Laiturilla

[Lainey]

//Syyskuun 10. päivä, noin kello neljä iltapäivällä. Ei sovittu. ^^//

Lainey liikutteli varpaitaan pitkin kirkasta veden pintaa. Hiljaista, hän tuumi hiljaa. Mutta se ei ole epätavallista. Kaikki juttelevat hiljaa, kuka missäkin. Paksuhko kirja, jota hän oli juuri lukenut, lojui unohtuneena hänen vieressään. Järven pinta väreili, kun pieni tuulenvire pyyhkäisi pihamaata. Harvat kaislat kahisivat hiljaa ja muutama Laineyn hiussuortuva heilahti. Tyttö huokaisi hiljaa ja antoi katseensa kiertää järven vastarantaa, jolla kasvoi muutamia puita ja ruohoa.

[Harry Potter]

Mustat joka suuntaan rehottavat hiukset, vihreät silmät... Kesän aikana kasvanut taas pituutta. Mustat vaatteet ja rohkelikkokaapu. Harry Potter astelee järvelle päin. Mahtavaa... Siitäkin paikasta tuli kaikenlaisia muistoja mieleen. Harry vilkuilee järven rannalla ympärilleen. Joo-o. Paljon väkeä sinänsä vaikka täällä melko hiljaista olikin. Tuhahtelee ihmisten kääntäessä katseitaan Harryyn ja pojasta pois, kun tuo niiden suuntiin vilkuilee. Kiitos Päivän Profeetan roskakirjoitusten... Harry ei ollut edes lukenut koko lehteä. Eikä lukisikaan tämän vuoden aikana ellei saisi jotain hyvää syytä. No Hermionelta kuulisi kuitenkin mitä siinä sanottaisiin. Saisiko täällä missään olla rauhassa ja tehdä näitä läksyjä, joita oli ehtinyt tähän mennessäkin jo aivan mukavasti tulla? Joka paikassa väkeä paitsi... Harry virnistää. Paitsi laiturilla. Tai oli siellä joku mutta eipä tuo ainakaan luihuiseen - tuvista pahimpaan - näyttänyt kuuluvan. Parempi vain. Poika astelee laiturille ja istahtaa hieman kauemmaksi Layniesta. Huokaus ja liemien kirjat auki. PVS läksyt tämä tekisi vasta viimeisenä... Se kun oli ensinnäkin Harryn suosikkiaine ja toisekseen poika osasi jokaisen asian niiltä tunneilta ensimmäisestä luokastaan lähtien ulkoa. Jep jep.

[Ja olipas taas topiciin tulo. Ja anteeksi, mie tunkeuduin seuraksi x)]

[Lainey]

//Eipä mitään, tervetuloa vain. ^^//

Lainey hätkähti, kun kuuli askeleita takaansa. Hän oli ollut syvällä ajatuksissaan, ettei ollut huomannut katsoa ympärilleen. Tyttö kääntyi katsomaan taakseen nähdäkseen, kuka oli tulossa. Hetken Lainey mietti, kuka poika mahtoi olla, mutta sitten hän vilkaisi tätä silmiin. Harry Potter. Lainey käänsi katseensa pois, ettei olisi näyttänyt tungettelevalta. Olihan Harryllakin oltava joskus rauha uteliailta ihmisiltä, jotka tuijottelivat tämän naamaa ja lyöttäytyivät väkisin seuraan. Lainey poimi uudestaan jästiromaaninsa ja jatkoi lukemistaan.

[Harry Potter]

Jaaha ja tuokin tyttö oli katsonut Harrya. Ei niin että se Harrya sinänsä haittasi, kun oli jo ehtinyt noihin tuijotuksiin ja selän takana supinoihin tottua. Mikäs siinä... Ja kaikki äidin ansiota.
Poika huokaisee ja katsoo liemien läksyjä. Tehtävä tai pikemminkin essee monijuomaliemestä... Harry puraisee huultaan, ettei alkaisi ääneen nauraa. Vastauksen kun osasi ulkoa ilman, että edes katsoisi mistään kirjoista. Tuota kun oli tullut itse joskus kokeiltua. Jaaha ja tähän pitäisi selittää kaikki mahdollinen siitä.. aina vain parempi. Kerrankaan Severukselta ei ehkä saisi mitään huonoa arvosanaa tosin sepä taitaisi olla aivan turha toive. Harry alkaa kirjoittaa vastausta... Sitähän tosin ei kerrottaisi tässä, että poika oli itse tuota kokeillut.

[Nah. Hiljaiselomme jatkuu x)]

[Lainey]

//Ei varmaan kauaa. x)//

Miettii, pitäisikö sanoa jotain. Toisaalta Harry varmaan haluaisi tehdä läksynsä rauhassa, toisaalta hiljaisuus alkoi tuntua painostavalta. Lainey päätti tarttua härkää sarvista ja avata jonkinlaisen keskustelun.
"Pidätkö liemistä?" hän kysyi, mutta olisi halunnut imaista sanansa takaisin heti, kun oli päästänyt ne irti. Mahtavaa, Lainey, hän ajatteli ja puraisi huultaan. Miksi et ajatellut kahta kertaa sanojasi, niinkuin yleensä teet?, hän kysyi itseltään. Ehkä halusin lopettaa painostavan hiljaisuuden, hän vastasi välittömästi. Lainey riiteli ajatustensa kanssa ja huomasi pian sulkeneensa kirjansa ja ottaneensa jalkansa pois järvestä.

[Harry Potter]

Katsahtaa hämmentyneenä tyttöön. Häh? Sanoiko tuo tyttö jotain vai kuvitteliko Harry vain? Tuskin. Eiköhän tuo ollut ääni, jonka kuka tahansa olisi kuullut... Toisin kuin Harryn toisena vuotena kuulemat basiliskin puheet tappamisesta ja tulemisesta ja muusta.. Eh. Poika naurahtaa ja kirjoittaa taas vastausta.
"En oikeastaan... Tai no ehkä aineesta mutta opettaja on sitten eri asia. Totaalisesti aivan eri asia. Ja kun on tunnit aina luihuisten kanssa..."
Harry irvistää ja hymyilee tytölle. Hmm.. Eipä tullut aivan heti tytön nimi mieleen. Olihan tuota tyttöä tullut kouluvuosien aikana nähtyä mutta ei kyllä koskaan ennen ollut tullut neidin kanssa puhuttua mitään.
"No, entäs sinä? Pidätkö itse liemistä?"
Virnistää.

[Lainey]

Hymyilee hiukan.
"No, ne ovat ihan siedettäviä, mutta opettaja hyppii alituisesti silmille", hän naurahti.
"Joskus tekisi mieli viskata sammakon reisi hänen naamaansa ja katsoa hänen reaktionsa. Tosin siitä saattaisi tipahtaa muutama päivä jälki-istuntoa ja roimasti pisteitä Korpinkynneltä", Lainey virnisti ja laittoi sukkansa takaisin jalkoihinsa. Niitä oli alkanut palella viileässä ilmassa.
"Ai niin, minä olen muuten Lainey. Lainey Cobb", tyttö hymyili sitoessaan kengännauhojaan.

[Harry Potter]

Mitä? Että professori Kalkaros muka hyppi silmille? Ei voinut olla totta. Paitsi, että Harrylla oli asiasta liikaakin kokemusta. Useammankin kerran joka kuukausi tullut otettua sen kanssa yhteen... No saipa ainakin päästellä mielessä kihiseviä raivoja ulos. Ja se äijä osasi kyllä tämän pojan ärsyttämisen. Pah. Harry naurahtaa.
"Joo no... En minä ala olemaan vaan hiljaa yleensäkään, jos se alkaa päätään aukomaan. Auon takaisin vielä pahemmin. Tullut kerran jopa vahingossa heitettyä se seinään aseistariisuntaloitsulla, seurauksena se, että professorilta lähti taju. Mutta mitäs pienistä. Pisteiden lähtö ja jälki-istunnot ja useammin kuin kerran viikossa Kalkaroksen työhuoneessa istuminen on arkipäivää."
Virnistää taas. Aa, vai että Lainey. Harry hymyilee tytölle. Kerrankin joku, joka puhui kaikkea sellaista mitä normaalit ihmiset ja sellaiset, jotka eivät joko uskoneet Päivän Profeetan kirjoittamia asioita tai sitten eivät edes lukeneet niitä tai eivät välittäneet. Niitä oli Tylypahkassa aika harvassa.
"Harry. Harry Potter."
No juu, niinkuin poikaa ei tuntisi koko maailma vaikka Harrya ei voisi pätkänkään vertaa sekään kiinnostaa mutta kohteliastahan se oli itsensä esitellä. Ja eipä se Weasleyn isä, Arthur, ollut Harrya tunnistanut aikoinaan, kun Harry oli heidän aamiaspöydässään istunut. Heh. Harry vilkaisee liemien esseetään, naurahtaa taas.
"Sitä minä odotan, että saisi joskus puolen yön maissa tehtyä nämä muut läksyt loppuun niin voisi alkaa tehdä Pimeyden Voimilta Suojautumisen läksyjä."
Poika virnistää. Joo-o. PVS läksyt... Lastenleikkiä.<br>"Ja hei, viskaa vaan Kalkarosta sammakon reidellä.. Kerro sitten minullekin mikä oli reaktio."
Virnistää taas.

[Lainey]

Virnistää myös.<br>"Voisin vaikka heittääkin, sitten kun on varaa menettää viisikymmentä pistettä", tyttö hymähtää.
"Viimeinen koulupäivä olisi otollinen. Pitää vain saada jostain tuore sammakon reisi", Lainey virnistää.
"En kai muuten häiritse läksyjen tekoasi?" kysyy huolestuneena ja palautti karanneen hiuskiehkuransa takaisin korvan taakse.

//Lyhyt.//

[Harry Potter]

Naurahtaa hiljaa.
"Joo no, meillä - tai siis rohkelikolla - tuskin on varaa mennettää niitä pisteitä enää yhtään. Joten voittakaa edes te tai puuskupuh tuo tupamestaruus, ettei se vaan mene luihuiseen..."
Harry irvistää hieman. Draco Malfoy kävelemässä ylimielisenä ympäri koulua koska tupamestaruus menisi luihuiselle... Ei mukava ajatus. Jaa viimeisenä koulupäivänä? Harry katsoo tyttöä leveä ja huvittunut virne kasvoillaan.
"Joo.. viimeneinen koulupäivä. Juuri kun näet hänet viimeisen kerran. Paitsi, ettei hänen reaktionsa ehkä ole yhtä paha kuin olisi esimerkiksi silloin, kun sinulla seuraava hänen tuntinsa loppuu."
Wow, edes joku - muu kuin Ron tai Herm - jonka kanssa pystyi keskustelemaan viisaasti. Mahtavaa. Niin ja ai läksyt vai..?
"Ei, et sinä häiritse. Jos häiritsisit niin kyllä sinä sen huomaisit. Enkä minä tänne varsinaisesti läksyjä tullut tekemään... Pikemminkin rauhaa hakemaan. Sen kuin olen tekevinäni näitä niin, ettei tule tietyt tyypit päätä aukomaan..."
Hymähtää.

[Lainey]

Hymyilee vuotta vanhemmalle pojalle. Tottahan se oli, että Rohkelikolla alkoi olla pisteiden kannalta huono tilanne, mutta se ei ollut oppilaiden syy vaan professori Kalkaroksen, joka suosi vain omia oppilaitaan. Se oli kertakaikkiaan epäreilua muita kohtaan, mutta jos asiasta alkoi naputtamaan päin opettajan naamaa, sai tuntea sen jälleen tupapisteissään.
Virnistää.
"Voisi olla myös hyvä idea kaataa koko purkillinen hänen muutenkin rasvaisten hiustensa päälle ja toivottaa hyvää päivänjatkoa", hymähtää.
"No, rauhaahan jokainen tarvitsee joskus. Itselläni on sellainen aina, sillä en ole jutellut koko kouluaikanani kuin korkeintaan muutamalle luokkatoverilleni, jotka ovat kysyneet apua läksyissä", tyttö hymyilee.
"Ennen tännetuloa juttelin hyvinkin usein kotona ja jästikoulussa, jota kävin, parhaan ystäväni Emman kanssa. Vuotta ennen kuin sain kirjeen Tylypahkasta Emma sairastui leukemiaan ja kuoli pian sen jälkeen", sanoo hiljaa.
"Sen jälkeen olen jutellut enimmäkseen hevoselleni", naurahtaa. Hetken kuluttua hän sanoi anteeksipyytävästi:
"Minä tässä vain höpöttelen lapsuusajoistani, jolloin en tiennyt pääseväni Tylypahkaan ja pitkästytän sinut."

[Harry Potter]

Naurahtaa taas.
"Vie sille lahjakortti johonkin kylpylään."
Harryn kasvoilla käväisee pieni virne. Severus varmasti pitäisi 'lahjasta'. Tai no, luultavasti polttaisi sen kortin ja jos joku ei menisi väliin niin polttaisi Laineynkin. Harry hymyilee korpinkynsitytölle. Joo-o, rauhaa jokainen todellakin joskus tarvitsi. Muuten hajoaisi pää... Rohkelikkopoika kohottaa hieman kulmiaan tytön kertoessa, ettei ollut jutellut tupansa tyttöjen kanssa. Saati muidenkaan. Huh. No ei sillä.. Ei Harrykaan jutellut kenenkään muun kuin Ronin ja Hermionen kanssa yleensä. Tai no heille hän pystyi kertomaan kaiken, samoin Siriukselle mutta se mies oli tuolla kaukana jossain. Pojan kasvoille tulee myötätuntoinen ilme, kun tyttö kertoo ystävänsä kuolleen leukemiaan. Jep, tämä poika kyllä tiesi miltä tuntui menettää läheisiään. Hevosia? No eipä ollut tullut koskaan sellaisella ratsastettua. Voisi kyllä olla aivan mukavaa tai mistä senkin tiesi. Sellaista kun pidettiin yleensä 'tyttöjenjuttuna'. Harry heilauttaa kättään.
"Ääh, et sinä minua mitenkään pitkästytä. Päinvastoin. Mukavaa kun on jotain muutakin seuraa kuin professori Kalkaros. Sen seurassa joutunut jo muutaman kerran istumaan jälki-istunnossa heti tässä koulun alussa. Eh..."
Irvistää nopean irvistyksen ja katsoo hetken jonnekin tosi kauas. Hmh, tästä järvestä tuli mieleen Hiinokka. Ja samalla myös Sirius. Ja ankeuttajat.. Ja kaikki.
"No joo... Tai no, onhan minulla Ron ja Hermione mutta kaikilla niin kiire, että hyvä jos ehtii 'hei' sanoa. Luojan kiitos kesäloma sentään loppui... Minä olisin kuitenkin tullut pian jästien luona hulluksi. Hyvä jos edes pääsen tänne joka vuosi takaisin. Ne kun eivät ole minkään sellaisen ystäviä mikä liittyy jotenkin taikuuteen."
Hymy kasvoilla mutta silti tuhahtaa. Joo no, Dudleya oli hauska kiusata silläkin... Raukka parka kun juoksi vanhempiensa luo karkuun, jos Harry sanoi sanankin mistään taikuuteen liittyvästä mutta luoja auttakoon, kun tämä otti taikasauvan esiin aivan vain kiusatakseen serkkupoikaa vaikka ei aikonut todellakaan edes taikoa. Sekin oli unohtunut samantien siinä talossa, että Harry oli pelastanut Dudleyn hengen. Hah. No ne olisivatkin olleet vain onnellisia, jos poika olisi erotettu koulusta.

[Huonoa, pahoittelen -.-]

[Lainey]

//Eipä mitään. ^^//

Hymyilee ja naputtelee kynsillään kirjansa kantta.
"Viimeiseksi haluaisin professori Kalkaroksen juttukaverikseni, sillä hänen äänensävynsä on aina jotenkin... outo. Ihan kuin hän pitäisi minua roskana", virnistää.
"Ei sinänsä, että se haittaisi, koska se on oikeastaan aika huvittavaa. Luihuisia hän kohtelee kuin herkästi särkyvää lasia ja muut saavat hänen puolestaan hypätä järveen", tyttö naurahtaa.
Lainey kuuntelee pojan selostusta jästeistä. Huh, Harrylla on todella tuskastuttavat kesälomat. Ei ihme, että hän on joskus hiukan sulkeutunut ja kulkee käytävillä silmissään tyhjä katse. Tyttö tunsi myötätuntoa poikaa kohtaan.
"He todella taitavat vihata velhoja, mikä on oikeastaan naurettavaa. Heidän pitäisi olla tyytyväisiä, että lähellä on joku, joka voi korjata rikkoutuneet vaasit vain taikasauvaa heilauttamalla", virnistää taas.
Kääntää katseensa yhteen linnan torneista, jotka näin alhaalta katsottuna muistuttivat pilvenpiirtäjiä, tai sitten lyijykyniä. Lainey ei osannut päättää.
Kääntää katseensa takaisin Harryn silmiin.
"Tämä taitaa olla pisin keskustelu, minkä olen täällä koskaan käynyt. Olen tällainen yksinäinen susi, mutta joskus kuitenkin tulee kaivanneeksi seuraa. Silloin joko menen kävelylle tai puhelen pöllölleni Caralle", tyttö hymyilee leveästi.

[Harry Potter]

Hymähdys.
"No hänen mielestään kaikki ovat roskia. Muut paitsi luihuiset ja etenkään Malfoy ei tietenkään... Ja rohkelikko sitten on paljon enemmän kuin roskaa."
Harry tuhahtaa sanojensa lopuksi. Toisaalta, eipä Seveä voisi edes syyttää siitä, että hän piti rohkelikkoja siinä arvossa. James, Sirius, Lupin ja Matohäntä.. kaikki rohkelikkolaisia. Ja ne olivat kiusanneet - etenkin James ja Sirius - Seveä kuin hullut. Joten eipä ihme sekään, että Kalkaros Harrya vihasi. Tai vihasi ja vihasi... Pikemminkin ei kestänyt poikaa silmissään koska Harrysta tuli niin pirskutin paljon James Potter mieleen. Mutta minkäs poika isältään perimälleen ulkonäölle ja luonteenpiirteille voi... No ei Harry ketään koulussa ikinä kiusaisi. Se oli varmaa. Harry naurahtaa Laineyn puhuessa järveen hyppäämisestä.<br>"Joo, hypätään kaikki järveen. Ehkä Seve sitten on onnellinen. Siinä taitaisi olla ainutkertainen tilaisuus nähdä hymy hänen kasvoillaan."
Poika virnistää ja hymyilee tytölle. Jaa, että Dursleyt kiitollisia siitä, että Harry oli heillä? Ne olisivat kiitollisia, jos joku tappaisi tämän pojan. Huonompi homma niille, että jopa Kalkaros oli estänyt Harryn tappamisen parikin kertaa. Ensimmäisenä vuotena ja viime vuonna tullessaan yhdessä Vale-Vauhkomieli Kyyryn luokkahuoneeseen Dumbledoren ja McGarmivan kanssa.
"Äh, ne ovat pikemminkin surullisia, etten ole kuollut jo näiden vuosien aikana. Ja mitä taikomiseen tulee niin en valitettavasti saa taikoa ennen kuin täytän 17... Alaikäisiä velhoja koskeva määräys, joka tosin on tullut lähes joka vuosi rikottua. Ja jos siellä taikasauvan ottaa esiin niin tulee huoneen oveen kissanluukku ja lukot ja ikkunaan kalterit, etten vain pääse sieltä huoneestani pois. Mitä nyt omalla kokemuksella on tullut nuokin todettua. Ja no... ne vihaavat minua. Tiedä kyllä yhtään miksi ne pitävät minut siellä edelleen vaikka se on joka päiväistä tappelua. Ja kerran paisutin siellä vahingossa erään akan jättisuuren ilmapallon kokoiseksi. Tosin enpä kadu yhtään. Aivan oikein hänelle..."
Tuhahtaa taas ja tuijottaa hetken käsiinsä nojaten Monijuomaliemi - esseetään. Pöh. Tuota ei kyllä jaksaisi aivan heti jatkaa. Sitäpaitsi kerrankin oli jutteluseuraa... Katse takaisin Laineyyn ja Harry nojaa vain toiseen käteensä. Minne tuo tyttö katseli? No nyt ainakin taas suoraan Harryyn. Rohkelikkopoika hymyilee tytön sanojen jälkeen.
"No joo... Minulla pitkät keskustelut ovat harvinaisia useimpien kanssa. Ei niin että minä mikään vähä puheinen olisin. Ai, sinullakin on pöllö?"
Harry kohottaa hieman kulmiaan ja virnistää sitten tytölle. Akh, Hedwig. Oli varmaan äkäinen Harrylle, kun poika ei ollut ehtinyt vähään aikaan sille puhumaan... Eikä ollut edes mitään kirjeitä vietäväksi kenellekään joten sen piti vain istua Pöllölässä ja sai se toki lennellä vapaastikin. Eipä Harrylla mitään sitä vastaan ollut. Sitäpaitsi kun se tyttö alkoi äkäiseksi niin sitten ei ollut enää kenelläkään hauskaa. Harry huokaisee ja tuijottaa jonnekin kauas järven vastarannalle.
"Pitää varmaan ensi kesäksi pyytää joku muuttamaan se huoneeni siinä jästikodissa Tylypahkaksi."
Ja niinkuin tuo nyt muka mahdollista olisi mutta noh.. ainahan sitä sopi toivoa.

[Lainey]

Hymyilee.
"No, omasta mielestäni Malfoy on todella sietämätön. Saapastelee käytävillä kuin omistaisi koko linnan", tuhahtaa. Todellakin, Malfoyn kakaralla oli taito, jota hän ei itse kuitenkaan älynnyt, saada muut räjähtämään silmilleen ja siitä syystä pisteitä tipahteli muilta tuvilta, mutta Luihuinen saikin niitä lisää.
"Jos minä saisin päättää, lähettäisin hänet oitis Kiellettyyn metsään", virnistää heilauttaen päätään. Pitkät, auki olevat, lantiolle asti ulottuvat hiukset heilahtivat hänen päänsä tahdissa.
Kuuntelee myötätuntoisena poikaa tämän selittäessä sukulaistensa tuntemuksia itseään kohtaan.
"Jaah, uskon kuitenkin, että kovan kuorensa sisällä he välittävät edes hiukan sinusta, olethan heidän vastuullaan. He vain isottelevat, että pysyisit kurissa etkä tekisi mitään omapäistä, kuten vaikka saattaisit heidät naurunalaisiksi", hymyilee.
Nauraa, Harryn kerrottua naisesta, jonka oli paisuttanut.
"Ihmettelinkin, mitä se nainen siellä savupiippua kiersi. Minä nimittäin kävelin sen talon ohi, kun olin kaupunkireissulla", virnistää leveästi.
"Huone Tylypahkaksi?" kysyy nauraen.
"Voisi olla aika hauskaa, mutta mitä sinä siellä yksin vaeltelisit? No, onhan jättiläiskalmari olemassa, mutta siitä ei taida olla juttukaveriksi", hymyilee sinivihreät silmät tuikkien.