Romuja... vaiko aarteita?

[Sirius Musta]

"Minusta on hyvinkin tappajaksi kun sille päällke satun. Pidä varasi." Musta murahtaa, ja miehen silmisen katseesta näki, että tuo oli tosissaan. Aivan, kyllä Siriuksesta olisi tappajaksikin, mutta ei hän sillä erityisemmin kerskunut. Tosin kohta ei enää nälvisi tuossa tuo kotitonttukaan, kun se makaisi kuolleena lattialla. Ja kuka väitti kotitonttuja puolustuskyvyttömiksi? "Vaan mistä syystä luulet että minut sitten tuomittiin Azkabaniin niin pitkään vankeutueen, ettei kolmetoista vuottakaan siihen riittänyt? Jos minusta ei kerran ole sarjamurhaajaksi." Sirius kysyy Oljolta. Tässä talossa ei ollut pahemmin Siriuksen vankilajutuista puhuttu, joten tuo kotitonttu tuskin miehen syyttömyydestä tiesi. Äskenkään hän ei ollut paljastanut sitä, sanonut vaan ettei ollut ystävien pettäjä. "Ja toiseksi. Minä en erityisemmin kerskaile sillä että voin tappaa. Mutta pystyn siihen kyllä hyvinkin." Musta tuhahtaa. "Ja ei, en mene takaisin Azkabaniin. En todellakaan. En harryn, enkä minkään muunkaan takia. Kolmetoista vuotta tyhjänpanttina istuskelua riitti minulle. Ja sinunkin kohdallasi vuosien tauluillepuhelu ja yksinelo on tehnyt tehtävänsä. Sekoittanut pääsi nimittäin." Musta sanoo muka hiukan surkutellen, vaikka oikeasti tuon kotitontun kohtalo ei kiinnostanut miestä tipan vertaa. "Täälläkö oli mukavaa porukkaa ne vuodet jolloin minä en ollut täällä? Harmi vain, että suurimman osan siitä ajasta täällä ei ole ollut muita sinun ja noiden typerien seinätaulujen lisäksi." Sirius tuhahtaa. Hän tiesi hyvin, että Oljoa loukkasi moisen sanominen öitimuorin muotokuvasta ja muista. Seinätaulut. no niitä nuo totisesti olivat. Arvottomia sellaisia. Mies jättää tontun puheet arvottomista luusereista ja muista omaan arvoonsa. Ajatelkoon mitä tahtoi, siriusta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mies ottaa taskustaan kehystetyn valokuvan. Tämä oli se mitä mies oli juuri kaivanut kaapista. Yksi Oljon miljoonista lempikuvista Siriuksen äidistä. "Oljo. Vilkaiseppa tätä." Sirius sanoo hymyillen ikävänlaisesti tuolle kotitontulle. "Voi voi. Heippa vaan, äitimuori." Sirius sanoo huitaisten sauvallaan taulua kohti. "Hajothus." Taulu putosi miehen kädestä ja särkyi pienenpieniksi palasiksi, valokuvaa myöten. Näin hän tuhoaisi kaikki tavarat yksi kerrallaan.

[Oljo]

"Pidä varasi? Ja pyh... Omapahan on sitten Azkabanin sellisi. Tai Ankeuttajan suudelmasi."
Pah. Jos tuo pääsisi tämän kotitontun tappamisesta kuin koira veräjästä niin se olisi kyllä jo väärin. Ei niin, että Sirius muka Oljon tappaisi. Pah, ei tuo sitä tekisi. Eihän? Parempi olisi, että ei. Kuka rouva Mustalle sitten puhuisi? Kuka täällä sitten ärsyttäisi Siriusta päivät pitkät? Kuka täällä sitten veisi kaiken vintille? Hmh.
Kotitontun katse kääntyy ärsyyntyneenä Siriukseen, kun tuo käskee katsoa itsensä suuntaan... Mitä nyt taas? Oljon silmät pullistuvat päästä. Tuo kuva... Kotitontun suu leviää hurjistuneen kotitontun virneeseen. Ei! Ei Sirius voisi... Ei tuo hullu voisi!
"Eijei, ei saa!"
No liian myöhään tuli tuokin sanottua niin kuin se muka olisi jotain auttanutkaan. Oljo mulkoilee raivoissaan Siriusta tuijotettuaan ensin 'shokissa' maahan pudonnutta taulua. Ettäs kehtasi!
"Tämä vielä kostetaan..."
Kädet puuskassa, mulkoilee Siriusta ja kääntyy sitten takaisin kaivamaan kaappia. Jestas, että olikin sekaisin tämä kaappi. Tännehän eksyttäisi itsensä kohta. Näin sekaisessa kaapissa olisi kyllä pakko olla edes jotain mielenkiintoista.

[Sirius Musta]

"No sinun tappamisestasi minä en kyllä saa minkäänlaista rangaistusta typerä kotitonttu." Sirius sanoo lipevästi. No eipä juu todellakaan. Hän ei saisi mitään rangaistusta jos tappaisi tuollaisen mitättömyyden. "Äläkä muuten unohda paikkaasi. Sinä olet vain kotitonttu, ja sinä tottelet minun käskyjäni tai sitten sinun käy huonosi. Siinä vaihtoehtosi." Musta ärähtää tuolle. Ärsyttävä pikku-rääpäle joka olisi naurettavan helppoa päästää päiviltään. Sirius hymyilee tyytyväisesti hajotettuaan yhden äitinsä kuvista. "Tiedätkö, näin minä tuhoan jokaikisen tavaran tästä talosta. Yksi kerrallaan. Ja viimeiseksi sinun vintillä olevat aarteesi." Musta murahtaa. "Mutta siihen en kyllä uhraa aikaani juuri nyt. Ehkä joskus myöhemmin. Nyt minulla on tärkeämpääkin ajateltavaa kuin ne sinun vintillä olevat romusi." Musta sanoo. Tosiaan. Hän voisi lähteä huomenna Tylypahkaan katsomaan Harrya. Mikäpä häntä estäisi? Ei niin mikään. Sirius harppaa äkkiä tontun taakse ja potkaisee tuon kaappiin ja asettaa jalkansa kaapin ovien eteen, jotteivät ne aukea. "Sitäpaitsi minä käskisin sinut mielelläni tuonne vinttiin takaisin juuri nyt, mutta sninuun on mukavaa purkaa turhaa energiaa senkin nahjus." Sirius sanoo, ja avaa sitten kaapin ovet. No sai etsiä tuosta kapista turhaan mitään erityistä vintille vietävää. Sirius oli piilottanut toistaiseksi hyvin ne tavarat jotka hän aikoi heittää pois tai tuhota pikimmiten. Eikä tuo kotitonttu löytäisi niitä millään. Ehei...

[Oljo]

"Typerä mies.."
Murahtaa itsekseen ja tonkii kaappia lisää... äsh, ei täällä ollut mitään. Ei niin yhtään mitään mielenkiintoista. Hah. Pitäisi kai etsiä muualta päin taloa.
"Pih.. sinun vaihtoehtosi ovat joko nyhvöttää täällä sisällä tai sitten voit yhtä hyvin mennä ulos ja jäädä kiinni. Tervemenoa vaan."
Oljo heilauttaa kättään Siriuksen suuntaan viimeisen lauseensa kohdalla. Tyhmä mikä tyhmä. Tappelu mikä tappelu. Tuhahtaa Siriuksen sanoille, varsinkin sille, kun tuo puhuu vintillä olevista romuista. Pyh, ne mitään romuja olleet. Perhekalleuksia ja tämän kotitontun aarteita. Hah.
"Ja mitähän parempaa tekemistä sinulla on? Ehei, ei sinunlaisellasi ole mitään tekemistä. Sen kun nyhjötät täällä turhautuneena koska aikuista miestä käskee vielä vanhempi mies kuin isä jotain pahakin tapaista poikaa."
Kotitonttu irvistää ja vetäytyy itse nopeasti kaapin raosta Siriuksen iskiessä oven kiinni... Hullu! Ja Oljo kaatui tuossa sitten lattialle istumaan.. Pirkule. Tuhahtaa taas ja kaikkoontuu joskin on samantien keittiön pöydällä ja tuijottaa Siriusta.
"No mutta sittenhän sinulla ei ole sitä parempaakin tekemistä, kun kerta sinulla on aikaa minun kanssani täällä kinastella."
Omahyväinen virne kasvoilla ja napsauttaa sormiaan. Kaapin ovet menevät kiinni.
"Etkä sinä täältä mitään tuhoa."
Tuhahtaa.

[Sirius Musta]

Pyh, tuo kotitonttu taisi olla hyvinkin sokea. "Oletko sattunut huomaamaan, että minä häivyn tästä talosta hyvinkin usein päivisin, ja palaan illalla myöhään kotiin. Ja tässä minä olen, enkä edelleenkään ole jäänyt kiinni. Sinä sen sijaan... joudut nyhjöttämään tämän läävän nurkissa aivan siitä syystä ettet voi muuta kuin totella minua." Sirius tuhahtaa. "Se se vasta säälittävä kohtalo onkin." Musta sanoo. Mies oli turhautunut, ja kotitontulle rähiseminen oli hyvä tapa purhaa turhautumista. Sitten voisi taas lähteä ulos ja olla välittämättä koko oliosta. "Juurihan minä sanoin, että sinuun on mukavaa purkaa ylimääräistä energiaa. Ja kun olen sen tehnyt, voin viisveisata sinusta ja tehdä mitä huvittaa. koska mikä tahansa on tärkeämpää tekemistä kuin tuhlata aikaa sinuun. Toimettomana istuminenkin on tärkeämpää kuin sinä surkimus." Sirius sanoo ja ottaa pari askelta lähemmäs kotitonttua, ja ottaa sauvansa taas esille. Vai ei Sirius täältä mitään tuhoaisi. no sehän nähtäisiin. "Vai niinkö luulet. No, siinä sinä erehdyt." Sirius sanoo ja huitaisee sauvallaan viereisen huoneen vanhaa lipastoa kohti. Kohta lipaston päällä olevat kaksi kuvaa Mustan äiditä ja jostain muusta sukulaisista ovat palasina tuossa lipaston päällä. "Sopii elää siinä harhakuvitelmassa."

[Oljo]

"Suureksi onnekseni olen sattunut huomaamaan sen. Onni ja autuus kun sattuu silloin vallitsemaan tässä talossa."
Tuhahtaa taas ja mulkoilee Siriusta. Pirulainen. Pahimman luokan sellainen. Tosin kotitontunhan sanottiin olevan sellainen miksi sen isäntä sen tekee. Joten Sirius saisi syyttää vain itseään siitä, että kotitonttunsa oli täysin päästään vialla ja kieroutunut kuin korkkiruuvi. Tuskin mies itsekään pysyisi järjissään, jos joutuisi tässä talossa joka päivä olemaan. Olisi joutunut pysymään ja olemaan sen ajan mitä oli Azkabanissa. Ja siellä tuo tuskin oli suonut ajatustakaan Oljolle... Masentavaa sinänsä. Tai ehkä heidän riidoilleen mutta sitten luultavasti vain tuhahtanut ja ajatellut kaikkea muuta. Pah.
Jaha, taas tuo otti taikasauvansa... Oljon pää kääntyy suuntaan, jonne Sirius taikasauvallaan osoittaa.
"Eijjei!"
Sekin liian myöhään.. Pirulainen, pahimman luokan sellainen tuo mies todellakin oli. No osasipa se tämä kotitonttukin olla. Kaikkoontuu siitä missä on ja ilmiintyy tuon lipaston päälle. Hah. Vielä kaksi kuvaa tässä jäljellä. Kotitonttu nappaa ne itselleen ja mulkoilee sitten Siriusta.
"Idiootti, et sinä saa tuolla tavalla täällä tavaroita hajoittaa."

[Sirius Musta]

"Sinun puheesi menevät pahemmalla tavalla ristiin Oljo." Sirius tuhahtaa. "Äsken juuri sanoit, että minun vaihtoehtoni ovat kyhjöttää täällä tai lähteä ja jäädä kiinni. Ja sen jälkeen sanoit että nyhjötän täällä turhautuneena." Musta sanoo ivallisesti virnistäen. "Kyllä minä tiedän, että sinä olet tyhmä, mutta yrittäisit nyt edes hiukan katsoa mitä puhut, ettet mene vielä enemmän sekaisin." Musta tuhahtaa. Ja pah, Sirius ei ollut Azkabanissa suonut ainuttakaan ajatusta kierolle Oljo-kotitontulle. Ei edes heidän riidoilleen. Siellä oli ollut tärkeämpääkin ajattelemista kuin joku korkkiruuvinkiero kotitonttu. Ja toisaalta, hän ei ollut ollut Oljon isäntä kovinkaan kauaa, ja tuo oli ollut täysin kajahtanut jo ennen kuin Sirius oli tullut tähän taloon, joten tässä tapauksessa tuo sanonta isännästä ja kotitontusta ei oikein pätenyt. Piatsi ehkä Oljon mielestä. Mies tuijottaa Kotitonttua joka kaikkoontuu tuonne lipaston päälle. Sirius kävelee huoneen ovelle ja tuhahtaa. "Omassa talossani teen juuri niin kuin minua huvittaa. Tuollainen mitätön kotitonttu ei ole mikään minua estämään." Musta sanoo ja huitaisee palasiksi toisella pöydällä olevan pienen taulun. Oljoon ja näihin romuihin oli kyllä hyvä purkaa turhautumistaan. Niistä kun ei tarvitsisi muuten välittää.

[Oljo]

Umm.. Se huomasi sen. Siis, että kotitontun sanat menivät ristiin. Ei niin, ettei sitä olisi tullut itse huomattua mutta että Siriuskin huomasi sen.. Pahus vieköön.
"No sinun seurassasi kuka tahansa menettää järkensä. Ihme, että seuraasi edes kukaan kestää."
Oljo tuhahtaa ja mulkoilee Siriusta jokin ärsyyntynyt ilme ja samantyyppinen virne kasvoilla. Seuraa tuon miehen matkaa ovelle. Lähdössä? No sillä aikaa tämä kotitonttu veisi vintille kaikkea mitä tarpeelliseksi sinne vietäväksi näkisi. Ja toivoisi, ettei kukaan tulisi häiritsemään mikä nyt oli sinänsä epätodennäköistä, että täällä ramppasi väkeä yhtenään. Oli Sirius kotona tai ei. Tosin eipä Oljo siitä saanut kenenkään saarnoja ainakaan osakseen, että vain nyhjötti täällä... Sirius sen sijaan kylläkin sai sen vanhan ukon saarnat aina osakseen, kun jossakin kävi. Etenkin jos Tylypahkaan oli menossa.
"Mitätön? No samaa voikin sanoa sinustakin. Ja tuosta tulevasta 'juhlasta' mikä on tulossa... Joulu siis."
Äänekäs tuhahdus. Mikä siinä juhlassa muka oli niin hienoa? Eipä mikään. Paitsi ehkä se, että Sirius ehkei tuo äijä kiinnittäisi niin paljon huomiota kotitonttuun, joka hiipparoisi ympäri taloa hakemassa vintille tavaroita. Pah.

[Sirius Musta]

"No harmi vain, että sinä olit täysin järjiltäsi jo kun minä tulin tänne ensimmäistä kertaa." Mies murahtaa. No todellakin. Kun Sirius oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan astunut sisälle tähän taloon hän oli kohdannut sekopäisen kotitontun, joka oli vuosikaudet kyhjöttänyt tässä läävässä ja jutellut yksikseen sekä Mustan akan kanssa. "Ai niin, ei sillä että minun olisi pakko tätä sinulle kertoa, mutta sanonpahan nyt vain, että jouluksi tänne on tulossa porukkaa, muunmuassa Harry. Ja uskallakin nälviä Harrya täällä niin takaan että sinä olet kuollut hyvin vikkelästi joulun jälkeen. Siinä olisi minulle loistava joululahja." Musta sanoo tuijottaen kotitonttua murhaavasti. oikeasti, jos katse voisi tappaa, Oljo olisi maannut kuolleena jo kauan, kauan aikaa. No ei todellakaan, Sirius aikoisi pitää lomaa Oljosta koko joululoman. Tuo saisi sillävälin raahata vaikka vintin täyteen tavaroita, mutta varmistaisipahan samalla, että kyseiset tavarat tuhoutuisivat nopeammin. Joku päivä Sirius vielä kiipeäisi sinne vintille ja hajottaisi jokaikisen tavaran mikä sielä oli.

[Oljo]

Tuhahtaa. Tämä kotitonttu muka järjiltään silloin, kun Sirius oli jo tullut tänne.. Hah! Täällä oli ollut mukavan rauhallista siihen asti, että tuo äijä oli tänne tullut. Yhtäkkiä vain pamahtanut ovesta sisään Albus Dumbledoren kanssa, joka oli selittänyt kuin pikku pojalle, ettei Sirius saisi mennä minnekään. Mahtoi olla rankkaa... Isoa miestä komenteleva vanha mies. Hah. Seuraavista Siriuksen sanoista suorastaan järkyttyy. Mitä? Se penikka ja muitakin?
"Ketä tänne tulee? Ja uskallanpas. Et sinä minua tapa."
Oljo tuhahtaa mulkoillen pois päin Siriusesta tuossa lauseensa loppupäässä. Joskin ensimmäiseen lauseen kohdalla katsoi miestä silmät suurina mutta mitäs pienistä.<br>"No pitää sitten varmaan vain varmistaa, ettei kenelläkään tule mukava joulu."
Oljolle ei ainakaan tulisi. Miksi muillekin pitäisi tulla?