmat vaihtuu toisiin valuen vuosiin vihaisiin lähtisin mut se vaan ei mee enää niin ei mee enää niin ei mikään mee enää niin
aina kovaa ei ikinä pehmeää enkeleitä ei meille riitäkkään mene vaan mä voin kääntää pään vaikeaa selittää ja ymmärtää<br>miten toisesta aina jälki jää<br>mene vaan
Alkaa hiljalleen laulaa ja haroo hetken punaisia hiuksiaan jotka sitten alkaa letittää ajankulukseen laulaessaan. Hengitys höyryää pakkasessa mutta tyttö ei huomaa edes kylmyyttä mikä näin iltapäivällä salakavalasti nousee. Jo tunnin hän oli ehtinyt istua ja yhä lauloi samoja säkeistöjä.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 5:33:48 GMT -5
Missä se kultainen sieppi nyt piileksi? Katse oikeaan, vasempaan.. Jostain kuului siipien havinaa. "Kiinni jäit!", Malfoy sanoi ja kohautti kulmiaan. Samassa Poika kiisi taivaan poikki luudallaan mutkitellen vähän väliä. Oikutteleva sieppi ei tahtonut päästä Dracon käsiin. Naps! "Minun", luihuinen virnisti omahyväisenä ilmassa ja rutisti sieppiä käsissään niin, että sen siivet olivat vähällä taittua. ...aina kovaa ei ikinä pehmeää enkeleitä ei meille riitäkkään... Hm? Malfoy vilkaisi alapuolelleen ja näki huispauskentän laidalla punahiuksisen hahmon. Moore? Voi minne olivat kadonneet tytön silkkisen mustat hiukset?! Kamalaa. Clara oli muuttunut niin paljon... Koettiko hän peittää vihasta vääristyneet kasvonsa tuon maskin taa? Ketä tuo pakoili? Poika pudisti päätään hiljaa. Hän ei oikein tiennyt pitäisikö tuolle mennä juttelemaan vaik kadota vähin äänin. Sen illan jälkeen... Sen jälkeen Malfoy ei ollut pahemmin Mooren kanssa jutellut. Eikä hän edes uskaltanut. Tyttö oli jopa tämän herran mielestä pelottava noine meikkineen ja vahvoine luonteenpiirteineen. Draco jäi vain ilmaan katselemaan kuinka pieni punainen piste kulki alempana kentällä.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 5:38:13 GMT -5
Jatkaa vain lauluaan ja heilauttaa avonaisen letin taakseen ja nostaa katseens aylös. Pieni hymy häivähtää poskilla ja heilauttaa tuolle kättään. Tulisi nyt tuolta alas. Ei hän aikonut huutaa niin että kurkku menisi. Jatkaa laulamista ja jää sesiomaan paikoilleen. Tulisi tai sitten ei. Tosiaan kyllä nämä meikit piti kansan poissa hänen läheltään. Naurahtaa Nevillen ilmeelle. Se oli hieman kakistellut kun tyttö oli astellut pää ylpeänä pystyssä saliin. Mutta nyt vaan kaikki oli toisin.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 5:44:30 GMT -5
Draco ei saanut Mooresta silmiään irti. Vasta kun neiti vilkutti hänelle poika tajusi tuijottaneensa tyttöä jo pidemmän aikaa. Malfoy katsoi hämillään taakseen ja sivuilleen. Hänellekö tuo vilkutti? Hämmästys levisi luihuispojan kasvoille. Oliko tuo yhtäkkiä päättänytkin unohtaa kaiken ja he voisivat taas olal yhdessä? Ja paskat. Tämä juttu haisi. Heti kun hän meisi alas Moore nappaisi ysimillisen jostain takkinsa alta ja posauttaisi pojalta aivot pihalle. Poika nosti kättään hieman tervehdykseksi, muttei uskaltautunut alas. Hän.. öö.. jahtasi sieppiä. Mm.. Draco laski siepin vapaaksi ja lenteli sen perässä aivan liian hitaasti, jos tosiaan aikoi tuon joskus kiinnikin vielä saada.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 5:49:27 GMT -5
[xDDDDDD Totta kai xDDD]
Katsoo tuota kohauttaen olkapäitään sitten ja istuu alas. Kyllä se joskus tuolta alas tulisi. Ei kai tuokin ollut alkanut pelkäämään häntä. Johan oli. Eihän tuon pitänyt pelätä mitään. Hän halusi vain puhua. No, pitäisi kysyä kun tuo palaisi maan tasalle. Lopulta kyllästyy venailuun ja ottaa sauvan esille. "Tulejo sieppi", huikkaa ja sieppi lentää suoraan tytön käteen. Mainiota. Katsoo viattomasti pojan suunnalle. Tänne vain. Seuraavaksi pitäisi kai alkaa huudella. "Ala jo tulla sieltä! En aio jäätyä turhan takia tänne", huutaa tuon suunnalle.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 6:10:09 GMT -5
Siellä se sieppi meni ja Draco kärrytteli perässä nojaten toisella kädellä luutansa varteen. Tämä se oli laatu-urheilua. Isä jos näkisi niin varmaan pyöräyttäisi muutaman kerran poikaansa luudan kanssa ympäri. Arvokas luuta ja sillä vain vetkuteltiin muodon vuoksi. Hum? Mihin se sieppi nyt lähti? Hei, ei sinne! Voihan nyt.. Jaaha. Moore oli kutsunut sen luokseen. Great.. No pitäköön tyttö siepin. Eipä hän siitä edes pitänyt. Oli toinen siipi vähän vinksahtanut. Draco roikkui luudallaan kuin vainaa ja tuijotteli koulun suunnalle kuin ei olisi edes huomannut siepin puuttuvan. No nyt se tyttö alkoi huutelemaankin. Pakko tuonne olisi mennä tai se koettaisi osua ysimillisellään tänne korkeuksiin. Saattaisi viaton ankka kuolla.. Poika sukelsi ilman halki yhdessä hujauksessa Claran vierelle ja katsoi tuota kysyvästi.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 6:14:34 GMT -5
Katsoo tuota odotavasti. No tulihan se lopulta. Outo poika. "Kyllä kesti.. Et kai sinä pelkää minua", sanoo huvittuneena. Katsoo tuota ja hymähtää. "Joka tapauksessa halusin vaan puhua kanssasi jos se herralle sopii?", sanoo sitten. Katseessa ei ole enää sitä tuskaista ja vihaista ilmettä kuin kaksi viikkoa sitten. Katsoo tuota vain odottavasti. Korvissa on hopeiset isot renkaat jotka tyttö oli saanut eilen äidiltä. Clara oli käyttänyt tämän kaksi viikkoa itsensä uudiostamisella ja muulla yhtä hauskalla puuhalla. Hänhän ei jäisi sänkyyn parkumaan. Varsinkin nyt kun oli hoidettu asiat Potterinkin kanssa.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 6:20:27 GMT -5
"Mitä? Pelkää? No en!", Malfoy sanoi, mutta kavahti silti Claran hymyillessä nuo meikit naamallaan. Ne olivat kamalat. Pilasivat tytön kauniit kasvot. Se joka Mooren kasvoista nyt paistoi oli jokin aivan muu kuin se Clara Moore johon hän oli rakastunut. Tuolla Moorella oli selkäpiitä karmivat simät ja nuo pirulliseen hymyyn vedetut huulet. Puistattavaa. Malfoy kohautti olkapäitään. Vai puhua. No mikäs siinä. Parempi tässä nyt olikin koettaa puhua, mutta turha olettaa, että herra tulisi alas tältä luudalta. Täällä hän oli turvassa noilta petollisilta, mustiksi maalatuilta huulilta silmiltä.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 6:44:03 GMT -5
Puree huultaan. No okei ehkä tämä ulkonäkö oli pelottava mutta ei Potter ollut ainakaan kavahtanut. No eipäs ajatella sitä. No jaa. Ehkä asia olisi uskottavampaa.. Heilauttaa sauvaa ja meikit katoo kasvoilta,. "Joko helpottaa?", kysyy ja kohottaa kulmiaan. "Nevillekin oli kuin aaveen nähnyt mutta että sinäkin.. Huh", sanoo ja naurahtaa. "No, aloitetaanpas näin.. Mitä sinulle kuuluu?", kysyy ja kallistaa päätään. Ei pitänyt heti rynniä asioihin. Piti aloittaa tälleen varovaisesti.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 6:52:28 GMT -5
Huh. Neiti päätti viimein paljastaa kauniimman puolensa. "Enemmän kuin uskotkaan", Malfoy hymähti ja laskeutui Mooren vierelle, maahan asti. Phöh. Ei hän miltään aaveelta näyttänyt. Ei taatusti. Vähän ehkä säikkyi. "Valitettavasti näytit niin hysteeriseltä, että vähemmästäkin hiukset nousee pystyyn", poika kommentoi piittaamatta seurauksista. Olipa Clara mukavalla tuulella. Olisi ottanut tällä tavalla silloin eteishallissakin. No tuskin kukaan silloin olisi hymyillyt.. Poika katsoi jälleen kysyvästi tyttöä. Tuo oli tullutkin kyselemään hänen kuulumisiaan? Mielenkiintoista. "No eipä kehumista ole..", Draco sanoi pieni, vino hymy huulillaan. Tapa peittää vain haikeus ulkokuoren taa.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 7:04:42 GMT -5
Nauraa. "No, reaktioitesi seuraaminen oli tuon arvoista", sanoo virnistäen. Kohauttaa olkapäitään tuon hysteerisyys kommentille. "No joo", sanoo sitten. Hengittää syvään. Puree huultaan. Ja sitten.. "Minulla on ollut ikävä sinua", sanoo sitten lähes kuiskaten ja tapittaa tuota ennen kuin laskee katseensa maahan. Nyt se oli sanottu. Kaksi viikkoa yhtä tuskaa. Se piti purkaa johonkin kuten kirjoittamiseen. Mitenhän tuo reagoisi?
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 7:30:10 GMT -5
"Kaikilla huvinsa", Draco mutisi. Oliko poika hieman nolostunut? Ehkä aavistus punaa poskessa? 'Ja pyh.. Varmaan puolukkahilloa aamiaiselta'. Herra pyyhkäisi poskeaan ihan varmistaakseen vain ajatuksensa. No eihän siinä mitään ollut.. Malfoy katsoi sivusilmällä Moorea. Näyttipä tuo taas yhtäkkiä epävarmalta. Mitähän neiti aikoi sanoa? Että olisi paras jos he koettaisivat pysyä edes ystävinä lapsen tähden? Tietenkin Draco suostuisi. Mikä tahansa suhde Claraan kelpasi tälle herralle. Hän oli myyty tuolle. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. "Minulla on ollut ikävä sinua" A-Anteeksi? Kuuliko hän väärin? Eikös..? Draco oli yhtenä kysymysmerkkinä. Antaisiko tuo hänelle noin vain anteeksi kaikki hänen ääliömäiset tekonsa? Jos poika olisi uskaltanut, hän olisi sulkenut Mooren syliinsä ja pitänyt hyvänään, mutta mikään ei ollut vielä varmaa. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. "Minulla kahta kovemmin", poika sanoi pieni hymy huulillaan ja katsoi suoraan Claran kauniisiin, vihreisiin silmiin.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 7:38:00 GMT -5
Katsoo tuohon. Naurahtaa. Katsoo tuohon odottavasti ja tuon sanat saa tytön nielaisemaan. Katsoo tuohon ja huuli väpättää pikkuisen. Siis ihan pikkuisen. Mitä tässä nyt pitäisi sanoa? Astuu askeleen tuota kohti. "Niin tuota.. Minä haluaisin yrittää vielä.. Siis jos sinä siis haluat vielä.. Kun tuota minä yhä rakastan sinua vaikka sinä teit mitä teit silloin.. Minä tietenkin saatan nyt tehdä virheen mutta minä haluan uskoa ettet sinä tekisi sitä ikinä toiste. Minä haluan vain olla sun kanssas", sopertelee ja painaa päänsä taas. Että oli vaikeaa.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 21, 2004 8:04:13 GMT -5
Luihuispojan kasvoille nousi helpottunut ilme. Kuin hänet olisi juuri vapautettu elinkautisesta vankeustuomiosta. Hänelle oli annettu toivonkipinä paremmasta huomisesta. Tietenkään tuo ei täysin luottanut häneen, eikä hän voinut sitä vaatiakaan, mutta hän voisi nyt parantaa tapansa. Hän sai mahdollisuuden. Draco astahti varovaisen askeleen lähemmäs Claraa ja nosti kätensä tuon leuan alle. Hitaasti, mutta varmasti Malfoy kohotti tytön kasvot ja suuteli tuota sitten hellästi. Jestas, että hänellä olikin ollut ikävä. Voi sitä päivää kun hän oli luullut menettäneensä kaiken. Pahinta oli hätääntyä. Silloin ei huomannut mahdollisuuksiaan. Ja vaipui epätoivoon. Muuan japanilainen mies oli hätääntyneenä hirttäytynyt ajelehdittuaan veneessä neljä päivää. Hänet oli löydetty kaksikymmentä minuuttia myöhemmin.. Koskaan ei voinut tietää miten elämässä kävisi, jos luovuttaisi heti. Kaksi viikkoa oli pitkä aika, mutta juuri tämän hetken toivossa Draco oli jaksanut odottaa... Jaksanut uskoa.
//sis. lainauksen Fitchiä xP//
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 21, 2004 9:20:09 GMT -5
Katsoo tuota silmiin tuon nostaessa hänen päänsä ja vastaa tuon suudelmaan. Oi oi. Miten hyvälle tuo tuntuikaan. Kaksi viikkoa ilman tuota oli ollut aivan liian kauan hänelle. Hän ei halunnut päästää tuota enää ikinä menemään. Vaikka menisi kyllä aikaa että asiat olisi taas täysin hyvin niin jos vain jaksoi yrittää ja tahtoa parempaa niin voisi tämä onnistuakin. Kietoo kädet tuon ympärille ja niiskaisee sitten kevyesti. Mitä hän mahtoi sille että oli herkkä luonteeltaan.
|
|