|
|
Post by Tom on Jul 15, 2004 5:00:01 GMT -5
[Pari viikkoa toisen tylyaho kerran jälkeen. Hieman lyhyt aloitus, mutta pitää yrittää päästä taas peliin mukaan melkein kuukauden tauon jälkeen o.O]
Tom käveli kohti huispauskenttää viitta tiukasti ympärillään. Ilma oli hieman kireä ja enteili talven tuloa maan norskuessa jalkojen alla, sekin oli hieman huurteessa. Poika oli tullut viettämään vain aikaansa, ehkä uneksimaan huispauksesta tai jostain ihan muusta. Kenttä näytti autiolta siellä täällä näkyi muutamia oppilaita seisoskelemassa hieman kauempana kentästä. Hopea vihreä raidallinen kaulahuivi ja mustat lapaset kielivät pojan kuuluvan Luihuiseen..
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 15, 2004 8:02:23 GMT -5
Clara oli pukenut mustaan lämpöiseen takkiin joka ylsi polviin asti. kaulassa rohkelikkovärein oleva kaulaliina ja hiukset valtoimenaan. Tyttö asettelee laseja päähän kävelessään ja törmää Tomiin. Katsoo poikaa hiljaa hetken. Tälleesti kävi jos kyseessä oli Clara Moore. Neito itse asiassa oli poissa oleva yön takia. Hän oli saanut muistoja. Muistoja joita hän ei ollut voinut muistaa loitsun takia. Ja ne muistot eivät olleet ihania. Ja ne liittyi Malfoyn poikaan. Yäk. Tytön kasvot onkin hieman eksyneet.
"Anteeksi", sanoo hädissään ja henki salpautuu. Pelkkä luihuisen näkeminen sai pahan olon nousemaan kurkkuun. Kääntyy ja lähtee nopeasti pois päin itkua pidätellen. Olisi pitänyt pysyä nurkassa vollottamassa.
[-.-]
|
|
|
|
Post by Tom on Jul 15, 2004 8:31:11 GMT -5
Katsahtaa kysyvästi Claraan kohottaen aavistuksen toista kulmaansa, jos tyttö ei pitäisi yllään rohkelikon värein varustettua kaulahuivia olisi poika voinut vannoa että Moore oli pesun kestävä luihuinen. Ainakin käytöksen perusteella mitä oli kuultu ja nähty. Kauniskin tuo oli, ainakin tällä hetkellä Tomin itsensä mielestä. On jo möläyttämässä jotain 'Mitä oikein tuijotat' tai muuta sellaista kun tytön ilme synkkeni synkkenemistään ja tuo pyysi anteeksi. Hymähtää ja lämmittelee kämmeniään hetken ja vilkaisee Claran perään, näytti kuin toinen purskahtaisi itkuun millä hetkellä hyvänsä. Kaipaisiko tuo seuraa tai lohduttajaa nyt? Tom pudistaa päätään, mitä hän oikein sekoili?
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 15, 2004 8:43:16 GMT -5
Tyttö pysähtyy hetkisen kuluttua ja vilkaisee Tomia vain vaivihkaa ja istuu katsomon ensimmäiselle istuinsijalle ja kietoo kädet ympärilleen. Eikö riittänyt että oli juuri selvittänyt Marien päiväjärjestyksestä? Yhä hän jaksoi itseään siitä syyttää mutta ei hän enää asiaa murehtinut eikä itkenyt. Olihan hänellä nyt Harry. Vaikkakin jäätävä luihuistaktiikka piti yhä paikkaansa. Nävittiin ja oltiin itse rohkelikon pikku piru. Vain Harry sai rauhan siltä käytökseltä ja Felix. Muille armoa ei vielä oltu annettu. Mutta että hänen piti saada muistinsa takaisin aiheesta nimeltä Draco Malfoy. Miten hän pystyisi katsomaan sitä poikaa enää? Katsoo Tomin suunnalle hiljaa. Tuokin takuulla Malfoyn ystävä.
"Onko mukava kaveerata kusipää-Malfoyn kanssa?", huutaa tuolle jäätävällä äänen sävyllä. Ehkä pientä syytöstä oli mukana. Oli helppo laittaa syy muille. Kuten Zirulle aikanaan.
|
|
