Hiljaisuutta neljän seinän välissä..

[Ginny Weasley]

[Kukatahansa messiin...]

Punahiuksinen tyttö istui Vuotavan Noidankattilan perimmäisessä nurkassa erään ikkunan vieressä ja raapusti pieneen, sinikantiseen kirjaan viuhaan tahtiin tekstiä. Kahvila oli typö tyhjä. Vain kynän rapina paperia vasten ja hiljainen huokailu kaikuivat tilan tyhjille seinille.
"Neiti Weasley, tilaisitteko jotain?"
Ginny hätkähti ajatuksistaan ja vilkaisi tarjoilijaan.
"Kaakaon, kiitos", tyttö sanoi pienesti hymyillen ja laski sitten taas katseensa tuohon kirjaan.
Olihan tuota tekstiä ihan mukavasti syntynytkin jo. Päivääkirjaa neiti tässä kyynel silmässä rustasi jo kolmatta tuntia.. Pakko hänen oli jollekin saada tunteensa purettua ja kun ei ollut ketään kelle puhua, niin kirja saisi kuulla hänen tuskallisimmat mietteensä.<br>
Rakas päiväkirja,
minun on kamalan paha olla. Huomasin pari päivää sitten, etten ole vieläkään päässyt yli tapauksesta nimeltä Harry Potter. Luulin päässeeni, mutta..
Elämäni on ihan pilalla. Olin ääliö ja menin sotkemaan sen pojan elämää typerillä tempauksillani. Jos jotakuta oikeasti rakastaa, niin eikö tuolle pitäisi vain toivoa kaikkea hyvää? Miksi minä sitten toivon niin kovasti, että Harry huomaisi minutkin? Että se poika jättäisi Mooren ja tulisi luokseni.. Kertoisiko joku mikä minua vaivaa.. Minä todella rakastan sitä poikaa...
Viaton suukko olikin kuin puukko sydämessäni. Olisinpa jättänyt sen väliin...

Kyynel vierähti Weasleyn nuorimmaisen poskelle. Hitto vieköön nyt tuo mustekin levisi.. Väliäkö sillä.. Pian hän kuitenkin heittäisi koko päiväkirjansa roskiin. Se ei sisältänyt kuin tuskaisia muistoja Potterin sanonnoista, katseista, teoista ja millainen heidän tulevaisuutensa olisi voinut olla. Silkkaa itsekidutusta.. Eroon tästä oli päästävä..

[Lainey]

Vuotavan noidankattilan ovi narisi hiljaa, kun vaalea tyttö pujahti sisään. Tyttö antoi katseensa kiertää pitkin kahvilaa ja huomasin pöydän ylle kyyristyneen hahmon.
Lainey asteli tiskille ja tilasi kermakaljan. Lämmin juoma kädessään hän käveli perimmäisen nurkan pöydän luokse.
"Hei, saako tähän istua?" kysyy ystävällisesti laskien samalla juomansa pöydälle, joka oli alkanut polttaa käsissä.

[Cho]

Paikalle asteli myös Cho Chang korpinkynnestä. Tämä astelee myös saman pöydän luo huomattuaan tuttuja.
"Hei Ginny ja hei Lainey", sanoo iloisesti.
"Saako liittyä seuraan?", kysyy hymyten suloisesti.
"Vai onko teillä jotain omaa menossa?", kysyy sitten.

[Ginny Weasley]

Ginny nosti katsettaan kirjastaan ja pyyhkäisi nopeasti kyyneleen poskeltaan.
"Juu.. Toki..", tyttö mumisi ja sulkki sekunnin murto-osassa päiväkirjansa ja tunki sen sitten laukkuunsa. Oli jo aikakin irtautua tuosta..
"Olemmeko tavanneet joskus?", Weasley kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen kerättyään rohkeutensa tuohon kysymykseen.
Ei hän ainakaan muistanut törmänneensä tuohon aiemmin. Toki muisti saattoi pettää..
Jaaha.. Chokin oli ilmestynyt paikalle. Kylläpäs tänne nyt yhtäkkiä alkoikin porukkaa tupata sisään. Toisaalta ihan hyväkin. Eipä ainakaan ehtisi ajatella Harrya kun muutakin keskusteltavaa löytyi taatusti.
"Istu toki seuraan", Ginny sanoi pienesti hymyillen ja vetäisi tuolin Changille valmiiksi.
"Mistäs sinä tänne tupsahdit?"

[Lainey]

Mietiskelee hetken, kunnes pudistelee vaaleaa päätään.
"Emme ole ainakaan jutelleet, mutta olen nähnyt sinut monesti käytävillä", hymyilee.
Vilkaisee pikaisesti Korpinkynnen huipausjoukkueen etsijää. Jaah, olihan tuota Chotakin nähty montakin kertaa, tällä kertaa oleskelyhuoneessa, mutta ainuttakaan sanaa ei Lainey ole tämän kanssa vaihtanut. Johtuu kai suurimmaksi osaksi siitä, että Cho oli kaksi vuotta tyttöä vanhempi.
Istahtaa puiselle tuolille ja maistaa juomaansa, joka oli jo hiukan jäähtynyt.
"Minulla on aikamoinen hoppu Viistokujalle ja en ehdi kauaa olla tässä", sanoo hetken kuluttua.
"Eli jätän teidät kohtapuoliin kahden kesken", lisää vielä.

[Parvati Patil]

//Älkää nyt hirveästi pahastuko, mutta tungen nyt tänne //

Parvati astui Vuotavaan Noidankattilaan. Hän käveli tiskille ja tilasi yhden kirsikkasoodan. kun hän oli tilannut sen, hän äkkäsi kolme tyttöä koulustaan ja käveli pöydän luo. Parhaiten hän ehkä tunsi Laineyn, tosin kyllä hän Ginnynkin tunsi, olivathan he samassa tuvassa, mutta kolmannesta Parvati ei ollut varma. "Moi Ginny, moi Lainey...ja etkös sinä olekin Cho Chang?" Parvati sanoi. "Saanko liittyä seuraan, vai onko teillä jotakin tärkeää kesken?" hän kysähti.

[Parvati Patil]

Katsahtaa noihin.
"No mutta minun pitää mennä, nähdään koulussa", Parvati sanoi. Hän heilautti kättään hyvästiksi, ja marssi Vuotavasta noidankattilasta ulos, nosti taikasauvansa varovaisesti, ettei kukaan nähnyt, ja pysäytti niin poimittaislinjan. Hän hyppäsi kyytiin, ja tervehtiä Stania, antoi hiukan hopeaa ja kipusi penkille istumaan. Hän pyysi Ernietä viemään hänet kotiin, ja Ernie lähti geti huristamaan kohti Lontoon omakotitaloaluetta, jossa Parvati asui.