Post by Lainey on Sept 16, 2004 10:33:21 GMT -5
Paring: Ginny/Draco
Genre: romance ja jotain muuta...
Rating: PG-13
Summary: Ginnylle ja Dracolle muodostuu yhteinen ongelma. Miten he ratkaisevat sen?
A/N: Kääkkistä, jokin yritelmäni ideasta, joka tuli tuijotellessani kirjoitusalustaani. Älkää kysykö. ^^ Kommentit olisivat kivoja. Osia on yhteensä neljä, tässä ensimmäinen.
Vetovoimaa
Ginny käveli nopeaan tahtiin Tylypahkan käytävillä. Seuraavaksi olisi liemitunti ja hän oli jo valmiiksi viisi minuuttia myöhässä. Professori Kalkaros ottaisi häneltä pisteitä joka tapauksessa, jos hän hidastaisi, mutta hän ei halunnut jäädä pois tunnilta.
Ginny lähestyi tyrmiä hitaasti. Ainakin se tuntui siltä, vaikka hän eteni puolijuoksua pimeällä käytävällä.<br>Tyttö harppoi tyrmiin johtavat portaat alas ja kääntyi kulmasta. Hän tunsi törmäävänsä johonkin ja kaatuvan selälleen lattialle. Ginny katsahti ylös ja kohtasi Draco Malfoyn koleanharmaat silmät.
- Kaikkein vähiten toivoin törmääväni sinuun, Ginny tiuskaisi ja nousi ylös.<br>Draco katsoi häntä huvittuneena, kun hän kumartui keräämään kirjojaan.
- Keneen toivoit törmääväsi? Potteriinko?
Ginny keskeytti kirjojen keräämisen ja katsoi Dracoa hyytävästi.
- Ehkä, hän sanoi jäätävällä äänensävyllä. - Toivoin, etten törmää kehenkään.
Dracon silmissä välähti jokin, jota Ginny ei tunnistanut. Pelko? Luovuttaminen? Luovuttaminen ei ainakaan, sen kertoi Dracon äänensävy, kun hän seuraavan kerran avasi suunsa.
- Weasley on noussut huonolla jalalla, huomaan. Olenkin aina pitänyt ärhäköistä tytöistä, hän lausahti.
Ginny tuhahti ja jatkoi tavaroidensa keräämistä. Hän toivoi, että Draco lähtisi omalle tunnilleen ja...
- Eikös sinun pitäisi olla tunnilla? Ginny kysäisi ja nosti katseensa.
Draco hymyili omahyväisesti.
- Se peruutettiin, eli minulla on hyppytunti, hän virnisti.
Ginny tunsi kateuden pistoksen, vaikka hän ei halunnut jäädä pois liemitunnilta, mutta miksi juuri Dracon piti saada hyppytunti?
- Vai niin, Ginny lausahti, napsautti laukkunsa kiinni ja suoristi selkänsä. - Jäisin niin mielelläni laukomaan älyttömyyksiä kanssasi, mutta minulla on kiire omalle tunnilleni.
Niine hyvineen hän ohitti Dracon ja lähti harppomaan kohti liemiluokan ovea.
~*~*~
Draco katsoi Ginnyn loittonevaa selkää sekavin tuntein. Mikä häntä vaivasi? Hän tunsi suunnatonta vetovoimaa tuota tyttöä kohtaan, eikä saanut sitä loppumaan. Miksi juuri Weasleytä kohtaan? Draco ei mahtanut itselleen mitään.
Huokaisten hän kääntyi ja suuntasi kohti kirjastoa. Hän ei pahemmin lukenut, mutta hän tarvitsi jotain muuta ajateltavaa, kuin Ginny Weasleyn viehättävät kasvot.
~*~*~
Ginny koputti varovasti liemiluokan oveen ja avasi sen. Hän pyysi anteeksi myöhästymistään ja käveli omalle paikalleen ja tuskin kuuli, kuinka professori Kalkaros ilmoitti hänelle, että Rohkelikko menettäisi kymmenen tupapistettä.<br>
Tyttö otti noidankattilansa esiin ja alkoi tehdä tämänpäiväistä lientä, muistojuomaa. Hajamielisesti hän alkoi valmistaa juomaa, ja eikä aikaakaan, kun hänen keitoksensa kiehui yli.
- Miten minä saan upotettua teidän päihinne, että kattilaa pitää vahtia koko ajan valppaasti? Toiset kymmenen pistettä Rohkelikolta, neiti Weasley! profesori Kalkaros pauhasi ja tyhjensi Ginnyn kattilan taikasauvan heilautuksella.
Huokaisten Ginny haki rätin ja alkoi hangata lattialla olevaa sihisevää nestettä. Miksi kaiken piti mennä tänään pieleen?
~*~*~
- Ginny? Maa kutsuu, Ginny!
Ginny havahtui Hermionen ääneen ja nosti katseensa oleskeluhuoneen takassa loimuavasta tulesta.
- Kuunteletko sinä? Hermione kysyi ja katsoi häntä huolestuneena.
- Kuuntelen. Selitit jotain, että professori Lipetit oli jumittunut kaappiinsa, kun Nevillen taika oli epäonnistunut, Ginny sanoi.
- Ei, vaan kuinka Seamusin taika oli epäonnistunut, Hermione oikaisi ja lisäsi huolestuneesti: - Ginny, onko kaikki kunnossa? Näytät poissaolevalta.
Ginny kohautti olkiaan ja otti pöydältä suklaasammakon. Hän puraisi sen pään irti ja tutkaili pöydän jalan uurteita. Ei, kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Hän törmää ennen liemituntia Dracoon ja alkaa nälvimään tämän kanssa kilpaa. Hän alkoi vakavasti harkita psykiatrille menoa.
- Kaikki on ihan kunnossa, Hermione. Minulla on vain vaikeuksia yhden kotitehtävän kanssa, Ginny valehteli. Se sattui, sillä Hermione oli hänelle hyvin läheinen. Toisaalta hän oli puhunu hiukan tottakin, sillä Kalkaroksen viime viikolla antama läksy oli yhä tekemättä.<br>
Hermione näytti epäilevältä, mutta antoi asia olla, josta Ginny oli kiitollinen. Hän oli liian väsynyt puhuakseen ongelmastaan. Kaiken lisäksi Hermione halveksi Malfoyta ja hänestä ei olisi avuksi siinä pulmassa.
~*~*~
Draco katseli katosvuoteensa kattoa. Hän oli mennyt aikaisin jo nukkumaan, sillä hän ei halunnut muiden luihuisten huomaavan, että häntä vaivasi jokin. Pitihän hänen säilyttää edes itsekkyytensä. Hän ei kaivannut muiden sääliä tai ylimääräistä huomiota. Tai sitä, että muut saisivat tietää, että hän oli ihastumassa Ginny Weasleyhin. Se aiheuttaisi kohun jos tieto leviäisi Tylypahkassa. Jokainen tietäisi asiasta ennen seuraavaa päivää.
Tämä menee naurettavaksi, jos et tee mitään, Draco Malfoy, Draco ajatteli ja puristi peittoaan turhautuneena. Miksi tämän piti tapahtua juuri hänelle? Kaiken lisäksi hän vaistosi, että tunne oli molemminpuolinen. Se turhautti Dracoa vielä enemmän. Kunpa vain se Weasley älyäisi pitää suunsa kiinni...
~*~*~
Ginny heräsi seuraavana aamuna virkeänä, mitä hän ihmetteli itsekin. Hän oli luullut, että ei saisi unta ennen aamua, mutta toisin oli käynyt. Hän oli nukahtanut heti.
- Huomenta, Tylypahka! Rakastan sinua, Ginny hymähti ja alkoi pukea vaatteita päälleen.
Oleskeluhuoneessa ei ollut ketään, kun hän tanssahteli portaat alas. Ginny huomasi, että hänen eilen jättämänsä suklaasammakon koipi oli yhä pöydällä.<br>- Hassua, onkohan kotitontuilla kapina, vai pitävätkö ne muuten vain lomaa? Ginny kysyi oikeastaan itseltään, kun ketään muuta ei ollut paikalla.
Suuren Salin ovilla Ginny huomasi, että kapina ei ainakaan ollut käynnissä. Pöydillä oli ruokaa, kuten joka aamu. Ginny huomasi Harryn, Ronin ja Hermionen Rohkelikon pöydässä ja päätti liittyä seuraan.
- Hei, Ginny, Harry tervehti hymyillen. - Näytät virkeältä. Taisit nykkua hyvin?
Ginny nyökkäsi ja kauhoi puuroa lautaselleen.
- Luulin, että en saisi nukuttua ollenkaan. Päin vastoin. Nukuin, kuin tukki, Ginny sanoi ja lusikoi puuroa suuhunsa.
Ron näytti huolestuneelta.
- Onko sinulla ongelmia? hän kysyi.
Ginny huitaisi kättään.
- Ei mitään muuta, kuin taikajuomien läksyt. Tiesitkö muuten, että korvasi höröttävät, kun näytät huolestunutta naamaa?
Ron punehtui hiukan ja Hermione kikatti. Harry näytti huvittuneelta ja laittoi viimeisen pullanpalansa suuhun.
- Hei, lähdetään kirjastoon etsimään tietoa siitä ihmejumalasta.
- Se on Vedetto nimeltään, torvi! Hermione naurahti.
Ron raapi niskaan mietteliäänä.<br>- Pidän kyllä enemmän bassosta, mutta olkoon, hän sanoi.
Harry naurahti ja kolmikko lähti Suuresta Salista jättäen Ginnyn syömään.
Ginny nauroi mielessään. Ronin ilme oli näkemisen arvoinen, kun tyttö oli kertonut hänen korvistaan. Hän ojensi kätensä ottaakseen patongin leipäkorista, mutta hän pysähtyi nähdessään Draco Malfoyn edessään.
Genre: romance ja jotain muuta...
Rating: PG-13
Summary: Ginnylle ja Dracolle muodostuu yhteinen ongelma. Miten he ratkaisevat sen?
A/N: Kääkkistä, jokin yritelmäni ideasta, joka tuli tuijotellessani kirjoitusalustaani. Älkää kysykö. ^^ Kommentit olisivat kivoja. Osia on yhteensä neljä, tässä ensimmäinen.
Vetovoimaa
Ginny käveli nopeaan tahtiin Tylypahkan käytävillä. Seuraavaksi olisi liemitunti ja hän oli jo valmiiksi viisi minuuttia myöhässä. Professori Kalkaros ottaisi häneltä pisteitä joka tapauksessa, jos hän hidastaisi, mutta hän ei halunnut jäädä pois tunnilta.
Ginny lähestyi tyrmiä hitaasti. Ainakin se tuntui siltä, vaikka hän eteni puolijuoksua pimeällä käytävällä.<br>Tyttö harppoi tyrmiin johtavat portaat alas ja kääntyi kulmasta. Hän tunsi törmäävänsä johonkin ja kaatuvan selälleen lattialle. Ginny katsahti ylös ja kohtasi Draco Malfoyn koleanharmaat silmät.
- Kaikkein vähiten toivoin törmääväni sinuun, Ginny tiuskaisi ja nousi ylös.<br>Draco katsoi häntä huvittuneena, kun hän kumartui keräämään kirjojaan.
- Keneen toivoit törmääväsi? Potteriinko?
Ginny keskeytti kirjojen keräämisen ja katsoi Dracoa hyytävästi.
- Ehkä, hän sanoi jäätävällä äänensävyllä. - Toivoin, etten törmää kehenkään.
Dracon silmissä välähti jokin, jota Ginny ei tunnistanut. Pelko? Luovuttaminen? Luovuttaminen ei ainakaan, sen kertoi Dracon äänensävy, kun hän seuraavan kerran avasi suunsa.
- Weasley on noussut huonolla jalalla, huomaan. Olenkin aina pitänyt ärhäköistä tytöistä, hän lausahti.
Ginny tuhahti ja jatkoi tavaroidensa keräämistä. Hän toivoi, että Draco lähtisi omalle tunnilleen ja...
- Eikös sinun pitäisi olla tunnilla? Ginny kysäisi ja nosti katseensa.
Draco hymyili omahyväisesti.
- Se peruutettiin, eli minulla on hyppytunti, hän virnisti.
Ginny tunsi kateuden pistoksen, vaikka hän ei halunnut jäädä pois liemitunnilta, mutta miksi juuri Dracon piti saada hyppytunti?
- Vai niin, Ginny lausahti, napsautti laukkunsa kiinni ja suoristi selkänsä. - Jäisin niin mielelläni laukomaan älyttömyyksiä kanssasi, mutta minulla on kiire omalle tunnilleni.
Niine hyvineen hän ohitti Dracon ja lähti harppomaan kohti liemiluokan ovea.
~*~*~
Draco katsoi Ginnyn loittonevaa selkää sekavin tuntein. Mikä häntä vaivasi? Hän tunsi suunnatonta vetovoimaa tuota tyttöä kohtaan, eikä saanut sitä loppumaan. Miksi juuri Weasleytä kohtaan? Draco ei mahtanut itselleen mitään.
Huokaisten hän kääntyi ja suuntasi kohti kirjastoa. Hän ei pahemmin lukenut, mutta hän tarvitsi jotain muuta ajateltavaa, kuin Ginny Weasleyn viehättävät kasvot.
~*~*~
Ginny koputti varovasti liemiluokan oveen ja avasi sen. Hän pyysi anteeksi myöhästymistään ja käveli omalle paikalleen ja tuskin kuuli, kuinka professori Kalkaros ilmoitti hänelle, että Rohkelikko menettäisi kymmenen tupapistettä.<br>
Tyttö otti noidankattilansa esiin ja alkoi tehdä tämänpäiväistä lientä, muistojuomaa. Hajamielisesti hän alkoi valmistaa juomaa, ja eikä aikaakaan, kun hänen keitoksensa kiehui yli.
- Miten minä saan upotettua teidän päihinne, että kattilaa pitää vahtia koko ajan valppaasti? Toiset kymmenen pistettä Rohkelikolta, neiti Weasley! profesori Kalkaros pauhasi ja tyhjensi Ginnyn kattilan taikasauvan heilautuksella.
Huokaisten Ginny haki rätin ja alkoi hangata lattialla olevaa sihisevää nestettä. Miksi kaiken piti mennä tänään pieleen?
~*~*~
- Ginny? Maa kutsuu, Ginny!
Ginny havahtui Hermionen ääneen ja nosti katseensa oleskeluhuoneen takassa loimuavasta tulesta.
- Kuunteletko sinä? Hermione kysyi ja katsoi häntä huolestuneena.
- Kuuntelen. Selitit jotain, että professori Lipetit oli jumittunut kaappiinsa, kun Nevillen taika oli epäonnistunut, Ginny sanoi.
- Ei, vaan kuinka Seamusin taika oli epäonnistunut, Hermione oikaisi ja lisäsi huolestuneesti: - Ginny, onko kaikki kunnossa? Näytät poissaolevalta.
Ginny kohautti olkiaan ja otti pöydältä suklaasammakon. Hän puraisi sen pään irti ja tutkaili pöydän jalan uurteita. Ei, kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Hän törmää ennen liemituntia Dracoon ja alkaa nälvimään tämän kanssa kilpaa. Hän alkoi vakavasti harkita psykiatrille menoa.
- Kaikki on ihan kunnossa, Hermione. Minulla on vain vaikeuksia yhden kotitehtävän kanssa, Ginny valehteli. Se sattui, sillä Hermione oli hänelle hyvin läheinen. Toisaalta hän oli puhunu hiukan tottakin, sillä Kalkaroksen viime viikolla antama läksy oli yhä tekemättä.<br>
Hermione näytti epäilevältä, mutta antoi asia olla, josta Ginny oli kiitollinen. Hän oli liian väsynyt puhuakseen ongelmastaan. Kaiken lisäksi Hermione halveksi Malfoyta ja hänestä ei olisi avuksi siinä pulmassa.
~*~*~
Draco katseli katosvuoteensa kattoa. Hän oli mennyt aikaisin jo nukkumaan, sillä hän ei halunnut muiden luihuisten huomaavan, että häntä vaivasi jokin. Pitihän hänen säilyttää edes itsekkyytensä. Hän ei kaivannut muiden sääliä tai ylimääräistä huomiota. Tai sitä, että muut saisivat tietää, että hän oli ihastumassa Ginny Weasleyhin. Se aiheuttaisi kohun jos tieto leviäisi Tylypahkassa. Jokainen tietäisi asiasta ennen seuraavaa päivää.
Tämä menee naurettavaksi, jos et tee mitään, Draco Malfoy, Draco ajatteli ja puristi peittoaan turhautuneena. Miksi tämän piti tapahtua juuri hänelle? Kaiken lisäksi hän vaistosi, että tunne oli molemminpuolinen. Se turhautti Dracoa vielä enemmän. Kunpa vain se Weasley älyäisi pitää suunsa kiinni...
~*~*~
Ginny heräsi seuraavana aamuna virkeänä, mitä hän ihmetteli itsekin. Hän oli luullut, että ei saisi unta ennen aamua, mutta toisin oli käynyt. Hän oli nukahtanut heti.
- Huomenta, Tylypahka! Rakastan sinua, Ginny hymähti ja alkoi pukea vaatteita päälleen.
Oleskeluhuoneessa ei ollut ketään, kun hän tanssahteli portaat alas. Ginny huomasi, että hänen eilen jättämänsä suklaasammakon koipi oli yhä pöydällä.<br>- Hassua, onkohan kotitontuilla kapina, vai pitävätkö ne muuten vain lomaa? Ginny kysyi oikeastaan itseltään, kun ketään muuta ei ollut paikalla.
Suuren Salin ovilla Ginny huomasi, että kapina ei ainakaan ollut käynnissä. Pöydillä oli ruokaa, kuten joka aamu. Ginny huomasi Harryn, Ronin ja Hermionen Rohkelikon pöydässä ja päätti liittyä seuraan.
- Hei, Ginny, Harry tervehti hymyillen. - Näytät virkeältä. Taisit nykkua hyvin?
Ginny nyökkäsi ja kauhoi puuroa lautaselleen.
- Luulin, että en saisi nukuttua ollenkaan. Päin vastoin. Nukuin, kuin tukki, Ginny sanoi ja lusikoi puuroa suuhunsa.
Ron näytti huolestuneelta.
- Onko sinulla ongelmia? hän kysyi.
Ginny huitaisi kättään.
- Ei mitään muuta, kuin taikajuomien läksyt. Tiesitkö muuten, että korvasi höröttävät, kun näytät huolestunutta naamaa?
Ron punehtui hiukan ja Hermione kikatti. Harry näytti huvittuneelta ja laittoi viimeisen pullanpalansa suuhun.
- Hei, lähdetään kirjastoon etsimään tietoa siitä ihmejumalasta.
- Se on Vedetto nimeltään, torvi! Hermione naurahti.
Ron raapi niskaan mietteliäänä.<br>- Pidän kyllä enemmän bassosta, mutta olkoon, hän sanoi.
Harry naurahti ja kolmikko lähti Suuresta Salista jättäen Ginnyn syömään.
Ginny nauroi mielessään. Ronin ilme oli näkemisen arvoinen, kun tyttö oli kertonut hänen korvistaan. Hän ojensi kätensä ottaakseen patongin leipäkorista, mutta hän pysähtyi nähdessään Draco Malfoyn edessään.