|
|
Post by Harry Potter on Oct 4, 2004 6:43:09 GMT -5
[Topicin nimikin sanoo jo mitä aikaa ^^ Siriuuus^^]
Auts. Ensimmäinen ajatus, joka tulee Harryn mieleen pojan rojahtaessa Kalmanhanaukio kahdentoista eteiseen. Ei mikään mukava lasku mutta lasku kai se tuok...
"SIIINÄÄÄÄÄ! SAASTAISEEN ROSKASAKKIIN KUULUVA! PUOLIVERINEN! MUTANTTI! KUMMAJAINEN! JOKAISEN KOHTALOKSI KOITUVA ÄPÄRÄ! PAINU TIEHESI TÄÄLTÄ! KUINKA SINÄ USKALLAT EDES TULLA TÄNNE?! KUINKA SINÄ USKALLAT LIATA ISIENI TALON PELKÄLLÄ OLEMASSAOLOLLASI JA TÄNNE TULOLLASI?! ULOS!!"
Harry tuijottaa silmät hieman suurempina kuin tavallista - mikä on jo hieman vakavaa koska pojan mantelinmuotoiset vihreät silmät ovat muutenkin suuret - aivan tuossa edessään huutavaa rouva Mustaa. Joka rääkyy pojalle niin täysillä kuin ääntä vain lähtee. Juuri kun pääsee ylös niin se alkaa taas...
"SUU KIINNI JA TURPA TUKKOON! JA ULOS MINUN ISIENI TALOSTA! JA VIE SE VERENPETTURI MUKANASI!! ..."
Ja muuta yhtä epämukavaa... Harry peruuttaa seinään, laittaa lasit paremmin paikoilleen. Ja hätkähtää takanaan olevan taulun ärähtäessä pojalle jotain. Suu kiinni ja turpa tukkoon? Mutta eihän tämä ollut edes sanonut mitään!
Hups. Se sana kuvasti hyvin tätä tämän kertaista saapumista tänne. Hups.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Oct 4, 2004 14:15:10 GMT -5
Juujuu, Mustan äitimuorihan se siinä rääkyi minkä vain suionkin sai ääntä kuuluville.. Se teki sen samperi joka kerta kun vain joku hivenenkin liian kovaa äännähti eteisessä. Kohta rappusista kuuluu askeleita.. "Enkö minä ole jo sanonut sinulle että Turpa kiinni!!!!" Kuuluu raivostunut huuto Mustan kolistellessa rappuja alas. Ja eikö hän ollutkin sanonut että eteiseen tullaan hiljaa ettei se korviavihlova huuto taas ala mutta kun ei... Sirius tulee rapuista ja kävelee suoraan äitinsä taulun luo. "SINÄ! SAASTAINEN VERENPETTURI! MUSTAN SUVUN HÄPEÄPILKKU! PAINU SINÄKIN TIEHESI JA VIE TÄMÄ ROSKASAKKI MUKANASI!" Kaikui ihanasti päätäsärkevä kiljunta eteisessä. "Minähän olen sanonut että turpa umpen! Me olemme täällä tasan niin kauan kuin haluamme joten pidä sinä turpasi kiinni!" Sirius karjaisee ja saa vihdoin kiskottua verhot taulun eteen.. Sirius hymyilee Harrylle ja vinkkaa kaikki keittiön puolelle. Huomaa rappusissa oljon. "Painu sinä korkkiruuvinkiero tonttu takaisin ullakolle hypistelemään niitä romujasi!" Sirius äyskähtää. "Romuja? Oljo ei koskaan ikimaailmassa olisi saanut päästää mahtailevaa-..." "Heti!" Oljo kumarsi naurettavan syvään. "Hyvä on isäntä.." Oljo lähti ja mutisi mennessään jotain pähkähullua kuten yleensäkin ja Sirius asteli muiden perässä keittiöön ja sulki oven.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Oct 4, 2004 15:42:19 GMT -5
[xDD Ja hyväksyn tällä kertaa hahmooni - aka kotitonttuusi - kohdistuneet hitit *grin*]
Jaha, askelia. Ellei Harry nyt sitten kuullut väärin.. Mutta sitten kuuluu erittäin tuttu ääni. Sirius. Harry hymähtää. Jaha, ja rouva taulussa asuva Musta sitten päätti vain alkaa huutaa pahemmin, kun poikansa tuli näkyviin. Huh, ihme että edes lasit pysyivät tuossa ehjinä eivätkä menneet rikki noin suuresta huutovolyymista. Hehheh.
Harry vilkaisee Oljoa, joka tuossa käväisee. Tuhahdus. Hemmetti mikä kotitonttu. Mitähän tuo oli täällä tehnyt sillä välin kun Sirius oli ollut poissa? Keskustellut taulujen kanssa ja laahustellut ympäri taloa raahaten tavaroita ullakolle, josta Sirius oli Oljon sitten riutuneessa kunnossa löytänyt puhumassa itsekseen? Ehkäpä...
Poika hymyilee kummisedälleen ja astelee keittiöön... Huh. Sirius laittoi oven kiinni. Toisin sanoen tuli juuri päästyä eroon kahdesta eri tyypistä. Eh...
"Kuka ei kertonut hänelle - *viittoo eteiseen päin toisella peukalollaan* - että Voldemortkin on puoliverinen? *tuhahtaa* Ja onko täällä aina tällainen vastaanotto?"
Irvistys. No juu.. Ei ollut Harryn syy, että Dumbledore oli sitten keksinyt tänne tulokeinoksi porttiavaimen, jolla pamahti suoraan tuohon eteiseen aivan rouva Mustan taulun eteen. Sen jälkeen, kun paikallisen taulun asukki oli välittänyt Siriukselta terveiset 'Hän sanoo, että tervetuloa.' Mahtavaa. Joten tässä sitä oltiin... Ei mikään maailman mahtavin saapuminen mutta eipä ainakaan enää joutunut koulun hullunhuoneessakaan olemaan. Moore ja Malfoy ja muut... Ja ne oudot unet.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Oct 6, 2004 9:16:48 GMT -5
((xDD jeh... enkö miu sanonut siulle mesessä että hitin? o.o miun piti kyllä, usko pois xD))
Sirius hymähtää. "Noh.. Parempi jättää kertomattakin. Ja kuten huomasit, on aika vaikeaa saada puheenvuoroa tuolta huudolta..." Musta naurahtaa. "No ainakin silloin kun joku rymähtää porttiavaimella suoraan eteisen lattialle." Mies sanoo ja iskee silmää. no nyt Siriusta ei äskeinen kohtaus häirinnyt enää yhtään kun oli nähnyt kuka tulija oli. Harryhan se siinä. Tosin olihan Sirius edellispäivänä pojan nähnyt kun oli käynyt Tylypahkassa varmistamassa että tuo oli tosiaan tulossa. Ja täällä Harry nyt sitten, onneksi, oli. "Äiti on katsos aina yhtä herttainen.." Musta sanoo hivenen kuivasti mutta hymyilee sitten Harrylle. "No pääsit sitten turvallisesti perille? Tai siis näemmä." Mies sanoo huitaisten tummia hiuksiaan silmiltä. Viittaa harryn istumaan pöydän ääreen ja kävelee pieneen keittiönurkkaukseen keittämään teetä. "Minä en sitten takaa että tämä onnistuu kovinkaan hyvin.. Tämä tee siis. Minä olen ehkä velho, mutten kyllä keittiössä.." Sirius sanoo hymähtäen. no todellakin. Molly hoiti yleensä nämä hommat, eikä Sirius niihin paljoa puuttunut. Mutta Molly ei nyt ollut paikalla joten kyllä tämä mies nyt yhdet teet keittäisi. Kun ei taas polttaisi itseään. No mutta eipä olisi ensimmäinen kerta.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Oct 7, 2004 7:26:11 GMT -5
[xDD Et x)]
"Joo, taitaa todellakin olla parempi. Jotenkin tuntuu, että siinä vaiheessa kyseinen taulussa huutaja tulisi taulustaan ulos..."
Ja se ei tietenkään olisi mikään hyvä asia. Luojalle kiitos ettei rouva Musta taulustaan edes ulos pääsisi. Muuten täällä saisi pakoilla koko joululoman sitä.. Mwah. Jaa ja ainakin silloin kun... Hei!
"No ei se minun syyni ollut, että rehtorin kansliasta satuin tupsahtamaan juuri tuohon. Siitä voi syyttää jotakin aivan muuta kuin minua."
Harry irvistää. No juu... Eikä kiitos aivan heti samanlaista saapumista tänne. Eikä kiitos aivan heti sen hullun akan huutoa taas. Juu ei...
Jaa istumaan? Hymähtää ja menee istumaan pöydän ääreen...
"Jep. Ei ollut sitä avainta muutettu viemään minnekään sellaiseen paikkaan missä olisi Voldemort tai ei jotenkin mystisesti tullut matkalta vetäistyä minnekään... Ja tuosta turvallisesta tiedä onko se nyt aivan oikea sana, kun heti maahan kaatuessaan alkaa hirveä huuto mutta tässäpä minä kuitenkin olen."
Poika virnistää ja katsoo hetken ikkunasta ulos ennen kuin kääntää katseensa Siriukseen, joka puhuu tuossa teetä keittäessään alkamaan... Aa, teetä. Oli tullut itse laitettua tuota monta kertaa Dursleyn talossa...
"Sama vika... Vaikka pitääkin eräille leikkiä välillä jotain ihme teen keittäjää ja muuta."
Tuhahdus.. Jota seuraa virnistys.
|
|
