|
|
Post by Cho on May 1, 2004 10:11:02 GMT -5
[eli suunnittelin että tämä sijoittuisi toisen koulupäivän iltaan...]
Cho Chang istuskelee pihanurmella ja katselee pian laskevaa aurinkoa. Tällä kertaa kukaan hänen tyttökavereistaan ei ole mukana, Cho haluaa olla hetken rauhassa. Hänen oli tarkoitus tehdä joitain läksyjä pihalla, mutta nyt ei jaksanut. Cho venyttelee ja jää istumaan vanhoihin muistoihin vajonneena. Cedric on kuollut. Kuollut. Cho oli aina pitänyt Cedricistä ja sitten tämä kuoli. Oliko kohtalo päättänyt ratkaista hänen pulmansa Harryn ja Cedricin välillä noin julmasti, tappamalla Cedricin? Muistot toivat kyyneleet tytön silmiin ja hän pyyhki niitä vähän hämillään. Vaikka oli ilta, pihalla oli silti vielä paljon oppilaita...
|
|
|
|
Post by Tusken on May 2, 2004 7:29:44 GMT -5
[Pakko... Tulla... Mukaan... Kaikkiin... Peleihin...]
Oppilaiden lisäksi pihalla kuljeksi opettaja. Jos joku muista opettajista olisi nähnyt hänen astuvan esiin Kielletystä metsästä, he olisivat pitäneet tälle edesvastuuttomalle professorille puheen siitä, miten opettajienkin tuli noudattaa sääntöjä ja miten niiden rikkominen aivan oppilaiden silmien edessä oli rangaistava teko. Siis jos olisivat uskaltaneet.
Professori Kalkaros pyyhkäisi kevyesti muutaman kuivuneen lehden irti kaavustaan ja lähti astelemaan kohti linnaa täysin ajatuksiinsa vaipuneena. Hän ei ollut lähtenyt Kiellettyyn metsään huvin vuoksi, vaan oli täydentänyt liemiainesvarastojaan. Kielletystä metsästä löysi helposti joitakin yleisimpiä aineksia, joten ei ollut mitään järkeä ostaa samoja tarvikkeita kaupasta huomattavasti kalliimmalla hinnalla. Rahaa piti säästää harvinaisempiin yrtteihin.
|
|
|
|
Post by Cho on May 2, 2004 11:38:40 GMT -5
[tule vain ;)]
Cho katsoo sumein silmin ympärilleen. Kumpa ei kukaan näkisi. Sitten hän huomasi mustiin pukeutuneen hahmon kävelevän melkein hänen ohitseen. Professori Kalkaros. Voi ei. Sitten hän tajusi jotain kummallista: hänhän tuli Kielletystä Metsästä! Cho mietti kuumeisesti. Hän olisi halunnut puhua opettajan kanssa, sitä paitsi hän halusi tietää mitä tuokin oli tehnyt Metsässä. Cho nousi nopeasti, nosti laukkunsa ja lähti harppomaan Kalkaroksen perään.
"Anteeksi - professori Kalkaros - minulla olisi asiaa..."
Cho katui että oli lähtenyt tuon perään. Kalkaros näytti hyvin vihaiselta, ja jos hän huomaisi Chon kysymyksen olevan tekosyy tietää miksi hän oli metsässä, tyttö olisi pulassa.
[koetin nyt keksiä jotain...]
|
|
|
|
Post by Tusken on May 2, 2004 12:13:09 GMT -5
Severus jatkoi matkaansa miettien samalla, mikä olisi paras tapa säilöä mikin kasvi. Uusia ei tulisi ennen kuin seuraavana syksynä, joten nämä pitäisi saada säilymään hyvin tai hän saisi ostaa yrttejään. Tai vaihtoehtoisesti suostutella Versoa luovuttamaan jokunen hoidokeistaan. Kalkaroksen ajatukset katkesivat hänen kuullessaan takaansa äänen. Kuka häiritsi?
Kalkaros pyörähti nopeasti ympäri viitta dramaattisesti heilahtaen. Hän tunnisti oppilaan varsin nopeasti. Cho Chang, Korpinkynnen jahtaaja ja Cedricin entinen tyttöystä. Tai entisen Cedricin tyttöystävä. Dumledore oli käskenyt olla varovainen tytön suhteen, kuten muidenkin Diggoryn ystävien, eli heille ei pitänyt heittää Cedricin nimeä eteen noin vain. Mikä oli hyvin helppoa, sillä Kalkaros ei halunnut puhua asiasta ja harva Puuskupuh oli enää hänen tunneillaan viidennen luokan jälkeen. Mikä siis houkutteli Changin tänne? "Niin, neiti Chang?"
|
|
|
|
Post by Cho on May 2, 2004 12:27:27 GMT -5
Chota ei enää pelottanut niin paljon. Hän yritti näyttää vilpittömältä kävellessään professorin luo.
"Olisin vain kysynyt... näistä tehtävistä."
Cho veti taikajuomien läksyt laukustaan. Parhaassa tapauksessa hän saisi tietää, miksi Kalkaros oli ollut Metsässä. Uusi juorunaihe Korpinkynnen tytöille.
|
|
|
|
Post by Tusken on May 2, 2004 12:36:32 GMT -5
Kalkaros näytti lievästi kiinnostuneelle ja laski kannellisen korin, jossa yrtit olivat maahan ja kumartui katsomaan Changin tehtäviä. Mikähän niissäkin nyt oli nii-in vaikeaa? Kukaan muu ei ollut tullut kyselemään ohjeita. Kalkaros oli omasta mielestään tehnyt varsin selvästi, mistä esseen tuli olla. Olihan monijuomaliemi vaikea aihe, mutta tämä oli vain teoriaa. Jos teoria epäonnistuisi valvotuissa oloissa, ei kasvattaisi päähänsä ylimääräistä käsiparia. Ainut pelko oli joutua jälki-istuntoon Kalkaroksen seurassa. Jotkut oppilaat olisivat näistä kahdesta vaihtoehdosta valinneet ensimmäisen.
"Niin, mitä niistä et ymmärrä?" Kalkaros kysyi silkkisellä äänellään ja kohotti ivallisesti kulmiaan ottaessaan pergamentit Changilta. Ja itseasiassa... Taikajuomien oppitunteja ei ollut vielä ollut. Nämä olivat kesälomaläksyjä, jotka piti palauttaa huomiseksi. Tämä muistettaisiin arvostelussa.
|
|
|
|
Post by alastor on May 3, 2004 6:37:43 GMT -5
*Vauhkomieli kävelee pihamaalla kohti Kalkarosta. Ruoho peittää alleen sopivasti puujalan äänen.
-"Kas Severus" Vauhkomielen möreä ääni kuuluu Kalkaroksen takaa.
-"Päivää neiti Chang" Vauhkomieli sanoo vielä ja nojaa samalla läheiseen puuhun. Taikasilmä kieppuu vinhasti ympäriinsä tutkien muiden koululaisten tekemisiä. Toinen silmä pysyy tiukasti Kalkarokset kylmissä kasvoissa.
-"Mitä sinulla on mielessäsi Severus?" Vauhkomieli sanoi. Nyt molemmat silmät olivat keskittyneet tähän ja tutkailivat opettajaa läpikuultavasti*
|
|
|
|
Post by Cho on May 3, 2004 7:57:47 GMT -5
Cho on juuri näyttämässä tehtävää, jota hän ei muka tajua, kun Vauhkomieli tulee paikalle. Cho katuu jo typerää ideaansa saada asioita selville. Kalkaros JA Vauhkomieli. Kummatkin olivat yhtä pelottavia, mutta molemmat yhtä aikaa... Olisi tehnyt mieli livistää heti paikalta mutta Cho pakotti itsensä pysymään siinä.<br>"Tuota... Voin kai selittää tämän myöhemmin jos te haluatte... jutella..."
[Cho, Kalkaros, Vauhkomieli - taitaapa tulla jännä topicci;)]
|
|
|
|
Post by Tusken on May 3, 2004 9:14:47 GMT -5
Kalkaros nytkähti kuullessaan takaansa varsin tutun äänen. Vauhkomieli... Mitä tuo täällä toimitti? "Professori Kalkaros." Severus korjasi. Jos arvon aurori aikoi tulla koululle, hän sai luvan kohdella opettajia kunnioittavasti. "Voisin kysyä samaa sinulta, Vauhkomieli. Mitä sinä teet täällä?"
Kalkaros pyyhkäisi rasvaisia hiuksiaan syrjemmälle ja kääntyi taas Changin puoleen. "Ei, nuo tehtävät tulee palauttaa huomiseksi ja minulla on jo muiden luokkien tehtäviä tarkastettavana enkä kerkeä silloin neuvomaan. Vaikkakin nämä tehtävät olisi tullut tehdä kesäloman aikana eikä nyt viimeisenä iltana." Kalkaros sanoi viimeisen lauseen ivaa tihkuvalla ääneellä ja piti selkänsä käännettynä Vauhkomieltä kohden. Ei hänellä ollut mitään syytä keskustella tuon vihikoiran kanssa.
|
|
|
|
Post by alastor on May 4, 2004 7:56:50 GMT -5
*Vauhkomieli katsoo normaalilla silmällään Kalkarosta.
-"Voi Severus... minä olen täälä Dumbledorea tapaamassa ja päätin piipahtaa raikkaassa ulkoilmassa..."
-"Päivää neiti Chang" Vauhkomieli toistaa huomauttavaan sävyyn ja katsoo Chota silmiin. Sitten Vauhkomieli katsoo vielä Kalkarosta ja jatkaa puuhun nojaamista. Ehkäpä Alastor nautti Kalkarokselle jonkinlaisesta "ahdistavasta" tinlanteesta sillä normaalisti ilmeettömät kasvot kääntyivät hymyyn*
|
|
|
|
Post by Cho on May 4, 2004 8:09:28 GMT -5
Cho vaihtaa jalkaa hermostuneena mutta alkaa sitten selittää tehtäviään Kalkarokselle. Toivottavasti kumpikaan ei huomaisi hänen huijaavan... Vauhkomielen katse tuntui niin läpitunkevalta.
"Niin, ajattelin vain kysyä... Tarkoitetaanko tässä vaikutuksissa myös haittavaikutuksia, se ei oikein tullut siitä selville, professori."
Cho pitää katseensa tiukasti maassa. Hän ei halunnut katsoa kumpaakaan noista silmiin.
|
|
|
|
Post by Tusken on May 4, 2004 10:04:14 GMT -5
"Kuten sanoin," Kalkaros sanoi jäykällä äänellä, jonka hänen harvat hyvät ystävänsä tiesivät tarkoittavan hermostuneisuutta, "Kutsu minua professori Kalkarokseksi. Oppilaat eivät voi kunnioittaa opettajia, jos ministeriön työntekijät eivät osoita heitä kohtaan kunnioitusta, Vauhkomieli." Kalkaros ei ollut vaivautunut kääntymään kohti Villisilmää puhuessaan. Tiiratkoon siitä takaraivon läpi, millaiselle Kalkaroksen naama näytti. Eikä Kalkaros halunnut näyttää hermostustaan noin helposti.
"Neiti Chang, haittavaikutuksia sanotaan haittavaikutuksiksi syystä, eikä vain ihmisten kiusaksi. Tietysti ne kuuluvat vaikutuksiin. Viisi pistettä pois Korpinkynneltä kykenemättömyydestä lukea tehtävänanto ja opettajan häiritsemisestä."
|
|
|
|
Post by Wrika on May 4, 2004 12:01:16 GMT -5
| Mukaan, mukaan... |
Vaalea poika nojasi vasten puuta katsellen järvelle, kuunnellen puolella korvalla Kalkaroksen, Vauhkomielen ja Changin keskustelua. Tavanomainen virne levisi Dracon huulille kuullessaan Kalkaroksen 'tuomiosta' ottamalla korpinkynneltä tupapisteitä. Kädet puuskassa ristittynä rinnan päälle hän hymähti hyvän tuulisena. Päivä ei voisi paremmin alkaakkaan. Jos vaan se kirottu Potter ei vielä ilmaantuisi kuraverisine köyhine kavereineen päivä olisi mikä mainioin. Laiskasti Malfoy kohotti kättään pyyhkäistessään olematonta pölyä olkapäältään vaihtaen samalla asentoa kuullakseen paremmin keskustelua. Ihme kyllä, Grabbea ja Goylea tai muita Luihuisia ei nyt ollut Dracon seurassa.
|
|
|
|
Post by alastor on May 15, 2004 14:13:38 GMT -5
*Vauhkomieli urahtaa kummasti ja kääntyy kohti Malfoytä. Molemmat silmät katsovat tarkkaan tuota hetken mutta nopea muisti palauttaa mieleen kuvia Malfoyn isästä. Vauhkomielen käsi käväisee salamana kaavun taskulla mutta pysähtyy sitten... Jokin oli estänyt vauhkomieltä toimimatta... Vauhkomieli mulkaisee vielä Kalkarosta.
-"Hyvä on professori Kalkaros" Vauhkomieli sanoo poikkeuksellisen ivallisesti ja lähtee klinkkaamaan puujalkansa kanssa kohti linnaa. Taikasilmä poukkoili velhon päässä kuin valkoinen biljardipallo ja tähysteli suuntaan jos toiseenkin.*
|
|
|
|
Post by Clara Moore on May 24, 2004 14:05:38 GMT -5
[Porukkaa lisää, jep jep]
Clara astelee pihalla ja katsoo maahan tylsistyneenä. Tekemisen puute kuten aina. Huomaa sitten kauempana Dracon, ja Profesori Kalkaroksen ja tuo tyttö oli Cho arvattavasti. Ja joku muu. Astelee hieman lähemmäs ja katsoo noita uteliaana mutta yrittää peittää sen ihailemalla tavasta mukamas. Läksyt oli onneksi tehty. Jää hjonkun välimatkan päähän katsomaan maahan ja vilkaisee sitten Dracoa joka sattuukin olemaan ehkä liiankin lähellä. Mutta jos se alkaisi piikitellä niin saisi aika pahasti takaisin. Aika moni tiesi piti häntä enemmänkin luihuisena luonteeltaan. Ainakin jos ei ollut tarkemmin tutustunut.
|
|
