|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 1:29:07 GMT -5
Virnistää tuolle. Hymy vain levenee tuon sanoessa ja hei sinullekin rakas. Vilkaisee muihin päin pikaisesti ja suukottaa tuon huulia takaisin ja ruttaa tuota lujaa. "Tuli jo ikävä", sanoo hymyillen. Vilkaisee tulijaa ja virnistää. "Onko siinä jotai ihmeellistä? Kaikkihan rakkautta kaipaa.. Mutta se ei meinaa että olisin yhtään lämpimämpi teille", sanoo tuolle yrittäen vääntää jotain jäätävää mutta se ei onnistu kun kasvoista loistaa onni ja ilo ja tyrskähtää sitten ja jää tuijottamaan Harryä.<br>"Oh god.. Mitähän koko koulu pölisee.. Mm.. Menemmekö me kaksin syömään vai odotammeko seuraamme muitakin?", kysyy pojalta ja hymyilee viekoittelevasti ja suutelee sitten tuota uudestaan. Mitä väliä mitä muut ajattelisivat. Tuo poika oli hänen ja muulla ei väliä. Koko keho on täynnä jännitystä ja onnea. Miten kukaan voisi olla rakastamatta noin ihanaa poikaa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 17, 2004 1:44:56 GMT -5
Tyrskähtää Claran sanoille tulijalle. Eipä se sitä tosiaan tarkoittanut vaikkei tyttö nyt mitenkään jäätävää katsessa väläyttänytkään. "Tuli vai... Mielenkiintoista ja molemminpuolista." Virnistää. Syömään... aij joo se aamiainen oli vielä toistaikseksi pöydässä tuolla alhaalla. Ei tosin olisi kauan koska Harry oli nukkunut liian pitkään. Noh toisaalta, tänään oli sunnuntai joten eipä olisi oppitunneille kiire heti ruokapöydästä lähtiessä. Ja tämä viikonloppu ei ollut edes Tylyaho viikonloppu. Olivatkohan Ron ja Hermione jo käyneet syömässä vai lähtisivätkö ne edes Harryn ja Claran seurassa sinne? Akh, voisi tietenkin periaatteessa mennä kohta kahdestaan, jos niitä kahta ei näkyisi. "No sitä voi miettiä menemmekö me kahdestaan syömään. Ja koko koulu pölisee, ettei tämä voi olla mahdollista. Tosin eipä sillä ole väliä mitä ne puhuvat." Virnistää taas ja vastaa tuohon Claran suudelmaan kietoen kätensä uudelleen neidin ympärille ja vetäisten tuon lähemmäs.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 1:56:53 GMT -5
Hymyilee tuolle onnellisena. Oh gosh.. Koko maailma oli muuttunut yhdessä yössä. Hymyilee tuolle. Painaa päänsä tuon olkapäälle mistä on tullut jo tapa ja kutittaa huulillaan tuon kaulaa. "Mitä vaan, sun kanssas", mumisee. Millään muulla ei väliä kuin Harryllä. Hän suojelisi tuota kaikelta pahalta. "Ei ole mitään pahaa mitä ei hento käteni torjuisi", kuten eräs bändi lauloi.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 17, 2004 2:35:41 GMT -5
Hymyilee myös tuolle onnellisena kuten Clara Harrylle. Naurahtaa, tytön kutittaessa kaulaa ja virnistää, kun tämä painaa päänsä olkapäälle. Hymähtää. "Ja mitä vaan sinun kanssasi." Seuraavan lauseen kohdalla Harry nielaisee... Kuulosti aika pahalta mutta noh.. turha sitä oli nyt miettiä. Ei Tom Lomen Valedro tätä onnea rikkoisi mikäli se Harrysta olisi kiinni. Ei todellakaan, ei. Tämä poika ei antaisi sen tapahtua. Halaa taas Claraa ja nappaa sitten tytön kainaloonsa. "No niin.. eiköhän tämänkin unikeon ole aika saada syötyä." Virnistää ja suukottaa.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 2:46:39 GMT -5
Hymyilee suloisesti ja katsoo tuota tyytyväisenä.<br>"Kyllä.. Kauneusunien jälkeen pitää saada ruokaa jotta kauneus pysyisi.. Eh.. Niin.. Itserakasta..", neito sanoo pilaillen ja naurahtaa sitten ja antaa tuolle suukon. Hykertelee tyytyväisenä ja kietoo toisen käden tuon ympäri ja lähtee tuohon nojaten kohti ovea käytäville. Saattaisi immeiset katsoa tuota paria.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 17, 2004 2:58:03 GMT -5
Naurahtaa Claran sanoille puistellen päätään. Aivan hassu tyttönen. Harry antaa taas tuolle suukon poskelle ja vilkaisee huoneessa olevia rohkelikkolaisia. Joopa joo.. siinä kun katsoisivat. Aika ihmeissään nuo näyttivät olevan, joka tosin johtui varmasti osakseen siitä, että Clara oli aivan toisenlainen kuin yleensä ja osakseen ehkä siitä, että Harry tuon kanssa seurusteli ja osakseen ehkä molemmista. Tosin ei kai tuota ihan heti noista kahdesta uskoisikaan mutta aivan sama. Taulu heilahtaa sivuun ja nuo astelevat oleskeluhuoneesta ulos.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 3:06:15 GMT -5
Hymyilee tuolle ja vilkuilee muihin jotensakin ylpeähkösti. Oli ihanaa astella käytävällä ja nähdä kuinka aika monikin pysähtyi tuijottamaan lähes suu auki. Olihan se tiettyä että Clara oli 'oman tiensä vaeltaja jonka sydän oli jäätä'. Ja niinhän se oli ollut. Ei hän tähän asti ollut rakkautta edes etsinyt ja se löytyi kaikista odottamattomimmasta suunnasta. "Näitkö sinä kauniita unia?", kysyy sitten tuolta hymyillen samalla ja vilkuilee ympärilleen mutta katse jää poikaan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 17, 2004 3:17:12 GMT -5
Virnistelee ja hymyilee niille, jotka jäävät tuijottamaan suu auki eivätkä ilmeisesti osa edes tajua pysähtyneensä paikoilleen. Harry painelee Clara kainalossaan onnesta sädehtien noista ohi ja antaa tytölle taas suukon tosin tällä kertaa otsalle. "Jep jep... Pakko nähdä kauniita unia, kun näkee sinusta unta."
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 3:22:55 GMT -5
Hymyilee tuolle. "Minusta.. Ahaa..", neito sanoo virnistäen ja suukottelee tuon kaulaa. Oli siinä muilla katsomista. "Hmm.. Jos koulussa jaettaisiin erilaisia pokaaleja me varmaan saataisiin pokaali 'Vuoden pari'-kategoriassa", sanoo nauraen. Hymyilee ja katselee tuota ihan keskittyneenä vain heihin. Muu maailma oli kuin ilmaa hänelle.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 17, 2004 3:33:33 GMT -5
[Otetaanpas vaikutteita eräältä toiselta foorumilta, DIF:sta nimittäin ^_^]
Vihlaus arvessa tosin eipä Harry siitä piittaa. Hymyilee vaan Claran sanoille tosin silmissä alkaa yhtäkkiä pimetä vähän niinkuin koko koulu yhtäkkiä pimenisi, kun kävelee tuossa. Noh, hällä väliä. Tosin tuo menee poissaolevaksi hetkeksi. "Joo... Niin saataisiin." Vastaa tuohon poissaolevasti tosin eipä tuo paljon tuntunut muutenkaan tässä maailmassa saati sitten tässä hetkessä olevan. Jostain kuuluu käärmeen sihinää.. Jostain kaukana muista mutta aivan kuin se olisi Harryn korvan juuressa sihisemässä... .
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 3:44:20 GMT -5
Katsoo tuota ja kohottaa toista kulmaansa. Mitä tuo nyt ajatteli. "hei, mitä sä nyt mietit? Toivon mukaan et mitään kiusaa minulle", sanoo virnistäen ja kallistaa päätään katsoen tuohon. "Rakas?", kysyy sitten.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 17, 2004 3:59:56 GMT -5
"En... ." Edelleen poissaoleva. Käärmeen sihinä kuuluu yhä lähempää... . Mitä tämä oli olevinaan? Vastausta ei tarvitse kauan odottaa, kun tuo yhtäkkiä pysähtyy ja hetken on aivan hiljaista. Tai no ei käytävällä sinänsä ole muuta kuin Harrylle. Eikä pimeääkään sinänsä ollut muuta kuin Harrylle ja sitten tuo yhtäkkiä hätkähtää, iskee molemmat kädet arvelleen, jota alkaa polttaa kuin jollain kuumalla siihen painaisi ja lyyhistyy lattialle huutaen tuskissaan. Näkyviin tulee Voldemort tosin ei muiden kuin Harryn näkyville ja sekin vain pojan mielessä, joka nauraa kylmää ja kimakkaa nauruaan onnesta riemuissaan melkoisen kauan aikaa pojan irvistellessä käytävällä ja huutaessa edelleen tuskissaan ja sitten... . Ei enää mitään. Pieni vihlaisu arvessa. Harry menee hengästyneenä seinää vasten istumaan shokissa. Mikä hemmetti sai jonkin Harryyn liittyvän asian Voldemortin olemaan noin riemuissaan?
[Mie ja miun "näyt" xD]
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 4:23:33 GMT -5
Katsoo kauhuissaan kun tuo lysähtää maahan huutaen tuskasta. Kumartuu tuon ylle. "Harry! Harry! Harry! Mikä sinulla on? Harry! Apua! Auttakaa nyt joku!! Harry!!", huutaa paniikissa. Herra isä! Kauhea avuttomuudentunne valtaa tuon kun tarraa tuota olkapäistä. Harry... Pari kyyneltä valuu tuon poskilla.. "Harry!!!", huudahtaa ja lopulta ja katsoo hieman huojentuneena tuota. "Mikä sun on?", kysyy mutta yllättäen hän ei näe enää Harryä vaan... Voldemortin. Harry voi nähdä neidon vain haukkovan henkeään ja perääntyvän vastakkaiseen seinään aika rivakasti. Hän katsoi tuota etovaa henkilöä kauhusta lamaantuneena. Vai pitäisikö tuota pelätä. "Sinä et voi satuttaa minua! Sinä et ole todellinen...", sanoo ääni vapisten niin että Harrykin kuulee. Hahmo tuli lähemmäs. "Ai en vai? No, sehän nähdään. Mieli on hyvin mielenkiintoinen asia. Ja sitä voi hallita. Sinä vielä näet sen", tuo sanoo kimakalla äänellä. "Sinä et yhä ole todellinen. Sinä et ole täällä", tyttö älähtää. "No, en ole siellä mutta sinä oletkin täällä.. Ja kiitos sinun.. Minulla on uusi tapa saada haluamani", Voldemort sanoo oikein tyytyväisen oloisena. "Uusi tapa saada mitä?", kysyy vaikka tietää jo vastauksen. "Harry Potterin", vastaus kuuluu. "Rakkaus on hyvin vaarallinen asia. Varsinkin noin vaarallisen pojan kanssa kuin Harry Potter! Mutta me tapaamme. Odotan innolla tapaamista tytön kanssa joka vei pojan sydämen ja joka antaa hänet minulle hopeatarjottimella", kuuluu taas kimakka ääni tuon päässä. Neito alkaa vain kirkua kun päähän alkaa koskea ja tuntuu kuin se räjähtäisi. "SINÄ ET SAA HÄNTÄ!!", huutaa ja kaatuu tajuttomana maahan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 17, 2004 4:34:14 GMT -5
Päässä pyörii. Mikä hemmetti tuo nauru nyt oli olevinaan? Harry alkaa pikku hiljaa tajuta mitä ympärillä tapahtuu ja näkee tajuttomana maassa olevan Claran. "Helv... ." Harry menee tuon luo ja kumartuu tytön ylle. Tajuton. Ei kuollut. Tosin eipä avadalla mielen kautta voinut tappaakaan... Harryn päässä pyörii samalla kun tuo yrittää herätellä tyttöä ravistelemalla tuota. Hei hetkonen... Voldemort oli nauranut aivan onnessaan äsken ja arpeen oli sattunut tosin ei samalla tavalla kuin silloin kun se hullu tappoi jonkun mutta silloin kun se oli joko erittäin raivoissaan tai riemuissaan ja yleensä se asia liittyi Harryyn. Hetkellinen shokki. Voldemort tiesi. Tiesi Harrysta ja Clarasta. Se kirottu... . "Clara?" Ravistelee tyttöä ja kun tuo ei tunnu heräävän niin empii hetken ja huokaisee... . "Kulta pieni, sinä et ehkä usko tätä mutta minä olen tästä erittäin pahoillani..." Läpsäyttää tuota poskelle.
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 17, 2004 4:39:24 GMT -5
Neito näkee vain mustaa. Ja mustaa. Ja taas mustaa kunnes tunte eläpsäytyksen. Avaa silmät rävähtäen auki ja korjaa lasit oikein ja nousee istumaan ja katsoo ympärilleen vauhkona odottaen Voldemortin astuvan jostain kulmasta. "Olinko minä kauankin..tajuton..Eh...Oletko sinä kunnossa?", sanoo hieman säikyllä äänellä ja kuin aina huoli ensin toisesta ennen itseään. Se oli Claraa puhtaimmassa muodossa. "Näitkö..sinäkin.. Hänet?", kysyy sitten kuiskaten ja vilkaisee tuijottavia oppilaita ja räpeltää hetken lasien kanssa laittaen ne sitten takaisin silmilleen. Katsoo tuota huohottaen ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Voldemort tiesi. Ja se.. oli luvannut.. että he tapaisivat. Mahtavaa. Ja että hän antaisi Harryn hopeatarjottimella. EI. Hän ei ikinä pettäisi Harryä.
|
|