Post by Fred on Jun 14, 2004 1:53:43 GMT -5
Varo, se puree!!
Olipa kerran tyttö, joka tarvitsi kipeästi rahaa päästäkseen ystävänsä kanssa matkalle. Niinpä hän päätti hakea iltapäivätöitä. Tyttö pääsikin hommiin, mutta hautausurakoitsijaksi. Tämä ajatus pelotti tyttöä ensin, mutta lopulta hän alkoi tottua ajatukseen.
Pienen koulutuksen jälkeen oli tytön ensimmäisen työpäivän vuoro. Oli syksy, ja koska oli melkein ilta, taivas alkoi jo vähän hämärtyä. Saavuttuaan hautausmaalle tyttö alkoi haravoimaan nurmikkoa ja siinä samassa menivät muutkin työt. Töiden loputtua tyttö lähti kotiin onnellisena siitä, ettei ollut tapahtunut mitään kauhutarinamaista. Toinen ja kolmas, neljäskin päivä menivät hyvin.
Kunnessss..... Tuli viides päivä ja perjantai. Tyttö oli sopinut kaveriporukkansa kanssa juhlivansa perjantain kunniaksi.
Mutta ensin kuitenkin työt. Tänään tytöllä olisi edessä aika vastenmielinen homma. Hän joutuisi nimittäin poikkeuksellisesti tuuraamaan työkaveriaan ruumishuoneella. Sellaista siivoushommaahan se lähinnä oli, mutta lisäksi hän joutui tarkistamaan jokaikisen "ruumislaatikon", joissa ruumis makasi mädäntymässä, odottamassa hautajaisiaan.
Ensimmäinen ruumis oli kutakuinkin elävän ihmisen näköinen, mutta tyttö pelästyi silti niin paljon, että unohti sulkea laatikon.
Kun tyttö avasi kolmannenkymmenen "boksinsa", hän järkyttyi nähdessään ja haistaessaan ruumiin, joka oli palanut ihan kokonaan. Ruumiilla oli vain yksi silmämuna, joka oli täydellisen lumenvalkoisen ja jonka väriosa oli pelottavan musta. Tyttö meinasi oksentaa. Hänen silmissään sumeni, tuntui kuin olisi pyörtynyt. Mutta ei sittenkään.
Yhtäkkiä hän kuuli takaansa kammottavan ivallisen äänen: "Varo, se puree!" Tyttö säikähti ja alkoi täristä entistäkin enemmän. Hän katsoi taakseen ja näki mitä kammottavimman näyn: ensimmäisen laatikon, sen, jonka hän oli unohtanut auki, ruumis istui pöydällä syöden omenaa.Tyttö oli entistäkin pelokkaampi.
Vaistomaisesti hän juoksi ovelle ja yritti saada sitä auki, mutta turhaan. Ovia pidettiin lukossa molemmin puolin, eikä tytöllä ollut vielä avaimia. Tyttö katsoi pöydälle, missä ruumis oli istunut, mutta se oli tyhjä. Hän yritti rauhoittaa itseään hokemalla että se oli vain harhaa, ja jatkoi töitään hetken kuluttua.
Kun tyttö meni takaisin palaneen ruumiin luo laittamaan huppua tämän päälle, tyttö kuuli sen taas: "Etkö usko? Se PUREE!!" Tyttö katsoi taas pöydälle päin ja näki ruumiin istuvan pöydänreunalla. Tyttö oli kauhusta jäykkä. Hän laittoi kauhistuneena kätensä suun eteen, mutta käsi tuntui olevan tavallista lyhyempi ja suu nyt aivan märkä. Tyttö katsoi kättään ja huomasi sen olevan poissa. Märkä aine oli verta. Tyttö kääntyi ympäri ja huomasi kämmenensä olevan palaneen ruumiin suussa. Tyttö alkoi kiljua. Hän kiljui ja kiljui, mutta kukaan ei tuntunut kuulevan.
Samaan aikaan kaupungilla tytön ystävät ihmettelivät että missä tyttö oikein on. Hän oli jo tunnin myöhässä eikä vastannut puhelimeen.
Ruumishuoneella tyttö alkoi menettää tajuntaansa suuren verenhukan takia. Kipu kädessä oli valtava, eikä sitä auttanut yhtään omenaa syövän ruumiin ivallinen, vahingoniloinen nauru, joka kantautui varmaan Jupiteriin asti..
Kuului askelten ääniä. Avaimien kilinää. Ovi lennähti auki. Kaikki tytön neljä kaveria pöllähtivät sisään työnantajan johdolla. Tyttö makasi lattialla tajuttomana, ja pian hänen naamalleen kaadettiin kannullinen vettä. Tyttö heräsi ja katsoi kättään. Se oli tallella. Hän oli sittenkin pyörtynyt jo aikaisemmin, onneksi. Se olikin ollut vain kamalaa unta. Tyttö nousi ystäviensä avulla ylös ja katsoi pöytään päin. Siinä lojui puoliksi syöty omena.
Olipa kerran tyttö, joka tarvitsi kipeästi rahaa päästäkseen ystävänsä kanssa matkalle. Niinpä hän päätti hakea iltapäivätöitä. Tyttö pääsikin hommiin, mutta hautausurakoitsijaksi. Tämä ajatus pelotti tyttöä ensin, mutta lopulta hän alkoi tottua ajatukseen.
Pienen koulutuksen jälkeen oli tytön ensimmäisen työpäivän vuoro. Oli syksy, ja koska oli melkein ilta, taivas alkoi jo vähän hämärtyä. Saavuttuaan hautausmaalle tyttö alkoi haravoimaan nurmikkoa ja siinä samassa menivät muutkin työt. Töiden loputtua tyttö lähti kotiin onnellisena siitä, ettei ollut tapahtunut mitään kauhutarinamaista. Toinen ja kolmas, neljäskin päivä menivät hyvin.
Kunnessss..... Tuli viides päivä ja perjantai. Tyttö oli sopinut kaveriporukkansa kanssa juhlivansa perjantain kunniaksi.
Mutta ensin kuitenkin työt. Tänään tytöllä olisi edessä aika vastenmielinen homma. Hän joutuisi nimittäin poikkeuksellisesti tuuraamaan työkaveriaan ruumishuoneella. Sellaista siivoushommaahan se lähinnä oli, mutta lisäksi hän joutui tarkistamaan jokaikisen "ruumislaatikon", joissa ruumis makasi mädäntymässä, odottamassa hautajaisiaan.
Ensimmäinen ruumis oli kutakuinkin elävän ihmisen näköinen, mutta tyttö pelästyi silti niin paljon, että unohti sulkea laatikon.
Kun tyttö avasi kolmannenkymmenen "boksinsa", hän järkyttyi nähdessään ja haistaessaan ruumiin, joka oli palanut ihan kokonaan. Ruumiilla oli vain yksi silmämuna, joka oli täydellisen lumenvalkoisen ja jonka väriosa oli pelottavan musta. Tyttö meinasi oksentaa. Hänen silmissään sumeni, tuntui kuin olisi pyörtynyt. Mutta ei sittenkään.
Yhtäkkiä hän kuuli takaansa kammottavan ivallisen äänen: "Varo, se puree!" Tyttö säikähti ja alkoi täristä entistäkin enemmän. Hän katsoi taakseen ja näki mitä kammottavimman näyn: ensimmäisen laatikon, sen, jonka hän oli unohtanut auki, ruumis istui pöydällä syöden omenaa.Tyttö oli entistäkin pelokkaampi.
Vaistomaisesti hän juoksi ovelle ja yritti saada sitä auki, mutta turhaan. Ovia pidettiin lukossa molemmin puolin, eikä tytöllä ollut vielä avaimia. Tyttö katsoi pöydälle, missä ruumis oli istunut, mutta se oli tyhjä. Hän yritti rauhoittaa itseään hokemalla että se oli vain harhaa, ja jatkoi töitään hetken kuluttua.
Kun tyttö meni takaisin palaneen ruumiin luo laittamaan huppua tämän päälle, tyttö kuuli sen taas: "Etkö usko? Se PUREE!!" Tyttö katsoi taas pöydälle päin ja näki ruumiin istuvan pöydänreunalla. Tyttö oli kauhusta jäykkä. Hän laittoi kauhistuneena kätensä suun eteen, mutta käsi tuntui olevan tavallista lyhyempi ja suu nyt aivan märkä. Tyttö katsoi kättään ja huomasi sen olevan poissa. Märkä aine oli verta. Tyttö kääntyi ympäri ja huomasi kämmenensä olevan palaneen ruumiin suussa. Tyttö alkoi kiljua. Hän kiljui ja kiljui, mutta kukaan ei tuntunut kuulevan.
Samaan aikaan kaupungilla tytön ystävät ihmettelivät että missä tyttö oikein on. Hän oli jo tunnin myöhässä eikä vastannut puhelimeen.
Ruumishuoneella tyttö alkoi menettää tajuntaansa suuren verenhukan takia. Kipu kädessä oli valtava, eikä sitä auttanut yhtään omenaa syövän ruumiin ivallinen, vahingoniloinen nauru, joka kantautui varmaan Jupiteriin asti..
Kuului askelten ääniä. Avaimien kilinää. Ovi lennähti auki. Kaikki tytön neljä kaveria pöllähtivät sisään työnantajan johdolla. Tyttö makasi lattialla tajuttomana, ja pian hänen naamalleen kaadettiin kannullinen vettä. Tyttö heräsi ja katsoi kättään. Se oli tallella. Hän oli sittenkin pyörtynyt jo aikaisemmin, onneksi. Se olikin ollut vain kamalaa unta. Tyttö nousi ystäviensä avulla ylös ja katsoi pöytään päin. Siinä lojui puoliksi syöty omena.
Mutta se oli ihan hyvä ja hiukkasen hauskakin.. En tidä mikä, mutta nauroin siinä kohdassa kun ruumis huusi "varo se puree!" x)
