|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 16, 2004 11:44:58 GMT -5
Professori Minerva McGarmiwa istui opettajainhuoneen pöydän ääressä juomassa teetä ja lukemassa Päivän Profeettaa. Päivän Profeetta ei tällä kertaa sisältänyt yhtään iloista uutista: Kaksi velhoa oli joutunut Pyhään Mungoon kaksintaistelun tuloksena. He olivat langettaneet kumpikin samaan aikaan toisiinsa sekaannusloitsun. Joukko nuoria velhoja oli kaahannut luudilla, jästipojat olivat ampuneet alas postipöllöjä, vanha noita oli löytynyt kuolleena makuuhuoneestaan itsemurhan seurauksena... Hohhoijaa. Kello tuli kymmentä vaille seitsemän, ja sopimuksen mukaan Clara Mooren ja Jesse Conwayn kuului olla opettajainhuoneessa jälki-istunnossa tasan kello seitsemän illalla. McGarmiwa oli nimittäin tarkka kellonajoista.
Hän taitteli Päivän Profeetan kokoon ja siirsi sen pöydän reunalle muiden opettajien luettavaksi. Tosin kaikki olivat tainneet jo lukea sen. Olihan kello jo sen verran paljon.
Kello tuli jo viittä vaille seitsemän. Jos Clara ja Jesse eivät viiden minuutin sisällä saapuisi he olisivat myöhässä. Se nyt ei olisi yllätys... Varmaan he tälläkin hetkellä riitelivät käytävillä niin että luita taas katkeili... Juuri eilenhän McGarmiwa oli joutunut selvittämään heidän riitaansa jonka tuloksena oli ollut se, että Clara Moorella ei ollut toisessa jalassa enää yhtäkään luuta jäljellä, ja hänen oli täytynyt viime yön aikana kasvattaa uudet tilalle. On siinäkin oikein pari...
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 16, 2004 11:54:27 GMT -5
Jesse on jostain vinksahtaneesta mielentilasta johtuen alkanut kävelemään opettajanhuonetta päin ja kurkkaa oven ikkunasta. McGarmiwa joi teetä ja luki Profeettaa.
Hoo. Mitäpä suotta häntä häiritsemään. Tuskin tuo muistaisi teekupposen ja mielenkiintoisten uutisten äärellä mitä kello oli... Poika virnistää itsekseen ja kääntyy takaisin.
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 17, 2004 11:21:00 GMT -5
Kello on jo seitsemän eikä Jesseä eikä Claraakaan näy. McGarmiwa päättää vilkaista ovesta ulos, jos kumpaakaan näkyisi. Hän juo teensä pikaisesti loppuun, puhdistaa kupin taikasauvan heilautuksella ja vie sen takaisin astiakaappiin. Hän astelee rivakasti punaiselle ovelle, katsoo ensin ikkunasta ja avaa oven. Hän katsoo esin vasemmalle puolelle, missä ei näkynyt muita kuin Melkein Päätön Nick keskustelemassa kiihkeästi taulun kanssa. Sitten hän kääntää katseensa oikealle puolelle, ja näkee kuinka jesse Conwayn takaprofiili vilahtaa nurkan taa. Hän oli ilmeisesti juuri huomannut McGarmiwan pään tupsahtavan ulos ovesta ja paennut nurkan taa. Mokoma pojan kloppi! Yritti nyt paeta jälki-istuntoa! Mitähän hänen päässään liikkuu? ''Jesse Conway!'' McGarmiwa huusi seinille, kukaan ei vastannut, mutta tiesi tämän kuulevan aivan hyvin. ''Älä luule, ettenkö olisi huomannut sinua! Tule heti tänne!''
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 11:35:31 GMT -5
[Aivan juu. Masentava tiukkapipo. xD Tai siis olisi masentava jollekin herkemmälle tyypille. xDD]
Jesse pysähtyy nurkan taakse tympääntyneenä. Niinpä tietenkin. Edes kaksi sekuntia myöhemmin niin olsiin ehtinyt vielä muualle. Pah. Kääntyy kuitenkin akaisin hapan ilme kasvoillaan.
"No olisin vain hakenut Mooren ja tullut samaa matkaa...", väittää muka tosissaan.
Eli jättänyt tulematta, koska Moore on sairaalasiivessä.
Tuhahtaa sitten turhautuneena.
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 18, 2004 8:02:10 GMT -5
''Älä yritä!'' Mcgarmiwa tiuskaisi. ''Kyllä minä tiedän että olisit livahtanut johonkin aivan muualle! Miksi neiti Moore ei vielä ole tullut? Sinäkin olet jo viisi minuuttia myöhässä!" McGarmiwa seisoi ovensuussa ja piti ovea auki Jesselle.
[No nyt ei oikeen inspiroi....]
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 18, 2004 9:19:52 GMT -5
"No kun se hankki ittensä sairastupaan - taas", poika huokaisee tekodramaattisesti ja löntystää ovesta sisään ja rojahtaa tuolille laiskana. "Ja taatusti tahallaan. Ovelaa, mutta läpinäkyvää.", tuhahtaa huvittuneena. "Kuulin villejä huhuja jostakin banaaninkuoresta", naurahtaa kuitenkin vahingoniloisena ajatukselle Mooresta lentämässä selälleen liukastuessa banaaninkuoreen, ja kuudennella kuulla raskaana. Virnistää typerästi tuijottaen ikkunasta ulos. [Tyrskin täällä hillittömästi tolle ajatukselle. xD Jesse nyt inhoaa Claraa, jos mahdollista vieläkin enemmän, sen viimeöisten sanojen jälkeen kun ne törmäs oleskelutuvassa kumpikin herättyään samasta unesta.  ] |
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 18, 2004 10:00:35 GMT -5
''Vai niin..." McGarmiwa sanoi puoliksi itsekseen. "Kompastui banaaninkuoreen? Onko sinulla jotain tekemistä sen kanssa?'' McGarmiwa kysyi, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta. Hän sulki oven ja siirtyi seisomaan pöydän taa. ''Ota keksi." McGarmiwa sanoi kireämmällä äänellä. Hän tönäisi skottiruuduin koristellun, pyöreän peltilaatikon lähemmäs Jesseä. Se oli täytetty erilaisilla kaura- ja suklaakekseillä. "Ota keksi ja istu alas.'' Hän lisäsi ja istui itse alas. [McGarmiwa aina jaksaa syöttää noita keksejä oppilaille. Kai muistat Azkabanin vangissa?  ] |
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 18, 2004 10:06:08 GMT -5
[xD Muistanpa hyvinkin. Ja Feeniksin killassakin Potterille. ] Jesse tapittaa opettajaan viattoman näköisenä.<br>"Itse asiassa ei ole", toteaa sitten. "Vaikka kieltämättä olisihan se ollut kivaa.", virnistää itsekseen. Ihan vaan vaikka kostoksi viime yön välikohtauksesta.Ottaa keksin [xD EI jeesus...sori. xD], mutta ei syö sitä heti, koska alkoi päätöksestään huolimatta taas miettimään sitä keskustelua ja unta. Huokaisee pienesti itsekseen. |
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 20, 2004 10:01:23 GMT -5
''No niin. Olet täällä, koska eilen illalla käytävillä mursit neiti Moorelta luut ja hienoksi lopuksi poistit ne kokonaan, ellet satu muistamaan.'' McGarmiwa ei kyllä olisi paljoa ihmetellyt, jos poika olisi jo onnellisesti unohtanut koko sotkun. ''Haluaisit jo varmaan kuulla rangaistuksesi?'' McGarmiwa kysäisi, mutta ei taaskaan jäänyt liiemmin odottelemaan vastausta. Hän otti pöytälaatikosta kaksi pientä pergamenttiliuskaa, ja laittoi ne pöydän reunalle. ''Sinun täytyy kirjoittaa tälle pergamenttiliuskalle viisikymmentä kertaa kauniilla käsialalla:''On typerää lintsata tunnilta ja vahingoittaa koulutovereita.'' '' McGarmiwa sanoi ja ojensi toisen pergamenttiliuskoista pöydän yli Jesselle. ''Neiti Moorellakin on tehtävänsä. Sinä viet hänelle Sairaalasiipeen tämän pergamenttiliuskan, ja käsket hänen kirjoittaa siihen viisikymmentä kertaa kauniilla käsialalla: ''On typerää lintsata tunnilta ja käyttäytyä nokkavasti opettajille.'' ''McGarmiwa ojensi Jesselle toisenkin pergamenttiliuskan. "Ja vahdit, että hän myös tekee sen.'' McGarmiwa lisäsi. ''Ja lisäksi minä takavarikoin toisen teistä taikasauvan viikoksi, ja teidän on yhteistyöllä selvittävä taikasauvatunneilta käyttäen vain toista taikasauvaa. Ja minä käsken opettajien vahtia, että te työskentelette parina, tarvittiin tunnilla taikasauvaa tai ei." McGarmiwa teki asian mielestään harvinaisen selväksi. ''Ja nyt, kirjoita ne viisikymmentä lausetta!'' McGarmiwa sanoi kiukkuisesti Jesselle, joka istui veltosti tuolissa häntä vastapäätä. ''Ja opettele istumaan niin kuin ihmiset istuvat!'' Hän lisäsi. ''Luulisi siinä olevan tarpeeksi ohjelmaa täksi illaksi. Ai niin, tarvitset jotain millä kirjoittaa...'' McGarmiwa muisti, ja penkoi pöytälaatikosta sulkakynän ja mustepullon, ja ojensi nekin Jesselle. ''Ala kirjoittaa!'' Hän käski kuuluvasti.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 20, 2004 10:30:38 GMT -5
"Joo joo. Tiedän, miksi olen täällä", Jesse huokaisee turhautuneena.
Tuhahtaa tuon kysyessä tyhmän kysymyksen.
Jesse tuijottaa (yhä laiskasti löhöten tuolissaan) pergamenttia.
"Mutta, opettaja - jos kirjoitan jotain tuollaista, minähän valehtelisin, enkä minä halua valehdella!", poika virnistää pergamentille. Niin en tietenkään juu...
Virnistys leviää suunnattomasti kun ottaa toisenkin, Claralle tarkoitetun pergamenttiliuskan.
Oi kyllä, hän veisi sen Moorelle ja käsikisi kirjoittamaan tuon...mutta ei viisikymmentä, vaan sata kertaa.
"Kyllä kyllä, varmasti vien...ja sanon."
Pojan silmät leviää palloiksi kuullessaan seuraavan.
"MITÄ?!", ulvaisee epäuskoisena.
"Minä en sen nartun kanssa tee yhtikäs mitään minkäänlaisela tunnilla, en taikasauvan kanssa enkä ilman!!", poika sanoo äänellä joka viesti että aikoisi tapella tästä vielä ja pitkään jos olisi tarvis ja ristii kätensä puuskaan rinnalleen mulkoillen pahasti McGarmiwaan.
Sieppaa sitten sulkakynän pöydältä, kastaa sen musteeseen ja raapustaa pergamenttiin ensimmäisen lauseen.
Pakko kai se on että pääsee pois vielä tänään...En tuhlaa yhtään enempää lauantai-iltaa tähän kuin on ihan pakko.
"Ja turha odottaa mitään hemmetin kaunista käsialaa...", tuhahtaa happamena.
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 22, 2004 9:44:38 GMT -5
McGarmiwa mulkaisee pahasti Jesseen, kun hän alkaa taas väittää vastaan.
''No sitten vaikka valehtelet minun mieliksini siihen paperille.'' McGarmiwa sanoi.
McGarmiwa katsoi tuimana Jessen kirjoitusta.
''Kauniimmalla käsialalla kiitos.'' Hän käski. ''En saa noista harakanvarpaista yhtään mitään selvää, herra Conway.''
Hän oli kymmenisen minuuttia aivan hiljaa katsellen Jessen kirjoittamista, välillä huomautellen kirjotusvirheistä.<br>
''No niin.'' McGarmiwa sanoi, kun Jesse oli saanut kirjoitettua juuri ja juuri viisikymmentä kertaa lauseen: ''On typerää lintsata tunnilta ja vahingoittaa koulutovereita''. ''Antaisitko pergamentin minulle. Vie toinen pergamentti neiti Moorelle Sairaalasiipeen, onko selvä? Ja käske häntä kirjoittamaan sille viisikymmentä kertaa: ''On typerää lintsata tunnilta ja käyttäytyä opettajille nokkavasti''. Ja jos hän ei usko sinua, anna hänelle tämä lappu todisteena, ettei tämä ole mikään sinun keksimäsi temppu.'' Hän ojensi pöydän yli Jesselle pienen pergamentin, jossa luki: ''Tällä lapulla on todistettu, että Jesse Conway ei keksi omiaan, vaan tehtävä kuuluu jälki-istuntoon, ja se on tehtävä nurisematta. -Professori McGarmiwa'' Vieressä oli Tylypahkan leima.
''Ja muista kertoa hänelle taikasauva-tehtävästä. Minä takavarikoin myöhemmin sinun taikasauvasi, saatte käyttää neiti Mooren sauvaa. Asia selvä?'' McGarmiwa kysyi taas jäämättä odottamaan vastausta.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 22, 2004 9:53:12 GMT -5
Jesse tuhahtaa huvittuneena.
"Mitäs mussutat? Tiedät kuitenkin mitä tässä lukee, sait selvää eli et."
Jatkaa sitten kirjoittamista vähintään yhtä välinpitämättömällä käsialalla kuin äskenkin kunnes saa paperin valmiiksi.
Viskaa sulkakynän jonnekin olkansa taakse tympääntyneenä ja ottaa Claran pergamentin ja lappusen jossa todistetaan ettei se ole hänen kieroja suunnitelmiaan.
Mielettömän leveä huvitunut hymy leviää sitten pojan kasvoille ja hänen on vaikea pidäellä naurua.
"Ihanko totta saan viedä tämän Moorelle ja käskeä kirjoittamaan tähän lauseita?", kysyy McGarmiwalta nyt viattomasti hymyillen.
Mitähän käskisin sen tähän kirjoittaa...ja montako kertaa...
Pohdiskelee jo ankarasti enemmän ja vähemmän törkeitä vaihtoehtoja tuijottaen tyhjää pergamenttia.
Nostaa sitten katseensa siitä hölmistyneen näköisenä.<br>"Minun taikasauvani? Miksei Mooren?!" tuhahtaa tyytymätömänä.'"Sitä paitsi - onko se edes mahdollista? Olen saanut käsityksen ettei toisten taikasauvoja voi käyttää kukaan muu kuin sen omistaja itse - siis niin että taiat onnistuisivatkin vielä"<br>Tapittaa opettajaa siniset silmät pyöreinä toivoen että on oikeassa ja tuo keksisi jotain muuta.
Ajatus Mooren kanssa yhteistyöstä oksetti häntä.
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Sept 26, 2004 10:39:39 GMT -5
McGarmiwa katsoi kiukkuisena, kun Jesse heitti sulkakynän jonnekin olkansa taa.
''Jaaha. Nyt kun et muuta pahaa keksinyt, niin päätit heittää sulkakynän jonnekin lattialaattojen syvimpiin syövereihin?'' McGarmiwa sanoi. ''Nosta se lattialta ja palauta minulle. Jos olisit antanut sen heti kiltisti suoraan minulle, olisit samalla välttynyt lattialla kontaamiselta.'' McGarmiwa katsoi Jesseä ja odotti että tämä nostaisi sulkakynän pöydälle.
''Kyllä. Sinä saat viedä pergamentin neiti Moorelle Saraalasiipeen ja käskeä hänen kirjoittaa sille lauseita. Mutta et mitä tahansa lauseita, vaan sen mitä minä juuri käskin. Taidankin kirjoittaa siitäkin todisteen, ettet keksi ihan omia lauseitasi. Hän otti pöytälaatikosta uuden pergamentin ja alkoi kirjoittaa. Valmiissa lapussa luki:
''Minä professori McGarmiwa käsken, että pergamentille kuuluu kirjoittaa viisikymmentä kertaa lause: ''On typerää lintsata tunnilta ja käyttäytyä opettajille nokkavasti.'' '' McGarmiwa leimasi tekstin viereen vielä Tylypahkan leiman. Hän laittoi molemmat todistepergamentit pieneen kirjekuoreen, johon hän laittoi vielä varmuuden vuoksi sinetin. ''On se kumma kun kaikki teidän teinien kanssa on aina käytävä vaikeimman kautta.'' Hän totesi ja ojensi kirjekuoren Jesselle. ''Ala laputtaa.'' Hän sanoi.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 26, 2004 10:51:14 GMT -5
Jesse tuijottaa McGarmiwaa kädet puuskassa (yhäkin laiskasti tuolillaan löhöten), pää hieman kallellaan, typerä hymy kasvoillaan.
"Oletkos ihan pöpi?", oteaa huvittuneena.
"Miksi vaivautuisin lattialla konttaamaan kun olen velho?", virnistää sitten ja ottaa taikasauvansa taskustaan osoittaen sillä sinne minne sulkakynän oli viskannut.
"Tulejo sulkakynä.", toteaa sitten rauhallisesti ja sulkakynä lleijuu pojan käteen.
Asettaa sen opettajan pöyälle ja ottaa sinetöidyn kirjekuoren katsoen sitä hetken.
Tätä vauhtia hän saisi raahata sairastupaan kirjekuoren poikineen. Tuhahtaa hiukan hyväntuulisesti ja nostaa vielä katseensa jokseenkin rasittuneen oloiseen McGarmiwaan.
Ei hän toki uskonut opettajan odottavan vastausta kysymykseensä, mutta haluaa ihan välttämättä vielä aukoa päätään ennenkuin poistuu.
"Eiköhän se ole ihan teistä aikuisista kiinni. Voittehan joko antaa olla - tai sitten kärsiä ja harmaantua.", virnistää sitten iloisesti nostaen hiukan kuoria kädessään.
"Vien nämä samantien Moorelle."
Jesse ei malttanut odottaa että pääsisi keksimään jonkun kivan sairaan pitkän lauseen Moorelle.
Poika löntystää ovelle. Eipä ollut tämäkään ihan hukkaan mennyt. Garmiwaa oli niin kiva ärsyttää.
Varsinkin kun tuo ei älynnyt tehdä niinkuin isä oli tehnyt. Antanut pojan olla ja tehdä mitä lystää.
Siihen Jesse oli tottunut.
|
|
|
|
Post by Minerva McGarmiwa on Oct 18, 2004 12:57:23 GMT -5
McGarmiwa huokaisee turhautuneena kun Jesse painelee ovesta ulos. Mitähän hän nyt keksii? Aivan varmasti jotain... Ei voi olla mahdollista, että jesse Conway joskus tekisi jotain ilman jonkin moista huijaamista tai säännöistä poikkeavaa.
TEXT''Heittää varmaan kirjoittamani pergamentit naureskellen ikkunasta ulos ja keksii tehtävän päästään. Tai jättää tulematta takaisin. Siitä tulisi taas uusi jälki-istunto. Voi olla, että poika aikoo tehdä niin paljon pahaa, etteivät opettajat enää kerta kaikkiaan jaksa pitää hänelle joka toinen päivä jälki-istuntoa...''TEXT
McGarmiwa nousee tuolista ylös väsyneenä ja katsoo ikkunasta ulos. Pihalla ei ollut enää ketään, vaan kaikki olivat tupatorneissaan tai muualla Tylypahkan linnassa.
Aika kului. Jesse oli ollut jo vartin tipo tiessään. McGarmiwa alkoi epäillä, että hän oli ''unohtanut'' tulla takaisin. Tai kenties hän oli pistänyt Claran kirjoittamaan jotain aivan väärää. Vaikka 200 kertaa ''olen tyhmä akka joka ei tiedä mistään mitään ja tunkee ruman nenänsä turhaan toisten asioihin''. Se jos mikä olisi kovin Jessen tyylistä. Mutta ei Clara sitä uskoisi. Mutta jospa Jesse oli tosiaan tekemässä jotain pahaa? McGarmiwa ei enää keksisi mitään sopivaa rangaistusta. Kaikki oli jo käytetty. Mc Garmiwa huokaisee taas. Kuinkahan monta kertaa Jesse oli jo ollut jälki-istunnossa?
|
|
]
]