|
|
Post by Lucius on Aug 31, 2004 14:24:43 GMT -5
((Ensimmäinen Tylyahon viikonloppu loman jälkeen. Claraaaa! ^^))
Lumi tuiskusi tiheästi Tylyahon reunalla. Ihmiset juoksivat kaupasta toiseen yrittäessään olla jäätymättä läpikotaisin. Äkkiä lumituisku näytti ottavan muodon ja piiskansivallusta muistuttava ääni yritti halkoa tuulen huminaa siinä järin hyvin onnistumatta. Tummanvihreään, hopealla koristeltuun kaapuun ja mustaan viittaan pukeutunut mies ilmestyi näkyviin tuiskusta kuin aave. Hahmo liikkui nopeasti, muttei juossut. Viima hulmutti viittaa ja pyrki vetämään vaaleita hiuksia peittävän hupun niskaan. Huppuaan pidellen mies kiiruhti kohti Kolmea luudanvartta.
Mustakaapuinen hahmo astui sisään kapakan hämärään. Muutamat kasvot kääntyivät katsomaan tulijaa, mutta unohtivat tämän pian. Jos joku olisi tunnistanut miehen, mielenkiinto olisi varmasti säilynyt pidempään. Kätkössä pysyttelevät silmät kiersivät salissa, etsien.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 1, 2004 0:35:35 GMT -5
Clara oli hulluna päättänyt paeta koulun ahdistavaa tunnelmaa tylyahoon. Harrykin oli tullut mukana. Mutta oli sitten joutunut lähtemään Hermionen ja Ronin kanssa hetkeksi pois. Oli ihastuttavsa luminen helmikuu. Ja tämä neito näytti pallolta. Viidennes kuukausi menossa ja neito todellakaan ei nauttinut olostaan. Pomfreyn kanssa oli puhunut adoption mahdollisuudesta. Herra isä hän olisi skidin kanssa aivan yksin ellei nyt Dracoa suostuttelisi muka.. Ja sitä tämä narttu ei ikinä tekisi. Harry oli hänen kulta ja tuhat kertaa Dracoa parempi. Hän ehkä oli rakastanut joskus Malfoytä mutta herra isä poika itse oli näemmä tuhonnut kaiken. Pah. Astelee kolmeen luudanvarteen yllä mustat housut ja valkea pitkä untuvatakki. Hiukset oli vapaana kuten tavallista ja silmälasit huurussa. Ihmiset tapitti hänen kasvanutta vatsaansa ja Clara vain mulkoilee riisuessaan lasit ja raahautuessaan kohti tiskiä. Ei huomaa että paikalla olisi myös Lucius, muussa tapauksessa olisi jo häipynyt täältä. Istuu lähimpään pöytään kuuman kaakaon kanssa.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 1, 2004 10:25:52 GMT -5
Hetken ympärilleen katseltuaan mies oli jo kääntämäisillään selkänsä salille, mutta muuttikin mielensä nähtyään juuri sisään astuneen tytön. Hupun kätkössä oleva suu leveni pieneen, ilkeään hymyyn. Vetäytyi hetkeksi varjoihin välttääkseen tytön huomion ja jäi odottamaan. Katse seurasi tyttöä tiskiltä pöytään.
Kun tyttö oli istuutunut, mies jätti varjon ja suuntasi askelensa tämän pöytää kohti. Mielessään hän kiitti onneaan, että Moore oli valinnut hieman syrjäisemmän paikan. Seinän vieressä he eivät kiinnittäisi niin paljon huomiota kuin keskellä salia.
Mies pysähtyi tytön selän taakse. ”Hyvää iltaa, neiti Moore. Haluaisin sanasen kanssanne.” Näkymätön hymy kuulsi äänestä ikävällä tavalla. Asia ei selvästikään tulisi olemaan tytölle mieleen.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 1, 2004 11:09:02 GMT -5
On juuri hörppäämässä kaakaotaan kun kuuluu ikävän tuttu ääni. Puree huultaan ja kääntää katseensa toiseen nousematta. Mitä se Draco oli nyt keksinyt? Ainahan Draco sai kaiken kun narisi isälleen. Mutta hitto soikoon hän ei ollut kaupan.
"Iltaa vain teillekin Malfoy. No sanokaa asianne nopeasti. Sanoisit sen kuitenkin vaikka kieltäytyisin", sanoo huokaisten. Missä se Harry viipyi? Ihme jos ei nuorempikin Malfoy eksyisi paikalle.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 1, 2004 11:23:17 GMT -5
Kulmien kohotus. ”Noh, noh! Hieman kunnioitusta, neiti hyvä.” Kiersi pöydän ympäri ja istuutui tyttöä vastapäätä olevaan tuoliin. ”Tulin vain muistuttamaan paikastasi. Ymmärrät varmaan, etteivät viimeaikaiset toimesi ole olleet kovin sopivia, kun ajattelee, että muutaman vuoden kuluttua tulet liittymään Malfoyden sukuun?”
Muut usein ajattelivat Dracon saavan asioita marisemalla. Se ei ollut totta. Pojan tavarat saattoivat olla aina viimeisintä ja kalleinta huutoa, mutta tämän ei tarvinnut marista niitä saadakseen. Lucius osti pojalleen tavaroita pyytämättäkin. Rikkaan pojan piti näyttääkin rikkaalta. Mutta marisemista isä harvoin sieti. Alhaista käytöstä.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 1, 2004 11:29:36 GMT -5
Tyttö kihisi raivosta.
"Hmm? Minun paikkani on aivan tässä. Tai oikeastaan minun paikkani on Harry Potterin vierellä.. Onko jotain valitettavaa?", sanoo. Claran luonne oli temperamenttinen ja tulinen. Katsoo tuota turhautuneena.
"Ei kai vaan Draco pyytänyt sinua tulemaan tänne? Eh, se poika sitten ehtiikin", hymähtää. Oi kyllä. Voi miten huvittavaa. Okei, hänen äitinsä oli myös piloille hemmoteltu ja oli niin pimahtanut puhdasverisyyden ja siitä miten perheen piti olla arvovaltainen. Aikanaan Clarakin oli kannattanut Marien kanssa mutta jotenkin Marien kuolema oli avannut uusia näkökulmia maailmaan ja Harry oli opettanut niin paljon.
"Ja saanen kysyä millä te aiotte pakottaa minut liittymään teidän sukuunne? Hmm?", sanoo vielä. Leikkiä tulella, no ei kai. Mutta onneksi tämä oli julkinen paikka. Täällä tuo ei kai uskaltaisi tehdä mitään. Mutta päättää kuitenkin hillitä itseään huutamasta loukkauksia Dracosta koska se nyt ei ainakaan olisi hyvästä.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 1, 2004 13:42:34 GMT -5
Mies tuijotti tyttöä hetken hymy huulillaan. Kuinka paljon tämä muistuttikaan Narcissaa. Tai Narcissaa silloin joskus nuorempana. Mutta tästäkin tytöstä tuo temperamentti koulittaisiin ajan myötä pois. Huppu kumartui lähemmäs, ääni madaltui kuiskaukseksi.
”Liikut vaarallisilla vesillä. Vaarallisilla itsellesi... ja niille, joista välität.”<br>Jätti vastaamatta poikaansa koskevaan kysymykseen. Draco oli kyllä pyytänyt isäänsä puhumaan tulevalle vaimolleen, mutta se ei ollut syy, miksi tämä nyt oli Kolmessa luudanvarressa. Malfoyden sukua ei petetty rankaisematta.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 1, 2004 13:44:57 GMT -5
Katsoo tuota vain tuhisten. Kiristuystä.<br>"Ja mitähän sinä tuolla tarkoitat? Mitä sinä minusta oikein haluat? Miksi ihmeessä minun on naitava poika jota en edes rakasta?", kysyy katkeralla äänen sävyllä. Alkoi tulla toivoton olo. Oliko hänen todellakin naitava Draco. Hän ei halunnut Harrylle pahaa. Ei tuo voisi.. Ei ei..
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 1, 2004 15:14:52 GMT -5
Hymy hupun alla leveni. Kiristystä? Ehkä, mutta se on lukemattomia kertoja todettu toimivaksi keinoksi saada tahtonsa läpi.
”Tarkoitan sillä juuri sitä, mitä luulet minun tarkoittavan. Sinulle on monia kertoja selitetty, miksi sinun on naitava Draco. Vielä vuosi sitten hyväksyit sen kiltisti. Mutta nyt...” Näytelty huokaus ja hidas pään pudistus. ”Kaikki olisi voinut käydä niin kivuttomasti.”<br>Voisi sen tehdä hyvinkin, vieläpä kovin mielellään. Hoitamalla Potterin pois päiviltä saisi pidettyä sukunsa puhtaana ja mikä tärkeintä, nostaisi asemaansa kuolonsyöjissä. Tyttö ei tietenkään tiennyt kuolonsyöjäpuolesta mitään. Tai ainakin Lucius oli kieltänyt Dracoa kertomasta yhdellekään, jonka oma vanhempi ei kuolonsyöjiin kuulunut. Pojalle ei tietäisi hyvää, jos tämä oli mennyt tietoa levittelemään.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 2, 2004 0:52:07 GMT -5
Tuhahtaa. Vuosi sitten oli se silloin. Ei kukaan voinut olettaa että hän pysyisi samassa kannassa loputtomiin.
"Se olikin virhe", täräyttää.
"Kivuttomasti? Just joo..", tuhahtaa. Että häntä raivostutti noiden ajatus maailma. Kyllä Moore tiesi kiitos Potterin pojan. Että turhaanpa tuo tuossa kuvitteli etteikö hän tietänyt.
"Jos tuolla tarkoitat jotain että aiot tehdä Harrylle jotain niin et tule onnistumaan! Et toden tosiaan. Te olette alhaisia koko porukka! Ihmekös kun ette saa naisia muuten kuin ostamalla! Mutta minä sanon tässä ja nyt että minä en ole kauppatavaraa!", sanoo terävästi mulkoillen tuota.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 2, 2004 13:01:58 GMT -5
Jopa nuo samat sanat, jotka Narcissa oli joskus sanonut… Minä en ole kauppatavaraa. Kyse ei ollut kaupoista ja rahasta, vaan vallasta. Vallasta saada, mitä haluaa. Kuka tarvitsi rakkautta? Kuka tarvitsi sitä heikkoutta, jolla voimakkaammat pystyivät kiristämään?
”Enkö tule onnistumaan?” Kulmien kohotus. ”Niinkin saattaa käydä. Mutta haluatko ottaa sen riskin?” Vaarallisen hiljainen ja pehmeä äänensävy. Tyttö oli varmasti kuullut kuolonsyöjien teoista edellisen sodan aikana. Kuolemista, hulluiksi kiduttamisista, komennuksista murhaamaan läheisimpiä ihmisiään... Vaikka Voldemort ei vielä ollut onnistunut tappamaan Potteria, se ei tarkoittanut, ettei kukaan siihen pystyisi.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 2, 2004 14:06:09 GMT -5
"Mitä sinä oikeastaan haluat minun tekevän? Mitä se sinua haittaa jos hippaloin Harryn seurassa. Ne teidän suunnittelemat häät on vasta vuosien päästä joita ei kyllä tule jos se on minusta kiinni oli mukana loitsuja eli ei.. Vai onko Draco nyt niin innokas aloittamaan hehkeän perhe elämän jo nyt", köhäisee epäilevään sävyyn. Nii-in. Tässä istui tyttö viidennellä kuulla raskaana 95 prosenttisesti Dracolle. Hmm? Vaikka tyttö aikoi adoptoida lapsen.
"Mitä sinä haluat?", sanoo ja kohottaa kulmiaan jääräpäisesti.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 2, 2004 14:28:27 GMT -5
”Haluan sinun ymmärtävän asemasi. Vaikka et käytännössä vielä kuulukaan sukuun, teoriassa kuulut. Ja se edellyttää pieniä muutoksia käytöksessäsi.” Hyvä totutella tulevaisuuteensa ajoissa. Mitä pidemmän aikaa tyttö viettäisi Potterin kanssa, sitä syvemmälle tämän ajatukset iskostuisivat tytönkin päähän. Ellei sitten... Hupun varjoissa harmaat silmät välähtivät. Mies nousi pöydästä ja kiersi tytön taakse. Kumartui hieman alemmaksi. ”Me lähdemme nyt.” Kuiskaus oli käskevä, se sisälsi vain yhden valinnan. Seuraa, tai itke ja seuraa.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 2, 2004 14:31:56 GMT -5
Katsoo tuota vain hiljaa. Mitä nyt? Se nousi. Lähde. No ei. Astelee taakse ja tyttö tietää ettei tässä marinat auta. Nousee turhautuneena.
"Minne me nyt muka menemme?", kysyy hiljaa purren huultaan. Kohta ei kyllä enää jaksaisi tällaista höykyytystä. Missä se Harry oli kun sitä kaivattiin. Ja kun oli jo tässä kunnossa ei pakoonkaan pääsy onnistunut.
"Antaisit minun vaan olla.. Ei tämä voi merkitä sinulle niin paljon", sanoo alistuvaan äänensävyyn. Toivon liekki alkui tosiaan hiipua.
|
|
|
|
Post by Lucius on Sept 2, 2004 14:41:34 GMT -5
Toivon liekin ei olisi koskaan pitänyt syttyä, kun kysymys oli Malfoysta. Suku oli suorastaan tunnettu jääräpäisestä tavastaan saada tahtonsa läpi.
Mies ei vastannut. Johdatti tytön edellään ulos Kolmesta luudanvarresta. Lumi piiskasi vasten kasvoja ja heitti miehen hupun niskaan. Vaaleat hiukset leijuivat hetken tuulessa ennen kuin veti hupun närkästyneenä takaisin paikalleen. Toisaalta kukaan tuskin oli ehtinyt tuon pienen hetken aikana tunnistamaan miestä siinä tuiskussa.
Kulkien yhä tytön perässä kuin pahantahtoinen varjo vei tämän hieman syrjemmälle. Ketään ei enää näkynyt lähettyvillä. Äkkiarvaamatta käsi tarttui tytön ranteeseen ja veti tämän mukaan kaikkoontumiseen.
((Ja sitten kartanolle. ^^ Voin luoda ensimmäisen viestin sinnekin.))
|
|
