|
|
Post by Lainey on Aug 11, 2004 14:02:19 GMT -5
Vaaleahiuksinen tyttö käveli hitaasti Tylyahon tiellä. Hänen silmänsä katselivat puotien kylttejä ilmeisesti etsien jotain. Puoteja on varmaan satoja, hän ajatteli tuskaisena ja horjahti, kun toinen oppilas sohaisi häntä kyynärpäällään poskeen. Kipeää kohtaa hieroen tyttö astui etsimäänsä liikkeeseen. Oven yläpuolella oleva kyltti kuulutti koukeroisin kirjaimin: Hunajaherttua. Sisällä liikkeessä oli ruuhkaista ja makeiden täyttämiä hyllyjä tuskin näki. Tyttö nousi varpailleen nähdäkseen, missä mitäkin tuotteita oli. Pian hän löysi etsimänsä ja alkoi aurata tietään sokerisulkakynäkipon luokse. Hänen jalkansa kuitenkin juuttui johonkin ja pian hän huomasi makaavansa pitkin pituuttaan lattialla.
|
|
|
|
Post by Windy on Aug 13, 2004 13:58:48 GMT -5
((Olen pahoillani, jos toivoit tähän jotakuta oppilasta, mutta minulla ei oikein ole mitään tekemistä juuri nyt *hymy*))
Heti astuttuaan Hunajaherttuaan, Tonks oli tajunnut tarvitsevansa joitakin senttejä lisää pituutta. Olihan hän jo valmiiksi hieman pidempi kuin Tylypahkalaiset, joita suurin osa kaupan asiakkaista oli, mutta paremmin hän silti näki korkeammalta. Kukaan tuskin huomasi metamorfimaagin äkillistä pituuskasvua, joskin muutama huudahti närkästyneenä tultuaan kevyesti tönäistyksi. Ah, paljon parempi, Tonks tuumi mielessään ja suuntasi askeleensa kohti hyllyjä.<br>Onneksi hän ei ollut vaihtanut pois punaista aurorinkaapuaan, vaikka sen väri riitelikin violettien hiusten kanssa. Ammattinsa suoman auktoriteetin turvin hän pääsi suhteellisen helposti liikkumaan nuorten oppilaiden seassa. Useimmat antoivat naiselle tietä. Hän oli juuri valitsemassa sokerikyniä (Nainen oli ollut perso niille koulusta alkaen, eikä tuo intohimo ollut laantunut töihin mentyäkään. Ministeriössä piti vain olla entistä varovaisempi. Kiinnijääminen olisi ollut erittäin noloa), kun joku oppilaista rojahti rähmälleen suoraan hänen jalkojensa juureen.
Tonks laski sulkakynät takaisin kipthingysa ja kumartui ojentamaan kättään kaatuneelle auttaakseen tämän ylös. ”Ei kai sinuun sattunut?” Nainen hymyili tytölle ja mulkaisi sitten murhaavasti muutamaa luihuista, jotka tirskuivat vieressä. Nauru loppui sillä sekunnilla. Tonksilla oli paljon kokemusta kaatuilusta, hän suorastaan harrasti sitä. Hän tiesi oikein hyvin, miltä tuntui maata lattialla kuuntelemassa koulukaverien vahingoniloista naurua.
|
|
|
|
Post by Lainey on Aug 13, 2004 14:09:25 GMT -5
//En odottanut. ^^//
Lainey kompuroi seisaalleen ja hymyili ujosti violettitukkaiselle naiselle.
"Ei. Kaaduin omaa kömpelyyttäni, joka on minulle tavanomaista", hän virnisti. Aikaisemmin kohtuullisen siisti palmikko oli auennut ja nyt hänen pitkät hiusensa liehuivat valtoimenaan. Lainey poimi maahan pudonneen pompulan.
"Odotahan hetkonen", hän sanoi ja alkoi letittää tukkaansa uudestaan. Pian hän oli valmis ja tukka ylsi edelleen hiukan lantion yläpuolelle. Tyttö suoristi kaapuaan ja nappasi muutaman sokerisulkakynän puisesta kupista. Niitähän hän oli tullut hakemaankin.
"Minä olen muuten Lainey", hän sanoi hetken kuluttua, kun muisti ettei ollut esittäytynyt ja ojensi kättään naista kohti.
|
|
|
|
Post by Windy on Aug 13, 2004 14:19:58 GMT -5
Nainen tarttui käteen hymyillen yhä ystävällisesti. ”Tonks. Hauska tutustua.” Hän jätti useinkin esiintyessään etunimensä mainitsematta, mikä saattoi kuulostaa hieman hupsulta. Mutta sen sanominen vasta hupsulta olisi kuulostanut. Tonks mietti usein, mitä hänen äitinsä päässä oli liikkunut lapsen nimeä päätettäessä. Vielä hän ei ollut siihen löytänyt vastausta. Luultavasti ei yhtään mitään.
”Voin muuten lohduttaa sinua kömpelyyden suhteen. Et todellakaan ole ainoa. Tänään en sentään ole vielä onnistunut rikkomaan mitään, mutta se taitaakin olla jonkinlainen ennätys.” Tonks naurahti kääntyessään taas hyllyyn päin. Hän nappasi jo pois laskemansa sokerisulkakynät takaisin käteensä.<br>
|
|
|
|
Post by Lainey on Aug 13, 2004 14:33:22 GMT -5
Tyttö hymyilee iloisesti.
"Olen kuullut sinusta, tosin en muista mistä, mutta ei sillä ole väliä", ", hän sanoi aprikoiden.
Lainey suunnisti kassalle päin ja maksoi ostoksensa. Hetken kuluttua hän palasi Tonksin luokse.
"Nämä ovat suosikkejani", hän sanoi ja tutkaili makeisia. "Nämä maistuvat ihan hattaroilta, mutta eivät ole pumpulimaisia, vaan kiinteitä", hän laittoi yhden sulkakynistä suupieleensä ja virnisti.
|
|
|
|
Post by Windy on Aug 13, 2004 14:48:14 GMT -5
Nainen näytti syvästi hämmentyneeltä, vaikka suu olikin yhä pienessä virneessä. ”Ai kuullut? Enhän minä nyt sentään mikään kuuluisuus ole. Missä sinä minusta olisit voinut kuulla?” Ehkä tytön äiti oli joku naisen vanhoista tuttavista. Tai sitten tyttö oli opiskellessaan löytänyt metamorfimaagiluettelon ja törmännyt Tonksin nimeen siellä. Nainen saattoi vain toivoa, ettei kukaan Feeniksin killan päämajassa vierailleista nuorista ollut hänestä puhunut. Ei välttämättä tietäisi hyvää, jos asia kiirisi taikaministerin korviin.
Tonkskin maksoi pikaisesti ostoksensa ja lähti kulkemaan kohti ovea. Hän laittoi kolme ostamaansa sulkakynää taikasauvalle tarkoitettuun kaavun sisätaskuun. ”Minäkin pidän näistä. Herkullisia ja sopivia työpaikallakin syötäväksi.” Virnistys. Kaikkihan Tylypahkassa tiesivät sokerikynien olevan paras tapa herkutella salaa tunneilla. Yleisesti makeiset olivat luokissa kiellettyjä.<br>
|
|
|
|
Post by Lainey on Aug 13, 2004 15:01:32 GMT -5
Lainey hämmentyi. Mistä hän olikaan kuullut Tonksista? Korvien kautta se ei ainakaan ollut tullut. Ehkä hän oli lukenut siitä jostain.
"En nyt ihan äkkiä muista. En ainakaan ole kuullut siitä mistään, sillä olen jästisyntyinen", hän naurahti. "Luultavasti olen lukenut sinusta, sillä olen ollut aika ahkerasti kirjastossa", tyttö iski silmää ja meni myös ulos liikkeestä.<br>
//Lyhyt. Ajatus ei kulje. xP//
|
|
|
|
Post by Windy on Aug 19, 2004 10:07:21 GMT -5
”Ehkä. Vaikka ainoa paikka, missä nimeeni olisit voinut kirjastossa törmätä on metamorfimaagiluettelo. Ja jos sen olet lukenut, pitää ihailla opiskeluintoasi. Muistaakseni metamorfimaageja opiskeltiin minun aikanani vasta seitsemäntenä vuonna. Eikä siitä ajasta ole kuin alle viisi vuotta.” Tonks hymyili ja tarkasteli samalla tyttöä. Tämä ei ainakaan näyttänyt 17-vuotiaalta, joten hän tuskin oli opinnoissaan vielä niin pitkällä.<br>Tylyahon kujilla liikkui koulun vapaaviikonlopun vuoksi paljon tavallista enemmän väkeä, mutta silti liikkumaan pääsi mukavasti. Vaikka syksy saapuikin kovaa vauhtia, ilma oli vielä lämmin, suorastaan kuuma. Syyssateet eivät olleet vielä alkaneet vaan aurinko paistoi muutaman pilvenhahtuvan keskellä. Tonks yritti viuhtoa hieman kädellään viileämpää ilmaa kasvoilleen siinä onnistumatta. ”Huh! Jäätelö voisi tehdä terää... Saanko tarjota sinullekin?” Viittasi läheiseen jäätelöbaariin ja hymyili tytölle. Tämän kanssa oli ihan mukava jutella, eikä naisella muutakaan tekemistä vapaapäivänään ollut. Miksi siis ei hankkisi uusia tuttavuuksia?
|
|
|
|
Post by Lainey on Aug 20, 2004 11:05:29 GMT -5
Hymyilee.
"Saattaa olla, sillä viihdyn kirjastossa enemmän kuin missään muualla", hymähtää.
"Seitsemännellä? Minä olen neljännellä ja kahlasin kirjan läpi parissa päivässä. Olen aina halunnut osata muuttaa ulkonäköäni", virnistää ja nyökkää naisen kysymyksen jälkeen.
"Kyllä se maistuisi. Nämä kaavut ovat tukahduttavan kuumia, kun aurinko vielä porottaa täydeltä terältä", hymyilee leveästi.
|
|
|
|
Post by Windy on Aug 20, 2004 13:57:20 GMT -5
Nainen naurahti. ”Ah, ne vanhat rakkaat Tylypahkan koulukaavut. Jos kesähelteillä olisi ollut koulua, velhot olisivat kuolleet sukupuuttoon kroonisen lämpöhalvauksen takia.” Saapuivat jäätelöbaarin myyntitiskille, joka oli hyvin, hyvin pitkä. Velhot taisivat kaikissa herkuissa panostaa määrään ja erikoisuuteen. Kuten Hunajaherttuassa täälläkin asiakkaan pää meni pyörälle vaihtoehtojen paljoudesta. Erilaisia kirkasvärisiä jäätelöitä lojui taialla toimivassa pakastimessa odottamassa ottajaansa. Löytyi banaania, salmiakkia, mustikkaa, porkkanaa ja hunajaa. Oli yksiväristä, raidallista, viirullista, ruudullista, pilkullista, kukkakuvioista...
Tonks käveli tiskin viertä tarkastellen valikoimaa. ”Hmm... Tuota minä olen jo kokeillut... Hei! Tuota en. Mitä sinä haluaisit?” Nainen oli pysähtynyt omituisimman väristen jäätelöiden eteen ja käänsi katseensa shakkiruudullisesta jäätelöstä tyttöön.
|
|
|
|
Post by Lainey on Aug 20, 2004 15:22:35 GMT -5
Katselee hämmentyneenä jäätelöitä.
"Voisin ottaa tuota", sanoo ja osoitaa rasiaa, jonka jäätelössä oli punaisia raitoja vihreällä taustalla.
"En ole vielä syönyt tämän maailman jäätelöitä laisinkaan", nauraa ja hymyilee lopuksi.
No, kerta se on ensimmäinenkin ja kaipa tyttö maistaa jokaista tiskin makua. Niitä oli kymmeniä, mutta olihan Tylyahon viikonloppuja vielä jäljellä runsaasti.
"Mitä sinä muuten teet työksesi? Ei, anna kun arvaan. Olet aurori, ministeriö tarvitsee taatusti metamorfimaageja", hymähtää.
"Itse ajattelin aurorin uraa, tosin en tiedä, ottaako ministeriö jästisyntyisiä koulutukseen", hymyilee.
|
|
|
|
Post by Windy on Aug 21, 2004 14:28:23 GMT -5
Tonks antoi tilaukset nuorelle jäätelönmyyjälle. Pian hänellä oli käsissään kaksi isoa tötteröä, toinen shakkiruudullista ja toinen punaviherraidallista jäätelöä. Hän antoi muutamia sirppejä ja sulmuja myyjälle ja ojensi raidallisen jäätelön tytölle. ”Jep, aurori olen. Miten kummassa sinä arvasitkaan?” Naurahti. Punaisen kaavun rinnassa oli aurorien merkki. Sulkakynä ja taikasauva ristikkäin mustalla taustalla ja niiden päällä keltainen A. Kuvion yläpuolella luki naisen nimi, etunimineen päivineen. (Nainen oli kyllä pyytänyt sen poisjättämistä, mutta kuulemma se ei käynyt päinsä.) Nainen johdatti tytön istumaan pieneen pöytään Tylyahon pääkujan viereen.
”Ei jästisyntyisten sen vaikeampaa pitäisi olla päästä koulutukseen kuin muillakaan. Minäkin olen vain puoliverinen. Isäni on jästisyntyinen. Jos saat tarpeeksi hyvät tulokset V.I.P- ja S.U.P.E.R.kokeissa, pääset kyllä sisään. Mutta oletko varma, että haluat sitä? Voin kokemuksesta sanoa, että koulutus oli tuskallista.”<br>
|
|
|
|
Post by Lainey on Aug 21, 2004 14:52:32 GMT -5
Naurahtaa.
"Ei se haittaa. Olen sitkeä ja nopea oppimaan. Pidän myös toiminnasta", hymyilee ja maistaa jäätelöää. Mansikkaa ja minttua, erikoinen makuyhdistelmä, tyttö miettii ja nostaa olkalaukkunsa syliinsä, koska se painoi hänen olkapäätään.
"Toimittajan urakin olisi mukava, mutta en tiedä, menisinkö Päivän Profeetalle töihin, koska se kirjoittaa alituisesti valheita ja vihjailee kaikenlaista Harry Potterista. Se on muuttumassa roskalehdeksi", sanoo hymyttömästi.
Olihan tyttö lukenut lehteä jo ensimmäisestä luokasta lähtien, mutta nyt neljäntenä vuotena se oli alkanut vihjailemaan, että Harry kulkisi hullun kiilto silmissään ja huutelisi kovalla äänellä Voldemortin paluusta.
|
|
|
|
Post by Windy on Aug 21, 2004 14:59:17 GMT -5
Nainen maisteli jäätelöään. Ei tämä lakritsin ja vaniljan yhdistelmä hassumpaa ollut. Ehkä hiukan turhan tavallista. Erikoisempiakin makuja löytyi.
Kohotti kulmiaan tytön mainitessa Päivän profeetan ja roskauutiset. ”Sinäkö sitten ihan tosissasi uskot Potteria?” Sai sen ehkä kuulostamaan siltä, kuin ei itse uskoisi. Mutta eihän hän saanutkaan paljastaa uskovansa. Ainakaan ennen kuin tiesi vastapuolen mielipiteen asiasta. Tietysti hän oikeasti uskoi Potteria ja vihasi syvästi Päivän profeetan väitteitä, kuuluihan hän Feeniksin kiltaankin. Se ei kuitenkaan kuulunut ulkopuolisten korviin.
|
|
|
|
Post by Lainey on Aug 22, 2004 3:43:08 GMT -5
Vilkaisee hämmentyneenä naista.
"Totta kai uskon. Miten Cedric Diggory olisi muuten heittänyt henkensä, ellei Voldemort olisi häntä tappanut? Tuskinpa Harry osaa tappotaikaa ja en usko, että mitään onnettomuutta tapahtui kun ruumis oli koskematon, mutta eloton", sanoo ja maistaa taas jäätelöään.
"Olen jutellut hänen kanssaan, mutta en kolmen kuukauden takaisista tapahtumista. Hän on mukava eikä vaikuta hullulta. Taikaministeri jos kuka, on tässä hullu."
|
|
