|
Post by Windy on May 9, 2004 14:56:43 GMT -5
(Kesäloma on Tylypahkassa alkanut vasta kaksi viikkoa sitten, joten sijoittuu hieman neloskirjan lopun jälkeiseen aikaan. Toivottavasti ei ole liian kaukaista.)
Kingsley Kahlesalpa oli jo muutaman viikon kysellyt outoja. Yleensä kysymykset oli puettu vaivihkaisiksi viittauksiksi kuuluisan Potterin väitöksiin Tiedät-kai-kenen paluusta. Aiheesta oli puhuttu paljon aurorien päämajassa ja Kingsley oli ollut hyvin kiinnostunut siitä, kuka uskoi ketä. Tonks oli ilmoittanut yhtä kierrellen uskovansa Potteria, koska Dumbledorekin uskoi poikaa. Ministeriön tämänhetkisessä ilmapiirissä olisi ollut hyvin vaarallista julistaa kovaan ääneen olevansa Dumbledoren puolella. Niinpä Tonks oli saanut pari päivää sitten tietää syyn Kahlesalvan asiaa koskevaan mielenkiintoon. Hänelle oli kerrottu Feeniksin killasta ja pyydetty jopa liittymään mukaan. Nainen oli suostunut empimättä. Hänet oli viety tapaamaan Dumbledorea, joka oli lopullisesti vahvistanut hänen liittymisensä paljastamalla Killan päämajan osoitteen. Nyt Tonks kulki hämärällä kadulla. Hän oli pukeutunut jästivaatteisiin, joita osasi jopa jotenkuten käyttää jästisyntyisen isänsä ansiosta. Tavalliset siniset farkut ja tummanpunainen paitapusero. Hiukset olivat tänään hillityn vaaleanruskeat ja lyhyehköt. Hän ei halunnut kiinnittää tarpeetonta huomiota itseensä. Hivenen hermostuneena nainen katseli ympärilleen. Kahlesalvan ja Dumbledoren lisäksi hän ei ollut vielä tavannut muita kiltalaisia, eivätkä nämä olleet katsoneet hyväksi lähteä häntä saattamaan. Liika yhteys muihin olisi kuulemma epäilyttävää. Siksi joutui olemaan liikkeellä yksin. Seurasi talojen ovissa olevia numeroita ja pysähtyi numeron kaksitoista kohdalle. Katseli taloa arvioivasti, eikä se näyttänyt todellakaan kutsuvalta. Kohautti olkapäitään itsekseen kuin karistaakseen hermostuneisuutensa ja marssi ovelle määrätietoisin askelin. Tonks tarttui ovikellon nyöriin ja vetäisi. Hän kuuli kovaäänisen kellon soivan oven toisella puolella, vaikka ovi ääntä vaiensikin. Hän kuuli myös jotain, mitä olisi viimeiseksi odottanut. Naisen kirkunaa. Tonks hätkähti ja perääntyi ovelta muutaman askelen. Naisen huudossa oli selvästi sanoja, mutta ei saanut niistä selvää. Hän jäi tuijottamaan ovea kuin harkitsisi jo häipymistä paikalla, kunnes se aukesi.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 10, 2004 7:51:16 GMT -5
Ovella oli mustahiuksinen mies, joka vietti tässä talossa aikaa enemmän kuin olisi halunnutkaan. Sirius Musta. Ja nainen joka kirjui... No ei oli oikeastaan Mustan äitimuori, joskin vain taulussa, mutta juuri tämän metelin takia kukaan ei pitänyt ääntä eteisessä, ettei Mustan äiti heräisi. Tämä talo kun sattui olemaan Feeniksin killan päämajan lisäksi Mustan suvun kotitalo. Sirius oli aina ollut pahan suvun musta lammas, mutta talo oli nyt hänen. Sirius näkee Nymfadoran ja kiskaisee tämän vikkelästi sisään. Hän on jo kuullut uuden kiltalaisen saapumisesta, muuten kukaan ei olisi osannut tuohon taloon, sillä sitä eivät muut nähneet. Piti tietää minnä talo sijaitsi. Lukittuaan oven Sirius rientää huutaen äitinsä muotokuvan eteen ja kiskoo verhot kiinni, jolloin naisen kiljunta vaikenee. "Nymfadora Tonks, niinkö se oli?" Musta sanoo tuijottaen tummilla silmillään tulijaa. Sirius saattoi näyttää hiukan pelottavalta tai jotakin sen suuntaista, vaikkakaan hän ei ollut sen pelottavampi kuin moni muukaan. Ulkonäkö saattoi pettää. Sirius oli kovia kokeneen näköinen, mutta nuorena hän oli ollut varsin komea... Hänelle itselleen se oli kylläkin se ja sama...
|
|
|
Post by Windy on May 10, 2004 14:01:35 GMT -5
Tonks tuli vedetyksi aika äkisti sisään. Heikkohermoisempi olisi voinut vaikka säikähtää, mutta onneksi hän ei ollut sellainen. Sitä paitsi hän oli tavannut Siriuksen aikaisemminkin. Nainen ei kylläkään muistanut noista tapaamisista mitään, sillä hän oli ollut viimeksi miehen elävänä nähdessään vasta parin vuoden ikäinen. Toki hän oli sen jälkeen nähnyt tämän kuvaa joka paikassa. Lapsena äitinsä valokuvakansiossa, pari vuotta sitten sanomalehdissä ja nyt aurorien päämajan seinällä olevissa etsintäkuulutuksissa… Tonks katseli kiinnostuneena, kuinka äitinsä serkku peitti seinällä roikkuvan muotokuvan verhojen taakse. Sirius ei ollut hänen mielestään Mustan suvun musta vaan valkoinen lammas. Hän oli kuullut Kingsleylta muutamien kiltalaisten nimiä ja Sirius Musta oli ollut näiden joukossa. Oli samalla saanut kuulla tämän syyttömyydestä. Hän olikin epäillyt sitä jo siitä asti, kun oli kuullut joitakin asioita siitä oudosta yöstä, jolloin mies oli paennut. ”Pelkkä Tonks, jos sopii. En oikein välitä etunimestäni. Ja sinun on turha esittäytyä, Sirius. Tunnen sinut kyllä.” Hymyili tervehdykseksi ja katsoi miestä ilman pienintäkään pelkoa. Eihän tämä nyt sentään niin pelottavan näköinen ollut.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 11, 2004 8:30:50 GMT -5
Sirius kääntyy Tonksia kohti saatuaan äitinsä muotokuvan jälleen hiljaiseksi. Mies virnistää. No eipä ollut ihmekään, että Tonks hänet tuntisi. Ei ehkäpä mistään perhekokouksista, mutta etsintäkuulutuksia Siriuksesta oli ollut joka puolella pitkin aikoja, eikä niitä voinut olla näkemättä. "No en oikeastaan epäillytkään, ettet tuntisi." Sirius naurahtaa hiljaa ja vilkaisee taas verhoa muotokuvan edessä. Mies olisi totta vie kiskonut tuon kuvan, ja kaikki muutkin seiniltä aikoja sitten, mutta nuo olivat ikitarttumistaialla (?) kiinni seinässä, eikä niitä yksinkertaisesti saanut irti. Ja samoin oli sen saastaisen ryijypahasen laita. Mustan sukupuu. Pah, Jalo ja ikivanha mustan suku. Jaloa Mustan suvussa ei ollut vähääkään... Sirius vihasi sukuaan. Tai suurinta osaa siitä oikeammin. Hän ei nähkääs ollut paha, niin kuin useimmat muut Mustan suvusta. Oli tietysti joitakin poikkeuksia, kuten juuri Tonks. Sirius olikin tosin lähtenyt kotoaan lätkimään kuudentoista vanhana, eikä sen koommin ollut takaisin tulemista. paitsi tietenkin nyt kun talo oli hänen. Siitäkään huolimatta hän ei tosin aikaansa täällä viettäisi, ellei tämä olisi turvallinen paikka, ja sopiva killan päämajaksi. Hymy kareilee Siriuksen huulilla, ja tämä tuijottaa tummilla silmillään Tonksia. "Mennään keittiöön." Sirius muodostaa sanat huulillaan ja heilauttaa kättään, jotta tonks tulisi perässä. Eteisessä ei ollut hyvä pitää meteliä. Jokaisesta liiallisesta äänestä seurasi Mustan muorin raivostuttava kirkuminen, ja usein se kiljui Siriukselle. Ilmeisesti hänkin oli yhtä inostunut Siriuksen tapaamisesta kuin Sirius itse. Ja sitten tässä talossa oli vielä se kotitonttu. Oljo... Se oli varsinainen Siriuksen äidin palvoja, eikä oikein pitänyt Siriuksesta, mutta Mustan suvun kotitonttuna sen oli kuitenkin palveltava myös Siriusta, vaikka vasten tahtoaan. Eiköhän sekin kohta paikalle ryntäisi kiljunnan kuullessaan... Sirius astelee keittiön ovelle ja kiskaisee sen auki odottaen että Tonks tulee keittiöön.
|
|
|
Post by Windy on May 12, 2004 4:48:16 GMT -5
Tonks seurasi miestä pitkin eteiskäytävää katsellen ympärilleen. Talo ei näköjään ollut sisältä yhtään sen kutsuvamman näköinen kuin ulkoa. Tummilla verhoilla peitettyjä tauluja, tummat seinät, peikonjalan muotoinen sateenvarjoteline, katkaistuja kotitonttujen päitä seinillä kuin suuriakin metsästyssaaliita... Johan oli viihtyisää. Mustien talolta olisi jotain tämän suuntaista osannut odottaakin, mutta ei se silti Tonksista sen mukavammalta tuntunut. Juuri naisen astuessa keittiön ovesta, hän oli näkevinään vielä jonkin luikahtavan portaiden alla olevasta pienestä luukusta eteiskäytävään. Luultavasti ensimmäinen vilaus kotitonttu Oljosta, vaikkei nainen tonttua tuntenutkaan. Tonks sulki oven perässään ja kääntyi katsomaan keittiötä. Hänen ja Siriuksen lisäksi siellä ei näkynyt olevan muita. Ehkä muut kiltalaiset olivat hoitamassa omia tehtäviään tai jossain päin yläkertaa. ”Anna kun arvaan. Metelöinti eteisessä on kielletty?” Pieni naurahdus. Oli onnistunut juuri ja juuri tunnistamaan rouva Mustan taulun vanhasta kiljuvasta naisesta. Andromeda ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt setänsä vaimosta, eikä tästä ollut moniakaan kuvia perhealbumeissa. Eivätkä Tonksit perheestä erotettuina olleet joutuneet ottamaan osaa sukukokouksiin. Kukaan heistä ei koskaan ollut harmitellut asiaa. ”Onko täällä ketään muita paikalla?”<br>
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 12, 2004 8:13:35 GMT -5
Sirius astuu keittiöön Tonksin edellä ja näkee itsekin vilauksen Oljosta, joka luikki taas varmaankin varastoimaan Mustan suvun tavaroita omaan luukkuunsa, jottei Sirius viskaisi niitä menemään. Noh, kotitontulta viisaasti ajateltu, sillä sen Sirius totta vie tekisi jos sattuisi saamaan oikeat esineet käsiinsä. Sirius naurahtaa Tonksin sanoille ja hakee keittiöstä, kannullisen kermakaljaa ja muutaman lasin. Sitten mies kävelee pöydän luo ja istahtaa. "Oikein arvattu. En mielelläni kuuntele hänen kiljunaansa päivät pitkät... Eivätkä oikein muutkaan... Sirius arvasi, ettei Tonks talosta erityisemmin varmaankaan pitänyt. Tosin eipä hän itsekään. Sirius vihaa tätä taloa. Kukapa viihtyisi saastaisessa talossa, jossa kotitonttujen päät roikkuivat seinillä ja kaikenlaiset kummalliset esineet peittävät puolet seinistä... Kaikenlisäksi Sirius oli joutunut viettämään täällä lapsuutensa, eikä hänellä ollut mitään hyvää sanottavaa niistä ajoista... Sirius vilkaisee ympärilleen. Kukaan muu ei tosiaan ollut tällä hetkellä paikalla. Vain Sirius, Tonks ja Oljo. "Meidän ja oljon lisäksi ei. Kaikki ovat suorittamassa omia asioitaan..." Sirius sanoo hiukan synkästi, sillä hänet oli lukittu tähän pirun taloon, eikä hän ollut todellakaan iloinen siitä... Päinvastoin. Mutta Dumbledore yritti pitää hänet hengissä ja terveenä käskemällä häntä pysymään Kalmanhanaukiolla...
|
|
|
Post by Windy on May 12, 2004 13:48:57 GMT -5
Tonks seurasi miehen esimerkkiä. Hän ei ollut viitsinyt kohteliaisuussyistä istua pöytään ennen tätä, mutta nyt hän otti paikan pöydästä miestä vastapäätä. Sitten hän ojentautui ottamaan kermakaljakannun ja lasin itselleen, kaatoi juomaa lasiin ja tarjosi kannun miehelle. Tonks nyökkäsi kuultuaan, ettei ketään ollut paikalla, muttei jaksanut kysellä, kuka tämä Oljo oli. Ei ainakaan kuulostanut ihmisen nimeltä, tuskin se siis mikään tärkeä olisi. Hän huomasi myös miehen synkän äänensävyn, joten ei olisi halunnut jatkaa aiheesta. Mutta pakkohan se oli. Hänen pitäisi uutena kiltalaisena saada tietää tarkemmin, millaisista asioista oli kyse. Dumbledorella ei ollut kiireiltään kovin paljon aikaa selittelyihin ollut. Siriukselta taas luultavasti liikenisi aikaa paljon enemmän, kuin tämä olisi itse halunnut. ”Millaisia asioita?” Tarttui lasiinsa ja joi pitkän siemauksen. Ah, kermakalja oli aina yhtä hyvää!
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 17, 2004 10:11:51 GMT -5
Sirius vilkaisee Tonksia ja kaataa samalla kermakaljaa myös itselleen. Sirius tuijottaa hetken lasia jossa kaljaa oli, ja kulauttaa sitten suurehkon kulauksen juomaa kurkustaan alas. Musta tuijottaa lasiaan vielä hetken laskettuan sen pöydälle, ja kääntyy sitten Tonksiin päin. "No jaa... Dumbledore hoitaa rehtorin tehtäviään, samoin kuin opettajat omiaan. Siinä välillä he kipaisevat täällä ja jatkavat taas matkaansa kuka minnekin... Kalkaros..." Tässä kohtaa Siriuksen ääni oli halveksiva. "Hän hankkii tietoja kuolonsyöjiltä. Sitä suurin osa täällä tekee. Hankkii tietoja ja pitää asioita silmällä.." Sirius sanoo ja kulauttaa taas suuhunsa kulauksen kermakaljaa. Häntä ärsytti suunnattomasti, ettei hän voinut ottaa osaa mihinkään, kun ei saattanut edes lähteä tästä saastaisesta talosta, joka toi hänelle elävästi mieleen ne kuusitoista vuotta, jotka hän oli perheensä kanssa tässä talossa viettänyt. Ne vuodet olivat olleet yhtä piinaa. Sirius ei ollut tullut kunnolla toimeen sukunsa kanssa ennen lähtöään kotoa, eikä varsinkaan sen jälkeen... Suvussa oli toki muutamia muitakin, jotka olivat päätyneet Mustan suvun mustaakin mustemmalle listalle. Oli olemassa joitain, joita ei enää sukuun hyväksytty. Olivat muka olleet häpeäksi ah, niin jalolle Mustan suvulle... Pah. Sirius tuijotta hetken synkkänä kermakaljalasiaan, kunnes virnistää vähän ystävällisemmin Tonksille. Mahtoi hänestäkin saada vuosien jälkeen hyvän ensivaikutelman. Synkkä mies ja synkkä talo... Tosin Siriuksen olemuksesta saattoi aistia inhon tätä taloa ja sen tavaroita kohtaan yhtä hyvin, kuin jos tällä olisi ollut käsissään kyltti joka julisti samaa asiaa...
|
|
|
Post by Windy on May 17, 2004 14:06:53 GMT -5
Tonks ei voinut sanoa ymmärtävänsä Siriuksen inhoa, sillä hänen elämänsä oli ollut ruusuilla tanssimista verrattuna Siriuksen elämään, joka oli saanut kaikki kukkien piikit. Tuskin ymmärrys helpottaisi oloa millään tavalla, ärsyttäisi vain. Kukaan ei voisi ymmärtää miestä. Kuunteli tämän melko ylimalkaista selontekoa. Ei Tonks tuosta vielä kovin paljon tietoa saanut, mutta parempi sekin, kuin ei mitään. Tarkemmat tiedot hän saisi luultavasti jossain kokouksessa, kunhan muita kiltalaisia tulisi talolle. Eihän tässä mitään kiirettä pitäisi olla. Voisi varmaan yhtä hyvin jutella arkisemmista asioista. Joi taas hieman lasistaan. ”Puhuit muuten aikaisemmin jostakusta Oljosta. Kuka hän on?” Nimi kuulosti hyvin kotitonttumaiselta, mutta nainen käytti siitä huolimatta nimitystä hän, kaiken varalta. Tonksien perheessä ei kotitonttuja koskaan ollut ollut. Vaikka Mustien suku olikin rikas, Tonkseille ei siitä oltu osaa suotu. Heidät oli erotettu niin suvusta kuin isovanhempien testamentista. Kaikki Andromedan vanhempien varallisuus oli vain Bellatrixin ja Narcissan käytettävissä myös ennen näiden kuolemaa. Mutta Andromeda ei välttämättä olisi kotitonttua hankkinut vaikka hänellä olisikin ollut siihen varaa. Vaikkei hän niiden orjuutta sellaisena ajatellutkaan, hänelle olisi tullut huono omatunto töidensä sälyttämisestä jonkun viattoman taikaolennon niskaan. Tytär oli perinyt osan ajattelutavasta äidiltään, eikä aikonut hankkia kotitonttua, vaikka hänellä joskus siihen varaa olisikin. Ei Nymfadoraa silti millään tavalla olisi harmittanut antaa kotitontulle tehtäviä. Hän ei vain itse katsonut sellaista tarvitsevansa.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 18, 2004 5:49:38 GMT -5
Sirius vilkaisee Tonksia tämän kysyessä Oljosta... Tosiaan, eihän Tonks tiennyt tämän talon nykyisistä asioista oikein mitään... Mies vilkaisee ympärilleen vilkaistakseen näkyikö sitä kieroa oliota missään... "Äh, Oljo on kotitonttuni... Suvun vanha.. Ja yrittää varastoida tämän saastaisen talon tavarat omaan luukkuunsa." Sirius sanoo välinpitämättömästi. Hän ei ollut erityisen rakastunut Oljoon. Tosin sekin johtui suurimmaksi osaksi siitä, että kotitonttu oli kuulunut Mustan suvulle jo kauan, ja tämän talon lailla muistutti suvusta. Ei hän tuota kotitonttua vihaakkaan, mutta oikeastaan sen olemassaolo on Siriukselle se ja sama... Hän vapauttaisi sen ellei se tietäisi killan asioista. Nyt sitä ei voinut päästää talosta minnekään kertomaan tietojaan väärille ihmisille, minkä se epäilemättä voisi tehdä jos se pääsisi ulos... Sirius vilkaisee keittiön ovelle päin, ja kääntyy sitten katsomaan Tonksia kulauttaen alas kurkustaan loputkin kermakaljat lasistaan. Sitten mies kaataa lasinsa vielä puolilleen juomaa. "No mitäs sinä olet puuhaillut? Muistaakseni olemme nähneet viimeksi... Noh, kauan sitten..." No aivan varmasti kauan sitten... Sirius oli viettänyt viime vuodet Azkabanissa, ja sitäkin ennen oli Tonksien tapaamisesta aikaa... Yleisesti Sirius ei ollut ollut tekemisissä kenenkään sukulaistensa kanssa lähdettyään kotoaan...
|
|
|
Post by Windy on May 18, 2004 14:48:22 GMT -5
Oli mies sentään lempiserkkunsa kanssa ollut yhteydessä, harvoin kylläkin. Tonks ei hänen vierailujaan edes olisi muistanut, ellei äiti olisi niistä joskus puhunut. Andromedakin oli pitänyt sukulaisistaan eniten Siriuksesta, joka oli ollut hänen mielestään nuorena hiukan kuriton, mutta siitä huolimatta todella mukava. ”Jos kertoisin kaiken, mitä viime tapaamisemme jälkeen on tapahtunut, siihen kuluisi vuosia. Mitä minä silloin täytinkään, kun kävit pikaisesti syntymäpäivilläni? Neljä?” Naurahti. ”Sen jälkeen on ehtinyt tapahtumaan hyvin paljon kaikenlaista. Olen esimerkiksi paljastunut metamorfimaagiksi.” Ei ollut aivan varma, oliko siitä jo kerrottu miehelle. Kyky tuli usein esiin suunnilleen seitsemänvuotiailla lapsilla, ja Sirius oli ollut jo vankilassa, kun Nymfadora oli alkanut aluksi vahingossa muuttelemaan pituuttaan ja hiustensa väriä. Ihmetys oli ollut perheessä melkoinen. Tylypahkassa oli saanut yksityistunteja taitonsa hallitsemiseen, kuten kaikki metamorfimagiaan taipuvaiset, joita koko maassa oli vain kolme Tonksin lisäksi.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 19, 2004 11:37:22 GMT -5
Sirius naurahtaa. Tosiaan, eipä Tonks ollut kovin vanha ollut kun Sirius oli tämän viimeksi nähnyt. Eikä totta tosiaan ollut sen jälkeen pitkään ajanjaksoon pitänt sukulaisiinsa yhteydessä... Tuo ajanjakso oli tietenkin azkabanissa vietetty aika. Joskus Sirius mietti millaista olisikaan ollut, jollei hänen tarvitsisi koko ajan juosta pakoon ja piileksiä... Oli turhauttavaa vain istuskella tässä läävässä päivät pitkät.. Mutta toisaalta. Mennyttähän ei tunnetusti voinut muuttaa, ja kaikkihan oli loppujenlopuksi toistaiseksi hyvin, jollein pakoilua laskettu. "Metamofimaagiko? Sitä minä en ole kuullutkaan!" Sirius sanoo virnistäen. Metamorfimaagi... Niin noh, kuinkas mies olisi sen saattanut kuulla, kun tosiaan oli jo ollut varmaankin azkabanissa silloin kun asia oli paljastunut. Toisaalta suvun asiat olivat menneet Siriukselta muutenkin ohi korvien... Varsinkin kun Siriuksella ei varsinaisesti ollut ollut mitään tietoa muista suvusta "erotetuista" ihmisistä tai olinpaikoistaan...
|
|
|
Post by Windy on May 19, 2004 14:11:22 GMT -5
Tonks oli oikeastaan odottanut miehen tietävän jo. Tämä oli tiennyt hänen tulostaan, joten ehkä samalla olisi tullut puhetta vieraan tuntomerkeistä ja sitä kautta tunnistamattomuuden mahdollisuudesta. Mutta näköjään ei. ”Jep, niin olen. Se on hyvin käytännöllistä. Minusta ei luultavasti koskaan olisi voinut tulla auroria ilman metamorfimaagiuttani. Ja voihan sillä pitää hauskaakin silloin tällöin.” Tonks virnisti ilkikurisesti. Varsinkin viimeisinä kouluvuosinaan oli muutamia kertoja käyttänyt taitoa väärin. Oli muun muassa saanut enemmän tai vähemmän vahingossa kuulla luokkatovereidensa salaisuuksia sen vuoksi. Ensimmäisellä kerralla oli vain huvin vuoksi kokeillut muuttua täsmälleen samassa makuusalissa nukkuneen Elisabethin näköiseksi. Oli ollut katselemassa lopputulosta peilistä, kun tytön paras ystävä oli rynnännyt huoneeseen ja tullut avautumaan hänelle mieshuolistaan, joista Tonksille ei olisi varmasti koskaan kerrottu muuten. Oli jo ollut selittämässä tytön puhuvan väärälle Elisabethille, mutta oli jatkanut näyttelemistä hetken aikaa ja paennut sitten tekosyyn varjolla. Ei silti ollut koskaan käyttänyt noita tietoja millään tavalla hyväkseen. Sattui vain olemaan perusluonteeltaan aika utelias, varsinkin nuorempana. Kaikkien muiden onneksi nainen oli viisastunut noista ajoista ja käytti kykyään harkitummin. Jo pelkästään senkin takia että ihmiset eivät pystyisi luottamaan häneen enää lainkaan, jos hän edes yhden kerran jäisi kiinni.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 19, 2004 14:25:52 GMT -5
Sirius hymähtää. Niin, eipä hänelle ollut Tonksin metamorfimaagiudesta kerrottu. Oli kerrottu vain, miltä tuo näytti, ja suunnilleen sen näköisenä tämä oli paikalle ilmaantunutkin. Eikä kovin moni olisi päässyt talolle, joka ei näkynytkään ellei tiennyt mitä oli tekemässä. "Uskon. Minullekin siitä olisi hyötyä..." Sirius sanoo hymyillen, vaikkakaan tämä asia ei ollutkaan Siriukselle puheenaihe numero yksi. Yleensä hän vältti aiheesta puhumista jo siksikin, ettei rupeaisi turhan synkäksi muutenkin kovia kokeneen ulkokuorensa takana. "Sinustakin tuli sitten Aurori?" Sirius kysäisee hörpäten jälleen kermakaljaa. Niin, mikä Siriuksesta itsestään oli tullut? Ei oikein mikään. Tai ei sillä ainakaan ollut enää merkitystä, kun sattui olemaan vankikarkuri ja yksi velhomaailman etsityimmistä henkilöistä.. Ei siinä ollut paljon ammateista apua... Pitää hauskaa? Ilman muuta. Hauskanpito kai Siriuksellekin olisi, ainakin nuorempana tullut ensimmäiseksi mieleen, jos hän itse olisi metamorfimaagi... Noh, Sirius olikin ollut nuorena hiukan... noh.. Kuriton...
|
|
|
Post by Windy on May 19, 2004 14:39:38 GMT -5
Kurittomuus taisi olla Mustien suvusta erotetun tunnusmerkki. Suku vaati jäseniltään perinteiden ehdotonta noudattamista. Jos ei tottunut kuriin, oli lähdettävä. Julmaa, mutta minkäs sille mahtoi. Tonks tajusi sentään olla puhumatta enempää siitä, kuinka hyödyllinen hänen taitonsa Siriukselle olisi saattanut olla. Ohikiitävän hetken mielessä käväisi ajatus, kuinka vaarallinen rikollinen metamorfimaagi voisi olla, mitenkään yhdistämättä Siriukseen tietenkin. Tonks nyökkäsi. ”Niin tuli. En kylläkään ole ehtinyt olla töissä kuin vasta alle vuoden. Ja tällä hetkellä se työ suorastaan ärsyttää. Turhauttavaa istua toimistossa paperitöitä tekemässä tai juosta joidenkin tavallisten murtovarkaiden perässä, vaikka tietää, mitä tällä hetkellä oikeasti tapahtuu.” Viittasi tietenkin kuolonsyöjiin. Kuolonsyöjien aktiivinen etsintä oli lopetettu jo vuosia sitten, kun kaikkien uskottiin jo jääneen kiinni. Mutta nyt... Vaikka Tiedät-kyllä-kuka kokosi joukkojaan, ei ministeriö tehnyt elettäkään määrätäkseen auroreita heidän peräänsä. Idiootteja kaikki tyyni. Eikä sooloilemisesta seuraisi varsinkaan näin uran alkuvaiheessa mitään hyvää. Tonks yrittikin noudattaa saamiaan ohjeita, kiristeli vain hampaitaan silloin tällöin.
|
|