Vanha oppilas palaa kouluun!

[Shuichi Shindou]

[Ja on ihastuttava talvinen maaliskuu ja Jesse on ihana ja tulee kaverikseni. Muut ei lupaa ^^]

Lunta satoi hiljalleen tänä hiljaisena lauantai aamuna. Ihmiset kävelivät kaupasta toiseen jutellen niitä näitä. Kaukaisuudessa kuului tasaisen rytmistä askellusta joka läheni pikku hiljaa. Myöhemmin saattoi nähdä kaukaisuudessa valkean ratsun laukkaavan rytmikkäästi. Hiljalleen tuo valkea ratsu lähestyi pääkatua selässään nuori neito. Tytön mustat hiukset jotka ylsi puoleen selkään oli laitettu ylös kauniisti. Yllä oli mustat samettihousut ja samettikengät ja paitana ympärikierretty valkea japanilaistyylinen paita ilman hihoja ja käsissä valkeat irtohihat joissa leveät hihat. Tytön kasvot oli vaaleat ja silmissä tummat meikit ja huulilla kiiltoa. Ratsu korskahtelee kiihdyttäessään vauhtia ja lumi tupruaa joka suuntaan kavioiden iskiessä maahan. Tämä tyttö oli palannut juuri eilen Japanista ja passitettu heti Tylypahkaan. Koska oli Tylyahoweekendi oli tyttö tullut ratsullaan ratsastamaan kylään ja etsimään yhdelle japanilaiselle ystävälleen jotain kiinnostavaa. Hevonen loikkaa yhden esteen yli ja jatkaa toiselle kadulle.

[Jesse Conway]

Jesse löntystää kauniissa lauantai-aamussa pitkin Tylyahon katuja suunnitellen ettei menekään takaisin koululle ollenkaan. Lumihiutaleet laskeutuu hiljaa kastellen hänen hiuksensa lahjakkaasti. Poika oli jo kolunnut läpi lähes kaikki kaupat ja puodit ostamatta kuitenkaan mitään.
Potkaisee muka vahingossa lunta maassa kykkivän ostoksa pudottaneen kolmasluokkalaisen päälle ja kävelee hymyillen pois toisen kirotessa takana.
Pojalla oli yllään hiukan kulahtaneet, mutta tyylikkäät siniset kireät farkut, musta jokseenkin ohut talvitakki jonka alla vain valkea hihaton paita, sillä pakkasta ei ollut nimeksikään.
Jaloissaan tuolla oli yllättävän uudet siniset Niken tossut.
Pojalla ei ollut liiemmin rahaa, koska isänsä ei missään nimessä suostunut maksamaan hänelle mitään paitsi koulutarvikkeet, ja nekin vain siksi että saisi pidettyä pojan poissa silmistään. Eli sopii miettiä miten ja mistä nuo kengät olivat hänelle päätyneet...
Kolmaluokkalainen heristi nyrkkiään uhmakkaasti Jessen perään ja heitti tätä lumipallolla, mutta pallo meni ohi ja lensi erään puodin ikkunaan rikkomatta sitä kuitenkaan.
Olisi vaan mennyt rikki...olisi saanut hupinäytelmää, koska tuota putiikkia pitää joku kärttyinen vanha ukko.
Jesse jatkaa matkaansa kädet takin taskuissa tuijottaen jalkoihinsa ajatuksiinsa vaipuen.

[Shuichi Shindou]

No, lähistöltä kuuluu muutama vanhemman naisen kirkaisu ja jotain erimaalaista puhetta. Shuichin vauhdikas meno oli saanut pari mummelia kaatumaan lumikinokseen. Pian kadun kulmasta syöksyy valkea lipizzan ori ja se laukkaa kevyin askelin kohti Jesseä. Tyttö selässä vilkaisee taakseen ja kun kääntää päänsä huomaa liian nopeaan vauhtiin lähestyvän hahmon ja riuhtailee ohjista ja saman tien hevonen loikkaa sivuun Jessen tieltä pärskien ja tyttö kiljaisee tasapainotellessaan selässä, koska hevosella ei ole satulaa. Tyttö jää paikoilleen korskahdellen. Toivon mukaan se poika oli yhä ehjänä. Tyttö kurkistaa hevosen kaulan takaa.
"Gomen-asai!", tyttö sanoo tuolle irvistäen anteeksipyytävästi.

[Eli Gomen-asai= anteeksi, mitä Jesse tuskin älyää xD]

[Jesse Conway]

Jesse väistää samaan aikaan lumihankeen kun hevonen loikkaa sivuun. Poika menettää tasapainnsa ja muksahtaa pehvalleen lumeen. Tapittaa hevosta ja tyttöä hölmistyneen näköisenä. Ja tyttö vielä selitti jotain ihmeen hepreaa.
Jesse on niin yllätynyt ettei ehdi edes ärsyyntyä tai mitään.
Räpyttelee silmiään muutaman kerran pöllä'jtäneenä ja pyyhkäisee hihallaan lumisia kasvojaan, nousten seisomaan.
"Anteeksi vaan, mutta en puhu enkä ymmärrä tuota...mitälie.", toteaa sitten kasaten ajatuksensa.
Tarkastelee sitten edessään olevaa näkyä tarkemmin.
Hevonen. Sepä uutta täälläpäin. Ja...öh...hiukan erikoinen talvipukeutuminen tällä tytöllä.
Kurtistaa hiukan kulmiaan näylle. Pojalla oli vakava asennevamma kaikkiin ulkomaalaisiin, vaikka vain mustalaisten vihaamiseen hänellä oli todellinen syy.
Nyt Jesse kuitenkin oli todellakin niin yllättynyt ja tuo jotain niin uutta ettei hän oikein tiennyt mitä pitäisi ajatella tai tehdä. Tai edes mitä halusi ajatella tai tehdä.<br>Seisoi vain siinä siniset silmänsä hiukan jopa uteliaana tutkien noita kahta koheltajaa.

[Shuichi Shindou]

Tyttö loikkaa ratsunsa selästä ja katsoo hevosta hetken.
"Anteeksi. Se oli japania.. En oikein osaa tätä englantia enää..", tyttö sanoo hitaasti. Tästä tulisi mitään. Olisivat jättäneet hänet japaniin. Näyttää hetken miettivältä.<br>"Opiskeletko sinäkin Tylypahkassa? Olen juuri palannut sinne Japanista.. Olen vähän huono vain englannin puhumisessa..", selittää huitaisten kädellään.
"Ei kai sinuun sattunut?", kysyy sitten. Puhuen koko ajan oudon hitaasti ja haparoivasti. Mitä muuta voi olettaa tytöltä joka ei ole kokonaiseen vuoteen puhunut sanaakaan vanhaa äidinkieltään.
"Watashi wa Shuichi Shindou", tyttö sanoo palaten taas japaniin ja kumartaa tuolle punastuen sen jälkeen. Taas.. Himskatti.
"Anteeksi.. Sanomani oli siis että minä olen Shuichi Shindou, desu", tyttö valistaa ja virnistää kevyesti. Hankalaa.
"Olin vaihto-oppilaana Japanissa kiitos isän", tyttö sanoo ja piirtelee kengän kärjellä kuvioita lumeen hevosen takana kuopiessa kaviollaan maata hermostuneena.
"Ja tämä tässä on Lance", esittelee hevosenkin siinä samalla. Äh, miten hän ikuna oppisi englantia kun hän ei edes halunnut osata tällaistä töksähtävää kieltä. Japani oli kaunista ja siroa.
"Ja kukahan sinä olet, desuka?", kysyy tuolta sitten hieman varmemmalla äänen sävyllä nojaten hevoseen.

[Jesse Conway]

"Piankos sinä sen opit...uudestaan.", toteaa hiukan hajamielisenä.<br>"Joo, Tylypahkassahan minä...Eikä minuun sattunut, hiukan yllättynyt vain...ei sitä joka päivä hevosen jyräämäksi meinaa tulla täällä", virnistää hiukan tytölle.
"Vakavoituu sitten vähän.
"Nimesi on japanilainen vaikka olit siellä vain vaihto-oppilaana?", sanoo lähinnä oteamuksena kuin kysymyksenä, äänessään hiukan koleaa epäilystä, sillä tilanteen rauhoituttua alkoi taas vanhat tutut asenteen pukata pintaan.
"Lance.", poika toistaa mietteissään.
"Komea nimi kauniilla hevosella. Saako sitä silittää?", hymyilee pikkuisen hevoseen katsoen.
Hän rakasti kaikkia eläimiä mitä maa päällään kantoi.
Ne olivat aitoja ja niiden kanssa oli muutenkin helpompaa tulla toimeen, eivätkä ne välittäneet millainen persoona olet.
"Mmh...", poika hmähtää kuin ei muistaisi omaa nimeään.
"Jesse. Jesse Conway.", sanoo sitten kuitenkin kääntäen katseensa tyttöön.
Hymähtää sitten huvittuneena.
"Sinulla taitaa olla muutakin otuteltavaa kuin kieli...aika huoleton talvipukeutuminen, sanoisinko.", virnistää hiukan.
Ei sillä, että se minua jotenkin haittaisi...kaunishan tuo on...mitä suotta hukuttaa itseään talvivaatteisiin...

[Shuichi Shindou]

Tyttö naurahtaa.
"Oli ennen Tarana.. Tarana Weisson.. Minä vaihtaa nimi ja tämä pysyä", tytö selittää hajanaisesti. Enempää hän ei aikoisi nimensä tarinaa kertoa. Hymyilee tuon puhuessa hänen omasta silmäterästään.
"Saa sitä silittää.. Ei se pure tai potki", tyttö sanoo virnistäen suloisesti. Ja todellakin kai tämän kielen oppisi taas kun puhuisi sitä mutta tyttö piti yhäti japanista enemmän.
"Ah, hauska tutustua Jesse!", tyttö sanoo hymyillen vienosti. Japanin tavat tuskin ikinä irtoaisi tästä tytöstä. Miksi palata entiseen kun se ei tuonut mitään hyvää hänelle.
"Minulla ei olla talvivaatteita. Isä polttaa kaikki.. Vain isovanhempien ostamat vaatteet joita käytin Japanissa, mutta ei minulla olla kylmä. Vaikka hassun näköinen olenkin", sanoo ja katsoo vaatteitaan. Onneksi hänen vanhat kouluvaatteet oli yhä tallessa. Ja musta rohkelikkokaapu.
"Mutta minne sinä matkalla, desuka?", kysyy tuolta sitten uteliaana ja kallistaa hivenen päätään.

[Jesse Conway]

Jessen synkeät ja katalat ajatukset rauhoittuvat kun tajuaa, että tyttö tosiaan oli kotoisin ai täältä, mutta ei ainakaan japanista.
Poika silittää hevosen otsaa ja kaulaa silmät hiukan tuikkien, höpöttäen sille hiljaa jotain hölmöä. Hevoset olivat hänen mielestään jotain maailman kauneimpia otuksia ja edustivat jossain määrin vapautta.
Jesse pysäyttää kaiken toiminnan hetkeksi kuin yrittäen tiedostaa mitä tyttö oli juuri sanonut.
Käänää sitten katseensa tyttöön hieman hymyillen, leikkien hepan harjalla hajamielisesti.
"Ilo taitaa olla ihan kokonaan tällä puolella", toteaa ja huomaa jopa tarkoittavansa mitä sanoi.
"Olet muuten ensimmäinen seitsemään vuoteen, joka kutsuu minua etunimelläni.", tuhahtaa huvittuneena, mutta hymyillen lämpöisesti. Oli mukavaa vielä kuulla omaa nimeäänkin. Sukunimessäkään miään vikaa hänen mielestään ollut, mutta olihan etunimi silti jotenkin eri asia.
Kuuntelee toisen selitystä naurahtaen hiukan.
"Siis mitä isäsi tekee talvivaatteillesi? Miksi ihmeessä joku haluaisi polttaa vaatteita? Onkohan sillä ihan kaikki ruuvit tallella...?"
"En minä oikeastaan ollut mihinkään matkalla. Olen jo käynyt kaikkialla ja vaeltelin vain ympäriinsä toivoen jotain tapahtuvan, ja sittenhän sinä tupsahditkin paikalle", virnistää toielle iloisesti.
"Aiotko pitää tätä koulussa? Itselläni ei lemmikkejä olekaan, vaikka toisaalta olisihan sellainen ihan nasta...", sanoo mietteliäänä katsoen jälleen hevosta.

[Shuichi Shindou]

Katsoo poikaa ja hevosta hymyillen. Lance hörisee tyytyväisenä kun toinen silittelee sitä.
"Ai olen?", sanoo hivenen hölmistyneenä. Hän oli tottunut kutsumaan kaikkia etunimellä. Ja sitä paitsi tuon nimi oli kivan kuuloinen.
"Sinun nimesi on kiva jotenkin poikkeava", sanoo hymyillen.
"Bishounen", kuiskaa Lancelle korvaan.
"Minä olla loukannut häntä. Hän ei pidä minusta. Hän lähettää minut Japani, koska halusi pitää minut ja eräs poika erossa. Poika asua nyt Amerikassa..", tyttö selittää kohauttaen olkapäitään. Vuosi sitten hän kirosi isäänsä tästä, nyt hän voisi jopa kiittää isäänsä.<br>"Kiitos velkaa hänelle. Vuosi Japanissa oli unelma täyttymys. Ei halua palata, mutta olla pakko joten tässä olla. Ilman ystävää. Ystävät olla Japanissa", tyttö selittää irvistäen. Hymyilee tuon kysymykselle.
"Jepu. Hagrid lupasi tehdä sille pieni aitaus lähelle metsä. Minulla olla myös musta korppi.. Miksi sinulla ei olla lemikki, desuka?", kysyy tuolta ja katsoo tuota blink blink- ilmeellä.<br>"Sinä taitaa tykätä eläimistä. Minä nähdä..", sanoo sitten ja nyökkää päättäväisesti.

[Jesse Conway]

Poikaa naurahtaa hyväntahtoisesti tytön kommentille nimestään ja ehkä enemmän tuon puhetyylille.
"No kiitos", sanoo hymyillen valloittavaa hymyään.
"Tiedätkö, melkein toivon, ettet oppisi englantia enää tuon paremmin. Hupaisaa kuultavaa tuo alkeellinen tyyli.", virnistää tuolle iloisesti.
"Vai että ihmissuhdeongelmia ja joka asiaan nenänsä tunkevia isiä?", tuhahtaa päätään pyöritellen.
"Minun isäni ei vähempää välitänyt minun asioistani, ja se oli oikeastaan kivaa, kunnes se meni vähän liiankin pitkälle ja löysipä ukko uusia tasojakin niin sanotusti...", tuhahtaa halveksuen isäänsä ehkä yhtäpaljon kuin isä häntä.<br>Poika nyökkää päällään sinnepäin mihin tyttö oli ratsastamassa, kuin kysyen lähdettäisiinkö kävelemään jonnenkin ottaen jo itse muutaman askeleen.
"Eikö sinulla muka ollut ystäviä täällä ennenkuin lähdit?", poika kysyy epäuskoisella äänellä.<br>Eihän hän tätä tyttöä tuntenut, mutta mukavaltahan tuo vikutti ihmisenä, joten oli aika uskomatonta ettei tuolal ystäviä olisi ollut mihin ikinä menikin.
"Voi, kyllä. Rakastan kaikenmaailman eläimiä ehkä eniten ässä maailmassa. Tai no...ainoana tässä maailmassa. Ei minulla ole ollut varaa ostaa lemmikkiä kun sen hoitokin vielä maksaisi.", huokaisee hiukan tympääntyneenä ikuiseen rahapulaansa.
Joka paikassa kun tuo "lainaaminen" ei oikein onnistunut...

[Shuichi Shindou]

Nauraa tuon sanoille iloisesti.
"Minä en halua oppia tätä kieltä.. Japani olla kauniimpi kieli", tyttö sanoo kohottaen toista kulmaansa.
"Kyllä.. Isä olla puhdasverisyyden kannattaja.. Olla paha paha mies", sanoo huitaisten taas kädellään.
"No, ei taida sinunkaan isä kovin mukava. Harmi vain äitini olla kuollut joten pakko asua kesät taas isän luona ellen saa mennä Japani kesiksi", tyttö sanoo haikeana. Lähtee seuraamaan poikaa taluttaen ratsuaan suitsista.
"No, oli se poika ja muutama muu, mutta emme me tunne enää toisiamme. Pitkä aika. Minä muuttunut paljon", selittää ja kohauttaa olkapäitään.
"Ja he tuntea Tarana, Tarana olla kuollut. On vain Shuichi", tyttö huokaisee. Kuuntelee tuon selitystä eläimistä ja hymyilee.
"Sinä haluta auttaa minua, desuka? Minä olla hieman pulassa.. Pitää oppia kieli, pitää oppia kaikkea tässä outo maassa.. Lance tarvitsee huolenpito.. Haluisiko bishounen auttaa?", tyttö kysyy sitten ja köhäisee sitten.
"Anteeksi, bishounen tarkoittaa teidän kielellä kaunis poikaa", tyttö sanoo ja hymyilee pienesti.

[Jesse Conway]

"No kai sinun on paras kuitenkin opetella englantia, kun se sattuu olemaan maailman yleisimmin käytetty kieli..."
"No ei, isäni ei ollut mukava", naurahtaa hiukan huvittuneena.
"Kaikkea muuta...", mutisee sitten itsekseen.
Poika hörähtää hiukan tuon puheille muutumisesta.
"Minä en varmaan sopeutuisi alkuunkaan johonkin Japaniin...", hymyilee pienesti itsekseen.
"Ehei...sopeudun hyvin huonosti yleensä mihinkään."
Hymähtää sitten.
"Onpahan minunkin tullut jätettyä taakseni eräs ihminen, eikä se myökään käynyt omasta tahdostani", toteaa hiukan surullisesti hymyillen.
"Muta kenellekään en ole kiitoksia velkaa, koska keneltäkään en ole mitään saanut. Sanovat aina 'älä polta siltoja takanasi', mutta entäpä jos toiset polttavat siltasi puolestasi..."
Naurahtaa sitten taas kevyesti.
"Meinasinkin kysyä mitä se tarkoittaa", hymyilee tytölle suloisesti.
"Tokihan voin auttaa niin kuin vain kykenen.", vastaa sitten kysymykseen.
"Olitkos muuten itse matkalla jonnekin kun sellaista vauhtia porhalsit Lancen kera?"

[Shuichi Shindou]

"Tiedän. Kyllä minä oppia takaisin..", tyttö sanoo hymyillen ja loikkaa hevosen selkään kepeästi.
"Japanin traditiot.. Ajattele herätä joka aamu kello viisi. Puoli kuusi aamiainen pehmeällä tyynyllä. Ei tuoleja ja pöytiä. Sitten tunti lojua kylpyamme kynttilän valossa ja suitsukkeet palaa.. Sitten mennä seitsemäksi kappeliin pitää hartaus itselleen ja sitten tunneille. Tiedän, kuulostaa kamalalta. Sitä aluksi olikin, mutta nyt tuntuu painajaiselta palata tähän elämäntyyli koska tämä olla liian kiireinen tapa elää. Ei mitään järki missään..", tyttö puhuu ja huokaisee.
"Minulla tulla olemaan paljon luppo aika, koska minä herätä viideltä yhä", tyttö sanoo huokaisten.
"Kaikki niin erilaista täällä. Mutta ymmärtää miksi te pitää täällä olosta. Ette olla asunut Japanissa.. Minäkään ennen muuttoa ymmärtänyt mitä hienoa asua Japanissa, maassa missä ei osata englantia", tyttö sanoo virnistäen.
"Voi.. Ikävä kuulla.. Mutta mitäpä nykyisin saa pitää. Kaikki viedä pois", tyttö sanoo haikeana. Hymyilee sitten aurinkoisesti.
"Hienoa! Sinä tehdä suuri palvelus, desu!", tyttö huikkaa.
"Matkalla.. En oikeastaan.. Oikeastaan matkalla koulu.. Ostaa karkkia äsken. Haluatko tulla kyyti, desuka? Lance jaksaa kyllä. Vahva poika. Nopea ja komea..", tyttö sanoo sitten hymyillen ja ojentaa tuolle kättään.

[Jesse Conway]

Jesse kuuntelee melkein jäkyttyneenä, mutta nauraa sitten.
"Todellakin, minä en sopeutuisi Japaniin.
Ensinnäkään minua ei saa ylös sängystä kirveelläkään viideltä - hyvä jos seitsemältä täällä, jotta ehtii aamupalalle ja tunneille. Tuo kylpyamme-juttu ei kyllä kuulostanut ollenkaan kamalalta", poika virnistää.
"Pitää hartaus itselleen? Mitä se tarkoittaa? Minä olisin luultavimmin piänyt niinkin hartaan hetken kuin nokkaunet."
"No miä, nukut vain sitkeästi niin kyllä se siiä lähtee."
"Kyytiin?", poika toistaa katsellen arvioiden hevosta.
"No mikä ettei", hymyilee sitte tytölle ja tarttuu tuon käteen.
Eipähän tarvitsisi ainakaan kävellä koululle.

[Shuichi Shindou]

"Saattaa olla. Taidat olla vilkas luonteinen. Niin kuin minä", naurahtaa.
"Oi oi, aluksi se olla vaikea minulle. Herätä aikaisin, mutta nykyisin herätä joka aamu viideltä, meditoida ja lenkkeillä", tyttö sanoo virnistäen.
"Ah, ikävä kylpemistä. Se oli autuas olotila. Miksi täällä olla kaikki niin tavallinen ja tylsä. Ei mitään traditioita tai erikoistapoja", tyttö sanoo virnistäen.
"Hartaus.. Papit pitää jumalapalvelus.. Ne olla tylsiä ja ajanhaaskaus. Sinä mennä joka aamu kappeliin ja syventyä tämän päivän tapahtumiin ja rukoilla jotain. Minä rukoilla Naokon puolesta. Sillä huumeonkelma. Ja sytyttää kynttilä äidin muistolle. Sitten hiljaisuudessa kävellä ulos ja mennä järvi rantaan", tyttö kertoo hymyillen.
"Japani olla kaunis maa", lisää vielä.<br>"Jos nukahtaa kappeli tai muualle epäsopiva paikka, saada näpäytys tai muuta yhtä kamala. En suositella.. Olla nähnyt kun joku niin tehnyt. Hyvä ettei lentänyt ulos",sanoo naurahtaen.
"Toista täällä", hymähtää. Ottaa tuon kädestä ja auttaa tuon taaksensa.
"Laittaa kädet minun ympäri ja pitää kiinni. Tämä olla superhyperenerginen", sanoo virnistäen.
"Ei tunne sanaa käynti. Hyvä jos tuntee sanan ravi", sanoo virnistäen ja painaa kevyesti pohkeita ja ori nostaa koreasti ravin. Ravi jos mikä on epämukava askellaji harjoitusravissa. Hyppimistä ja tasapainoilua. Joten ori nostaa muutaman raviaskeleen jälkeen laukan joka on keinuva ja mukava ratsastusaskellus varsinkin aloittelijalle. Paitsi että Lance ei pidä mistään mikä on hidasta. Sellainen on sen luonne joten hiljalleen ori pidentää askeltaan nopeampaan temthingy.
"Tämä mukavaa mutta ihmiset ei oikein pitää kaahailusta. En ymmärrä miksi. Tämä olla hauska. Ahdasta täällä kyllä olla..", sanoo olkiaan kohauttaen.