|
|
Post by Destiny Durham on Oct 17, 2004 12:03:13 GMT -5
Suuri ruskankeltainen vaahteranlehti tipahti Destinyn päähän. Tyttö ei sitä edes huomannut, sillä hän teki kovalla aivotyöllä esseetä professori Binnsille. Hän makasi suuren vaahterapuun alla ja päivä oli pilvinen.
Vasta laskettuaan sulkakynänsä kädestä hän tarttui lehteen päässään ja katsoi sitä kämmeneltään. Se toi muistoja mieleen. Sen toi hänelle mieleen sen muiston kun hänen vanhempansa kuolivat. Herkkä kyynel vieri poskea pitkin kun Destiny laski lehden kädestään ja antoi tuulen viedä sen. Destiny unohti esseensä...hän unohti kaiken ympäriltään...ja vaipui miettimään tuota kylmää päivää joka mullisti hänen elämänsä noin kahdeksan vuotta sitten...
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 18, 2004 9:18:05 GMT -5
[Tungen, jos saan^^]
Parvati ryntäsi tunkkaisesta oleskeluhuoneesta tumman sävyiset vaatteet päällään. Neito kiljaisi riemusta, ja ympärillä olevat ihmiset katselivat häntä, kuin hän olisi joku kummajainen, mutta tyttö ei välittänyt. Ei sitten tippakaan. Hän oli niin onnellinen, saatuaan taikuuden historian esseen valmiiksi. Aurinkoinen hymy huulillaan tyttö juoksi portaat alas aulaan. teki pienen pyörähdyksen, ja astui suurista ovista ulos. Olipahan kaunis päivä. Hyppelehtii iloisesti suurta vaahteraa kohti, jonka alla ei vielä tiennyt kenenkään oleskelevan. Saapuu lähemmäs, ja kuulee hienoista rapinaa. Joku siis oli siellä. Kävelee puun toiselle puolelle, ja huomaa tytön, jolta oli vierähtänyt kyynel poskelle. Mikäköhän tuolla on, siitä otetaan selvää, neito päätti. Hän näytti hiukan kysymysmerkiltä, ehkäpä. Avaa suunsa, mutta sulkee sen. Avaa uudestaan , ja sanoo:
"Ei kannata itkeä, silmät turpoavat ja pää kipeytyy. Mille sinä muuten itket?"
Istuu tytön viereen hiljaa, ja ojentaa tälöle paperinenäliinan avaamattomasta pakkauksesta, joka oli unohtunut farkkujen taskuun.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 18, 2004 12:44:13 GMT -5
"Hm?" Destiny mutisee. Se oli Parvati! Tytön mieli kirkastui rahtusen verran ja otti yhden nenäliinan Parvatilta." Minä tässä vain...(huoh)..ihan typeriä juttuja..esseetä pitäisi tehdä ja minä vain täällä itken kuin mikäkin herkkämielinen...ja pyh! Destiny niisti äänekkäästi nenänsä liinaan ja otti paketista vielä toisenkin (toivottavasti en käytä Parvatin papereita loppuun!)." Mutta..." Destiny mutisee ja näyttää jo iloisemmalta." ...kerrohan itsestäsi, emme ole ennen tainneetkaan tutustua kunnolla? Minä olen Destiny Durham...anteeksi tämä hölmö tilanne.."
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 18, 2004 12:56:51 GMT -5
" Okei, ei tarviste selitellä" Parvati myhähtää. Naurahtaa iloisesti. Tuo oli siis Destiny...taisipa olla korpinkynsi.
"Joo, no minä olen Parvati, rohkelikosta viidenneltä luokalta", sanoo silmät täynnä jonkinlaista myötätuntoa. Vaikka tuo taisikin olla nelonen, niin heilläkin oli ollut se kamala essee tehtävänä. Huokaus. Oneeksi Parvati oli jo hoitanut sen pois jaloista, ja oli nyt vapaa x). Sipaisee yhden tummanruskean hiustupsun korvan taakse. Noukkii maasta vihreän vaahteran "siemenkotelon", josta sai hyviä neniä, ja pistää itselleen yhden, ja naurahtaa. Noukkii maasta toisenkin, ja ojentaa sitä Destinylle.
"Haluatko? Lupaan, että tulee puolet parempi mieli", sanoo ja iskee silmää salaperäisesti.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 18, 2004 13:47:05 GMT -5
"Tuota..." Destiny mutisee ensin. Hän ei ollut tottunut moiseen pirteyteen Tylypahkassa. Itse asiassa hän ilahtui kuullessaan että vielä joku jaksoi näinäkin päivinä olla pirteääkin pirteämpi." Hih hih...kiitos." Tyttö vastasi ja otti Parvatin tarjoaman 'nenän'.
" Mutta miksi sinä haluat auttaa minua?" Hän kysyi ihmeissään." Tarkoitan...kaikki ovat kovin vakavia..he eivät paljoakaan keskustele lomasta...hauskasta...kyllähän he ehkä lomasta, mutta en tiedä...kolkkoa meininkiä.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 18, 2004 14:04:56 GMT -5
"Noo....toiset on sellaisia, kyllähän minäkin tuossa vähän aikaa sitten hiukan rähjäsin muutamalle luihuiselle", Oarvati sanoo ja hymyilee. Hän oli tänään hiukan yliluonnollisen positiivinen, mutta se PIIPin essee oli tehty, ja mikään ei tällä hetkellä oikeastaan varjostanut neitokaisen mileti. Ei siis mikään. 'Nenä' putoaa, ja Parvati pyyhkäisee hihallaan hieman tahmaantunutta oikeaa nenäänsä. Kaivelee taskujaan, ja löytää sieltä karkkeja, joita oli eilen saanut lähetyksenä äidiltään. Tarjoaa tuolle, ja pistää pussin maahan. Keskeyttää hiljaisuuden mietteillään:
"Tosiaan....Kaikki ovat ainakin tämän syksyn olleet hiukan vaisuja, jos saan sanoa", mutisee. Toisaalta, mikä tämä tyttö oli asiasta valittamaan, kun hän joka toinen päivä oli itsekkin hirveä mörjy.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 18, 2004 14:17:34 GMT -5
Destiny näytti jo paljon pirteämmältä ja hymyilee Parvatille." Kiitos, että kuuntelet minua." Hän sanoo iloisena ja pyyhkäisee viimeisenkin kyyneleen silmäkulmastaan.
" Oikeastaan minua on masentanut ensiksikin nyt...hm...äidin ja isän kuolema...Drew..veljeni.."
Destiny vakavoituu." Drew on ainoa yhteyteni jonnekin muualle."
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 19, 2004 11:10:52 GMT -5
Naurhataa pirteästi. Ei okein tajua mitä tuo puhuu veljestään...Piirtelee tikula maahan kuvia, ja hyröilee biisiä.<br>"Niin siis mitä puhuit veljetäsi?", kysyy hiukan uteliaana. Parvatin luonne tosin oli aina ollut sellainen, ei hän sitä tahallaan tehnyt. Itse hän kyllä ei pitänyt siitä, että joku kyseli häneltä. Maahan on nyt piirtämisen synnytämänä ilmestenyt yksisarvinen.
|
|
