Karkkeja valitsemassa

[Parvati Patil]

Parvati astui Hunajaherttuaan. Hän rakasti sitä näkymää, mikä hänen edessään aukesi. Kasoittain Bertie Botteja, läjäpäin suklaasammakoita, tusinoittain sokerinsulkakyniä, ja miljoonia muita karkkeja. Hunajaherttua todellakin oli ihana paikka, sitä ei voinut kiistää, mutta Pavatin ykköskauppa oli silti Ranskassa sijaitseva Weneré-liike, jonka omisti Wenerén suku, ja joka oli huippusuosittu, ja joka valmisti maailman laajimman kokoelman velhoille ja noidille suunnattuja muotivatteita, meikkejä ja susteita. Parvati käveli makeishyllykön luokse, otti pussin, ja alkoi latomaan karkkeja pussiinsa. Hänen ykkössuosikkinsa olivat sokerinsulkakynät, sekä Love-tikkarit, jotka olivat sydämen muotoisia, ja kun ne oli imeskellyt loppuun, sisältä tuli punaista nestettä, jonka jälkeen rakastuu väliaikaisesti ensimmäiseen vastakkaisen sukupuolen edustajaan, jonka näkee. Parvati katseli ympärilleen. "Näkyykö ketään tuttuja", hän mutisi itsekseen.

//Mukaan vaan //

[Malena Swan]

Malena, joka seisoi Parvatin sieressä, sattui kuulemaan tämän ei kenellekkän tarkoitetun kysymyksen.
"Eipä oikeastaan", hän tokaisi ironisella äänen sävyllään, ilman mitään erityisempää tarkoitusta.
Malena oli hivenen huonolla tuulella. Hän ei millään osannut pättää, ottaisiko viuhpiiporeita vai kermatoffeeta ja koska varat eivät riittäneet molempiin, hänen todellakin olisi tehtävä valinta näiden kahden väliltä.

[Mie nyt sitten änkäsin tähän ]

[Parvati Patil]

"Jaa jaa....Ei niin ilmeisesti", Parvati tokaisee kummallisella äänellä. Häntä värisytti ajatella, että joku kuulisi kun hän puhelee itsekseen, se on noloa. Hän katseli toisen pulmia, ja huomasi, että tällä sattui olemaan poikkeuksellisen huono päivä. No jaa. Eihän Parvati oikeastaan edes tuntenut tyttöä etunimeä paremmin, ja päätti kysyä tarkempia tietoja.
"Ja kuka sinä olet?", tyttö kysyi painottaen 'sin'ä' sanaa. Ei kai sille mitään voinut, jos toinen käytti ironista sävyä, niin käytti Parvatikin.