|
|
Post by Destiny Durham on Oct 15, 2004 14:00:15 GMT -5
Destiny istuu nurmikolla, lähellä rantaa ja viuhtoo taikasauva kädessään ilmaa. Laukku on jossakin lähellä unohdettuna, tyttö itse sen sijaan näyttää ankarasti keskittyneeltä." No, muutu!" Destiny sihahtaa kukalle maassa ja näpäyttää sitä keveästi terälehdille. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Destiny näyttää kertakaikkisen ärsyyntyneeltä ja hamuaa nurmikolla makaavaa muodon muutosten kirjaa käsiinsä." Täällähän nimenomaan sanotaan että kevyt näpäytys ja oikeanlainen ajattelu riittää? Missä siis vika!?" Destiny puuskahtaa ja tarttuu taas sauvaansa. Hän tähtää suoraan kukan ytimeen ja lausuu loitsun kireällä äänellä. Kuului vaimea suhahdus ja kukka kuihtuu nokisena maahan ja jää siihen savuamaan. Destiny luovuttaa ja änkee sekä sauvansa että muodon muutosten kirjansa laukkuun. Sitten hän kellahtaa selälleen ruohikkoon ja jää siihen makaamaan.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 15, 2004 14:05:57 GMT -5
[Saako tunkea? No tungen kummiskin! Mahtava ava muuten...mitkä silmät. xD]
Jesse löhöää läheisessä puun oksalla vatsallaan nauttien harvinaisen lämpimästä alkukevään päivästä.<br>Poika naureskelee väkisinkin toisen epätoivoiselle yritykselle muuttaa kukkaa joksikin.
Kun kukka kuolee nokisena maahan Jesse nauraa jo hillittömästi.
"Ei oo totta!" Mahdottoman leveä virne kasvoillaan hän nousee istumaan ja venyttelee makeasti.
"Voiko olla noin vaikeaa?", kysyy tytöltä kallistaen hieman päätään hymyillen kiusoittelevasti.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 16, 2004 13:39:03 GMT -5
Ärsyyntyneenä Destiny kääntää katseensa Jesseen.
" Minkä minä sille voin ettei muodonmuutokset ole lajini." Hän ärähtää ja silmät kaventuvat viiruiksi.
" Sitä paitsi tämä ei ole minun päiviäni. Tottakai minä nyt KUKAN pystyisin muuntamaan vaikka miksi, mutta en taida nyt olla oikein läksytuulella....kai ymmärrät mitä tarkoitan?" Destiny sanoo ja virnistää hieman.
" Taidan pitää pienen tauon ja yritän kohta uudestaan."
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 16, 2004 13:54:01 GMT -5
"Voi, ymmärrän toki. Toistaitoinen tyyppi yrittää peitellä sitä että onkin surkki", Jesse virnistää itsekseen.
No eihän tuo käytännössä ollut mahdollista - ei Tylypahkaan otettaisi vahiingossakaan taitamatonta velhoa tai noitaa - mutta sopihan sitä silti naljailla.
Poika hyppää alas puusta hymyillen ärsyttävästi.
"Kohta kai syytät viallista taikasauvaa?", sanoo nojaillen puuhu ja katsoen kukan raunioita.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 16, 2004 14:21:03 GMT -5
" Niinkö luulet?" Destiny marmattaa ja kääntä nurmikolla kylkeään." Minulla on LOISTAVA sauva, enkä syyttäisi sitä mistään hinnasta." Destiny selittää ja nousee yhtäkkiä istumaan ja katsoo uteliaana Jesseä.<br>" Mutta jos SINÄ todella osaat muodonmuutoksia, niin voisit kyllä opettaa minulle...jos vain millään ehtisit?" Destiny intoilee silmät säihkyen." Se olisi kivaa."
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 16, 2004 14:32:28 GMT -5
"No kun en voi. Osaan muuten jonkin verran, mutta en opettaa. Ja tunneilla ei tule oikeen keskityttyä...", Jesse vastaa hiukan naurahtaen. Niin, hän oli kyllä onnistunut muuttamaan Longbottomin pojan ainakin puoliksi ties miksikä ja samalla olemaan keskittymättä olennaiseen.
"Mutta sinun taioillasi en harkitsisi ainakaan animaagiopiskeluja.", hän hymähtää hyväntuulisena kävellen tytön viereen ja istuen nurmikolle nostaen kukanraunion maasta.
"No mutta hei... Ei ole niin kortilla... Ei kannata tuhlata kaunista päivää läksyihin.", sanoo sittn hymyillen tytölle valloittavasti.
[Töks kun yritän keskittyä kahteen asiaan yhtäaikaa. xP]
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 16, 2004 14:54:31 GMT -5
Destiny naurahtaa keveästi. Poika vaikuttaa ihan kivalta." Niin...eipä kai sitten. Olet ihan oikeassa. Ei tällaista päivää saisi tuhlata läksyihin." Destiny sanoo.
Ei todellakaan. Tyttö katselee hetken Jesseä kuin lumoutuneena mutta hätkähtää pian ja siirtää katseensa punastuneena järvelle. Miksi hänelle käy aina niin!? Miksi? Miksi!? Miksi hän punastuu?
Destiny tyrmää ajatuksensa ja painaa päänsä alas ja sulkee silmänsä. Häntä hymyilytti.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 16, 2004 15:01:42 GMT -5
Jessen hymy vain levenee kun huomaa toisen punastuvan.
"Hei...", sanoo sitten ja nousee ylös ojentaen kätensä auttaakseen tytön ylös.<br>"Lähtisitkö seurakseni Tylyahoon? Siis nyt heti, eikä viikon päästä viikonloppuna.", poika kysyy nostaen toista kulmakarvaansa merkitsevästi, yhä hymyillen.
"Tekee mieli irrottautua kokonaan tästä linnasta. Alkaa tuntue ihan vankilalta..."
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 16, 2004 15:07:01 GMT -5
Destiny hymyilee ja nousee." Milloin vain, missä vain."
Hän vastaa ja tarttuu Jessen tarjoamaan käteen. Se oli lämmin.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 16, 2004 15:12:44 GMT -5
Vetää tytön ylös perääntyen pari askelta iroittamatta katsettaan tuon silmistä tai kättään tuon kädestä ja joku kestohymy juuttunut kasvoilleen. Hän nautti päiväsä ja tilanteesta täysillä niin kuin aina ennenkin.
"Haluaisiko neiti lentää vai kävellä?", kysyy kallistaen hiukan päätään.
Luudat olisi helppo kutsua mutta olisi myös aivan yhtä helppoa saada portin lukko auki.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 16, 2004 15:17:20 GMT -5
"Lentää?" Destiny kummastelee ja kallistaa aavistuksen päätään." Onko sinulla oma luuta? Tottakai haluaisin kokeilla lentämistä...en ole koskaan ennen kokeillut...no olen minä. Mutta se oli minun isoveljeni luuta jolla lensin." Destiny iskee silmää ja hymyilee leveästi.
" Mutta miten saisimme luudan jolla lentää?"
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 16, 2004 15:24:55 GMT -5
"Onhan toki...", Jesse hymähtää hyväntuulisena.
"Isä maksoi aikanaan kaiken koulussa tarvittavan...täällähän lentämisen opin...maksoi, jotta voisi pitää minut poissa kotoa niin paljon kuin mahdollista.", hän tuhahtaa. Hän ei enää nykyisin iennyt pitäisikö hänen kiittää vai vain halveksua isäänsä, joka tosin ei enää tahtonut poikaa nähdäkään, joten väliäkös sillä.<br>"Helppoa", poika sanoo iloiseen sävyyn toisen kysyessä hölmön kysymyksen.
"Tulejo, luuta!", hän huudahtaa osoittaen rohkelikkotorniin päin. Samassa sieltä lenähtää luuta poikineen, mutta myös Jessen luuta. "Öhm. No...ainakin se tuli..."
"En koskaan pidä luutaani suljetussa tilassa juuri tällaisten tilanteiden varalta.", hän sanoo kaivaen luutansa kasasta.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 16, 2004 15:30:29 GMT -5
Destiny naurahtaa hyväntuulisena." Olet sinä aika velho." Hän sanoo ja hymyilee hyväntahtoisena. Mutta jää miettimään Jessen sanoja. Mitä tämä oikein tarkoitti?
" Öhm...miksi isäsi haluaa pitää sinut poissa kotoa?" Hän kysyy varovaisesti. Destiny ei paljoakaan tiennyt Jessestä joten hän päätti olla vielä varuillaan.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 16, 2004 15:41:46 GMT -5
"Kirjaimellisesti", Jesse virnistää toisen sanoille.
"Ou...", äännähtää sitten toisen kysyessä. Ei hän ollut edes ajatellut äskeisen heittonsa jäävän toista vaivaamaan.
"Minä...tai siis kun hän...ei oikein ole koskaan pitänyt minusta... Ei olla niinku läheisiä...", poika sanoo nopeasi kääntäen katseensa muualle, portille itse asiassa.
Tottahan tuokin oli, mutta ei nyt ihan koko totuus.
Pojan kavoille nousee kuitenkin pian taas hymy, ehkä hiukan epävarma, mutta yhtä suloinen kuin tavallisestikin.
"Öh...sinulla siis ei ole omaa luutaa?", hän sitten kysyy vaihtaen puheenaihetta.
"Lennetään sitten samalla? Hei, luota vain...", hän sanoo huomatessaan tytön epäröivän ja kallistaa hiukan päätään silmissään pieni tuike.
"En minä pure..."
En tällä viikolla. Lisää mielessään virnistäen hiukan. Täysikuu olisi vasta ensi viikon lopulla.
|
|
|
|
Post by Destiny Durham on Oct 17, 2004 4:59:36 GMT -5
Destiny hymyilee takaisin." Lennetään vain." Hän vastaa iloisena." Minulla ei ole omaa luutaa...koska, no...ei vain ole." Oli hänen vuoronsa perääntyä kysymyksestä. Mutta jo pian hän palautui entiseksi itsekseen ja hymyili merkitsevästi pojalle." Lähdetäänkö?"
|
|
