Särkynyt enkeli ja piparminttua!

[Harry Potter]

[Mööör. Soi Tyriksen Kuka Vei Kaiken o.o]

Huokaus. Jos tuon laatikon avaisi niin sieltä tulisi sitten Harryn kohdalla ankeuttaja. Kysymys kuuluikin vain oliko Harry valmis kohtaamaan sellaisen taas? Tosin ei ankeuttajan muodon ottava mörkö ollut yhtä paha kuin oikea ankeuttaja kuten professori Lupin oli asian ilmaissut mutta sehän siinä epämukavaa olisikin, kun tulisi ne oikeat ankeuttajat ja kohtaamiset niiden kanssa mieleen. Mutta toisaalta... Oliko Harry nyt sitten ollut muka kesälläkään valmis kohtaamaan kaksi ankeuttajaa? Ei mutta olipa tullut kuitenkin kohdattua ne.
Poika vilkaisee Claraa.
"...Muuta se joksikin hauskaksi. Sinulla on yhden ankeuttajan karkoitusloitsun verran aikaa."
Harry hyppää alas ikkunalaudalta puristaen taikasauvaansa kädessään. Ja astelee kohtaan jossa tuo laatikko on joskin hieman kauemmas tuosta laatikosta tai itseasiassa melkoisenkin kauas. Nielaus. Njäh, kyllä Harry tähän pystyisi. Kunhan ajattelisi ensin jotain erittäin positiivista. No eipä olisi vaikeaa... Mutta olisi erittäin ennalta-arvattavaa mitä tai oikeastaan ketä tämä ajattelisi. Sirius Musta. 'Keskity. Keskity. Kyllä sinä siihen pystyt.'

[Clara Moore]

Katsoo tuota silmät suurina. Ankeuttajia. Mitä.. Hauskaksi. Eeeh.. Mitä hän tähän hätään keksisi? Miten ukkosesta saisi hauskan? Se olisi mukavampi ilman ääntä. Tai.. Mutta Clara-parkammehan pohtii hieman väärää asiaa mutta eihän hän voinut vielä tietää mitä hän joutuisi kokemaan jos kohtaisi mörön. Olisi siinä Claralla katsomista. Katsoo Harryyn kysyvään sävyyn ja kallistaa päätään. Kyllä hän pystyisi tähän. Loikkaa alas ikkunalta laiskahkosti.
"Oletko sinä nyt ihan varma että haluat avata tuon laatikon?", kysyy virnistäen.

[Harry Potter]

Lilyn ja Jamesin viimeiset sanat alkavat kelautua jo valmiiksi mielessä. Ja nuo kuulisi kohta taas tuon mörön takia, jos nyt avaisi tuon laatikon. Harry vilkaisee Claraa. Paha kysymys, johon oli vain yksi vastaus. Toimintaahan tässä oli tullut jo kaivattuakin. Joten miksipäs ei samantien tällaista toimintaa.
Kuitenkin laskee taikasauvansa ensin sivulle tuijottaen edelleen laatikostoon. Huokaus. Ja sitten taikasauvan melkoisen raju heilautus tuon laatikon suuntaan.
Lukko avautuu...
Ehei, ei ankeuttajan pelkäämisessä ollut mitään pahaa. Se vasta huolestuttavaa olisikin, jos niitä ei pelkäisi. Kyllä vain. Tuon oli todennut sekin, joka oli opettanut Harrylle ankeuttajan karkoitusloitsun. Ei niin että vanhempien viimeisiä lauseita mikään mukava asia olisi päänsä sisällä kuulla samalla, kun oli itse vaarassa saada Azkabanin - entisiltä - vartijoilta suudelman. Ei todellakaan.
Laatikosta saapuu ankeuttaja luokkaan. Ikkunalasit pitävät tuosta sen verran vähän, että jäätyvät samantien umpijäähän. Harry pitää sen verran vähän, että tuijottaa kasvot peruslukemilla tuota. Hyvä keino harjoitella suojeliusta vaikka eipä tämä poika tätä joka päiväiseksi rutiiniksi kaipaisi eikä tämä onneksi sellainen ollutkaan.
'Sirius... Sirius... Sirius ... Sirius... Sorry, äiti. Minä en ajatellut kuolla tänäänkään ankeuttajan muodon ottaneeseen mörköön suojeliusta testatessani. ... Sirius... Kesälomalla Siriuksen luo Kalmanhanaukiolle.'
"Odotum suojelius!"
Ja ankeuttaja menee pikavauhtia takaisin laatikkoon, jonka Harry lukitsee uudelleen. Helpottunut huokaus ja kääntyy Claran puoleen pieni hymy kasvoillaan. Jaa ukkosesta jotain hauskaa?
"Keksittynä miten ukkosen saa muutettua joksikin hauskaksi? Jos et muuksi niin muuta vaikka hattaraksi."
Naurahtaa. No se nyt oli ensimmäinen mitä tuli mieleen.

[Clara Moore]

[500. viesti *bilehile*]

Katsoo tuota vain hiljaa. Katsoo ankeuttajaa vitivalkoisena ja hoipertelee kauemmas. Apua. Lapsi saisi vielä traumoja tällaisesta jo ennen syntymää. Nehän kykenivät ainakin jo kuulemaan ja muistamaan vuosienkin päästä että mitä ääniä oli raskausaikana kuullut. Silmät pyöreinä tapittaa ankeuttajaa ja sitten Harryä.<br>"H-Harry", saa vaan inahdettua. Tuosta vielä tulisi hänen kauhein pelkonsa. Ihan takuulla. Katsoo Harryyn ja pian ankeuttaja luojalle kiitos oli poissa.
"No, enpä voi väittää etteikö olisi ihan aiheellinen pelko sinulla. Minä luulin että maailmanloppu oli jo tullut keskellä kirkasta päivää", sanoo kalpeana kuin lakana. Naurahtaa. Hattara. Hymyilee. Oi kyllä hän osaisi.
"Okei.. Enköhän minä yhden ukkosen päihitä jos sinä kerran päihitit Ankeuttajan. Miten sinä osaat suojeliuksen? Olen kateellinen.. No, sinä saatkin tulla pelastamaan minua jos joskus törmään sellaiseen elävänä", sanoo naurahtaen pienesti.

[Harry Potter]

Naurahdus.
"Maailmanloppu... Oikea ankeuttaja olisi ollut pahempikin. Maailmanloppua voi enteillä siinä vaiheessa, kun on 100 tuollaista ympärilläsi."
Harry irvistää. No ei sekään mitään uutta kyllä ollut. Poika tuhahtaa mielessään. Ja eipä tuossa ollut hirveästi kaikeksi onneksi ehtinyt Lilyn ja Jamesin ääniä kuulla, sehän tästä päivästä olisi vielä puuttunutkin. Jaa, että miten Harry tuon - aineellisen - suojeliuksen osasi? Hymähdys.
"Kaikki kiitos Lupinille, joka opetti sen minulle kolmannella luokalla, kun täällä koululla leijaili noita niin hemmetin paljon ja sen huispausjoukkueen jälkeen, jossa nuo hyökkäsivät kentällekin, Lupin lupasi sitten opettaa tuon minulle. Ja nhoooh... Viimeisen kerran samana vuonna ankeuttajia kohdatessani tuli sitten sen verran hyvin tuo tehtyä, että siitä tuli ihan aineellinenkin suojelius."
Harry virnistää. Kiitoksia kovasti Lupinille, jonka ansiosta Harry oli edelleen elossa koska tämä oli opettanut tuon tälle pojalle, joka sattui olemaan myös Remuksen parhaan ystävän poika. Jeap. Eli oikein paljon niitä kiitoksia tosiaan vain.
Harry naurahtaa.
"Ja eiköhän tuo pelastaminen onnistu vaikka en sitä ammatikseni teekään kuten täällä jotkut ilmeisesti luulevat... Eh."
Irvistyksen ja virnistyksen sekoitus. Oi kyllä, Hermione oli ollut aikoinaan oikeassa sanoessaan Harrya voimakkaaksi velhoksi. Johtuiko se sukujuurista vai Harrysta itsestään? Sekä että.

[Clara Moore]

Ei halunnut edes ajatella. Huh.
"No, johan sinä kaikkea opitkin.. Lahjakas sinä ainakin olet kieltämättä. Lähes kateelliseksi tässä tulee mutta vain melkein..", naurahtaa. Voi kunpa hänkin osaisi. Hän kun halusi oppia mahdollisimman monta loitsua ja animaagiksi tulemisen ennen koulun loppua. Naurahtaa tuon sanoille. Jees meisinkihän tässä nyt oli. Kallistelee päätään. Mikähän Dracon suurin pelko oli? Pitäisi kysyä. Yrittää pidätellä naurua. Voi voi ettei vain olisi vain oma itse nolaamassa. Ajatella nyt jos suuri Malfoy nolaisi itsensä koko kansan edessä tai muuta hauskaa. Tyrskähtää pienesti. oi.

[Harry Potter]

Harry irvistää.
"Johtunee geeneistä. Tai en minä tiedä mistä se johtuu."
Naurahdus ja olkapäiden kohautus. Jaa että Clara tuli melkein kateelliseksi? Harry nauraa.
"No ei minulle kannata kateelliseksi tulla. Sitä vain ei koskaan tiedä mihin seuraavaksi törmää, kun huispauskentällekin liihottelee Azkabanillinen ankeuttajia."
Tuhahdus ja sen jälkeen naurahdus. Poika vilkaisee laatikostoon. Ja tämä poika ei kyllä halunnut nähdä ankeuttajaa hemmetin pitkään aikaan. Ehkä seuraavassa elämässä seuraavan kerran mutta tosiaan, mistä sitä koskaan tiesi mitä seuraavaksi tuli vastaan. Etenkään kun Harry vaikutti jostain helkutin syystä olevan Voldemortin tappolistan ainoalla sijalla. Phah.
Ja kääntää katseensa Claraan.
"Mutta mutta... Minä menen kohta hieman taka-alalle mutta mieti ensin se ukkonen joksikin huvittavaksi."
Jessus, Harryhan oli kuin mikäkin opettaja. PVS opettaja? Ei huono uravalinta sekään mutta Harry oli päättänyt jo kauan sitten lähtevänsä aurorin uralle. Ja siinä päätöksessä myös pysyisi.
"Ja lahjakkaaksi tulee yleensä vain harjoittelemalla."
Poika virnistää.Tuo nyt tosin ei Harryn tapauksessa pitänyt monessakaan asiassa paikkaansa ja siitähän tälle vasta kateellisia oltiinkin. Phyh.

[Clara Moore]

[Oi oi. Clara tulee oleen ni shokissa xDD]

Naurahtaa. No niin.
"Eli jotain hauskaa.. Enköhän minä keksi jotain.. Odotas hetki.. Oi kyllä.. Se olisikin vasta näky..", sanoo ja nyökkää tuolle. Oli vaikea pidättää naurua. Se vasta näky olisikin. Ja ei tässä hätää. Ellei salama i8skis päähä. Klunks.
"Valmista tai ei..", naurahtaa.