Vesileikkejä talvella...

[Sirenda Adderla]

(Jatkoa tuonne topicciin Järven jää.. kestävääkö?)

Sirenda tunsi olonsa kertakaikkisen tympääntyneeksi. Lisäksi häntä paleli, hänen takkinsa oli märkä siinä missä hänen takkinsakin, jonka tyttö oli luovuttanut palelevalle kumppanilleen.
Toinen oli puhunut jotain joutsenesta, mutta luihuinen oli sivuuttanut asian olankohautuksella ja piti toista edelleen tyhmänä. Jokin oli kuitenkin liikahtanut Sirendan sisällä ja tyttö vihasi sitä tunnetta. Hän oli miltei itkenyt ja se oli anteeksiantamatonta. Hän itkisi vain yhden henkilön nähden ja sekin henkilö ei enää kuulunut Sirendan elämään sillä tavalla, kuin tyttö itse olisi toivonut.

Sillä ei kuitenkaan ollut väliä. Tärkeintä oli saada Matami Pomfreyn luokse saamaan hoitoa, jonka jälkeen Sirenda saisi varmasti lampsia suoraan tuvanjohtajansa luokse, eikä tämä varmasti olisi mielissään.
"No, niin... Täällä ollaan", Sirenda sanoi työntäen edessään olevan oven auki ja huhuillen, olisiko Pomfrey täällä vai ei.
"Kai sinä selviät ilman minuakin...", sanottiin, mutta silti tyttö ei uskaltanut irrottaa otettaan toisesta..

[Gizua]

Gizua hoippui toisen tukemana sairaalasiipeen. Hänen mainintansa joutsenesta oli sivuutettu olankohautuksella, ja nyt hän itsekin alkoi uskoa, että oli kuvitellut koko jutun. Mutta miten se oli tuntunut niin oikealta, kun kannoin sitä?, hän silti mietti mielessään. Koko matkan linnan ovilta Matami Pomfreyn luokse hän oli pohtinut tätä ja hän alkoi kuvitella jo olevansa skitsofreenikko.
Kun toinen avasi Sairaalasiiven oven, hän asteli tämän tukemana sisälle ja katseli ympärilleen, näkyisikö hoitajaa, hän oli päättänyt kysyä, oliko mahdollista kuvitella niin aidon tuntuinen eläin, ja kuvitella vielä kantavansa sitä. Voi oliko mahdollista, että se oli jonkun taian aikaan saannoksia?

[Gizua]

//Jatketaanko tätä tuolla uudessa foorumissa vai jätetään kesken, kyllähän se Gizua on nyt tonne sairaalasiipeen päässyt ^^//