|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 9:13:34 GMT -5
[Daniel ainakin tervetulllut. ^^ Miksei muutkin, mutta ideana on tutustuttaa ainakin nää kaks rohkelikkoa.  ] Jesse oli varmaankin ensimmäistä kertaa elämässään vapaaehtoisesti astunut koulun kirjastoon ja jopa koskenut kirjaan. Siitä oli viikko kun hän oli törmännyt Suuressa salissa Sirendaan, jota yhä piti mustalaisena. Jesse oli kasannut kasan kyseistä lajia koskevia kirjoja pöydälle viereensä ja löhösi tuolissa tapansa mukaan laiskasti tutkien yhtä niistä.<br>Hän oli vihdoin päättänyt tutustua aiheeseen paremmin, jotta ehkä joskus keksisi miten jäljittää äitinsä ja pikkusiskonsa, jotta saisi ne mielestään - eli pois tästä maailmasta. Poika naureskelee ja tuhahtelee vuoron perään jollekin kirjassa mainitulle faktalle. Mikä Luojan mielenoikku nämäkin otukset muka on...ja mikä helvetti sai isän yleensäkään sekaantumaan noihin...Miettii tuijottaen kirjan sivua lukematta edes riviäkään, irvistäen jllekin kuvalle ilkeästi. On tämäkin tapa viettää perjantai-iltaa...Tuhahtaa mielessään heittäen kirjan olkansa yli osuen sillä vahingossa kirjastonhoitajan päähän. Takaa kuuluu jotain mäkätystä, mutta poika ei jaksa välittää. Mulkoilee hiukan vielä pöydällä olevia kirjoja. Tästä on paras olla jotain hyötyä. |
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 26, 2004 12:13:23 GMT -5
[Here I come. ^^ (minä ja minun olematon englannin taitoni)]
Joskus maailma osaa olla todella julma. Sama päti suurta kirjapinoa kantavaan tummatukkaiseen poikaan, joka yritti epätoivoisesti nähdä eteensä.<br>Jos pääsen jonkin pöydän ääreen törmäämättä siihen, voin todellakin onnitella itseäni.
Toissapäiväinen muodonmuutosläksy oli yhä tekemättä ja se pitäisi palauttaa muutaman päivän päästä. Mutta minkäs sille mahtaa, jos kyseisen aiheen hylly sattuu olemaan typötyhjä juuri silloin, kun oli aikaa etsiä lähdeteoksia?
Daniel laskee varovasti pinonsa ensimmäiselle pöydälle, johon törmää ja leyhyyttelee käsiään suuressa kaaressa. Painettu sana osaa olla todella painavaa - ja tukahduttavaa.
"Ai niin, saako tähän istua?"
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 12:19:27 GMT -5
Jesse nostaa katseensa kirjasta kun joku iskee kauhean kirjapinon pöydälle.
"No tottakai.", sanoo kuin se olisi aina itsestäänselvyys. No - hänelle se olikin jos hän tahtoi johonkin istua.
"Ei niiden tuolien siinä ihan suotta pitäisi olla"
Vilkaisee sitten julmettua kirjapinoa, jonka aihe koski muodonmuutoksia ja vastaavaa.
"Ajattelit sitten lukea koko kirjaston läpi kerralla?", hymähtää hiukan huvittuneena.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 26, 2004 12:34:19 GMT -5
"Mitä? Ei, muodonmuutosläksy vain pitäisi saada valmiiksi", virnistää ja rojahtaa kovalle puutuolille.
"Vielä jonakin päivänä vaadin näidin penkkeihin pehmusteet. Häntäluuhan tässä murskaantuu", irvistää selaten paksuimmasta päästä olevaa kirjaa. Vain hullu lukisi koko roskan tiheällä kammalla, mutta kaipa tässä on hulluksi ruvettava.
Vielä mitä. Jos saisi päättää, tämä poika ottaisi hatkat koko laitoksesta ja ryhtyisi erakoksi. Tai sitten sanoisi isälleen suorat sanat. Tai molempia.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 12:42:42 GMT -5
Jesse tuijottaa inhoten toisen kirjakasaa.
"Tuota noin... Kiitos, nyt en ainakaan tee sitä läksyä. En olisi kuvitellut siihen tarvittavan tuollainen määrä kirjoja."
"McGarmiwa on seonnut. Kiusaisi ekaluokkalaisia mieluummin...nehän tekisi läksyt melkeen mielellään kun kaikki on ah-niin-uutta-ja-ihmeellistä...", mutisee sitten kirjansa sivuille turhautuneena.
"Miksi yleensä vaivaudut? Läpi pääsee vähemmälläkin hikoilemisella...", kysyy sitten hymyillen pienesti toiselle pojalle.
Jotkut sitten viitsivät...Oliko tämä yksi hikke?
Miettii pudistaen hiukan päätään palaten jälleen kirjaansa jonka teksti ei enää kiinnostanut pätkän vertaa.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 26, 2004 12:54:27 GMT -5
"Otin enemmän kerralla, ettei tarvitse vaivautua hakemaan uutta kirjaa", huokaisee ja kirjoittaa edessään olevaan pergamenttiin.
Eihän tätä tarvitse olla kuin jalan verran...
"Ai miksikö? Isäni nipottaa, etten yritä tarpeeksi saadakseni joskus Whitebrookin sukukartanon haltuuni", mutisee kirjoittaen nopeaan tahtiin.
"Ja mikäs sen parempaa, kuin saada määrätä palvelusväkeä, jotka ovat tähän asti määränneet minua", lisää ivalliseen sävyyn.
Voisi maksaa potut pottuina ne kaikki vuodet, jolloin on tanssinut muiden ihmisten pillien mukaan ja samalla huolehtinut pienemmästä sisarestaan. Oi aikoja, oi tapoja.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 13:02:46 GMT -5
"No jos sen noin ajattelee", Jesse sanoo ahaa-elämys -äänellä katsellen pojan kirjoittamista.
"Isäsi nipottaa...", toteaa hiljaisella miettivällä äänellä.<br>"Niitäkin sitten moneksi juu...", tuhahtaa inhoten.
"Sukukartano oikein? Vau, sanoisinko. Tosiaankin olisi erittäin ihanteellista päästä komentelemaan muita. varsinkin kostonmaku mielessä", virnistää ilkikurisesti.
"No, haaveensa ja tavoitteensa kullakin...", toteaa hajamielisenä mulkaisten kirjakasaa joka tuntui tuijottavan häntä.<br>"Ai niin...piti kysymäni nimeäsi?", sanoo sitten katsoen poikaan kysyvästi.
Tällainen käytös ei ollut ollenkaan Jessen tapaista. Yleensä häntä ei liiemin kiinnostanut yrittääkään tutustua kehenkään tai saada kaveria. Ei enää vuosiin.
Mutta toisaalta...poikkeus vahvistaa säännön, niinhän sitä sanotaan.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 26, 2004 13:13:28 GMT -5
"Daniel Whitebrookiksi minua on kutsuttu", tokaisee hymyillen vinosti.
"Pikkusiskokin löytyy, nimeltään Brittany", lisää lempeämmin.
Pamauttaa kirjan kiinni ja siirtää sen syrjään. Olisi tässä vielä aikaa tehdä tuo jalan pituinen läksy.
"Haaveita? Minulla ei ole niitä lainkaan. Haaveiluun tuskin on aikaa.."
Onnellista elämää ei ainakaan ollut. Varsinkin kun kaiken keskellä yli-innokkaat teinikanat häärivät ympärillä että ilma meinaa loppua kesken.
"Noo, jos sinä kysyit minun nimeäni? Voit varmaan samantien sanoa omasikin?" kysäisee.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 13:22:00 GMT -5
Pikkusiskot...arh. Ne kaikki voisi minun puolesta vaikka ampua.
Irvistää itsekseen ajatukselle omastaan.
"Jesse. Jesse Conway. Ja pitäähän kaikilla haaveita ja unelmia olla...vaikka olen kyllä unohtanut omani jo kauan sitten.", virnistää sitten hyväntuulisesti.
"Hei, millaista on asua isossa kartanossa ja kauheasti väkeä ympärillä?", kysyy silmät hiukan kiiluen.
Hänellä ei koskaan ollut ollut oikein ketään luonaan, tai jos oli, nämä olivat eläneet kuin häntä ei olisi ollutkaan, ellei sitten ollut ihan pakko huomioida, toisin sanoen silloin kun poika oli vahingossa tai tahallaan tehnyt jotain katastrofaalista heidän silmissään.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 26, 2004 13:30:05 GMT -5
"Voit itse tulla katsomaan jonakin päivänä, jos uskallat. En takaa kuitenkaan, että mielenterveytesi on ennallaan vierailusi jälkeen", naurahtaa syvänsiniset silmät tuikkien. Vuosien niin sanotun 'kokemuksen' jälkeen on ihme, että Daniel oli vielä järjissään. Tee sitä tee tätä, mene tuonne, mene sinne...
"Vaihtoehtoisesti voit mennä Malfoyn luokse, mutta suosittelen lämpimästi sen suvun karttamista", irvistää ja vilkaisee kirjakasaa vierellään. Nuokin pitäisi viedä paikalleen... Tai räjäyttää ilmaan. Toinen vaihtoehto oli houkuttelevampi, mutta siinä rytäkässä voisi mennä itse mukana, mikä ei ollut laisinkaan houkutteleva ajatus.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 15:00:27 GMT -5
Jesse naurahtaa nyt huvittuneempana kuin koskaan muisti olleensa.
"Mielenterveyteni? Se taisi mennä jo ihan pienenä...", tuhahtaa muistoilleen.
"Ja ehkäpä tulenkin jonain päivänä, mutta Malfoyn perheest' pysyn mieluiten erossa. Ne on liian lähellä Volemortia. Eikä minua kiinnosta olla missään tekemisissä sen vallanhimoisen hihhulin kanssa. Tarpeeksi ongelmia omassa elämässäni ilmankin."
Viskaa sitten loputkin kirjat olkansa yli ja siirtyy varmuuden vuoksi kauemmas kijastonhoitajasta, joka näytti siltä kuin aikoisi tehdä pojalle saman kuin tämä oli tehnyt hänen kallisarvoisille kirjoilleen.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 27, 2004 7:43:45 GMT -5
"Ai jaa, minä kun luulin, että hän on vain ylimielinen aivopesty hilleri."
Virnistää muistellessaan viimevuotista tapahtumaa, jossa Vauhkomielenä esiintynyt kuolonsyöjä pompotteli Malfoyta hilleriksi muutettuna ympäri eteissalia. Itse hän oli pysynyt etäämpänä, mutta virnuillut kuitenkin vahingoniloisena.
"Mitäs ongelmia sinulla on, kun olet mielenterveytesi hukannut? Kai sinulla on jonkinlaiset rippeet jäljellä, kun et juoksentele ympäri koulua hoilaamassa Hoosiannaa?" sanoo hymyillen pienesti.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 27, 2004 8:19:20 GMT -5
[*reps* xD]
Jesse hymähtää hiukan muistellessaan myöskin vale-Vauhkomielen tempausta Malfoyn suhteen.
[9Olisi vaan jättänyt hilleriksi...[/i]
"Joo, ja McGarmiwa tuli taas pilaamaan kaiken", tuhahtaa sitten.
"No niin no", virnistää ajatukselle vaikkapa Malfoysta juoksemassa ympäri koulua hoilaamassa Hoosiannaa.
"En voi riskeerata joutuvani Mungoon. Sanotaanko nyt vaikka niin, että on aikoja jolloin en mitenkään kykene olemaan muiden ihmisten seurassa. Itseni ja niiden muiden vuoksi.", hymyilee sitten itsekseen.
"Vietätkös lomat siellä kartanolla? Mietin vaan kun sävy jolla siitä paikasta puhuit ei ollut kovin iloinen."
Kysyy sitten katsoen toiseen nostaen toista kulmakarvaansa merkitsevästi.
[Nyt ei oikeen irtoo kun nälkä riepoo ja toi yks kiduttaa mua Dragosta Din Tei:llä. xP]
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 27, 2004 9:31:05 GMT -5
[Arvaapa vaan, kuka toinen täällä hekottaa että maha ratkeaa. x)]
"En mitenkään mielelläni siellä ole, mutta pakko kai oppia 'pitämään huolta' siitä talosta, kuten rakas isäni ilmaisee."
"Tosiasiassa minun pitää vain oppia komentelemaan sitä akkalaumaa, jotka kisailevat siitä, kuka saa käskeä minut tiskaamaan", sanoo hymyillen vinosti.
"Odotan kuitenkin innolla väen kolmen kuukauden vuosilomaa, joka on aina kesäisin. Silloin olen yksin talossa Brittanyn kanssa."
Ainakaan kukaan ei ollut hengittämässä niskaan ja sai tehdä mitä ikinä halusi. Vanhemmat olivat Ministeriössä työasioilla pitkin päivää ja tulivat vasta myöhään illalla kotiin. Heitä tuskin näkikään.
"Joskus tekisi mieli lennättää joka iikka ulos ja lukittautua sisään", virnistää
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 27, 2004 9:56:28 GMT -5
Jesse kuuntelee toisen selostusta koko ajan enemmän hmyillen. Tämä oli outoa. Ei hän yleensä hymyillyt sillä tavalla aidosti.
"Kuulostaa kieltämättä karmealta, mutta...", toteaa rauhallisesti hiukan venytellen sanojaan, tuijottaen kirjaston ovelle kuin odottaen jonkun nyt sieltä ryntäävän pilaamaan hyvän tuulensa.
"toivottavasti silti ymmärrät arvostaa sitä että on perhettä ympärillä, ja jotka jopa huomaavat sinut...olkootkin vain vaikka sitten liikaa huomiota", virnistää Danielin suuntaan kääntäen sitten tummentuneen katseensa maahan ja sitten lattialle heittelemiinsä kirjoihin, nousee sitten ja nostaa ne lattialta lykäten ne lähimpään hyllyyn.
"Kuulostaa ehkä klisheiseltä ja tyhmältä minun ikäiseni pojan suusta, mutta...niin se vaan on.", Jesse huokaisee pienesti ja joutuu sitten tappelemaan hetken kirjastonhoitajan kanssa joka alkoi nalkuttamaan väärästä hyllystä.<br>Siirtyy sitten takaisin pöytään löhöämään.
"Virkaintoiset idiootit...", tuhahtaa mulkaisten kirjatontätiä päin.
|
|
]