|
|
Post by Tusken on Apr 30, 2004 14:39:09 GMT -5
[Tulee sisältämään pieniä spoilereita viidennestä ja sijoittuu aivan kesäloman alkuun eli Kalmanhanaukiota aletaan vasta ottaa Killan käyttöön. Ei vakinaisia asukkaita paitsi Sirius.]
Pitkä laiha hahmo pujahti läheiseltä kujalta kadulle ja vilkuili hermostuneesti ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Ei eläimiä, ei ihmisiä. Mies siirsi luudan hermostuneesti vasempaan käteensä ja jatkoi nopeaa askellustaan kohti erästä hämärän näköistä taloa. Taloa, jota kukaan muu ei näkisi.
Kalkaros huokaisi hiljaa ja astui pihakäytävälle ja siitä rappusille. Viimeinen vilkaisu taakse, ketään ei näkynyt ja laiha mies katosi kaapu hulmuten talon sisälle. Päästyään viimein sisälle Severus huokaisi ja laski varovaisesti sauvansa sateenvarjopidikkeeseen ja hiipi hitaasti sisemmälle taloon, joka vaikutti yhtä tyhjältä kuin äskeinen katukin. Severus vilkaisi sivulleen ja irvisti kuultuaan vastenmielistä kuorsausta sivultaan. Sirius Mustan äiti. Hurmaavaa. Kalkaros itse olisi hankkiutunut mokomasta taulunräähkästä eroon, vaikka se olisi maalattu talon seinään. Mutta eräät olivat vain niin kykenemättömiä tekemään yhtikäs mitään. Kalkkaros pyöräytti silmiään ja astui keittiöön pyyhkien samalla pölyä kaavustaan. Luudalla laskeutuminen ei koskaan ollut kuulunut hänen parhaisiin taitoihinsa, etenkään jos kuului laskeutua keskelle roskapönttöjä vilisevää kujaa. 'Ainakaan en kaatanut niistä yhtään.' Kalkaros astui ja repäisi katseensa irti likaisista kaavuistaan keittiön pöydän ääressä istuvaan mieheen. Mitä tuo toimitti täällä ja tähän aikaan?
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Apr 30, 2004 14:57:36 GMT -5
Pöydän ääressä istuva mies oli kuin olikin Sirius Musta. Sirius kääntyy hitaasti katsomaan kalkarosta. niin, eipä tuota katsetta ystävälliseksi voinut kutsua hyvällä tahdollakaan. Sirius vihaa kalkarosta, eikä viha ollut yksipuolista, kyllä Kalkaros taisi vihata Mustaa aivan yhtä paljon. Syytkin olivat heille kahdelle toki ilmiselvät. Mitäkö mies täällä toimitti...? Mitäpä muutakaan hän olisi tehnyt. Sirius oli etsitty vankikarkuri, eikä hän oikeastaan voi näyttäytyä ulkona kuin animaagimuodossaan, mustana koirana. Se turhautti Siriusta jo tarpeeksi, ja kun kalkaroksen mielipuuhaa tuntui olevan Siriuksen nälviminen siitä, ettei tämä tehnyt mitään killan hyvöksi ja kuinka Kalkaros itse uhrautuvaisesti hoiteli killan asioita, ei tämä helpottanut miesten välistä kireyttä. Tosin eipä sitä mikään muukaan helpottaisi. He olivat olleet vihamiehet koulusta saakka. Mutta mitä Kalkaros sitten täällä teki? taisipa yläkerrassa hääriä jokunen muukin killan jäsen, tosin hehän olivat vapaita tulemaan ja menemään mielensä mukaan. Mutta sirius oli lähes lukittuna tänne pirun taloon, joka muistutti häntä kaikesta minklä hän olisi tahtonut unohtaa. Mustan suvun talo. Pyh, jollei tämä olisi niin turvallinen paikka Sirius olisi hävinnyt täältä hetkessä. Mutta tokihan Dumbledore yritti vain suojella Siriusta, toki mies itsekin ymmärsi että olisi vaarallista lähteä ulos hortoilemaan. Kuitenkin lukittuna olo täällä alkoi pikkuhiljaa käydä ylivoimaisen turhauttavaksi. Varsinkin kun Kalkaroskin ramppasi Kalmanhanaukiolla...
|
|
|
|
Post by Tusken on Apr 30, 2004 15:09:07 GMT -5
Se vähäinen ruokahalu, joka Kalkaroksella oli ollut hänen astuessaa sisälle taloon, hävisi hänen nähdessään pöydän ääressä istuvan miehen. Sirius Musta. Ilmeestä päätellen he kumpikin olivat aivan yhtä ilahtuneita toisen läsnäolosta. Ennemmin viikko Kuolonsyöjien joukossa kuin tunti Mustan, se oli Kalkaroksen motto.
Ilkeä virne kohosi Severuksen naamalle. Nyt kun kerran tässä oltiin, miksei olisi pienen juttu tuokion aika. Ettei Musta vain unohtaisi paikkaansa Killassa. Kalkaros istuutui alas vastapäätä Siriusta ja nyrpistäen suurta nenäänsä työnsi edessään olevat likaiset lautaset syrjemmälle. "Luulin, että koirat pitävät koppinsa siistinä." Kalkaros sanoi silkkisellä äänellään ja viittasi likaisiin lautasiin. Ei mikään paras aloitus, mutta ei Mustakaan olisi parempaan pystynyt. Rohkelikoilla ei ollut mielikuvitusta.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Apr 30, 2004 15:29:46 GMT -5
Sirius vain mulkaisee myrkyllisesti Kalkarosta. "Kummallisesti sinä täällä tunnut kuitenkin viihtyvän... Ruikuli." Sirius sanoo ja virnistää viimeisen sanansa päätteeksi. Eikä virnistys todellakaan ollut mikään ystävällinen. pirullinen se oli, ja täynnä inhoa. Ehkei sirius voisi sanoa, että menisi mieluummin Azkabaniin, kuin seurustelisi Kalkaroksen kanssa päivittäin, mutta läheltä kuitenkin liippasi. Ruikuli... Tuo nimi oli Kalkarokselle annettu jo kouluaikoina, kun Siriuksen ja Jamesin lempipuuhaa oli ollut Kalkaroksen kiusaaminen. Tästä kai kalkarokselle oli jäänyt jotain hampaankoloon. Tosin eipä se tavallaan ihme ollutkaan, sillä aika ilkeitä Sirius ja James olivat Kalkarokselle olleet. Mutta pahoillaan Sirius ei ollut. Ei ainakaan myöntänyt sitä itselleen tai kellekään muulle. Kaiken lisäksi Siriuksen takia Kalkaros olisi kerran voinut päästä hengestään. Sirius oli ollut silloin nuori, mutta eipä hän sen vähempää Kalkarosta inhonnut näin vanhempanakaan, päinvastoin. "Mitä sinä ylipäänsä teet täällä tähän aikaan?" Sirius kysyy välinpitämättömästi, kuitenkin inhoa heijastava ilme kasvoillaan. Vaikkakaan häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mitä Ruikuli teki Kalmanhanaukiolla.
|
|
|
|
Post by Tusken on Apr 30, 2004 15:43:21 GMT -5
[Ja tämän viestin jälkeen minä poistun täältä.]
Kalkaroksen suupielessä nytkähti lihas Mustan sanoessa 'Ruikuli'. Tuon nimen Severus muisti hyvin ja vihasi sitä aivan yhtä paljon kuin Siriustakin. Entinen Kuolonsyöjä oli puhdistavinaan siististi leikattuja kynsiään, mutta kuunteli kuitenkin valppaasti Mustan puhetta. Kalkaroksen tehtävä vaati veronsa ja oli hyvin stressaavaa. Pieni tappelu Mustan kanssa saattaisi hyvinkin pelastaa päivän. Tai tässä tapauksessa yön.<br>"Niin, itse asiassa ainut minua tänne kiskova voima olet sinä. Nähdä sinut viimein arvoisessasi työssä." Kalkaros sanoi silkkisellä äänellä ja hymyili ivallisesti. "Siivoojana. Ja mitä minuun tulee..." Kalkaroksen hymy leveni entisestään, "Epäilen, että tehtäväni ovat sen verran tärkeitä, ettei minun tarvitse kertoa niistä kaltaisellesi."
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on Apr 30, 2004 15:59:13 GMT -5
"Mikäli muistan oikein, vihjaisit juuri täällä olevan epäsiistiä. Näyttääkö sinusta siis, että minä siivoan täällä?" Musta sanoi tuijottaen yhä tiiviisti Kalkarosta. Häntä ärsytti tuo vihjailu, mutta hän oli tottunut siihen. Tosin joka kerta se sai hänet ärsyyntymään kalkarokselle. Eiköhän nujakointi häntäkin piristäisi. Kun tämää mainitsee tärkeistä tehtävistä Sirius hymähtää, mutta vakavoituu sitten taas. "Vai on joku uskonut sinulle tärkeitäkin tehtäviä, Ruikuli?" Sirius sanoo ivallisesti. Hän rakasti käyttää Kalkaroksesta tuota nimitystä, sillä hänkin tiesi, ettei kalkaros pitänyt siitä. "Kuitenkaan Dumbledore ei ole antanut sinulle vielä lupaa opettaa koulussa tärkeämpää ainetta kuin sinun litkusi?" Sirius sanoo hymyillen sitten muka kovinkin herttaisesti. "Mahtaa käydä arvosi päälle, kun Remus palkattiin siihen tehtävään. Sinulle ei taida löytyäkään yhtä suurta luottoa vai kuinka?" Musta sanoo, ja puhaltaa muutaman mustan suortuvan kasvoiltaan. Kaikki tiesivät, että Kalkaros olisi tahtonut opettaa suojautumista pimeyden voimilta, mutta Dumbledore ei ollut vieläkään antanut hänelle sitä tehtävää. kai rehtorilla oli syynsä, mutta jokainen aihe, josta kalkarosta voisi kiusata, oli oikein mukava keskustelunaihe.
|
|
|
|
Post by Tusken on Apr 30, 2004 16:23:38 GMT -5
"Niin, eikös se todista, mikä säälittävä ihmisraunio olet. Et pysty suorittamaan edes näin yksinkertaista tehtävää." Kalkaros pudisteli päätään kuin olisi kovastikin surkutellut Mustan rappiota. Rehellisesti sanoen Severus oli juuri sanonut oikean mielipiteensä Mustasta. Tuolle annettiin tehtävä, yksinkertainen sellainen, mutta silti sitä ei voitu suorittaa. Musta oli onneton snobi, joka oli tottunut, että kaikki kuskattiin valmiiksi pureskeltuna hänen nenänsä eteen. Siksi hänestä olikin tullut Rohkelikko.
"Ensinnäkin, taikajuomat ovat varsin tärkeä aine, toiseksi, ainakaan ministeriö ei ole luvannut päästäni palkkiota ja kolmanneksi, nautin sentään Dumledoren luottamusta sen verran, että voin liikkua ulkona ilman saattopartiota, toisin kuin eräät, vaikka minullakin on Kuolonsyöjiä perässäni." Kalkaros sanoi ja hieroi sormillaan nenänvarttaan. Pimeyden voimilta suojautumisen paikka oli todellakin mennyt ohi jälleen, mutta lievästi valehdellen Kalkkaros oli jo tottunut siihen. Dumledore antoi sen paikan kenelle tahansa muulle kuin Severukselle, vaikka nämä ehdokkaat olisivat toinen toistaan kykenemättömämpiä ja epäluotettavampia.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 1, 2004 5:46:09 GMT -5
"Aivan niin, tietysti taikajuomat ovat tärkeä aine. Ainakin sinulle, kun et ole muuhun kykeneväinen." Sirius sanoi liioitellun maireasti. "Luuletko että minua yksinkertaisesti huvittaa siivota täällä kaiket päivät. Minulla on sitä varten Oljo, niin epäluotettava kuin se onkin. Jostain syystä se tuo kovasti mieleen sinut, jolloin minun tekisikin mieli pistää koko tonttu ulos tästä talosta." Musta sanoo vakavalla naamalla ja vilkaisee ovelle päin. Tosiaan, Oljo. Epäluotettava ja hiiviskelevä kotitonttu, joka oli niin rakastunut Siriusken äitiin, että rupattelisi tuntikaudet tämän aknssa ja nykyisin se yritti pelastaa kaikki tavarat mitä sirius aikoi heittää pois.
"Vai nautit Dumbledoren luottamusta. Hah, minusta tuntuu, että muutkin minun lisäkseni tahtovat eroon sinusta. Siksi sinua ei tarvitse suojella tai vahtia. Aivan kuin sinä itsesi sen paremmin kykenisit pelastamaan. Samanlainen avuton ja onneton ruipelo olet edelleen kuin aina ennenkin." Sirius laukaisi tarkoittaen tietysti kouluaikoja, jolloin Kalkarosta, tai Ruikulia, joksi he olivat Jamesin kanssa kalkarosta nimittäneet oli ollut heidän mielestään vallan mukavaa kiusata vain ajankuluksi. Kuitenkin Siriusta ärsytti kuulla Kalkarokselta, tai kenelrtä tahansa vankituomiostaan, koska oikeasti hän oli syytön. Vaikka sitähän ei moni tiennyt. Tai ainakaan uskonut. Mutta ei hän antaisi Kalkarokselle sitä iloa, että alkaisi syyttömyydestään tuon edessä puhumaan. Siriuksen asiatkaan eivät kuuluneet Kalkarokselle, jos oli toisinkinpäin...
|
|
|
|
Post by Tusken on May 1, 2004 6:50:39 GMT -5
"Jos olisit kerrankin haastanut minut reiluun taisteluun, etkä hyökännyt takaapäin, tietäisit, ettei tuo ole totta. Mutta taidat olla kaikinpuolin Musta lammas Rohkelikkojen joukossa. Tai ei, et ole kenelläkään Rohkelikolla ei ole aivoja ja epäilen, ettei sinullakaan ole." Kalkaros virnisti ja laski kyynärpäänsä pöydälle. Mustan ärsyttäminen oli joitakin elämän valopilkkuja. Surkea pieni Rohkelikko ei koskaan keksinyt mitään järkevää vastaansanottavaa.
"Sellainen omistaja, sellainen kotitonttu. Niinhän sitä sanotaan." Kalkaros virnisti kevyesti kuullessaan Mustan sanat. "Tai sitten sinua pidetään täällä siksi, että kaikki pelkäävät sinun lavertelevan kaiken kuulemasi heti ensimmäiselle vastaantulijalle. Minun voi sentään luottaa puhuvan totta ja oikeille henkilöille. Sinulle ei ole suotu edes näin tavallista luottamusta. Voin kuvitella heidät keskustelemassa. 'Mitä me teemme Mustalle? Ei häneen voi luottaa.' Ja lopulta joku on saanut älynväläyksen: 'Hei, lukitaan hänet omaan kotiinsa. Siellä hän ei voi paljastaa suunnitelmia muille kuin seonneelle kotitontulle ja hevoskotkalle.'" Nyt Kalkaros hymyili jo aavistuksen leveämmin. Musta ei kestäisi tätä kauaa. Rohkelikot eivät koskaan osanneet hallita tunteitaan.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 1, 2004 7:06:35 GMT -5
"Voi voi pikku Ruikuli. Minä, en liittynyt kuolonsyöjiin. Sinä sen sijaan.. kai sitten hait jonkinlaista turvaa isommiltasi, kun et ole koskan itseäsi kyennyt suojaamaan. Ja mitä minuun tulee..." Sirius sanoi kohottaen kulmiaan aavistuksen. "Minut pidetään täällä, miten sen sanoitkaan, lukittuna siksi, että tietyt ihmiset haluavat suojella minua. Vaikkakin kykenin vallan hyvin huolehtimaan itsestäni ennen kiltaakin, joka on tullut todistetuksi. Sinä olet tainnut koko surkean elämäsi elää isompiesi helmoissa." Musta heitti tuijottaen Kalkarosta yhä suoraan silmiin kasvavalla vastenmielisydellä. tai voisiko vastenmielisyys enää tuosta kasvaa? Ei se tainnut olla mahdollsta. Mutta kouluajat, niistä Kalkarosta oli mahdottoman mukavaa ärsyttää, mutta niitäkään ei jaksanut kerrasta toiseen puida, joten muualtakin löytyi aihetta aivan riittämiin. "Sinä se oletkin aina ollut kovin luotettava ja pidetty, jos oikein muistan. Kuka se aina istuskeli yksin koulun pihalla uppoutuneena niihin pimeyden voimiin? Ethän se vain ollut sinä? Me taas järjestimme sinulle mukavaa pikku tekemistä, jottei aikasi käynyt liian pitkäksi." Sirius sanoi virnistäen. Hänen tekisi joka kerta Kalkaroksen nähdessään mieli vetää taikasauva esiin ja tehdä muutamat kiroukset, mutta joka kerta hän hillitsi itsensä, tai joku esti. Ehkä kuitenkin oli parempi niin. Muuten hän tosiaan voisi joutua Azkabaniin jonkun murhasta...
|
|
|
|
Post by Tusken on May 1, 2004 7:58:13 GMT -5
"Todellakin. Mitä sinuun tulee. Liikuit aina Potterin ja kumppaneiden joukossa, koska ilman heitä sinusta ei olisi ollut mihinkään. Näin sinusta sentään saatiin vahtikoira. Vaikka äitisi onkin kaikinpuolin ruma ja äänekäs haaska, on hän sentään tässä asiassa oikeassa." Kalkaros sanoi silkkisellä äänellä. Tavallisimmin ihmeset raivostuivat, jos joku pilkkasi heidän äitiään, mutta Mustan äiti... Tuo äskeinen oli melkeinpä kohteliaisuus.
Severuksen ilme värähti Mustan mainittua kouluajat. Jatkuvaa kiusausta, ilkeilyä ja välillä pieksämistä. Kalkaroksesta ei todellakaan oltu pidetty kouluaikoina, mutta eipä hänkään ollut muista ihmisistä välittänyt. "Kovaa puhetta mieheltä, joka on syypää parhaan ystävänsä ja tämän vaimon kuolemaan."
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 1, 2004 8:29:05 GMT -5
"Sinut minä olisin vallan helposti voittanut ilman Jamesiakin. Sinusta ei ollut yhtikäs mihinkään, eikä kukaan edes tahtonut liikkua kanssasi. Mikä nyt tietysti on hyvinkin ymmärrettävää..." Sirius sanoi pehmeästi. Kalkaroksen puhuessa Siriuksen äidistä, mies vilkaisee ovelle päin. Siinä oli toinen vastenmielinen tapaus. Eipä Sirius ollut äidistään ikinä pitänyt, mutta eipä äitikään ollut hänestä ihastuksissaan. Päinvastoin... Sirius oli karannut kotoa, eikä sen jälkeen ollut pahemmin niillä kulmilla näyttäytynyt. Muut Mustan suvun jäsenet eivät häntä olisi halunneet luultavasti nähdäkään. Kun Severus puhuu Jamesista ja Lilystä, ja siitä kuinka Sirius oli syypää näiden kuolemaan, Siriuksen kasvoille ilmaantuu ruma ilme, ja silmistä loistaa silkka viha ja raivo. Tämä oli puheenaihe, joka sai Siriuksen usein raivsotumaan, ja kalkaros tiesi sen. James Potter, Harryn isä oli todellakin ollut Siriuksen paras ystävä ennen kuolemaansa. ja tottahan se oli, Sirius oli omalla tavallaan syypää Pottereiden kuolemaan. Sirius tuijottaa Kalkarosta suoraan silmiin. "Sinuna en jatkaisi tuosta aiheesta Ruikuli. Voi olla että jonain kertana vielä sauvastani vahingossa purkautuu jonkinlainen kirous sinunkin niskaasi." Mies sanoo hillitysti, mutta kuitenkin ilmeisen ärsyyntyneenä.
|
|
|
|
Post by Tusken on May 1, 2004 11:18:27 GMT -5
Severus virnisti ilkeästi nähtyään Mustan raivostuneen ilmeen. Tämähän sujui helposti. "Miten voit tietää, kun et kerran ole koskaan taistellut rehellisesti minua vastaan?" Kalkaros pyyhkäisi kimpun rasvaisia hiuksia naamaltaan ja virnistys katosi, mutta muuten miehen ilme pysyi yhtä ivallisena ja vaarallisena kuin äskenkin.
"Totuus satuttaa vai? Potter varmasti kirosi sinua ja sinun suunnitelmiasi viimeisillä hetkillään. Joskus kannattaisi pitää parempaa vahtia hyvistä ja täysin luotettavista Rohkelikko-ystävistään, eikös?" Kalkaros jatkoi silkkisellä äänellään ja aivan tyynenä, mutta siirsi huomaamattomasti kättään sauvansa vierelle. Musta ei kauaa tällaista kestäisi.
|
|
|
|
Post by Sirius Musta on May 1, 2004 12:25:33 GMT -5
Niinpä, Kalkaros tiesi vallan hyvin Mustan heikon kohdan, muttei ilmeisesti täysin tajunnut, että Sirius voisi vielä jonakin päivänä saada täydellisen raivokohtauksen, ja raivoissaan saada kalkaroksen hengettömäksi. Ei Kalkaroskaan tietenkään jäisi siinä peukaloitaan pyörittelemään, mutta tällä asialla Musta oli helppo raivostuttaa. "Tahdotko sitten kokeilla vai? Minä olisin vain satuttanut sinua liikaa silloin, jos olisit vielä yrittänyt räpistellä vastaan. Siksi olikin parempi vain nöyryyttää sinua, pientä saastaista ressukkaa." Musta sanoi. Seuraavat Kalkaroksen sanat iskivätkin Siriukseen varmaan kuten Kalkaros oli odottanutkin. Muissa asioissa Sirius vielä kykeni hillitsemään raivonsa, mutta kun puhe oli Jamesista tai Harrysta, tai Lilystä, Sirius hermostui lähes aina. Musta loikkaa ylös tuoliltaan ja kiskaisee sauvansa esiin, astuu muutaman askeleen lähemmäs Kalkarosta ja jää osoittamaan sauvalla Kalkarosta silmät leiskuen. "Mitä sinä tiedät siitä? Sinulla kun ei ole koskaan ystäviä ollut." Siriuslaukaisi suustaan osoittaen yhä sauvallaan Kalkarosta, ja oli tällä hetkellä enemmän kuin valmis kiroamaan Kalkaroksen maailman ääriin.
|
|
|
|
Post by Tusken on May 1, 2004 13:31:45 GMT -5
Severus pyöräytti jalkansa pöydän alta ja perääntyi Mustan noustua ylös. Nyt tuo oli todella raivoissaan. Hyvä. Sitä Kalkaros oli halunnutkin. Kalkaros pyyhkäisi jälleen limaisen hiussuortuvan kookkaan nenänsä päältä ja veti sauvansa esiin. "Jopas. Sinähän jopa älysit sen. Eikä mennytkään kuin viisi minuuttia."
Kalkaros asetti sauvansa esiin ja valmistautui huutamaan ilmoille kilpitaian. Musta saisi hyökätä ensin ja hänen ensimmäisen loitsunsa epäonnistuttua iskisi Severus. Ja jos ensimmäinen loitsu osui vastustajaan, taistelu oli käytännöllisesti katsoen ohi. "Koska minulla ei ole ystäviä, en voi myöskään tapattaa ketään heistä. Toisin kuin sinä. Saattoiko olla, että olit jo kyllästynyt tähän Kelmikoplaasi ja löysit näin helpon keinon päästä eroon heistä kaikista? Suunnitelma taisi räjähtää käsillesi." Kalkaros jatkoi samalla rauhallisella silkinpehmeällä äänellä. Taistelussa tuli pitää itsensä tyynenä eikä hyökätä raivon vallassa kuten Musta teki. Se olisi hänen virheensä. Valheet ja toisen ärsyttäminen olivatkin tehneet Severuksesta hyvän taistelijan ja olikin hyvin itsevarma tämän taistelun suhteen. Entinen Pimeyden Voimilta suojautumisen huippuoppilas, entinen Kuolonsyöjä, nykyinen vakooja vastaan vankikarkuri. Ei vaikuttanut kovin vaikealta, mutta Mustaa ei kuitenkaan kannattanut aliarvioida.
|
|
