|
|
Post by Felix Lowell on Jul 8, 2004 6:15:59 GMT -5
Sairaalasiiven ovista astuu ulos pörröhiuksinen, laiha poika. Felix vilkaisee ympärilleen, ja lähtee harppomaan rappuja kohti. Hän oli käynyt isänsä vaatimuksesta tarkastuksessa Matami Pomfreylla, minkäpä muunkaan kuin sairautensa takia. Isä vaati häntä vähintään kerran kuukaudessa käymään sairaalasiivessä. Mitäpä väliä niilläkään käynneillä loppujenlopuksi oli? Ei mitään. Ei hän ikinä parantuisi, niin mitä ihmeen virkaa oli sairaalakäynneillä. Sitäpaitsi nyt hän oli aivan hyvässä kunnossa. "Miksi ihmeessä kaikkien piti aina olla niin ylihuolehtivaisia ja muistutella jatkuvasti sairaudesta? Kai sen nyt muistaa muistuttamattakin." Felix mietti harppoessaan rappuja ylös kohti Rohkelikkotornia. Oli iltapäivä, ja ulkona oli aurinkoista. Tornissa tuskin olisi paljoa porukkaa. Saisi olla rauhassa ja vähän miettiä asioita, mikäli niissä mitään mietittävää oli. Mutta yksi asia olisi piakkoin tehtävänä. Felix oli ystävystynyt Harryn kanssa, ja nyt tuolle olisi kyllä jo korkea aika kertoa... Ei Harry levittelisi asiaa. Ainakin Felix uskoisi niin.
//Mukaan vaan! Sijoittuu parin kuukauden päähän koulun alusta ^^//
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 8, 2004 7:09:00 GMT -5
[Pari kuukautta. Huum. Millo Clara ja Harry alkokaa seukata xDD]
Clara astelee kohti tupaansa. Hän oli koko päivän vain katsellut Harryn puuhailuja. Heillä kun oli ollut juuri huispausharjoitukset. Nyt tyttö päätti lukea kouluaineita hetken tai no, unelmoida Harrystä ja kirjoittaa päiväkirjaan. Eli palvata Harryä sinnekin. No ei. Ei tyttö nyt mikään ylirakastunut ollut. Huomaa Felixin ja hymyilee pienesti. Se pulma vain että koko elämänsä täällä hän oli ollut Marien kanssa eikä tutustunut muihin. Nyt hänellä oli Harry ja tuli juttuun Hermionen ja Ronin kanssa sen verran kuin niiden seurassa olikin. Oli vaikeaa mennä puhumaan uusille kun oli ollut tähän asti kylmä kusipää. Mitä yhäkin aijoittain oli koska pelkäsi jonkun satuttavan. joten tyttö päätti jättää tuon seuraan änkeämisen. Astelee vain hiljaisena eteenpäin. Neidolla oli yllään farkut ja musta vartaloa myötäilevä poolopaita. Hiukset olivat vapaana ja neidolla oli vain ripsaria ja meikkivoiteet puutereineen.
"Hei", sanoo vain pojalle antaen pienen hymyn.
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jul 8, 2004 7:54:50 GMT -5
Felix kävelee eteenpäin katse maassa. Sitten Claran ääni havahduttaa pojan ajatuksistaan. Felix nostaa katseensa kivilattiasta ja näkee Claran. "Hei... Clarahan se oli?" Felix sanoo hymyillen. Poika kävelee muotokuva-aukolle ja sanoo tunnussanan. Sitten hän astuu sisään viihtyisään oleskeluhuoneeseen, Clara perässään. Felix rojahtaa nojatuoliin. Hyvä on, hänen olonsa oli hyvä, lukuunottamatta alituista väsymystä... Eikö siitä päässyt millään eroon? Tuskin, vaikka olisi nukkunut viikon putkeen. Äh, sairauden sivuvaikutuksia. "Lakkaa ajattelemasta sitä!" Felix käskee itseään mielessään ja katsoo sitten Claraa hymyillen. "Mitäs sinä?" Poika kysyy. Oleskeluhuone oli tyhjä. Felix olikin olettanut ettei täällä paljoa porukkaa olisi, mutta noh... Parempi näin. Huh, Felix ei ollut ikinä edes jutellut Claran kanssa. Kumma kyllä, mutta toisaalta... Eipä hän ollut jutellut oikein kenenkään muuunkaan kanssa tervehdyksiä lukuunottamatta...
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 8, 2004 8:11:37 GMT -5
Seuraa tuota astellen sisälle ja kuulee tuon kysymyksen. Ihme. Tuo halusi puhua. Huh. Moni vältteli häntä ja nyt kun neito seukkaili Harryn kanssa niin johan oli juorumartat alkaneet jupista. Aivan älytöntä. Istuu yhdelle pehmustetulle tuolille ja hymyilee pienesti.
"Tulen juuri huispauskentältä.. Rohkelikon harjoituksia katsomassa tai no, itseasiassa Harryä enemmänkin..", tyttö sanoo ja hymyilee itsekseen. No jaa eiväthän ne nyt niin kauan olleet olleet yhdessä. Äskettäinhän poika oli sairaalasiivestäkin päässyt. Se Malfoyn pikku paskiainen.
"Mitäs sinä? Näytit jotenkin ihan omiin ajatuksiisi vaipuneelta", tyttö sanoo ja hymyilee pienesti mitä moni pitäisi ihmeenä monien kuukausien kylmän ulkokuoren takia. Rohkelikon pikku piru tosiaan. Toiselta kutsumanimeltään Rohkelikon Malfoy. heh. Nykyisin ei kakomatta tota lempinimeä kantaisi.
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jul 8, 2004 8:31:29 GMT -5
Felix hymyilee tytölle. Hän nyt oli itse vältelly lähes kaikkia. Ja noh, eipä hänelle usein kukaan tullut puhumaan. Harry oli tehnyt poikkeuksen, ja hyvä niin. Ja poika itse oli oppinut sen, ettei ulkomuotoon aina ollut katsominen.Felix hymähtää. Jep, hänkin tiesi että Clara ja Harry olivat yhdessä. Tosin nämä vaikuttivatkin ihan hyvältä parilta, mitä hän oli näitä yhdessä nähnyt. Ja ilmeisesti Clarakin oli mukava, sillä tuskin Potter seurustelisi ihan idiootin kanssa. Eikä poika kyllä Claraa idiootiksi uskonutkaan... Felix itse oli niitä, jotka ehkä luokiteltiin jossain tyttöjen ihmeellisissä listoissa ihan mukiinmeneväksi, jos hänet ylipäänsä muistettiin, mutta Felix ei välittänyt. Hän oli oppinut välttelemään tietynlaisia ihmisiä. Sitäpaitsi usein ihmiset kaikkosivat hänen ympäriltään kun hän kertoi itsestään sen isoimman asian. Tosin eipä hän ollutkaan enää vuosiin kertonut siitä kellekkään. Ehkä pojan kohtalo oli sitten jäädä yksikseen, mutta toistaiseksi hänellä oli ainakin yksi ystävä. "Äh, kunhan mietin... En mitään tärkeää." Poika sanoo hymyillen, vaikka saattoi aistia, ettei poika kertonut kaikkea. Toisaalta, eihän hän tuntenut Claraa, mutta mukavalta tämä vaikutti. Felix valuu syvemmälle nojatuoliin. "Miten ihminen voikin olla näin väsynyt?" Hän sanoo ja kuin sanojen vakuudeksi haukottelee. Väsymys oli tullut ihan yhtäkkiä, ja vainosi häntä päivät pitkät. Huh, outoa...
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 8, 2004 8:41:44 GMT -5
Hymyilee tuolle.
"Väsyttää? Hmm.. Onhan tuo kellokin jonkin verran..", neito sanoo ja ottaa lasit pois päästään.
"Mitenkäs koulu on alkanut?", tyttö kysyy sitten katsoen hetken tuota. Kyllähän tuo huomasi että pojalla oli jotain mielellään. Hän jos kuka huomasi kun itsekin oli kauan kannellut syvimpiä salojaan, mutta koska ei pahemmin tuntenut poikaa, ei tungetellut. Poika kertoisi jos itse halusi.
"Liemitunnit on yhtä piinaa.. Ja minä kun olen niin yrittänyt tehdä töitä sen eteen mutta rohkelikon leima vaikuttaa", tyttö sanoo uupuneesti.
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jul 8, 2004 9:01:59 GMT -5
Felix vilkaisee kelloa. Noh, olihan se jonkin verran. "Jep. Äh, minua on väsyttänyt koko päivän." Poika sanoo virnistäen. Onneksi hän oli sentään suht hyvä näyttelemään. "Hyvinhän tämä on alkanut.. Mitä nyt nuo liemitunnit..." Felix sanoo hymyillen. No, vuosi oli alkanut ainakin paremmin kuin viime vuonna. Eh, viime vuoden alku oli ollut painajaista. Kaksi viikkoa poissaoloa heti alussa. Felix oli tullut kouluun pari viikkoa muita myöhemmin, muttei ollut kertonut, kuin Dumbledorelle, joka oli sitten kertonut opettajille, keiden oli tarpeellista kuulla. Noh, eipä siitäkään kellekkään puhuttu. Ehkä sitten joskus... Aika näyttäisi.
Ja ystäviä ei ollut koskaan liikaa. Ei ainakaan hänellä, ja Claran kanssa oli mukava jutella. Ja tämä oli Felixin kanssa kovasti samanoloinen. Tai minkä kuvan poika oli saanut. Ainakin tyttö oli aiemmin ollut melko hiljainen ja sulkeutunut. Niin oli Felixkin. Ei hänen olemuksensa kyllä yhtään auttanut ystävystymisessä.. Muttah, ne joista hänen ystäviään tulisi, olisivat luultavasti hänen ystäviään loppuun asti... Ainakin toivottavasti..
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 8, 2004 9:23:38 GMT -5
"Liemitunnit on aina muille kuin luihuisille yhtä helvettiä", tyttö naurahtaa.
"Harrykin taisi juuttua huispauskentälle. Tällä vauhdilla alan vielä mököttämääm sille.. No ei.. Ehkä se juttelee Hermin ja Ronin kanssa. Kuka tietää.. Itse en oikein tunne itseäni siinä porukassa kovin tervetulleeksi.. Tai siis ku ne on alusta asti olleet ystäväkolmikko niin tuntuu tungettelulta tunkea niiden seuraan vain siksi että seukkaan Harryn kanssa. Ja muutenki..", neito selittelee. Todella selventävästi kerrottu. hip hei.
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jul 8, 2004 11:19:13 GMT -5
Felix kuuntelee Claran selontekoa. "Tiedän mitä tarkoitat..." Poika sanoo. Hän todellakin tiesi. Ei tuntunut oikein kivalta tunkeutua valmiiseen ja tiiviiseen ystäväporukkaan jota Harry, Ron ja Herm tuntuivat olevan. Ystävyys tuntui olevan niin tiivis, että pakosta tuntee itsensä ulkopuoliseksi... Eikä Felix ollut enää aikoihin kenenkään seuraan liittynytkään. Hän oli oikeastaan ollut aina melko sulkeutunut, vaikkakin ystävällinen... Kai pojan sisään oli vaikea päästä, muuta kuin ystävien. Joskus pojasta oltiin oltu huolissaan sulkeutuneisuuden takia. Parina viime vuonna etenkin, kun murrosikäiset nuoret yleensä olivat mitä olivat. Jonkinlaista masennusta poika oli kokenut neljännen luokan aikana. Enimmäkseen kai siksi, että oli kuullut niin paljon puhetta tulevaisuudensuunnitelmista ja muista. Mutta sekin oli mennyt osaltaan ohi. Poika oli oppinut työntämään ajatuksiaan taka-alalle ja ajattelemaan niitä yksin ja hiljaisuudessaan...
//Tällaista tekstiä tällaisessa mielentilassa sitten tulee -.-//
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jul 8, 2004 14:56:58 GMT -5
[Jaa täällä puhutaan miusta *evilgrin*]
Huispausharjoitukset... jee, mahtavaa. Oli niissä edes saanut hetkeksi ajatukset pois kaikesta muusta. Tosin kauanpa sekin oli sitten auttanut. Nyt pitäisi raahautua oleskeluhuoneeseen asti viidenteen kerrokseen.. Mahtavaa eikä edes yhtään olotilaa nostattavaa. Harry huokaisee kävellessään aulaan ja vilkaisee edessä olevia marmoriportaita. Joo-o, nuo ja muutamat muut portaat ylös. Hienoa. Muutama luihuistyttö supattaa jotain pojan sivulla oven vieressä ja huutaa sitten jotain huispauksesta ja ankeuttajista. Argh, pitikö siitä kolmannen luokan asiasta edelleen muistuttaa? Pah. Rohkelikkopoika nappaa kaapunsa taskusta oikealla kädellään taikasauvansa - vasemmassa kädessä on Tulisalama - ja heilauttaa luihuisiin päin, koko ryhmä vaikenee mutta suu käy silti. Hah, 'vaikenuos'... kätevä loitsu sinänsä joskaan nyt ei kuulisi, jos nuo yrittäisivät jotain loitsua. Punainen valonsäde lentää Harrysta ohi, kun poika ehtii juuri astua portaille. Juu, tainnutusta. Mikäs siinä... Harrya kun väsytti muutenkin. Tekisi mieli sanoa noille jotain mutta tämä poika olisi vain hiljaa. Jos jotain sanoisi näin väsyneenä niin sillä saisi vain pahemmat haukut niskaansa. Surullista mutta totta tosin ei nyt sillä, ettei Harry olisi haukkuihin jo tottunut. Poika huokaisee ja laahustaa hitaasti portaat rohkelikon oleskeluhuoneen ovelle asti... Ja mikäs se salasana oli?
"Hölynpölyä."
Harry astelee lähes tyhjään oleskeluhuoneeseen eikä edes huomaa Felixiä ja Claraa. Poika laittaa Tulisalamansa liitelemään omia aikojaan poikien makuusaliin...
[Joo-o, tänä iltana ei pitäs kirjoittaa mtn. Liian väsynyt olo xD]
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 8, 2004 15:07:37 GMT -5
Clara katsoo poikaa ja hymyilee pienesti.
"Kuulin että olet ystävystynyt Harryn kanssa..", Clara toteaa ja hymyilee pienesti.
"Harrylläkään loppujen lopuksi niitä ystäviä isoa laumaa ole, mutta osalta parempi että on vain muutama luotettava sellainen.. Itsehän halveksuin ja tuhahtelin tähän asti häntä. Se kaikki mitä se teki.. Eipä se ollut mitenkään osa mun elämää ennen ku tänä vuonna.. Tänä vuonna vasta avasin silmäni. Siihen asti kaikki oli yksi tyhmä marie.. Muistatko sinä marien? Rohkelikkotyttö.. Aika suosittu.. ja silti oikeastaan diivojen kuningatar", tyttö sanoo ja kohauttaa olkapäitään. Niin. Totuuden ymmärsi vasta jälkikäteen. Rakkaus tekee sokeaksi. Huomaa sitten Harryn ja hullunkiilto tulee silmiin.
"Harry-rakas!!", tyttö huudahtaa. Nousee ja juoksee ja halaa tuota.
"Oliko hauskat treenit? Ainakin näytti upealta katsella ku sä lentelit siellä", Moore hihkaisee yhtä energisesti kuin aina.
"Paitsi että sinua tuli heti ikävä.. Mikä sinua viivytti näin pitkään?", tyttö jatkaa ja katsoo tuota silmiin sulosesti ja suukottaa sitten tuota viimein huulille.
"Ala tulla siitä istumaan..", sanoo sitten ja lähtee raahaan tuota kohti takkaa.
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jul 10, 2004 4:48:00 GMT -5
Felix hymähtää. Niinpä, pari luotettavaa ystävää oli parempi kuin iso lauma kavereita, joiden suusta sanat levisivät koko koululle. Vaikkakin Harry oli ensimmäinen ystävä Felixille, joka ainakin vaikutti luotettavalta. "Muistan minä hänet..." Poika sanoo. Muisti hän hämärästä Marien. Ei erityisemmin, mutta jotenkuten. Rohkelikko muiden joukossa Felixille... Tai oli ollut... Felix vilkaisee ovelle ja huomaa Harryn. Mutta eipä poika ehdi mitään sanoa, kun Clara on jo äänessä. Felix virnistää ja tyytyy vain nyökkäämään Harrylle tervehdykseksi. Sitten poika vaipuu ajatuksiinsa. Hänen täytyisi kertoa Harrylle nyt, heti kättelyssä kaikki. Sen jälkeen poika voisi sanoa halusiko hän olla Felixin ystävä vai ei... Ja samalla kai Moorekin kuulisi. Olisi vain vannotettava noita olemaan asiasta hiljaa... Riskihän se olisi sen osalta, mutta Harry vaikutti luotettavalta ja Clara... No eihän Felix tätä tuntenut, mutta kai tämäkin olisi sen verran luotettava... Äh... Anti olla. Noilla näytti olevan sen verran hauskaa nyt yhdessä, ettei Felix ihan heti nostaisi asiaa esiin. Itseasiassa hän teki sen mielellään niin myöhään kuin mahdollista. Ehkei tänään ollenkaan...
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jul 11, 2004 12:44:26 GMT -5
Naurahtaa hiljaa, kun Clara tuolta tulee ja halaa. Aij, täällä oli myös Felix? Harry hymyilee toiselle pojalle ja nyökkää myös päällään samalla kun halaa Claraa. Jaaha, heti alkoi puhetulva. Hienoa, että edes joku oli puhelias. Tai siis olihan Harrykin usein mutta ei välttämättä juuri tänään ellei vauhtiin pääsisi. "Joo, oli ne aivan hauskat. Tai miten senkin ottaa.. rankat ainakin. Ja tavallaan kai myös hauskat niinkuin aina." Potter virnistää Moorelle ja hymyilee, kun tyttö suukottaa. Tulivathan ne suukotukset sieltä. Jaa istumaan? No ei sillä että Harry unta olisi saanutkaan vaikka kieltämättä väsynyt olikin. Laahustaa Claran perässä ja hymyilee taas Felixille. [Minnuu alko väsyttään  ] |
|
|
|
Post by Clara Moore on Jul 11, 2004 13:38:47 GMT -5
[Mua ei. Mie vaa hipellän joka paikassa xDD Claran energisyys on tarttuvaa xDD]
Clara istuttaa pojan ensin tuolille ja istuu sitten siihen käsinojalle mikäliekään.
"No, niin.. Voimme kolmestaan jutella ja olla..", Clara sanoo hymyillen ja vilkuilee molempia.
"Ellette te halua puhua kahdestaan tai jotain", tyttö jatkaa ja jää tapittamaan Harrtä.
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jul 11, 2004 14:29:52 GMT -5
Felix havahtuu taas ajatuksistaan ja hymyilee. Mahtoi hän antaa itsestään oikein viisaan kuvan. Ihmeellinen poissaoleva tyyppi. No ehkä ei. Jokainen oli välillä omissa mietteissään. Poika katsoo "nuortaparia" ja hymähtää. "Tai jos te haluatte olla kahdestaan, minä voin kyllä mennä..." Poika sanoo hymyillen, hiukan kysyvään sävyyn kun Harry istuu tuolille. Ei hän halunnut häiritä rakastavaisia. Sitäpaitsi hänellä ei ollut juurikaan tekemistä, joten sama kai se oli missä istui. Mutta Claran puheista päätellen noita ei Felixin läsnäolo haitannut. Felix valahtaa taas syvemmälle tuoliinsa ja haukottelee. "Huh, väsyttää..." Sitten poika virnistää taas niin kuin ei mitään. Kaikista ärsyttävintä tuossa väsymyksessä oli se, että se ei hävinnyt, ei niin millään... Puh.. Poika vilkaisee takkaan, ja kääntyy sitten taas hymyilemään harrylle ja Claralle.
|
|
]