|
Post by Tusken on Jun 8, 2004 11:03:16 GMT -5
"Sinulla ei siis ollut sisua puhua ystävillesi? Kuinka totta. Ystäväthän eivät koskaan puhu toisilleen." Kalkaros ärähti onnistuen kuitenkin niukasti kuullostamaan sarkastiselta. "Tai edes mainita joskus opettajille. Hehän olivat aina mahtavan Potterin ja hänen joukkonsa puolella. "Ystäväsi" eivät olisi koskaan saaneet tietää. Karkotaseet!" Kalkaros ärähti ja jatkoi huutamista, vaikka ei edes huomannut, oliko loitsu osunut. "Hauskanpito? Sinusta se siis oli hauskaa, kun he nöyryyttivät minua koko koulun nähden? Koko sen helvetin ajan, kun olin Tylypahkassa? Karkotaseet!" Kalkaros jatkoi huutamista. Lupin oli kaivanut Kalkaroksen menneisyyden esiin ja nyt Kalkaros iski Lupiniin raivolla, jota oli kymmenien vuosien ajan kerännyt sisimpäänsä.
|
|
|
Post by Remus on Jun 8, 2004 11:09:50 GMT -5
Kalkaroksen toinen karkotaseet-huuto humahti aivan Lupinin pään vierestä. "Olisit kyllä itsekin ollut sitä mieltä, että se oli pelkkää hauskanpitoa, jos itse et olisi ollut se uhri!" Lupin huudahti, kun kolmas loitsu lennätti hänet taas tutustumaan lähemmin kiviseinään. "Ja jos vielä jatkat tuotaaseistariisumisloitsun loitsimista aseettomaan mieheen, odottaa sinua ikävä yllätys täydenkuun aikaan" Lupin kähisi vihaisena, mutta ääni silti pelkoa täynnä. Onneksi oppilaat olivat kaikonneet tunneillensa.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 8, 2004 15:02:59 GMT -5
"Mutta minä olin uhri! Karkotaseet!" Kalkaros ulvaisi ja tähtäsi nyt tarkemmin Lupiniin. Hän halusi satuttaa tuota miestä, tappaa hänet. Tuon ihmissuden vuoksi häntä oli kidutettu seitsemän vuotta. Hän oli joutunut henkivelkaan Potterille. Jopa Kuolonsyöjäksi ryhtyminen oli osittain Lupinin vika... Kaikki, mikä oli mennyt huonosti oli Lupinin syytä.<br>"Karkotaseet!" Kalkaros ulvaisi. Hän murskaisi Lupinin seinää vasten kuin ärsyttävän kärpäsen. "Sinä et ole enää elossa täysikuun aikaan!" Ja Lupinin katse oli katkaissut muuten toimivalta uhkaukselta terän. Lupin pelkäsi. Hän ei voinut puollustautua. Lupin oli kuin Kalkaros aikoinaan, yksin ja aseetta. Ehkä ihmissusi nyt ymmärtäisi, mitä Kalkaros oli joutunut kokemaan.
|
|
|
Post by Remus on Jun 8, 2004 15:21:05 GMT -5
Kuului jälleen kuvottava rusahdus, kun Lupin lensi päin kiviseinää. "Ethän sinäkään jättänyt ikinä väliin tilaisuutta iskeä Jamesiin!" Lupin ehti kähistä, ennenkuin toinen aseistariisuntaloitsu iski. Viimeisillä voimillaan Lupin nousi seisomaan, ja lähti kävelemään kohti Kalkarosta, tavoitteena saada oma sauvansa takaisin. Yritys näytti hyvinkin toivottomalta, koska Kalkaroksella oli kaksi taikasauvaa, ja Lupinilla ei ollut mitään. Lupin käveli varovaisesti, valmiina kuitenkin väistämään mahdollisia loitsuja.
//Epätoivoisia yrityksiä pelastaa Lupin selkärangan murtumiselta//
|
|
|
Post by Tusken on Jun 8, 2004 15:39:10 GMT -5
"Vain koska hän olisi muuten hyökännyt minun kimppuuni!" Kalkaros rähähti, mutta perääntyi puolikkaan askeleen verran Lupinin noustessa hoiperrellen pystyyn. "Pysy kaukana! Karkotaseet!" Severus ärähti nyt jo käheällä äänellä. Jatkuva loitsiminen alkoi käydä voimille, mutta hän ei aikonut hävitä Lupinille. Lupinin piti kärsiä... Kuolla... Siitä hyvästä mitä oli tehnyt ja tekemättä jättänyt. Kalkaros tärisi kauttaaltaan ja nosti lopulta kummatkin sauvansa. Hän jatkaisi taistelua vaikka puolikuolleena. Kosto oli nyt tärkein. "Karkotaseet!"
[Pyörry jo.]
|
|
|
Post by Remus on Jun 9, 2004 2:26:33 GMT -5
"Jamesille ja Siriuksellehan sinun kuuluisi olla vihainen! Ja eihän Peterkään mitään tehnyt..."Lupinin lause jäi kesken, kun hän jälleen lensi voimalla seinää päin. Se oli liikaa, ja häneltä meni taju.
//Hyvä on, hyvä on...//
|
|
|
Post by Tusken on Jun 9, 2004 10:18:18 GMT -5
Kalkaros tuijotti Lupinia, joka lyyhistyi maahan. "Peter oli raukka ilman omia aivoja, sinä... sinä ymmärsit." Kalkaros sihisi. Lupin ei vastannut. Lupiniin ei sattunut. Hän ei ollut edes satuttanut itseään. Kalkaros astui askelen lähemmäs maassa makaavaa ihmissutta. Oli oltava joku keino satuttaa häntä, jos ei muuta niin fyysisesti... "Kidut-" Severus vaikeni kesken loitsun ja jäi täristen tuijottamaan eteensä. Tämä oli väärin. Tämä oli menneisyyttä. Menneisyyttä Kuolonsyöjien joukossa. Hän oli luopunut siitä. Kalkaros nieleskeli ja tuijotti Lupinia. Mutta hän oli hakannut Lupinin, jolla ei enää edes ollut taikasauvaansa. Eikö se ollutkin Kuolonsyöjien tapaista? Kalkaros tärisi hiljaa ja tiputti sauvat käsistään ja perääntyi seinää vasten. Hän oli murhaaja.
|
|
|
Post by Remus on Jun 9, 2004 10:28:19 GMT -5
//Lupin ei kommentoi, koska Lupin on pyörtynyt koska Severus hakkasi häntä seinään koska Lupin suuttui Severukselle joka Loukkasi tätä henkisesti.//
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 9, 2004 10:30:32 GMT -5
[Saanko tunkea hetkellisesti *innocent smile*]
|
|
|
Post by Tusken on Jun 9, 2004 10:56:36 GMT -5
[Ei mielellään.]
Kalkaros nojasi seinää vasten ja haukkoi henkeään. Ei, hän oli muuttunut. Se oli menneisyyttä. Hän ei enää käyttänyt anteeksiantamattomia kirouksia. Kalkaros hengitti yhä nopeasti ja kääntyi sitten hitaasti Lupinia kohti. Ja Lupin ei ollut kuollut, eihän? "Lupin?" Kalkaros kuiskasi hiljaa ja käveli varovaisesti lähemmäs ja kumartui sitten Lupinin viereen. Lupin hengitti. Kalkaros huokaisi helpotuksesta ja kosketti sitten varovasti maassa makaavan miehen olkapäätä sormenpäillään varoen satuttamasta tuota enää lisää. "Lupin?"
|
|
|
Post by Remus on Jun 9, 2004 11:08:07 GMT -5
Nimensä kuullessaan Lupin heräsi pökerryksestä, muttei avannut silmiään tai reagoinut mitenkään muutenkaan. Kun Kalkaros toisen kerran kutsui häntä, sai Lupin vasta ajatuksensa kokoon. Hän tajusi, että hänen selkä oli järkyttävän kipeä. Ja vasen käsivarsi oli takuuvarmasti poikki. Ja takaraivoa jomotti. Lupin piti vielä silmiään kiinni, koska silloinhan hän joutuisi vain kohdata todellisuus. Jos hänen selkänsä olisi niin pahasti vaurioitunut, kun hän itse sen koki, joutuisi hän Pyhän Mungon sairaalaan. Mutta kyllä hän ainakin Matami Pomfreyn luokse lähtisi. Hän päätti pysyä hiljaa.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 9, 2004 12:00:22 GMT -5
Kalkaros painoi kasvonsa lähemmäs Lupinin kasvoja ollessaan huomaavinaan liikahduksen. "Lupin?" Severus toisti käheällä äänellä. "Lupin? Oletko kunnossa?" Tavallisesti Kalkaros ei olisi vaivautunut kysymään mitään näin typerää, mutta nyt professori oli varsin järkyttynyt omasta käytöksestään ja ei osannut keksiä mitään järkevää sanottavaa. Kalkaros laski kätensä Lupinin kaulalle tunnustellen miehen pulssia. Sydän löi, joskin hakkasi huomattavasti tavallista nopeammin. "Lupin?" Kalkaros tönäisi Lupinia nyt aavistuksen äskeistä kovempaa.
|
|
|
Post by Remus on Jun 9, 2004 12:05:43 GMT -5
Lupin avasi silmänsä, ja katsahti Kalkarokseen, joka oli juuri tönäissyt häntä hyvinkin kipeään kohtaan. "Ensin hakkaat minua Karkotaseet-loitsulla seinään ja sitten kysyt olenko kunnossa?" Remus kähisi. Hän ei tiennyt kenelle hänen pitäisi olla vihainen. Severukselle hän oli vihainen äskeisestä tapahtumasta, mutta itselleen hän oli vihainen siitä, että oli aloittanut edes tuon typerän taistelun.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 11, 2004 9:00:58 GMT -5
Kalkaros huokaisi hiljaa Lupinin herättyä. Ei tuo kunnossa ollut, mutta ainakin hengissä. Kalkaros hengitti muutaman kerran syvään ja alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. "Sinä ärsytit minua. Menetin malttini." Severus tuhahti ja koetti kuullostaa tavalliselta ivalliselta itseltään siinä kovin hyvin onnistumatta. Tietysti hän oli pahoillaan siitä, että oli telonut Lupinin mitä ilmeisimmin sairaalakuntoon, mutta ei sitä nyt ääneen voinut sanoa! "Pystytkö kävelemään? Vai vienkö sinut paareilla sairaalasiipeen?" Kalkaros kysyi ja hetken pohdittuaan ojensi Lupinille tämän taikasauvaa, joskin vahti nyt ihmissuden liikkeitä. Ei kannattanut aliarvioida vastustajaa, vaikka tämä olikin äsken isketty tajuttomaksi.
|
|
|
Post by Remus on Jun 11, 2004 9:20:48 GMT -5
"Enköhän minä tästä kävelemällä pääse" Lupin sanoi ottaen taikasauvansa Kalkarokselta, ja koettaen nousta ylös. Hän pääsee seisomaan, mutta kaatuu uudestaan lattialle. "En haluaisi vaivata sinua enään, mutta jos voisit taikoa paarit viemään minut Sairaalasiipeen" Lupin sanoi hermostuneena. Ei ollut kovinkaan kivaa olla rampana sellaisen ihmisen edessä, joka oli juuri tainnuttanut hänet ja tehnyt hänet liikuntakyvyttömäksi. Kalkaroksen noituminen ei tullut Lupinin mieleenkään. "Ja jos olisit vielä ystävällinen, veisit mörkölaatikon työhuoneeseeni"
|
|