|
Post by Sirius Musta on May 2, 2004 6:56:14 GMT -5
Hetken Musta tuijottaa raivoissaan Kalkarosta, ja harkitsee jos jonkinlaista kirousta, mutta laskee sitten sauvansa, ollen kuitenkin täysin valmiina nostamaan sen äkkiä takaisin suojakseen. "Tiedätkö mitä, Ruikuli. Minusta tuntuu, että minun ei tarvitse keskustella sinun kanssasi tästä aiheesta. Enkä myöskään aio mennä sinun takiasi takaisin Azkabaniin, vaikka kieltämättä se olisi harkittava hinta sinun tappamisestasi..." Sirius sanoi kuin muka pohdiskellen. "Mutta minulla sattuu olemaan Azkabanin ulkopuolella velvollisuuksia, joita toivon mukaan pääsen pikapuoliin hoitelemaan." Mies sanoo yhä Kalkarosta tiiviisti tuijottaen. "Ja minä lähden tästä talosta ennemmin tai myöhemmin." Sirius sanoo hymyillen sitten Kalkarokselle, tosin hymy ei, jälleen kerran ollut mikään ystävällinen. Useimmiten tästä aiheesta keskusteltaessa, siis kun Kalkaros otti puheeksi sen, kuinka Musta oli syypää Pottereiden kuolemaan, Sirius kykeni hillitsemään itsensä jossakin vaiheessa, sillä hän oli toki täysin tietoinen siitä, että osaksi Jamesin ja Lilyn kuolema oli hänen syytään, mutta hän oli itse yksinään käynyt asian läpi niin moneen kertaan, että yleensä hän osasi hillitä itsensä Kalkaroksen mainitessa asiasta. "Ja toiseksi. Kuinkahan monen ihmisen kuoleman sinä olet toiminnallasi aiheuttanut? Ehkä kertomuksesi ei oikein kestä päivänvaloa? Vai oletko ollut niin pelkuri koko ikäsi, että liityit kuolonsyöjiin vain saadaksesi turvan pahaa maailmaa vastaan? Sepä selittäisikin kaiken. ja nyt olet Dumbledoren siipien suojassa." Sirius sanoo yhä ivallista hymyään hymyillen. Rattoisa keskustelutuokio tämä. Toisaalta Ruikulin kanssa tappelu piristi kummasti mielialaa, ja teki pirteämmäksi tässä saastaisessa talossa vietetyn ajan jälkeen.
|
|
|
Post by Tusken on May 2, 2004 7:17:20 GMT -5
Kalkaros puristi sauvaansa raivoissaan. Oli Musta onnistunut häntäkin ärsyttämään, mutta Kalkaroksen onnistui pitää tunteensa sisällään paremmin. Nyt vankikarkuri kuitenkin aikoi näöstä päätellen vetäytyä. Ei, ei se sopisi. Rehellisesti sanoen Severus ei uskonut puoliinkaan sanomistaan, mutta Musta ei sitä tiennyt. "Voi, nyt sitä ollaan niin huolissaan, niin huolissaan. Olet vain peloissasi, koska saattaisit hävitä tämän taistelun. Ja sinun ainut velvollisuutesi täällä on siivota tätä mörskää. Täältä sinä uskallat lähteä vasta, kun maineesi on puhdistettu ja Kuolonsyöjät hajallaan ilman mestariaan. Eli et kovin pian." Kalkaros sanoi ja nyt äänestä saattoi pehmeyden takaa aistia kiihtymystä.<br>"Mutta toisin kuin sinä, minä olen pystynyt toiminnallani myös pelastamaan ihmisiä. Sinä olet vain onnistunut tappamaan ystäviäsi. Ja minun syyni eivät kuulu sinulle." Kalkaros jatkoi puhettaan ja piti katseensa tiukasti Mustan silmissä. Jos tuo sanoisi valheen puolikkaankin...
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 2, 2004 8:52:33 GMT -5
Sirius jatkaa ivallista hymyilyään. "Voi voi, minä en häviäisi sinulle unissanikaan, ja sen vuoksi en rupea sinua täällä höykyttämään. Mutta tällä hetkellä en tiettyjen asioiden takia aio mennä takaisin Azkabaniin ja sillä hyvä. Jos tahdot uskoa, että peräännyn koska pelkään sinua, usko mitä haluat, mutta sinä tiedät, että se ei ole totta." Musta sanoo muka ystävällisesti hymyillen. "Anteeksi, mutta sinä olet tainnut nyt erehtyä. Minun velvollisuuteni ei edelleenkään ole siivota tätä murjua." Mies sanoo heilauttaen muutaman hiussuortuvan kuluneilta kasvoiltaan. Sitten hän kohottaa liioitellusti kulmiaan. "Vai olket sinä oikein pelastanut toiminnallasi jonkun hengen? Oi kuinka jaloa! Tosin en epäile hetkeäkään, ettetkö sinä olisi hyötynyt siitä jotakin. Tai ehkäpä olet sitten toiminnallasi pelastanut vain oman nahkasi, niin kuin kuvitella saattaa." Sirius tuhathaa. "Ja mitä minuun tulee. Voi olla että lähden täältä paljon ennen sitä. Kuolonsyöjiä minä en pelkää. Jos ne ovat kaikki sinun kaltaisiasi, en ymmärrä miksi heitä pidetään pelottavina..." Ja kun kalkaros mainitsee, että Musta ei pääsisi noiden syiden varjosta lähtemään kovin pian, Sirius hymyilee. "Oi niinkö? Sinä ilmeisesti tiedät Kuolonsyöjien ja Voldemortin asioista paljonkin... Kenties sinä edelleen viihdyt vahvempiesi seurassa?" Musta sanoo puristaen sauvaansa tiukasti kädessään. Vaikka Kalkaros osasi hillitä itsensä kiitettävästi, joskus tuonkin pinna voisi katketa.
|
|
|
Post by Tusken on May 2, 2004 11:50:51 GMT -5
Kalkaros kohotti ivallisesti kulmiaan. "Aivanko totta? Miksi siis koko ajan höpiset Azkabaniin joutumisesta? Tavallinen kaksintaistelu... En ole koskaan kuullut, että sellaisesta joutuisi Azkabaniin. Ehkä sinä pelkäät, että Dumledore jättää sinut ministeriön armoille, jos et olekaan enää hänen kiltti lemmikkikoiransa..." Kalkaros jatkoi pehmeällä äänellä ja virnisti edelleen julmasti. "Mikä sinun velvollisuutesi sitten on? Kuluttaa mattoja kävelemällä edestakaisin? Ja minä en ole koskaan liimautunut itseäni vahvempien seuraan tai hakenut turvaa laumasta toisin kuin sinä." Kalkkaros piti pienen tauon ja pyöräytti taikasauvaansa kevyesti pitäen sen koko ajan suunnattuna Mustaan. "Jos minun tehtäväni on tietää Kuolonsyöjistä, epäilen, että minä myös tiedän heistä. Minä olen tehtäväni tasalla, toisin kuin sinä." Kalkaros jatkoi ja astui lyhyen askelen eteenpäin.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 2, 2004 12:35:40 GMT -5
Sirius hymyilee Kalkarokselle kuin pikkulapselle, joskaan ei kovin hyvällä menestyksellä. "Voi, sinä käsität kaiken nyt väärin. Minä en aio joutua Azkabaniin siitä, että tappaisin sinut. Sillä niin tässä 'pikku kaksintaistelussa' voi käydä kovinkin helposti."Minun velvollisuuteni, on asua tässä talossa, ja tosiaan, tämä on minun taloni, joten jos sitä tahdot, voin passittaa sinut pihalle saman tien. Sinulla kun ei näy olevan täällä mitään kummempaa toimitettavaa." Sirius sanoo. Kalkaroksen sanat ärsyttävät häntä melkoisesti, mutta ärsyyntyminen on vielä helppoa hillitä, kun taas raivostuneena... No, sehän jo nähtiin. "Minä siivoan täällä silloin kun haluan, niin kuin kodissa yleensä tehdään, mutta se ei ole velvollisuuteni. Ja siivouskin lähinnä rajoittuu näiden turhien tavaroiden pois heittämiseen, kuten jo huomasitkin." Sirius sanoo tuijottaen Kalkarosta edelleen tiiviisti silmiin. "Sinun tehtäväsi tasalla olemisesta kun ei aina voi olla niinkään varma." Seuraavaksi Sirius kohottaa jälleen kulmiaan. "Ai, etkö tosiaan ole ikinä hakeutunut vahvempiesi seuraan? Nyt minusta tuntuu, että sanasi menevät tekojesi kanssa pahasti ristiin, Severus." Melko harvinaista, että Musta ylipäänsä käytti Kalkaroksen etunimeä, sillä Ruikuli sopi paremmin suuhun, tai ainakin sirius piti siitä enemmän. Tai ehkä se sitten johtui siitä, että Kalkaros ei pitänyt. Kalkaroksen astuessa eteenpäin Sirius hymyilee. "Oi oi, kun minua pelottaa. Käy päälle vaan jos kerran haluat. Käy ihmeessä, jos se on sitä mitä täältä tulit hakemaan. Ainakin siltä se kovasti vaikuttaa. Vai tulitko vain juttelemaan mukavia kanssani? Ihmeellisesti näyttää sinua tosiaan kiinnostavan minun taloni, ja asiani." Sirius sanoi yhä ivallisesti hymyillen.
//Kehnoa -.-//
|
|
|
Post by Tusken on May 2, 2004 13:27:08 GMT -5
Kalkaros mulkaisi Mustaa tämän alkaessa lässyttää. Nyt Musta oli todella löytänyt itselleen sopivan puhetyylin. Severus huokaisi tylsistyneen kuuloisesti. "Musta... Jos nyt käynnistäisit sen pienen yksinäisen aivosolusi. Minä vakoilen. Mitä muuta vakoojat tekevät vakoilun lisäksi? Raportoivat. Oletin, että Dumledore olisi täällä, mutta niin ei näytä olevan." Severus veti henkeä ja jatkoi ennen kuin Musta kerkesi vastaamaan. "Kodeissa siivotaan myös silloin, kun lattialla on niin paljon paskaa, että se estää kävelemisen. Niin kuin tässä mörskässä nyt." Kalkaros kohotti kulmiaan Mustan puhutellessa häntä etunimellä. Oliko tuo olevinaan jonkinlainen vitsi? Väliäpä hällä. "Tiedoksi tulevaisuuden varalle: Kun minkä tahansa lajin edusta siirtää jalkaansa eteenpäin, laskee sen alas ja siirtää vielä toista jalkaansa, se tarkoittaa, että hän liikkuu. Tämä taas tarkoittaa, että hän haluaa siirtyä pois paikasta, jossa oli äsken. Liikkuja myös toivoo, että kuka ikinä hänen edessään on siirtyisi. Ellei kyseessä ole kivi tai vastaava aivoja omaamaton otus, jolloin liikkuja kiertää tämän." Kalkaros sanoi ja astui uuden askelen eteenpäin pitäen samalla sauvaansa koholla kuin aikoisi puhkaista Mustan silmän, mikä ei itseasiassa kuullostanut niin huonolle idealle.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 2, 2004 13:59:06 GMT -5
"Vai niin, no minä, ja muutkin tähän mennessä ovat kovin hyvin päässeet täällä kävelemään, kuten nähtävästi sinäkin. Joten lattialla ei tällä hetkellä ole niin paljoa paskaa kuin sinä väitit, jolloin minä en rupea lattioita kuuraamaan." Sirius sanoo, eikä tällä hetkellä juurikaan hymyile. Kalkaros raivostutti häntä, mutta se ei ollut mitään uutta, ja kaiken lisäksi Sirius oli tottunut kuulemaan näitä juttuja Kalkaroksen suusta. Siriuksesta vain tuntui, että Kalkars kuvitteli olevansa jotain kovinkin erinomaista ja muita parempaa. Vaikka mistäpä hän tiesi, vaikka Kalkaros ajattelisi hänestä täysin samoin. Ja Kalkaroksen tavoin, Sirius astuu askeleen lähemmäs tätä, kohottaen sauvaansa hiukan. Valmiina oli hyvä olla, vaikka hiukan Sirius jälleen epäili, että Kalkaros ei olisi se, joka tekisi ensimmäisen liikkeen.
|
|
|
Post by Tusken on May 2, 2004 14:42:14 GMT -5
Kalkaros oli myös astunut askelen eteenpäin ja nyt kaksi vihamiestä seisoivat hiljaa paikoillaan nenät vastakkain. Hetken kuluttua Severus rikkoi hiljaisuuden. "Jos muistat sen äsken mainitsemani kävelemisjutun, niin huomasithan siinä olevan kohdan, jossa mainittiin väistymisestä? Vaikka ehkäpä sinä olet verrattavissa kiveen. Ilman kiven omaamaa eloisuutta tietenkin." Kalkaros sanoi ivaa tihkuen ja astui sitten sivulle ja lähti kiertämään Siriuksen ympäri hellittäen aavistuksen otettaan sauvastaan. 'Mokoma itseään täynnä oleva lohikäärmeen syötti. Mitä hän kuvittelee olevansa? Voi, hyökkää nyt. Kuvittele ylimielisyyksissäsi, etten ole valppaana. Nyt. Olen selin sinuun. Hyökkää vain... Saat yllättyä...'
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 3, 2004 6:12:39 GMT -5
Nah, ei Musta kuitenkaan täysin typerä ollut, vaikka ärsyyntynyt olikin. Eipä Kalkaroskaan niin idiootti ollut, että olisi selkänsä kääntänyt eikä olisi varuillaan. Siihen Sirius ei uskonut, vaikkei mitään suurta arvostusta kalkarokselle antanutkaan. Ja toiseksi, mikä hinku Kalkaroksella olisi muuten poistua paikalta, tai laahustaa Siriuksen ohi johonkin suuntaan. Sirius pysyy hetken paikallaan, ja varuillaan vaikkakin sauvakäsi lepää rentona alhaalla. Sitten Musta kääntyy Kalkarosta kohti, muttei tee elettäkään hyökätäkseen. Itseasiasa Sirius oli jo aikalailla tyyntynyt. Kalkaroksen viimeisimmät sanatkaaneivät olleet häntä ärsyttäneet niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Oli kuitenkin yksi keskustelunaihe, jota Kalkaros yleensä käytti, kun ei saanut Siriusta muuten hermostumaan. Ja Mustan raivostuttaminen näytti yleensä olevan Kalkaroksen tavoite.
|
|
|
Post by Tusken on May 3, 2004 9:34:38 GMT -5
Toisin kuin Musta Severus ei ollut pätkän vertaa tyyntynyt. Itse asiassa taistelematon riita oli saanut hänet entistä pahemmalle tuulelle. Kalkaros hiljensi aavistuksen vauhtiaan ja hätkähti Mustan kääntyessä ympäri. Niin, tuo ei luottanut entiseen Kuolonsyöjään niin paljon, että olisi ollut selin tähän. Mikä oli itseasiassa varsin viisasta. Kalkaros vahti valppaasti Mustan liikkeitä silmäkulmastaan. Nyt mies laski sauvansa rennon oloisesti alas. Liike, jota hän saisi katua. "Musta..." Kalkaros sanoi ja kääntyi puolittain tätä kohti. "Karkotaseet!"
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 3, 2004 11:54:04 GMT -5
Ilmeisesti oli ollut aivan oikein olla varuillaan edelleen, vaikka sauvakäsi olikin laskettu alas. Itseasiassa Kalkaroksen loitsu hiukan yllätti Siriuksen, mutta oli tuon oudosta liikehdinnästä voinut sen jo aavistellakin. Musta kohottaa sauvansa suojatakseen itsensä kilpiloitsulla "Kilpistys!" ja karkotaseet loitsu ei lennättänyt sauvaa Siriuksen kädestä. Olisi kai ollut viisasta iskeä jo nyt, mutta Sirius vain hymyilee oilkallisesti Kalkarokselle, tiedostaen kyllä, ettei tämä varmaan jättäisi juttua siihen. "Luuletko tosiaan, etten ole varuillani sinun seurassasi?" Sirius sanoo ivallisella äänellä. Noh, ehkäpä nyt oli Siriuksen oma syy, jos Kalkaros pääsisi iskemään, kuten luultavasti tekisikin. Mutta jos niin kävisi, Sirius tietäisi mitä tehdä, ei hänkään jatkuvasti jäisi typeränä paikoilleen seisomaan. Nyt mies heilauttaa hiukan hiuksia kasvoiltaan ja pitää koko ajan sauvakätensä koholla, valmiudessa.
|
|
|
Post by Remus on May 3, 2004 12:00:15 GMT -5
Juuri silloin huoneeseen astuu vaisusti hymyilevä, laiha, harmaantunut mies, jonka hymy pyyhkiytyy nopeasti pois nähdessään riitapukarit. "Anteeksi, keskeytinkö jotain?" Lupin kysyy vaivautuneena. Hänellä oli ollut jotain asiaa Siriukselle, mutta hän unohti koko asian.
|
|
|
Post by Tusken on May 3, 2004 12:11:12 GMT -5
Kalkaros sähähti kiukkuisesti Mustan saatua suojansa ylös. Niinpä tietysti. Ainahan vankikarkurien piti olla valmiina. Mokomakin pieni haiseva saastapallero. Severus veti henkeä ja valmistautui huutamaan toisen loitsun, sellaisen, jota ei pieni suoja noin vain pysäyttäisi, kun ovi aukesi ja oli litistää Kalkaroksen seinään. Kuka... Severus kääntyi ympäri tuijottaen vihaisesti tulijaa ja vihainen ilme muuttui puhtaaksi raivoksi tulijan kasvojen tullessa näkyviin. Remus Lupin. "Ei, et tietenkään." Kalkaros sihisi raivoissaan hampaidensa välistä ja astui lähemmäs ihmissutta mulkoillen tuota raivokkaasti. Jos tuo ei olisi ilmestynyt, olisi Musta saanut juuri elämänsä löylytyksen. "Mikä sai sinut ajattelemaan niin?" Kalkaros jatkoi samalla ivallisella äänellä.
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 4, 2004 5:52:41 GMT -5
Sirius valmistautuu myös huutamaan vastaiskun Kalkaroksen tulevaan loitsuun kun ovi käy. Sisään astuu, Remus Lupin. Niin noh, Siriuksen ystävä, mutta Kalkaros ei Lupinista pitänyt. Musta vilkaisee Lupinia, ja sitten mulkaisee murhaavasti Kalkarosta. "Etpä kai." Sirius murahtaa tuijotten edelleen Kalkarosta. Jollei Lupin olisi tullut... Nojaa, he olisivat vain jatkaneet kaksintaisteluaan. Mitä sitten, Siriuksesta se olisi ollut vain piristävää. Mutta Lupin kuului kiltaan ja sai liikuskella miten tahtoi. Toisaalta, kai se oli parempikin, että joku keskeytti. Toisaalta Kalkaros ehkä raivostuisi Lupinin tulosta vain enemmän. Saisi sitten nähdä jäikö tämä tähän vai ei. Luultavasti ei... Mitä Kalkaroksen ilmeestä saattoi päätellä.
|
|
|
Post by Remus on May 4, 2004 6:18:31 GMT -5
Lupin katseli kumpaakin totisena. "Killan jäsenien ei olisi hyvä taistella tai vihoitella toisilleen. Onhan tämä Voldemortin uudelleen valtaannousun aikaa, jolloin meidän pitäisi pitää yhtä" Remus sanoi, eikä viitsinyt edes miettiä, miksi Sirius ja Severus tappelivat. Ainahan he olivat jollakin tavalla toistensa kurkuissa kiinni. Aina tappelemassa. "Minulla oli asiaa sinulle, Sirius, mutta taisin jo unohtaa sen. Ei se mitään tärkeätä ollut... Muistaakseni" Lupin sanoi toinen käsi haroen harmaanruskeita hiuksia.
|
|