|
|
Post by Sirius Musta on Aug 9, 2004 2:58:14 GMT -5
Kuolonsyöjä nauroi pirullista naurua. Tämän jälkeen Potter ei todellakaan voisi olla missään häävissä kunnossa. Kuolonsyöjän kidutus kun ei ollut mitään lastenleikkiä. Christina nappaa Harryn sauvan maasta. no niin, nyt Potterilla ei ollut enää puolustuskeinoakaan, paitsi nyrkkitappelu, jonka Christina saattaisi lopettaa ennen kuin Potter ehtisi lähellekkään. Paljonko aikaa oli kulunut, sitä oli vaikeaa sanoa,mutta Potterille varmasti tuskallisen pitkä aika kuitenkin, kunnes Christina tokaisee: "Paluus..."
//Vaihto Siriukseen//
Äkkiä ovi paiskautuu auki, ja siitä loikkaa suoraan Christinaa päin suuri musta koira muristen ja haukkuen hullun lailla. Koira oli valtavan suuri, ja sillä oli hirvittävän terävät hampaat, jotka välähtelivät sen muristessa naiselle. Sitten koira loikkaa maassa makaavan Harryn luo. Kukapa muukaan koira oli kuin Sirius Musta, harryn kummisetä animaagimuodossaan. Kyllä hän tiesi, että oli vaarallista liikkua Tylypahkan lähettyvillä, tai ylipäätään ulkona jahdattuna, mutta hyvä että hän oli tullut. Hän oli kuullut Harryn huudot ulos asti. Pojan vierellä Musta muuntautuu takaisin ihmismuotoonsa, muttei oikeastaan voi tehdä mitään, sillä kuolonsyöjä osoittaa häntä sauvallaan, valmiina heittämään kirouksen hänen niskaansa. Ja kaikenlisäksi tällä näytti olevan Harrynkin taikasauva... Musta polvistuu Harryn viereen. "Harry?"
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 9, 2004 3:41:06 GMT -5
Helpottuu suuresti kuullessaan nuo sanat. Tai oikeastaan ei kuule niitä mutta olo helpottuu suuresti noiden sanojen jälkeen. Harry makaa lattialla ja tuijottaa kattoon. Loppuihan se... Lisää tulisi kai kohta. No lisää kidutuskirousta ei tule mutta lisää porukkaa kylläkin. Poika säikähtää lattialla, kun ovesta tulee yhtäkkiä varsin tuttu koira... Nuuhku? Tai siis... Sirius? Eh, tuo kidutus oli sitten varmaan saanut Harryn juuri unten maille. Ei Sirius Tylypahkassa olisi. Eihän? Eikä tämän pojan näkökenttä edes ollut mitenkään tarkka juuri nyt, varsin sumea. Hullu nainen... Poika yskäisee. No olipa sitten tullut kärsittyä melko kauan kidutuskirousta. Hienoa, nyt sitten alkoi kai jo kuulla Siriuksen äänenkin. Mitä hittoa? Vilkaisee viereensä. Sirius? Okei, Harry oli kai kolauttanut päänsä. Ei tuossa voinut olla Sirius. Tai sitten poika näki unta ja oli menettänyt tajunsa Chrissen kidutuskirouksen takia ja luuli vain, että se muka oli jo loppu.
"Sirius?"
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 9, 2004 4:12:28 GMT -5
//Sirius//
Helpottuu, kun Harry ainakin pystyy puhumaan. Vaikkakin poika vaikuttaa olevan hiukan ulalla, mutta oliko se sitten ihme? Sirius ei tiennyt, kuinka kauan Christina oli Harrya kiduttanut, mutta näköjään tarpeeksi kauan. "Minä tässä. Oletko kunnossa Harry?" Sirius kysyy katsoen tuota huolestuneesti. No eipä Harry tietenkään kunnossa ollut, mutta suhteellisen kunnossa ilmeisesti kuitenkin. Tajuissaan, ja ilmeisesti vain jonkin verran tokkurassa. Sirius kääntyy kuolonsyöjää kohti tuijottaen tätä murhaavasti. Miehen sisällä leiskuu viha. Miten tuo uskalsi? Musta ponkaisee ylös ja kiskaisee sauvansa esille. Ei ehkä järin viisas liike mutta...
[Lowell...]
Nainen nousee nopeasti lattialta, johon hän kaatui "Nuuhkun" hypättyä suoraan häntä päin. Nyt hän kuitenkin osoitti tyynesti Siriusta sauvallaan. Harrysta ei olisi enää ongelmaa, sillä pojan sauva oli Christinalla, ja Potter itse makasi maassa lievästi sanottuna hiukan ulalla. "Hah, Sirius Musta." Christina sanoo halveksuvasti. "Nyt saavuit ainakin paikalle juuri oikeassa muodossasi senkin rakki." Nainen sanoo kylmästi miestä tuijottaen. Siriuksenkin varalle naisen päässä kehkeytyy suunnitelma, jonka jälkeen hän voisi taas keskittyä Harryn kiusaamiseen. "Varo vaan Musta. Älä tee mitään tyhmää tai minun pitää päästää sinut hengestäsi..."
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 9, 2004 4:25:24 GMT -5
Piiri pieni pyorii... okei, hienoa. Nyt alkoi jo hieman selkiintyä. Näkymät siis. Poika oli todellakin hieman ulalla mutta noh, se oli vain tilapäistä. Toivottavasti.
"Joo.. ihan kunnossa."
Tai no niin kunnossa kuin tässä tilassa pystyi olemaan. Vähän niinkuin aamulla olisi herännyt ja olisi vain erittäin väsynyt ja odotti, että joku kertoisi jotain sellaista millä hyppäisi heti sängystä - tässä tapauksessa lattialta - ylös. Poika vilkaisee Siriusta, kun tämä nousee ylös tuijottamaan Christinaa. Okei, eli se oli aivan totta, että Musta oli täällä. No, kieltämättä oli kyllä tullut juuri oikealla hetkellä. '...senkin rakki...' Harry irvistää, päätä särkee ja nuo Christinan sanat. Hah, Voldemortin orja. Se tuo nainen oli. Poika hapuilee käsillä ympärilleen, etsii taikasauvaansa itseasiassa. Minne se oli lentänyt? Sitten kuulee nuo Chrissen sanat ja ponkaisee ylös täysin hereillä Siriuksen viereen.
"Jätä Sirius ulos tästä, Voldemortin orja!"
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 9, 2004 4:39:41 GMT -5
//Sirius//
Rakki? Kiitoksia vain tuostakin huomautuksesta, joskaan se ei erityisemmin hetkauttanut Mustaa. "Kiitoksia vain kohteliaisuudesta." Mies sanoo tyynesti tuijottaen leiskuvin silmin Lowellia. Hullu nainen. "Anna tulla vaan! Tapa ihmeessä minut jos voit, kunhan jätät Harryn rauhaan!" Sirius ärähtää ja pitää yhä sauvansa osoitettuna kohti Christinaa. Musta vilkaisee Harrya joka pomppaa ylös, ja kääntää sitten katseensa takaisin kuolonsyöjään osoittaen kuitenkin seuraavat sanat Harrylle. "Älä sekaannu tähän, pysy taaempana." Mies sanoo, ja tuijottaa yhä Christinaa.
[Chrisse...]
"Eipä kestä." Kuolonsyöjä sanoo kylmästi. "Kylläpäs sitä nyt leikitään sankaria. Setasi yrittää olla joku suojelusenkeli sinulle Potter. Mutta ei hänestä mihinkään ole." Lowell hymähtää Harrya vilkaisten. "Sinä olet vain yksi surkea raukka muiden joukossa Musta." Christina sähähtää osoittaen yhä sauvallaan Siriusta. Kohta tuo rakki saisi tuntea nahoissaan Christinan vihan, siitä ei päässyt yli eikä ympäri.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 9, 2004 5:49:52 GMT -5
Harry tuijottaa murhaavasti Christinaa ja joutuu senkin vielä toteamaan itselleen, että pojan taikasauva on tuolla akalla. Mahtavaa... Poika vilkaisee kummisetäänsä, kun tämä sanoo nuo sanat itsensä tappamisesta. Ei se noin päin kuulunut mennä! Katse takaisin Christinaan.
"Ei vaan tapa minut, jos voit kunhan jätät Siriuksen rauhaan."
Raivoissaan? No kuka tahansa olisi raivoissaan, jos henkilöä, jota oli ensin pitänyt vanhempiensa tapattajana ja murhamiehenä ja hulluna muutenkin vaikka se olikin hänen kummisetänsä ja sitten selviää totuus... Ja nyt periaatteessa Harrylla kun ei ollut muita kuin ystävät ja Sirius. Ja Clara. Mutta noh, saisivat hyväksyä faktan, että tuo mies tuossa, joka oli ollut hänen isänsä paras ystävä ja joka oli hänen kummisetänsä oli Harrylle kuin isä tai veli.. no joku tärkein henkilö kuitenkin... Ja tuo akka aikoi tappaa sen. Pah, kuka tahansa todellakin olisi raivoissaan. No niin oli kyllä ilmeisesti Siriuskin. Ei sillä, että Christina mitään iloista naamaa näyttäisi mutta tuolle akalle se nyt oli sinänsä aivan sama. Ja raivo kihisee vain enemmän Chrissen sanojen jälkeen. No ei Sirius ainakaan kenenkään orja ollut. Ja Sirius olisi kuollut ennemmin kuin pettänyt Jamesin ja Lilyn - ja Harryn - tiedolla siitä missä Potterit olivat sinä iltana, kun pojan vanhemmat kuolivat. Ja kyllä, Siriuksesta oli vaikka mihin. Kuten pakenemiseen Azkabanista ja hiippailemisesta Tylypahkaan.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 11, 2004 14:08:17 GMT -5
((Sirius))
Sirius kääntyy katsomaan Harrya. "Tee niin kuin minä sanon." Mies sanoo Harrylle. Hän ei voisi sallia Lowellin tekevän enää mitään Harrylle, ja hän olisi valmis kärsimään harryn puolesta. Sillä Mustalla ei ollut aavistustakaan mitä hän tekisi jos Harrylle sattuisi jotain. Hän oli luvannut Jamesille ja Lilylle. Eikä mikään rikkoisi sitä lupausta. "Sinuna jättäisin kommentit surkeista raukoista laukomatta minulle Lowell." Sirius sanoo tyynesti. "Ja harryn jätät rauhaan, tai minä en vastaa seurauksista."
[[Lowellllll...]]
Voi jestas, nyt tässä vastassa oli jo kaksi marttyyriä. *Tapa minut' 'Ei vaan minut' Ei voi olla totta. Ihmeellistä sankarileikkiä tässä nyt harrastettiin. "Hah, sinun kummisetäsi onkin hyvä jakelemaan neuvoja muille. Mutta surkea tekemään itse yhtään mitään." Kuolonsyöjä naurahtaa. 'Ja Harryn jätät rauhaan ja blaa blaa...' "Hui kuinka minua nyt pelottaa Musta!" Nainen naurahtaa pilkallisesti. "Ilmeisesti teillä on molemmilla niin kovat päät, ettette vähemmällä ymmärrä." Lowell sanoo hymyillen hetken, sitten hän äkkiä vakavoituu, osoittaen sauvansa tiukasti Siriukseen. "Kidutu." Siriuksen pudotessa karjaisten lattialle nainen nauraa. "Hah, ensin minä hoidan sinut tieltä, ja sitten on Potterin vuoro." Nainen sanoo nauraen mielipuolisesti, ja osoittaen sauvallaan nyt Harrya, ettei tämä pääsisi riehumaan.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 11, 2004 14:22:24 GMT -5
'Tee niinkuin minä sanon.' Tuhahdus. Niinkuin Harry olisi joku pikku pentu... Toisaalta, auttoiko Harryn muuta kuin ymmärtää? Eipä kai. Samaahan poika äsken sanoi Siriuksesta. Että Chrisse jättäisi Mustan rauhaan jne. Jättäisi Harryn rauhaan tai Sirius ei vastaisi seurauksista? No entä jos mies makaisi kuolleena tuossa maassa seuraavan puolen minuutin sisällä? Eh... Tosin eipä Harry ehdi - tai edes voisi - mitään tehdä, kun pojan silmät jo pullistuvat päästä. TUO akka osoitti juuri kidutuskirouksen Siriukseen? Perskele... Tuon se saisi maksaa. Jotenkin...
"Sirius!!"'
Harry katsoo ensin kummisetäänsä silmät edelleen hieman pullistuneina ja puristaa kätensä nyrkkiin. Hemmetti... Katse kääntyy Christinaan vain, jotta poika saa todeta tuon osoittavan Harrya taikasauvalla. Ja tuolla akalla oli edelleen Harrynkin taikasauva. Siispä poika ei voisi tehdä mitään. Eikä edes tekisi, kun Sirius oli tuossa lattialla ja kidutuskirouksen alaisena.
"Ja mitä sinä nyt aiot? Varmistaa, etten minä juokse minnekään täältä? Tappaa minut? Turha luulo. Minä en juuri nyt ole menossa minnekään ja toisekseen Voldemort haluaa edelleenkin tappaa minut itse."
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 11, 2004 14:33:54 GMT -5
((Christina...))
Nainen tuijottaa Potteria mielipuolinen pilke silmissään. "Kyllä minä keksin jotain, kunhan kummisetäsi on ulkona kuvioista. Sinähän tiedät, että kidutuskirouksella voi saattaa jonkun järjiltään?" Nainen kysyy maireasti hymyillen. Voldemort ei tarvitsisi Mustaa, ja Christina tekisi tuosta saastasta mielellään lopun. Ensin oli kuitenkin hyvä vähän kiusata Potteria. "Ja sinä, tee pieninkin liike paetaksesi tai hölmöile muuten, niin päästäs rakkaan kummisetäsi päiviltään." Nainen sanoo kylmästi. "Ei sillä, minä kyllä teen sen oikein mielelläni jollet sinä häntä tarvitse mihinkään. Sano vain." Christina hymähtää. Musta huusi ja sätki maassa, josta saattoi päätellä, että Mustaan oli langetettu vieläkin rajumpi kidutuskirous kuin Potteriin äsken. Ja Mustasta sitä ei äkkiä poistettaisikaan.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 11, 2004 15:05:51 GMT -5
"Tiedän."
Harry vastaa katsoen tuota viileästi. Nevillen vanhemmat.. eivät olleet missään loistavassa kunnossa kiitos sen, että heitä oli kidutuskirouksella kidutettu ja lopulta niin pahasti, että heiltä oli mennyt järki. Poika vilkaisee Siriusta. Ei mikään lievä kidutuskirous. Pahempi kuin minkä Harry oli niskaansa saanut. Tuijottaa Christinaa.
"Ja jättäisin Siriuksen tänne sinun kanssasi? Älä unta näe."
No se olisi turha toivo, että Chrisse ottaisi tuon Siriukselta pois.. kyllä, aivan turha toive. Valitettavasti. Ja tuskin noilla neidin kananaivoilla mitään keksittäisiin... Kai. Ja tuo Siriuksen tila kävi kyllä ilmeisesti koko ajan vain pahemmaksi. No, edelleen voisi olla vain onnellinen että langettaja oli Chrisse eikä Voldemort. Ei tuota kestäisi katsoa sivusta... Siriuksen kitumista siis. Mutta eipä Harry voinut mitään muutakaan juuri nyt.
"Mieluummin jään yksin johonkin huoneeseen ankeuttajan kanssa."
Tuhahdus.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 11, 2004 15:19:53 GMT -5
Christina katselee hetken maassa sätkivää Siriusta, joka ilmiselvästi yritti, ainakin aluksi olla huutamatta tai muuta, mutta kidutuskirouksen aikana ei yksinkertaisesti kyennyt ajattelemaan selkeästi, ja tuska oli suunnaton, tyhmäkin sen tiesi... Ja naisen ilmeestä saattoi varsin hyvin päätellä, että tämä nautti tilanteesta. Musta oli alistettu kidutuskirouksella, eikä Potter voisi tehdä mitään. Tosin mitä tuo ylipäänsä tekisi muutenkaan. Harry kun tuskin antaisi Siriuksen kuolla. Harmi vain, että jos Christina oikeasti päättäisi tappaa Siriuksen, ei tuo pentu voisi sille mitään. "Ha-Harry..." Sirius yritti puhua, mutta eipä siitä mitään tullut, tuossa tilassa oli yksinkertaisesti vaikea sanoa enää mitään.. Kidutusta kun oli kestänyt jo minuutteja, ja se oli pitkä aika se... Mutta Christina aikoi nauttia vielä tilanteesta. "Älä välitä, en minä muutenkaan sinua täältä päästäisi. Sitä paitsi sinä pysähtyisit äkkiä kun Musta makaisi elottomana maassa." Nainen sanoo viileästi hymyillen. Ai kuinka Potteria oli ihana kiusata. Siriuksen tai jonkun Harryn ystävän kiduttaminen. Aiai, se taatusti sattui Potteriin. Ja se oli oikein... Tuota Potter ei kestäisi kauaa katsella, mutta minkäspoika sille mahtoi... Hah, ei yhtään mitään...
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 12, 2004 5:56:18 GMT -5
Pah... Ehkä Harry vain löisi tuota naista oikealla suoralla? Näh, ei naisia lyöty. Kysymys kuuluikin olivatko Kuolonsyöjät edes sellaisia, joita voisi sanoa ihmisiksi? Tunnetasoltaan eivät ainakaan... Ja Harry ei voisi tehdä mitään. Mahtavaa. Pojan pitäisi siis vain katsoa, kun Sirius kärsisi tuossa maassa. Eikä Harry edes voisi tehdä muutenkaan mitään.. pojan taikasauva oli edelleen Christinalla. Pitäisi jotenkin saada se tuolta mutta miten? Eipä siihen varmaan keinoa ollut... No, jos Chrisse Siriusta avada kedavralla heittäisi niin olisihan sen estämiseen yksi keino. Harry hyppäisi väliin. Kuulostipa erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Hätkähtää kun Sirius sanoo Harryn nimen.. Mitähän mies yritti sanoa? Jäisi kai ikuiseksi arvoitukseksi. Poika puree huultaan Chrissen sanojen jälkeen. Joo no eipä Harry ollut minnekään lähdössä. Tämä poika kun ei jättäisi Siriusta yksin Kuolonsyöjän kanssa, joka oli jo muutamaan otteeseen puhunut muutenkin Siriuksen tappamisesta. Tuhahtaa.
"Sinä pysähdyt siinä vaiheessa miettimään elämääsi ja sitä mitä järkeä oli lähteä Voldemortin kelkkaan, kun hän makaa kuolleena maassa sen jälkeen, kun minä olen tappanut hänet."
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 12, 2004 13:57:19 GMT -5
Christina tuhahtaa. Kuluu pitkä aika niin ettei nainen sano mitään. Tuijottaa vain vuoroin Harrya pistävä ilme kasvoillaan, ja välillä Siriusta julkeasti hymyillen. Hän ei yittänytkään peittää sitä miten hän nautti Mustan kidutuksesta... "Todellako?" Nainen sanoo äkkiä kysyvään sävyyn. "Sinäkö todella kuvittelet pystyväsi lyömään Pimeyden Lordin, joka tappoi saastaiset vanhempasi? Joka on ollut saada sinut monesti hengiltä, mutta koska joku on sinut aina pelastanut, hän ei ole siinä onnistunut. Mutta minä lupaan sinulle, että jonain päivänä... Jonain päivänä sinä kohtaat loppusi.. Ja näät jälleen kuraverisen äitisi, ja ylpeän isäsi, jonka ylpeys koitui hänenkin kohtalokseen." Christina sanoo tuijottaen Harrya. Äkkiä nainen kääntää katseensa Siriukseen. Hah, tuon sätkiminen maassa oli selkeästi muuttunut. Ja huuto oli lähes lakannut. "Paluus." Nainen tokaisee. Potter ehkä oletti, että Musta ponkaisisi heti pystyyn, mutta Siriuspa makasi maassa aivan liikkumatta. Tajuton tuo vain oli. Mutta tuo olisi tajuton kauan. Ja sitäpaitsi mies oli niin liikkumaton, että tietämättömämpi saattaisi ilman lähempää tutkiskelua luulla kuolleeksi. Mutta entäs sitten? Seuraavaksi olisi Potterin vuoro.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 12, 2004 14:17:54 GMT -5
[*Yrittää hillitä itsensä aka hillitä Harryn..* iihan rauhallisesti XD]
Voi luoja.. tuo tosiaan näytti nauttivan tuosta Siriuksen kiduttamisesta. No kidutti kyllä samalla Harryakin. Kukapa haluaisi nähdä henkilön, joka oli itselle se tärkein, olevan maassa kidutuskirouksen uhrina? Ei kukaan. Harry tuijottaa viileästi ja kasvot peruslukemilla Christinaa.
"Todellakin."
Poika tuhahtaa sanojensa päätteeksi. Joo, ankeuttajat palaisivat Azkabania vartioimaan, kun olivat nyt menneet Voldemortin mukaan, Kuolonsyöjät joutuisivat sinne tai no ainakin muutamat joutuisivat kai ankeuttajien suutelemiksi jne. Ja Harry sitten.. No jos kunnia Voldemortin tappamisesta tulisi kuulumaan Harrylle niin poika joko selviäisi siitä elävänä tai sitten kuolisi itsekin ja pääsisi vanhempiensa luo... Hmh.
"Minun vanhempani eivät olleet saastaisia!"
Nyt tuo neiti alkoi sitten aukomaan päätä kunnolla.. ja arimmasta päästä olevalla aiheella. Kiva kiva... Kohta pettäisi hermot. Harry tuijottaa Christinaa tuimasti. Että tuo kehtasi. Ja sitten vielä Sirius.. Huh. Chrisse sanoi loitsun, jolla Musta pääsi tuosta kidutuksesta.
"Sirius?"
Poika katsoo kummisetäänsä kysyvästi. Ei mitään paniikkia, ei mitään paniikkia... Hengitti tuo ainakin, hyvä niin. Christinan kannalta. Tai oikeastaan Harryn kannalta koska poika olisi luultavasti tehnyt jotain harkitsematonta ja siinä samalla sitten kuollut itse tai menettänyt kummisetänsä. Mahtavat vaihtoehdot, taas vaihteeksi. Eh...
"Ja yritti tappaa minutkin mutta ei onnistunut. Ja on yrittänyt monena muunakin vuonna mutta ei ole onnistunut. Ja olen saanut apua, kyllä minä sen voin myöntää. Mutta silti... Ja kyllä, minä aion tappaa vanhempieni tappajan. Jonka nousu tuli todistettua viime vuonna ja säilyttyä sieltäkin elossa.. ilman Dumbledoren apua.. tai kenenkään muunkaan apua pahemmin. Olisi kai pitänyt ottaa kuva Voldemortin ilmeestä eräässä vaiheessa."
Tulella leikkimistä, kyllä. Mutta mitäpä väliä? Sai ainakin kerrankin aukoa päätään jollekin muulle kuin Malfoylle ja tuo akkahan tämän aloitti. Harry katsoo Christinaa.
"Ja mitä sinä seuraavaksi aiot? Anna tulla vaan, ei voisi enää vähempää pelottaa."
Tuhahdus.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 13, 2004 6:50:06 GMT -5
Christina jättää Siriuksen huomioimatta, tuosta kun ei enää olisi vaaraa tänä iltana. Nyt Christina saattoi keskittyä vain ja ainoastaan Harryn kiusaamiseen. Siinä toivossahan sinun sopii elää. Vaikkakaan tuohon uskominen ei ehkä koidu sinulle erityisen edulliseksi ratkaisuksi." Christina sanoo tyynesti. Varsinaisen hillitty keskustelu oli ollut molempien osalta tähän saakka. Kuin olisi päiväkahvilla istuskeltu. Harmi vain, ettei Christina mitään päiväkahveja kyllä nauttinut. Ei ainakaan tällaisten surkimusten kanssa... "Aivan, yritti tappaa sinutkin, mutta jokaisella kerralla joku on sinut pelastanut. Viime vuonna sinä teit vahingossa jotain, joka pelasti sinut, joten turha mahtailla teoillasi." Christina tuhahtaa jäisesti. Ai ei voisi vähempää pelottaa? "Kyllä sinua kohta pelottaa. Asenteessasi on melkoisesti korjaamisen varaa Potter. Ja minä teen ne korjaukset mielelläni. Kidutu!" Nainen sanoo osoittaen poikaa sauvallaan.
|
|
