|
Post by Clara Moore on Sept 14, 2004 1:12:55 GMT -5
[Huaah *venytys ja herätys* Mun Ja Hawwyn topicci <3 *haa, saa omia hawwyn edes yhteen topicciin itselleen* Kjeh. Olenpas minä nyt xD]
Oli perjantai-ilta. Kaikki olivat nauttimasta siitä tuvissaan. Ulkona satoi lunta aivan sumeena joten sinne tuskin eksyisi kukaan menemään. Tähtitieteen luokan ikkunalla istui joku joka katseli lumen tuloa ja katsoi jotenkin poissaolevasti kaukaisuuteen. Tyttö haukoittelee kevyesti ja laskee lasit viereensä ja haroo pitkiä mustia hiuksiaan jotka yltävät takamuksen alle seistessä. Neidon katse on tylsistynyt ja masentunut. Tyttö oli joutunut ponnistelemaan tänne pääsystä. Rappuset ei oikein tässä jamassa ollut hänen juttunsa. Hengenvaarallista enemmänkin. Mutta koska hän ei halunnut mennä luihuisten tupaan kuuntelemaan luihuisten ääliömäisiä juttuja oli hän uhrautunut päästäkseen omaan rauhaan ja katsoa lumihiutaleita. Ja puhuakseen omalle kaunokaiselleen. Tässä tilassa hän oli kuin olisi vanha kunnon Clara Harryn ajoilta. Ei kaikkea saatu luonteestakaan muunnettua pahoihin tarkoitusperiin. "Voi kunpa sinä näkisit nuo kauniit lumihiutaleet. Ne kaikki on niin erilaisia.. Niin kauniita ja omanlaisia kuten sinä", Clara sanoo hiljaa. "Minä tiedän että sinä olet kaunis ja omaperäinen ja toivottavasti aivan erilainen kuin isäsi.. Olisit vapaa kuin lintu ja lentäisit taivaan ylitse", Moore jatkaa puhumistaan pidellen kättään vatsalla kun pienokainen liikahtaa. Ou jeah. "Sinäkin valvot siellä vielä vaikka nukkuahan sinun pitäöisi. Otat liikaa mallia äidistäsi. Mikähän kriminaali sinusta tulee lapsokainen.. Ja kukahan sinut kasvattaa", sanoo haikeana. Hänen mieleen oli jäänyt myös se seikka ettei hän halunnut pitää lasta. Vaikka hän jo nyt rakasti koko pienellä sydämellään tätä kasvavaa öttiäistä sisällään ei hän jostain syystä halunnut kasvattaa sitä. Siitähän hän ei ollut Dracolle eikä kenellekään muulle sanonut. Pelkäsi reaktiota jonka saattoi arvata. Joten parempi esittää. "Sinä kasvat isoksi ja sitten sinä tulet tänne kouluun.. Ja löydät oman rakkaan. Ystävällisemmän kuin Draco, jonkun jolla on luonnetta ja tahtoa ja joka on hyvä kaikinpuolin sinulle. Ei halveksu, ei määräile.. Ei alista", sanoo ja kyynel valuu jo poskea pitkin. "Mutta mitäpä puhumaan oman elämän varjopuolista. Kaikillahan on toivoa.. Vaikka sitä ei aina joskus näe. Muista sekin, pikkuinen..", Clara selittelee. Tällaista se Mooren arki nykyisin oli. Puhelua pikkuisensa kanssa. "Voi kunpa tulisi kirkas yö. Voisin ihailla tähtiä.. Sirius, kirkkain tähti kaikista näkyisi tästä parhaiten. Jos sinusta tulee poika minä nimeän sinut Siriukseksi. Oli miten oli", hymähtää ja nojaa seinään ja katsoo ikkunaan.
[Can we talk a while? 'Cause I need you Lord, I miss your smile Said, I need you I know I'm not the same, ya see If we could only be, the way it was Then I'd never let you go
Just one more chance I know I was wrong Don't give up so easily Don't you know it's killing me? Just one more chance, to sing this song I'll never let you down, no Just one more chance
I know that I hurt you Don't you realise? Confused, thought we were through Can I tell you that I, I never felt like this? This pain, I can't ignore I want you back, and I'll never let you go
Just one more chance I know I was wrong Don't give up so easily Don't you know it's killing me? Just one more chance, to sing this song I'll never let you down, no Just one more chance
It's not the way we planned it Or the way it's gonna be Just give me half a chance to make your heart believe 'Cause I know just how you feel I can see it in your eyes There's nothing in this world That can tear this love apart
Just one more chance I know I was wrong Don't give up so easily Don't you know it's killing me? Just one more chance, to sing this song I'll never let you down, no, no, no No no no
One more chance Don't give up so easily Don't you know, don't you know It's killing me To sing this song I'll never let you down Just one more chance
One more chance
Claralta Harrylle foreva!]
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 14, 2004 1:41:40 GMT -5
[Sinoot pelottava tuossa offauksessas o.o Nothing but friends.]
"Vielä me se löydetään Norriska. Vielä me se löydetään." Ehei... Ei Voro tätä poikaa kiinni saisi kuten ei ollut kai koskaan ennenkään tai ainakaan mitenkään usein tätä kiinni saanut. 'Mikä kriminaali sinusta on tullut?' Kelmi. Tai ainakin jokin Kelmin suuntainen. Kartta ja Näkymättömyysviitta. Huhhuh. Mutta ehei... Ei Harry ehtisi odottaa, että se taulu väistäisi edestä. Etenkään, jos se innostuisi laulamaan tai olisi nukkumassa. Hemmetti. Poika vilkuilee ympärilleen käytävällä ja huomaa tähtitieteen luokan oven. Menee hiljaa sitten sinne... Näkymättömyysviitta pois päältä, kartta onkin jo kaavun taskussa ja ... Kuulee puhetta. Mitä hittoa? Katse kääntyy Claraan. Aij kun kiva, Moorehan se siinä. Harry tuhahtaa ja tunkee nopeasti näkymättömyysviittansa kaapunsa alle ennen kuin Clara näkisi sen. Ja häipyisi ennen kuin tyttö näkisi tämän pojan... Pysähtyy ovelle kuullessaan nuo Mooren sanat Siriuksesta, että se ristisi lapsensa siksi. Pitäisikö tuosta nyt olla iloinen vai raivostunut? Malfoyn lapsesta Sirius? Hyi hitto. Ja eräästä Siriuksesta ei sitten aavistustakaan siitä missä se mies oli. Puraisee huultaan. Ja kääntyy Mooreen päin. "Mielenkiintoinen nimi. Paitsi että Malfoy siihen tuskin suostuu." Tuhahdus.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 14, 2004 1:51:49 GMT -5
[No jaa. Silti noi on osuvat. Vaikkei se mihinkään ajaisikaan ^^]
Jos ei painaisi kuin syntisäkki lentäisi varmaan katosta ulos. Suusta pääsee vain tukahtanut kiljahdus. "Ei saa pelotella viattomia ihmisiä!", sanoo sitten silmät lautasen kokoisina. Yrittää tasata hengitystään ja huokaisee sitten. "Mitä se sille kuuluu? Ei mitenkään kun..", sanoo mutta sulkee suunsa. Niin. Ei kukaan ymmärtäisi. Hänhän ei aikonut pitää skidiä. Ihan miten vain. Nyt tuo oli pilannut ihanan hetken yksin tai no kaksin.. No ei se kai haitannut. Leikkii hiuksillaan ja tapittaa tuota. "Mitä sinä täällä?", sanoo sitten ja vilkaisee lumisateeseen. "Et ole pitämässä hauskaa ystäviesi kanssa joita sinulla on?", sanoo pienoinen katkeruus äänessään. Hänellähän ei ystäviä ollut. Mutta eipä hän tämän koulun idiootteja frendeikseen halunnutkaan. Huokaus.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 14, 2004 2:04:58 GMT -5
[Najaa.. *tarkotti ekaa offausta* Mut loppuoffaus oli vielä pelottavampi xD]
Jokin tuhahduksen ja naurahduksen sekoitus. Ei tuon ollut noin paljon tarkoitus säikäyttää. Alituinen valppaus... Harry pyöräyttää silmiään ja päätään. "No ei se kuulukaan..." 'Mutta tuo nimi nyt vain sattuu olemaan kummisetäni nimi, josta en ole kuullut lähes kahteen viikkoon, kiitos vaan.' Paitsi että eihän Moore sitä voinut tietää ja tuskin saisi tietääkään. Ehei. Ja tuo nimi nyt osui muutenkin hemmetin hienosti korvaan, kun sen vain kuuli. "Ja mitä se sinulle kuuluu mitä minä täällä teen?" Harry tuhahtaa ja astelee toiselle ikkunalaudalle, jolle menee istumaan. Jessus. Kauanko olisi riski jäädä kiinni, kun Voro oli tuolla käytävillä? Niin kauan kuin Voro ja Norriska vain tuolla käytävillä olivat. Voi huoh. Sen aikaa täällä? Harry nojaa toiseen käteensä ja tuijottaa ulos ikkunasta. Jestas mikä lumisade. Toivottavasti Voro parka ei ollut etsinyt helkutin kauan oppilaita ympäri pihaa. Luultavasti olisi nimittäin etsinyt aivan turhaan. "Sanotaan vaikka näin, että en halua rohkelikon menettävän 50 tupapistettä sillä, että sattuisin jäämään kiinni käytävillä hiiviskelystä." Poika nappaa kartan taskustaan.. Katselee sitä tuossa. Voro edelleen tässä kerroksessa täysin tietämättömänä siitä, että tässä luokassa oli kaksi koulun oppilasta. Hyvä. Ja ketään muuta ei sitten näkynytkään olevan liikkeellä.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 14, 2004 2:12:19 GMT -5
[No olen aamujumissa. En mie tajua xD No, mutta joka tapauksessa saan omia Hawwyn yhen topicin ajaksi taval tai toisel xD *kiduttaa itseään* Itsekidutusta parempaa keksintöä ei löydy. Kämpil taas parkumaan]
Ei voi olla naurahtamatta. "Ei sinänsä mitään mutta tuo vain on yleinen kysymys mikä kysytään kun paikalle ilmestyy odottamaton vieras", hymähtää. Hiiviskelystä. Pidättää taas nauruaan. Eihän tuo sinänsä hauska juttu ollut tai no Clara ei pisteistä edes piitannut mutta kuitenkin. "No, toivon mukaan et vedä äijää tänne.. En näet pääsisi piiloon sitten millään", sanoo hymyillen pienesti ja katsoo ulos hiljaa ja näprää yhä hiuksiaan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 14, 2004 2:32:48 GMT -5
[Itsekidutus.. Liian tuttua minulle. xP]
Vilkaisu Claraan. Naiset.. Ensin ne olivat aivan eri mielentilassa ja nyt tuo neiti jo naurahteli ja hymähteli pieni hymy kasvoilla? Ei voi ymmärtää. "Niinhän se taitaa olla... Niin kliseistä kuin se onkin." Harryn katse kääntyy tuijottamaan taas ikkunasta ulos ja tällä kertaa alkaa nojata takanaan olevaan seinään. Jeh, no toivon mukaan Voro ei tulisi tänne tosin se oli melko epätodennäköistä. Sitäpaitsi Harry näkisi tuosta kartasta, jos se olisi tänne tulossa. Heh. Jaa piiloon? "Najaa... Aina tuollaiseen keinot keksii. Jos ei muuta niin näkymättömyysloitsu." Pojan kasvoilla käväisee nopea virnistys. Ja Harrylla itsellään tuo viitta sitten tosin Norriskahan näki tunnetusti sen läpi tai ainakin vaikutti siltä kuin näkisi. Pakko sen kissan oli läpi nähdä ottaen huomioon sen käytös, kun Harry oli sen edessä tuo viitta päällään. Mitäs pienistä.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 14, 2004 2:39:38 GMT -5
Hymyilee vain tuolle hymähtäen. "Joo mutta minusta tuntuu että tässä tilassa ei pahemmin kannata itseään loitsia", hymähtää. "Mutta tosiaan.. Mikset ole kolmikon kanssa juhlistamassa perjantai iltaa?", kysyy sitten kallistaen päätään ja antaa hiusten valahtaa eteen. Luulisi tuon viettävän kaiken liikenevän vapaa-ajan niiden seurassa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 14, 2004 3:01:28 GMT -5
Vaisu naurahdus. "No voi olla niinkin... Mutta ei se äijä tänne edes tule joten eipä tuollaisestakaan mitään huolen häivääkään." Harry hymähtää vaisusti tuijottaen ikkunasta ulos. Jes jes.. Lumisade. Mahtavaa. Huomenna olisi siis erittäin paljon lunta maassa. Aina vain paranee... Mutta minkäs teet? Eh... Nah, parin kuukauden päästä olisi kevät. Ja sitten kesä. Ja sitten kesälomaksi Likusteritielle tai ainakin osaksi kesälomaa sinne. Hyh. Seuraavan kysymyksen jälkeen vilkaisee Claraa ja huokaisee ennen kuin sitten naurahtaa vetäisten polvensa koukkuun ja kädet niiden polvien ympärille. Ja taas Harry tuijottaa ikkunasta ulos. "Kaikilla omat menonsa. Tai itseasiassa kenelläkään ei kai mitään tekemistä tai menoa mutta ei ole tullut erityisemmin tänä vuonna heidän kanssaan aikaa vietettyä... Sääli sinänsä mutta ehtiihän sitä. Mikset sinä ole vaikkapa Malfoyn seurassa?" Poika kohauttaa olkapäitään. Vilkaistuaan Claraa tuijottaa taas ulos. Mielessä pyörii kysymys johon ei tiedä vastausta.. Huokaus. 'Jessus, Sirius. Missä sinä olet?'
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 14, 2004 3:14:57 GMT -5
Katsoo tuota hymyillen pienesti. "No jaa.. Ei huvita.. Ei kiinnosta..", sanoo ja kohauttaa olkapäitään. Draco voisi olla hyvinkin eri mieltä siitä missä hänen pitäisi olla ja se tuskin oli tässä Harryn seurassa istumista. Puree huulta huvittuneena. No, oma oli häviönsä. "Ja enkä ole kiinnostunut istumisesta luihuisten tuvassa missä idiootit jauhaa idioottimaisen typeriä juttuja ja itse olen kuin rotukoira piskien joukossa", tuhahtaa ja katselee mustia kynsiään. "Mutta miten sinulla on mennyt?", kysyy sitten huolettomaan sävyyn ja katsoo lumisateeseen. Hän rakasti lumisateita. Ne rauhottivat.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 14, 2004 4:35:10 GMT -5
Naurahduksen ja tuhahtuksen sekoitus taas. "No en voi sanoa, että olisin mitenkään yllättynyt..." Tuosta, ettei Claraa huvittanut olla Malfoyn ja luihuisten seurassa. Herrajesta Harry oli onnellinen, ettei luihuisen tupaan kuulunut. Sehän tämän pojan elämästä vielä puuttuisikin. Njäh, Harry oli jo monta kertaa todistanut olevansa aito rohkelikko. Ja itse sanonut hatulle, ettei halunnut luihuiseen. Joten se siitä... "Mitäpä muuta niiltä voi edes odottaa? ... Ei mitään." Harry tuhahtaa. No olipa takana yksi omakin kokemus siellä luihuisten oleskeluhuoneessa olemisesta. Hän ja Ron Grabbena ja Goylena. Yök. Mutta oli tullut ainakin muutama asia selväksi. Itseasiassa Malfoylta oli tullut silloin paljonkin selväksi. Harry kohauttaa olkapäitään. "Mitenkäpäs minulla... Tavalliseen tapaan ja yrittäessä ottaa selvää erään mielialoista, joka aiheuttaa otsaan mukavat polttelut. Eh... Kyllä niistä mielialoista ottaa selvää jotenkin mutta eri asia sitten syy niihin... Ei voi tietää." Harry pyöräyttää silmiään ja irvistää. Jonka jälkeen katse kääntyy takaisin tuijottamaan ikkunasta ulos.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 14, 2004 6:26:30 GMT -5
Naurahtaa. Todellakin. Olihan Dracon seurassa välistä mukavaakin mutta jotenkin siitä puuttui siitä suhteesta jotain tärkeää. Mutta ei pitänyt luovuttaa ja kyllähän hän välitti Malfoystä. Katsoo tuohon pitkään hiljaa. "Mm. Rankkaa.. Sun pitäs ottaa välistä rennosti ja pitää vapaasti hauskaa. Sinä kun voit. Minä en voi tehdä mitään hauskaa.. Haaveilen jo kesästä kun voin urheiluksi alkaa uimaan läheisessä luksusuimahallissa.. Uiminen on mukavaa. Kai sinä olet sentään uimista harrastanut? Se on mukavaa. Lämpimässä vedessä pärskymistä. Marien kanssa kesäisin juostiin alvariinsa uimassa.. Mariella oli oma uima-allas kuten Dracolla. Meillä ei koskaan sellaista ole ollut. Siksi uimme joko Marien luona tai uimahallilla", selittelee ja kohauttaa sitten olkapäitään. Olipa se sitten mielenkiintoista. Tosiaan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 15, 2004 2:34:16 GMT -5
Jaha. Ja meille tuli pitkä hiljaisuus. Harry vilkaisee sivusilmällä Claraa. Hm? Tuo katsoi Harrya? Mitenkäpä vain.. Ja tämä katsoo lumimyrskyyn. Jossain tuolla ulkona tosin Harry tiesi liiankin hyvin missä vääntyili ja kääntyili tällipaju ja Hagridin mökistä loistivat heikosti valot tännekin. Oi voi.. Tuonne ei kyllä lähtisi tällä ilmalla. Jäätyisi jo parin askeleen päässä ulko-ovesta ja kaatuisi lumihankeen. Tai sitten Harry pääsisi lentelemään tuon tuulen mukana.. Vielä pahempi ajatus. Harry naurahtaa. "Joo no olen minä sentään uinutkin joskus vaikka olen joutunut siellä helkutin Dursleyn perheen luona asumaan. Ja muutenkin..." Ristii kätensä ja venyttää niitä sivuun luokan suuntaan ennen kuin laskee ne taas alas ja tuijottaa ikkunasta ulos... "Mukavaa sinänsä mutta huispaus on kyllä enemmän minun alaani." Harry virnistää. Jessus kun tuosta otsaa häiritsevästä äijästä ei ottanut selvää oliko se riemuissaan vai raivoissaan? Ehkä Voldemort oli sekä että... Ei voi tietää. Mutta pieni raavinta liike arven suuntaan. Auts.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 2:44:24 GMT -5
Naurahtaa. "Jeh. Ja taas voitatte huispausmestaruuden tänä vuonna..", sanoo hymyillen ja katsoo lumisateeseen hiljaa.Haikea olo. Vilkaisee välistä poikaa. Tuolla ne asiat aina oli hyvin. Vaikka eipä pitäisi hänelläkään olla valittamista. Hän aikoi yrittää. Hän pärjäisi omillaan. Hän rakasti vilpittömästi sitä poikaa joka oli ties missä. Vaikka tiedä siitä mitä se poika ajatteli hänestä. Kauppatavaraa. Dracon piti aina saada kaikki mitä se ikinä halusikaan. Eikä hän ollut poikkeus. Oppisikohan Draco ikinä rakastamaan oikein. "Tylsää.. Haluaisi tehdä jotain.. Mutta kun ei oikein voi tehdä mitään", hymähtää ja katsoo taivaalle. Lumisade alkaa hiljalleen hiipua.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 15, 2004 3:03:42 GMT -5
[Haa.. *toimintaideani toteutuu xP*]
"Joo no, se tässä on tavoitteena. En minä aio sitä iloa luihuisille antaa. Enkä millekään muulle tuvalle kuin rohkelikolle." Harry naurahtaa kolkosti. Ju, huispausmestaruus ainakin rohkelikolle vaikka tupamestaruus tuskin tällä menolla rohkelikolle tulisikaan. Prkl. Katse kääntyy laatikkoon, joka kolisee paikoillaan. Hm? Tähtitieteen välineet olivat tulleet hulluiksi ja olivat nyt alkaneet kolistella tuolla laatikossa itsekseen? Tai sitten ei.. Mieleen palaa kolmas vuosi. Samantapaista kolinaa kuin Lupinin tunnilla jossa oli aiheena mörkö. Harry kurtistaa hieman kulmiaan katsoessaan laatikostoa. "Clara, mikä sinun suurin pelkosi on?" Katse pysyy tiiviisti laatikossa ja poika täysin rauhallisena. Toimintaa luvassa siinä pahimman pelon merkeissä. Mahtavaa.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 3:12:25 GMT -5
Katsoo tuohon hymyillen pienesti. Katsoo laatikkoa kysyvästi. Mitä seuraavaksi? Tuon kysymys.. Miksi se sellaisia kyseli? "Eh..", saa vain sanottua. Hän ei herkästi pelännyt mitään. "Ukkosta", sanoo sitten. Lapsena hän oli uukkosta pelännyt. Ja pelkäsi hän yhä. Clarahan ei kiitos Luciuksen voinut muistaa että alitajunnassa hän pelkäsi eniten sitä että Harrylle tapahtuisi jotain kamalaa. Että tuo kuolisi tai muuta hauskaa. "Miten niin?", kysyy.
|
|