|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 27, 2004 10:15:12 GMT -5
"Jos palvelusväkeä voi perheeksi kutsua, niin... Vanhempani ovat sanomattomia ja tuskin puhua pukahtavat minulle", irvistää. "Paitsi ruoka-aikaan. Silloin he kyllä puhuvat." Pisin keskustelu, minkä Daniel muisti oli käyty muutamaa viikkoa ennen pojan ensimmäistä Tylypahkan vuotta. Silloin hänen isänsä oli valistanut häntä perinteillä ja kuinka tärkeää oli rutistaa itsestään viimeisetkin mehut ulos saadakseen pahaisen kartanon haltuunsa. "Eikö sinulla sitten ole perhettä? Luulisi sentään, että jokaisella on joku, jolle puhua vaikeina aikoina ja paikka, minne mennä jos ei viihdy Tylypahkassa tai missään muualla", katsoo Jesseä kummastuneena.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 27, 2004 12:42:45 GMT -5
"Haluatko tosiaan sen kartanon noin kovasti?", toteaa vähintään yhtä kummastuneena kuin Daniel on hänen jutuistaan. "No ei, itseasiassa minulla ei ole perhettä, ei ystäviä eikä paikkaa mihin mennä keälomilla, jolloin täällä ei saa olla...", poika tuhahtaa lähes välinpitämättömällä äänellä.<br>Taas oli sellainen hetki jolloin hän ei välitä.<br>"...mutta eipä se ole minua liiemmin ainakaan viime aikoina häirinnyt.", hymyilee sitten vinosti tuijottaen ulos ikkunasta. Miten paljon tässä viitsisi edes tilittää...yleensäkään. "Minulla oli teoriassa katsoen äiti ja pikkusiskopuoli, siis teoriassa, koska oikeasti ne näkivät vain toisensa. Sitten lopulta...hm...no...lensin pesästä kaduille, josta niinsanottu isäni minut löysi ja sen talossa asuin tähän vuoteen asti, mutta...no nyt olen koditon.", lopettaa selostuksensa vähän töksähtäen. Mitä hän oikein selitti? Hänen pitäisi selittää kaikki, jotta kukaan ymmärtäisi puoliakaan, mutta kaikkeahan hän ei aikonut unissaankaan kertoa. Naurahtaa hiljaa itsekseen. Järjetöntä puhua "isästä", kun sellaista ei ollut varsinaisesti koskaan ollut ja "virallisesti" ei ainakaan kahteen vuoteen.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 28, 2004 10:07:57 GMT -5
"En minä mitenkään ano sitä, mutta jos kieltäydyn, isä potkaisee minut pois suvusta", kohauttaa olkiaan ja tuijottelee käsiään. Erikoista, mutta naurettavaa jonkin perinteen takia. Joskus voisi kyllä tehdä poikkeuksen, mutta isä olis aina noudattanut perinteitä tarkalleen eikä hänen päätään saanut käännettyä millään. "Taidan ymmärtää selittämäsi. Eikä kuullosta hauskalta", sanoo myötätuntoisena ja nostaa katseensa käsistään. "Kerroinko jo, että minut on nimetty isäni mukaan?" näytelee pahoinvoivaa. Ei nimessä sinänsä ollut vikaa, mutta olisi kai voinut keksiä jonkun muun, kun kerran perheen päällä oli jo samanlainen. Daniel kuitenkin toivoi, ettei sekin ollut jokin ikivanha perinne.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 28, 2004 12:55:28 GMT -5
Jesse virnistää jälleen. "Voi luoja miten klishee. En taida tietää ketään, joka pitäisi siitä että on sama nimi kuin isällään", naurahtaa sitten iloisesti. "Vaihtaisin varmasti nimeni heti kun voisin jos se olisi sama kuin isällä. Mutta onneksi sentään ei. Omaa nimeäni tuskin olisin edes oppinut jos pari kaveriani eivät sitä olisi minua kutsuessaan sanoneet. Äidille olin Conway tai sitten joku painokelvoton, pikkusiskolle ties mikä ja isälle...en mikään." Poika tuhahtaa turhautuneena. "En käsitä miksi ihmiset hankkii pentuja jos joko räkkäävät ne puhki vaatimuksillaan tai eivät välitä ollenkaan..:", hymyilee sitten hiukan ivallisesti.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 30, 2004 10:58:04 GMT -5
Pudistelee päätään. Hänen suupieliään nyki. "Jos totta puhutaan, en minäkään. Whitebrookin suku varmaankin häviäisi kartalta kokonaan." Siinä olisikin mehevä näpäytys isäukolle, mutta siitä varmaankin saisi sitten kärsiä itse. "Serkkuni on muuten jästi. Kerran hän kertoi minulle, millaista on käydä jästikoulua", hymähtää hetken kuluttua. "Jotain historiaa, maantietoa, äidinkieltä, biologiaa ja atk:ta. Kuulostaa mielenkiintoiselta", virnistää.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 30, 2004 12:20:43 GMT -5
Jesse kallistaa hiukan päätään mietteliäänä.<br>"Äitini oli jästi. Siksi kävin muutaman vuoen jästikoulua ja ainoa mikä siellä oikeasti kiinnosti oli liikunta. Kaikennäköistä ihmeellistä urheilua ja no oikeastaan en edes osallistunut, vaan hankin itseni aina jonnekin vaihtoehtoieen juttuun, jossa oli hyvä lusmuta.", virnistää iloisesti muistellessaan niitä aikoja. "Ja opettajani kuvitteli että olen kovinkin kiinnsotunut ja liikunnallinen ja kehui maasta taivaisiin", naurahtaa sitten. "Siellä oli hyvä lintsata...sekin oli hyvä puoli siellä. Ei ollut mitään pisteitä joita revittiin pois. Ei sillä että niiden menetys minua mitenkään kiinnostaakaan. Siellä vain lähetettiin viesti kotiin ja koska vanhempani eivät välittäneet minusta pätkän vertaa, en joutunut edes vaikeuksiin." "Eih, kohta kaipaan niitä aikoja.", virnistää jälleen silmät tuikkien. "Minusta on muuten kivempaa olla puoliverinen kuin puhdasverinen. Tietää kahdesta maailmasta.", toteaa hiukan hymyillen.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 2, 2004 10:38:30 GMT -5
Danielin oikea kulma kohoaa tuuman verran hämmästyksestä.<br>"Kaipaat? Et kai sentään... Siellähän ei ole mitään taikuuteen vivahtavaa, ei edes nenää näykkiviä teekuppeja tai huutavia sukkia", virnistää leveästi ja nojautuu taaksepäin aikomuksenaan kohdata selkänoja. Kirjaston pienissä jakkaroissa sellaisia ei tietenkään ollut, joten seuraavana hetkenä Daniel huomasi makaavansa lattialla pitkin pituuttaan. "Tämäpä alkaa hyvin. Mitä seuraavaksi?" hymähtää ja nousee seisomaan pudistellen kirjaston lattian monien vuosien aikana keräämän pölymäärän. "Näistä saisi aikaan kokonaisen villakoiralauman, elävän tietenkin", toteaa ja pudottaa viimaisen kourallisen maahan kirjastonhoitajan tuikean katseen alaisena. Mitäs hän tuijottelee, ei ole itse lakaissut lattiaa varmaan kymmeneen vuoteen ja katsoo murhaavasti, kun joku oppilas puhottaa pölyt takaisin lattialle, jota oli tarttunut kaapuun. Varmaankin odottaa, että joku muu tekee likaisen työn hänen puolestaan. Kirjoja kuitenkin saattoi puhdistaa, mutta ei lattiaa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 2, 2004 10:52:16 GMT -5
"Niin, on täällä toki kivempaa, mutta siellä oli omat puolensa...", sanoo yrittäen pudistaa muistot mielestään. "Jotenkin sitä vaan joskus kaipaa sitä hieman arkista systeemiä ja sitä että pääsi kauas koulusta jos tahtoi, eikä siellä alueella kielletty liikkumasta öiseen aikaan. Vaikka harvemmin sitä koulun alueelle tuli asiaa öisin. Mutta niitäkin tapauksia oli." Repeää hyväntuuliseen ja hyväntahtoiseen nauruun toisen rojahtaessa lattialle. pölypallojen vain pöllähtäessä.<br>"Tuosat olisi pitänyt saada kuva.", virnistää tuolle.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 2, 2004 15:46:02 GMT -5
"Siitä hyvästä olisit saanut huutia, että höyhenet pöllyävät. Paitsi että sinut pitäisi ensin muuttaa kanaksi", virnistää kömpiessään takaisin penkille. Päästyään jotenkuten istuma-asentoon pörryyttää tukkaansa, josta nousee mahtava pölypilvi. "Tämä on pahaksi terveydelle. Kirjoja se akka kyllä puunaa, mutta lattia ei saa mitään huomiota ja siitä saa viattomat ihmiset kärsiä. Nenänikin taisi saada annoksen. Ei sinulla sattuisi olemaan nenäliinaa?" sanoo lopetettuaan ja heilautettuaan toisenkin jalkansa pöydän puolelle. Kaapu oli muuttunut siinä rytäkässä mustan ja harmaan väliseksi väriksi ja kaipaisi kunnon pesua. Mutta se sai odottaa myöhempään. Daniel ei kantanut varakaapuja taskussaan.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 4, 2004 14:17:42 GMT -5
Jesse vain tuhahtaa itsekseen. "McGarmiwa saattaisi olla ylpeä, jos joku rohkelikko onnistuisi tosiaan muuttamaan jonkun ihmisen eläimeksi...", poika kohottaa hiukan toista kulmakarvaansa. Hymyilee vinosti Danielia katsoessaan, poika kun näyttää enemmänkin isolta pölypallolta kuin pojalta. "Siirtyisimmekö terveellisiimpiin tilooihin, kuten ulos tai oleskeluhuonesseen?", ehdottaa sitten.
[Nyt ei kyllä lähe, ja jos sulta lähtee niin voiaan toki jatkaa jossain pihalla tai oleskeluhuoneessa, mutta meikä menee nyt katsoon Poliisiopistoa. ^^]
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 7, 2004 9:11:29 GMT -5
[Eiköhän turinat ole turistu, vai...? Ideat alkaa olla melko vähissä(tai sitten päässäni on liikaa asiaa ensimmäisestä maailmansodasta)] "Ai jaha, siinä tapauksessa voit tulla varmaan tulla koekaniinikseni? Ellei sinua haittaa, jos päähäsi jää tärröttämään koiran korvat", sanoo nauraen. Daniel pudistelee vielä kerran kaapuaan, josta irtoaa pieni pilvi pölyä. Kaapu oli kuitenkin yhä mustan ja harmaan sekoitus. "Minun pitäisi varmaan mennä vaihtamaan jotain vähemmän harmaata päälleni", hymähtää pienen virneen kera. "Jäätkö tänne kirjastonhoitajan kynsiin, vai lähdetkö jonnekin muualle?"
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 7, 2004 9:17:23 GMT -5
"No kiitos vaan, mutta jätän väliin. Käytä Longbottomia koekaniinina...niin minä aina teen", Jesse virnistää iloisesti ja nousee ylös tuoliltaan. "Ei, en tasan jää tänne. Jääkööt akkeli jynssäämään kirjojaan rauhassa. Jospa se vahingossa sitten koskisi lattiaankin...", tuhahtaa sitten ja lähtee kirjaston ovesta ulos.
[I'm off...ja tylsää taas. xD]
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 7, 2004 9:36:46 GMT -5
[Tylsää? Meikä kun kuvitteli, että haukottelet aina lukiessasi viestejäni. xD] "En minä poikaparkaa raaski kiduttaa", hymähtää. "Mutta kirjastonhoitaja olisi otollinen kohde, vaikkakiin myös tehokas pisteimuri", naurahtaa ja seuraa Jesseä.<br> [Luonnollisesti Off. ^^] Muoks: [Ainiinjoo, kiitos pelistä. ]
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 7, 2004 9:57:49 GMT -5
{*reps* Mainio lopetus! xD a kiitos itelles. ]
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 16, 2004 14:28:42 GMT -5
Destiny pyöriskelee hyllyjen välissä ja sattuu törmäämään epähuomiossa Jesseen. " Oi, anteeksi kamalasti! Ei ollut ollenkaan tarkoitus, minä vain.." Destiny jättää lauseensa kesken ja tempaisee hyllystä yhden kirjan ja alkaa selaamaan sen sisällysluoetteloa. Hän virnistää Jesselle." Tällä tavoin minä löydän parhaimmat kirjat; tempaisemalla vain hyllystä sattumanvaraisesti." Destiny sulkee kirjan." Se on minun noituuden merkkini. Näin minulle käy aina!"
|
|