|
Post by Draco Malfoy on Sept 17, 2004 12:29:27 GMT -5
Jos isä aiemmin oli kuulostanut pelottavalta niin nythän kuulosti sitten kerrassaan kammottavalta. Mitä ihmettä tuon mielessä oikein pyöri? Jakaisi nyt ajatuksiaan hieman pojalleenkin. "Luuletko tosiaan [etten sua kaipaa xDD], että Clara vielä ottaisi minut miehekseen, vaikka rukoilisin polvillani anteeksi pyyntöä?", poika sanoi epätoivoisena murtunut katse silmissään. "Ei sellaista tapahdu kuin saduissa, isä."
|
|
|
Post by Lucius on Sept 17, 2004 14:19:11 GMT -5
Lucius harvoin jakoi ajatuksiaan pojalleen kovin anteliaasti. Kulmakarvat kohosivat hieman. ”Vaikka rukoilisit polvillasi anteeksipyyntöä? Juuri äsken taisit sanoa, että teillä on vain ”vähän erimielisyyksiä”?” Aijai, poika. Yrititkö tosiaan valehdella isukillesi? ”Sitä paitsi sinähän et rukoile polvillasi anteeksipyyntöä keneltäkään! Mutta miten vain, minä en usko satuihin. Eikä tuo siltikään ole mikään ongelma. Miksi luulet sen olevan, kun vielä viime vuonna tulitte niin hyvin toimeen Mooren kanssa?” Painotti kevyesti aikaa. Kyllä, se on menneisyyttä. Mutta menneisyyteen voi tietyin keinoin palata ja virheet korjata. Suurin noista virheistä tietysti oli Potterin päästäminen tytön lähelle, mutta sekin voitiin pyyhkiä pois.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 17, 2004 15:12:02 GMT -5
Sohvalla istuva nuorukainen kalpeni mukavoista vauhtia isänsä silmissä. Niin no.. Perhana. Valehtelulla oli aina lyhyet jäljet. "No aika vähän verrattuna siihen, mitä minun ja Potterin välillä on..", poika koetti selittää. "Minä vähän liioittelin vain." Typerä virne ja toiveikas ilme kohosivat Dracon kasvoille. Ja tämä potaskahan menisi isän jakeluun? Tuskinpa, mutta aina voisi yrittää. "Sitä paitsi sinähän et rukoile polvillasi anteeksipyyntöä keneltäkään!" Nuorempi Malfoy hätkähti penkissään ja tuon silmät tapittivat isäänsä teelautasen kokoisina. "En, isä", poika sanoi järkytyksen ja pelon sekainen ilme kasvoillaan. "Se oli lähinnä sisäpiiri vitsi.." Draco ei edes uskaltanut laskea katsettaan Luciuksesta, koska pelkäsi tuon vielä käyvän yllättäen hänen kimppuunsa, jos silmä vähänkin välttäisi. Ihan niin kuin tuo ei muka muutenkin voisi käydä käsiksi milloin herraa itseä huvitti.. "Tarkemmin ajateltua, ei se mikään ongelma olekaan", nuorukainen sanoi nieleksien ja toivoi niin kovasti, että olisi voinut vajota sohvan läpi kellariin turvaan.
|
|