|
|
Post by Katie on May 31, 2004 10:47:50 GMT -5
(Eli jatkoa tuolle läksyjä tekemässä -topicille)
Katie käveli rauhalliseen tahtiin huispauskentälle kahden ystävänsä kanssa. Tai jos heitä sellaisiksi saattoi kutsua. Claraa hän ei tuntenut mitenkään hyvin, Harrya hän oli jonkin verran oppinut tuntemaan, olihan poika huispausjoukkueessakin. Katie katsoi kentälle, joitain Puuskupuheja lenteli siellä. Tyttö ei keksinyt mitään sanottavaa, mutta kysyi lopulta: "Mennäänkö ylös katsomoon?"
(Huono aloitus...)
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 1, 2004 10:12:23 GMT -5
Clara astelee perässä hieman omissa ajatuksissaan. Ajatukset koskivat tietenkin hänen entistä parasta ystävää, hänen ainoaa ystävää joka oli viime vuonna kuollut oman kätensä kautta. Clara oli sitä ennenkin ollut kylmähkön oloinen mutta puheliaampi ja iloisempi. Mutta tuon tapauksen jälkeen oli sydän lukittu ja kaikki pidettiin sisällä eikä ketään päästetty sisälle. Kuulee sitten Katien kysymyksen.
"Mennään vain", vastaa innottomasti ja katsoo taivaalle synkeähkösti. Hän puraisee huultaan. Miksi hän edes oli tullut mukaan? Pilaisi vain muiden hauskanpidon murjotuksellaan ja olemuksellaan. Koska hän ei ollut se naurava neito joka keksi kaikkea hauskaa. Ei enää. Hän ei viihtynyt pahemmin kenenkään seurassa. Ja silti hän oli tässä. Niin hänen ystävänsä kai olisi halunnut. Että hän etsisi uusia ystäviä, mutta hän ei vain halunnut.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 1, 2004 11:55:43 GMT -5
Harry astelee rauhallisin askelin Katien ja Claran perässä huispauskentälle päin. Siitä pojalle vasta riemu tulisi, kunhan olisi ensimmäinen huispausottelu. Perinteisesti Luihuisia vastaan ensin. Harry vilkaisee Katieta, sitten Claraa ja sitten huispausstadionille mutta ei sano sanaakaan toisin kuin Harryn selän takana ihmiset, joiden ohi kolmikko oli mennyt vähän aikaa sitten. Oliko se nyt niin ihmeellistä, jos Harry ei ollut Hermionen ja Ronin seurassa juuri tänään? Missähän ne kaksi edes olivat? Vaikka eipä Harry kumpaakaan, ei Katieta eikä Claraa tuntenut hyvin. Katie oli tullut hieman tutuksi huispausjoukkueesta, jossa poika oli ollut mukana ensimmäisestä vuodestaan lähtien. Kuten isänsä James Potter, myös Harry Potter oli luonnonlahjakkuus lentämisessä ja näytettyään taitonsa sattumalta Minerva McGarmivan, Rohkelikon tuvanjohtajan, nähden Harry oli kiikutettu Oliver Woodin eteen ensimmäiseltä lentotunniltaan ja Oliver oli erittäin tohkeissaan ottanut Harryn etsijäksi Rohkelikon joukkueeseen.
Harry havahtuu ajatuksistaan Katien kysyessä ylös menoa.
"Joo, mennään vaan."
[kiireinen loppu xP]
|
|
|
|
Post by Katie on Jun 2, 2004 8:19:13 GMT -5
(Onko tää Claran kaveri ollu Tylypahkassa?)
Katie lähtee nousemaan portaita katsomoon. Korkeus ei hirvittänyt häntä ollenkaan, eihän hän muuten olisi voinut harrastaa huispaustakaan. Katie jatkaa korkeammalle ja vilakaisee välillä taakseen, seuraisivatko Harry ja Clara vielä. Viimeeksi mainittu näytti kovin synkältä ja Katie mietti mitä tämän mielessä mahtoi liikkua. Lopulta Katie lopetti kiipeämisen ylöspäin ja asteli melko keskelle penkkiriviä, ennen kuin istuutui. Katie nosti kauniisti päivettyneet kasvonsa aurinkoa kohti ja sulki silmänsä. Oli ihana päästä tuulettumaan. Oli ihana tuntea lempaä tuuli kasvoillaan. Hymyillen hän katsoi Harryyn ja Claraan. Juuri tällaisia päiviä Katie rakasti; läksyt huolella tehty ja sen jälkeen istumaan ylös huispausaitioon, jossa sai tuntea tuulen kasvoillaan.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 2, 2004 8:25:11 GMT -5
[Jep.]
Clara tulee perässä ja istuu hieman sivummalle ja tuijottaa kentälle hiljaisena. Huokaisee hieman ja vilkaisee Harryn suunnalle.
"Alahan tulla sieltä", neito sanoo ja virnistää sitten pienesti mutta se katoaa sitten. Marie oli ollut pienesti ihastunut Harryyn. Neito itse oli vain nauranut asialle. Hän ei voinut kuvitella noita kahta yhteen. Pyörittää päätään ja jää omiin ajatuksiin ja silmistä paistaa surumielisyys. No, kukaan ei saisi tietää mitään. Hän ei puhuisi siitä. Ja muutkin saisivat olla hiljaa Marie-parasta. kaikki vain pilkkasivat sitä. Nauroivat sen kuolemalle. Tosiaan, kuoleminen oli kuin vitsi. Varsinkin itsemurha. Hah hah haa. Kylläpä naurattaa. Pah.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 2, 2004 8:31:22 GMT -5
Harry lähtee tyttöjen perässä ylöspäin. Naiset ensin, olihan se ihan kohteliasta. Onneksi tuolla kentällä oli vain Puuskupuhin oppilaita eikä Luihuisen oppilaita. Niiden naamoja kun harvoin jaksoi katsella. Harry virnistää hieman Claralle, joka hoputtaa poikaa. Mitähän tuokin tuossa hoputti? Eihän Harryn olisi pakko tulla tänne ollenkaan mutta tulipa nyt kuitenkin... . Poika huokaisee ja astelee ylös asti missä Katie ja Clarakin ovat ja istahtaa sitten paikoilleen katse kohdistettuna kentällä lenteleviin Puuskupuheihin.
[Bleeh.]
|
|
|
|
Post by Katie on Jun 2, 2004 8:43:27 GMT -5
Katie katsoo synkän näköiseen Claraan, joka istui hiljaa paikoillaan. Lukuun ottamatta sitä pientä hymyä, jonka hän Harrylle soi. Ja yht'äkkiä Katiellä välähti. Clara suri tietysti Marieta, parasta ystäväänsä koskaan, tai niin Katie ainakin luuli. Tytöthän olivat olleet aina yhdessä. Katie muistaa juorun, jonka mukaan Marie oli tehnyt itsemurhan. Juorun paikkansa pitävyydestä tyttö ei ollut niinkään varma. Mutta parempi, että Katie ei puhuisi siitä Claralle, ainakaan vielä. Ehkä tytön kuori oli murrettavissa. Katie istui hiljaa ja katseli taivaanrantaan.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 2, 2004 8:48:31 GMT -5
Clara istuu vain hiljaa. Mitä hän muka voisi sanoa? Hymyillä teennäisesti ja ihastella säätä.<br>"Harry, milloin teillä on ensimmäinen ottelu?", kysyy sitten pitääkseen vaivautuneen hiljaisuuden poissa. Vaikka tosissaan neitoa ei huispaus kiinnostanut tippaakaan. Neidolla ei ollut mitään harrastuksia paitsi lukeminen ja päiväkirja jossa hän analysoi jokaista oppilasta. Ajan kulua sekin. Mutta suurin osa meni Mariesta kirjoittamiseen. Neito katsoo taas synkeähkösti ajatuksiin juuttuneena jonnekin kaukaisuuteen. Ei ketään kelle puhua. No, miksi hän haluaisi? Saisi uuden viillon sydämeen kun se toinen ystävä häipyis. Se vika taisi olla hänessä. Hän oli aiheuttanut Marien pois menon olemalla huono ystävä. Puree huultaan.
[Tää hahmo on niin mua. Noi tapahtumat liittyy muhun. Ei suoranaisesti mutta.]
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 2, 2004 9:05:38 GMT -5
Harry vilkaisee Claraa.
"Marraskuun ensimmäisenä lauantaina Luihuisia vastaan. Ja minä aion... tai siis me aiomme voittaa ne pannupäät."
Harry virnistää sanojensa päätteeksi ja katsoo sitten vakava ilme kasvoillaan kentälle. Luihuinen olisi ainakin pakko voittaa tai ne kehuskelisivat voitollaan koko loppu vuoden. Olisi siis alettava harjoittelemaan ja pian tai sitten ei tulisi voittoa Rohkelikolle. Harryn onneksi huispatessa ajatukset keskittyivät vain siepin nappaamiseen eivätkä esimerkiksi Korpinkynnen etsijään, Cho Changiin. Chosta Harrylle tulee mieleen Cedric Diggory ja päälle painaa vielä syyllinen olo Cedricin kuolemasta. Harry huokaisee ja vilkaisee sitten Claraa ja Katieta. Hassua, jostain syystä poika ei keksinyt mitään sanottavaa vaikka yleensä puhui paljonkin.
|
|
|
|
Post by Katie on Jun 3, 2004 6:21:27 GMT -5
Katie virnisiti Harrylle. "Aivan oikein Harry, me voitamme ne... pannupäät", hän naurahti iloisesti. "Pidätkö sinä Clara lentämisestä?" tyttö kysyi, kun ei muutakaan keksinyt. Hänelle itselleen huispaus oli henki ja elämä. Clara tuijotti edelleen synkästi taivaalle. Katie katsoi Claraan ja hymyili tälle. Sitten hän katsoi taas Harryyn ja virnisti tälle. Katie katsoi taas taivaalle, jolla lipui hiljalleen muutamia pilviä.<br>
(Surkua tekstiä...)
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 3, 2004 6:32:50 GMT -5
Kääntyy katsomaan Katieta tuon kysyessä pitikö hän lentämisestä. Hän miettii hetken.
"Kyllä. Se on aika rentouttavaa itse asiassa. Mutta huispaamisesta minä en vieläkään oikein ymmärrä mitään. Ehkä syynä oli se että entisen ystäväni kanssa kääntyi jutut aina muualle ja kun ei sitten päässyt joukkueeseen niin mielenkiinto lopahti.. Ja nyt.. Lentäminen on hauskaa mutta huispauksen suhteen olen yhä pihalla kuin lumiukko kesäpäivänä. Olisi kai sitä kiva joskus pelata", neito sanoo hiljaa ja katsoo taas jalkojaan hiljaa. Joo, olihan hän parina ensimmäisenä vuonna täällä seurannut innolla otteluja Marien kanssa mutta sitten kun se vain lopahti se mielenkiinto. Yleensäkin neito ei pitänyt seurata asioita. Hän halusi olla mukana jotta mielenkiinto pysyi yllä.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 3, 2004 6:44:03 GMT -5
Harry virnistää Katielle nyökytellen päätään.
"Me todellakin voitamme ne... . Niille ei voitoniloa suoda."
Periaatteessa se olisi Harrysta kiinni voittaisivatko he sillä ottelu päättyi siihen, että jomman kumman ottelun voittaja nappaisi siepin. Toivottavasti ei tosin kävisi samoin kuin huispauksen maailmanmestaruuskisoissa Voldemortin nousun aikoihin... . Irlanti oli pelannut Bulgariaa vastaan, Bulgarian etsijä Viktor Krum oli napannut siepin mutta Irlanti oli pisteidensä vuoksi voittanut silti ottelun.
Siepin nappaaminen oli kiinni Harrysta, muu oli kiinni muusta joukkueesta. Kuten vaikkapa ryhmyjen heitteleminen vastapuolen pelaajia kohti, jotta ne eivät olisi Harryn tiellä. Ja maalienteko, tottakai. Onneksi Harry oli etsijä, se kun oli Harryn mielestä varmaankin huispauksen hauskin rooli. Lentää pienen kultapallon perässä ja yrittää napata se. Silloin varsinkin se oli ollut varsin hauskaa, kun sieppi oli ollut suoraan Malfoyn vieressä, se pannupäistä suurin ei ollut huomannut sitä ja Harry oli napannut sen.
Poika vilkaisee Claraa tytön puhuessa ja hymähtää. Niinpä niin. Mielessä alkaa pyöriä huispausottelu... .
"Olisipa se ensimmäinen ottelu jo pian.. . Siihen tuntuu taas olevan ikuisuus. Tosin ei yhtä suuri ikuisuus kuin kesälomat siellä missä yleensä joudun ne viettämään."
Harry irvistää Katielle ja Claralle. Jos eivät uskoisi niin yrittäisivät itse asua Dursleyn perheen kanssa edes yhden viikonlopun. Tosin se ei olisi mahdollista ellei sitten moniliemijuomalla muuttaisi heitä Harryksi tosin sekin oli huono idea. Huispausottelu pyörii edelleen pojan mielessä.<br>
[Neeh. Blaablaablaa.. Surkeeta tekstiä -.-]
|
|
|
|
Post by Katie on Jun 4, 2004 3:10:08 GMT -5
Katiekin alkoi miettiä tulevaa huispauskautta. Oli aina mahtava tunne voittaa. Oli suuri muutos joukkueelle, kun Oliver Wood oli lopettanut koulun, eikä tietysti siis enää ollut Rohkelikon joukkueen huispauskapteenina. Oliverin paikan oli saanut Angelina Johnson. Toivottavasti hänen kannustuspuheensa ennen pelin alkua olisivat kiinostavampia kuin Woodin, joka oli alkanut pitää pitkää ja unettavaa luentoa. "Minä en tiedä mitä tekisin, jos en voisikaan joskun enää lentää", Katie sanoi ja osoitti sanansa lähinnä Claralle. Hän katsoi Harryyn. "Asutko todella jästien luona Harry, lomat siis?" tyttö kysyi hieman epäuskoisena.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Jun 4, 2004 3:50:57 GMT -5
"Teille se varmasti olisi kamalaa. Te taidatte tosiaan rakastaa tuota", neito sanoo ja kääntyy katsomaan Harryä.<br>"Jästien luona? Todellako? Se on varmasti mielenkiintoista", neito sanoo kysyvään sävyyn ja kohottaa kulmiaan.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 4, 2004 6:54:00 GMT -5
Harry irvistää vilkaisten Claraa ja Katiea ja nyökkää sitten.
"Asun minä jästien luona kesälomat, muut lomat olen täällä. Kesät joudun asumaan äitini siskon luona tarkemmin sanottuna mutta siellä ei todellakaan ole mukavaa, kun Tylypahkan välineet lukitaan komeroon koko kesälomaksi ja ellen itse niitä sieltä yöllä hae, ne myös pysyvät siellä koko kesän. Ja koko perhe on kuin minua ei olisikaan tai sitten vain huutaa minulle tai käsketyttää minua. Joten siellä on todella kurjaa."
Harry irvistää ja katsoo hetken Puuskupuhien harjoituksia. Nuo lensivät hyvin, erittäin hyvin. Tosin Puuskupuheista kenelläkään ei ollut samaa luutaa kuin Harrylla eikä kenelläkään muullakaan koulun joukkueiden jäsenistä ollut Tulisalamaa, nopeinta luutaa, joka tuntui pikemminkin lukevan ajatuksia kuin tottelevan ohjeita. Tosin se taisi tehdä kumpaakin. Sekä lukea ajatuksia, että seurata ohjeita. Edelleen kentälle tuijottaen Harry jatkaa... .
"Ne eivät siis siedä sanaakaan äidistäni tai isästäni, ei sanaakaan Tylypahkasta, ei sanaakaan mikä viittaa taikuuteen... ne vihaavat noituutta ja velhoutta ja taikoja ja loitsuja ja kaikkea sellaista mikä ei kuulu jästien elämään."
Potter naurahtaa hieman ja virnistää sitten vilkaisten taas Katieta ja Claraa.
"Jos kesäloman vihaaminen on harvinaista, niin tässä istuu yksi harvinaisuus."
Olihan Harryssa tosin muutakin erikoista. Kuten, että hän oli ainoa, joka oli selvinnyt Voldemortilta.
|
|
